Minerva Krohn Osaan ja Uskallan!

Vaalivalvojaiset

2008-10-26T18:12:00.001+02:00

Vihreät vaalivalvojaiset tänään Tavastialla.
Tervetuloa juhlimaan (kunhan muistatte äänestää sitä ennen)

Kyselytunti ja kahvia

2008-10-23T11:55:00.000+02:00

Lauantaina 25.10 klo 15-16 Sanomatalon Wayne´s kahvilassa kyselytunti.

Paikalla lisäkseni oikeusministeri Tuija Brax.

Puhetta johtaa Irina Krohn.

Tarjoamme kahvia.
Tervetuloa

Vaalirahoitus

2008-10-20T20:13:00.001+02:00

Vihreät ovat olleet aina edelläkävijöitä vaalirahoituksen julkisuudessa. Omat ilmoitusrajamme ovat olleet lain määräyksiä alhaisemmat. Laki säädettiin aikoinaan Irina Krohnin lakialoitteen pohjalta.

Avoimuuden lisäämiseksi pyrimme ilmoittamaan rahoituksen jo ennen vaaleja. Alla omat vaalikuluni ja rahoittajat. Jotain pientä viilausta voi näihin tulla, mutta lähinnä omasta pussista maksettavaksi. Ei siis mitään merkittäviä ulkopuolisia rahoittajia.

Menot

Ehdokasmaksu 120
Joukkoliikennemainonta 1740
Lehtimainonta 2665
Esite + jakelu 1100
Menot yhteensä 5625

Tulot

Vihreät naiset yhteismainos 142
Etevin tuki yhteismainos 46
Kai Krohn 1000
tuki kahdelta ystävältä 200
Asuntoarvat, myyntipalkkio 300
Tulot yhteensä 1688

Yhdysvalloissa rahoitus näyttää olevan moniverroin avoimempaa. Löysin NY Timesin sivulta hakukoneen, jolla voi postinumerolla hakea kaikki ko. alueella kampanjaan rahoittaneet yksityishenkilöt.

Raide-Jokeri

2008-10-15T20:47:00.004+02:00

Päivän hyvä uutinen on tässä.
Vihdoinkin on suunnitelma raide-Jokerin toteuttamiseksi. Vihreät ehdottivat jo alunperin raideratkaisua, mutta rahoja ei siihen löytynyt. Jokeri on osoittautunut tarpeelliseksi. Käyttäjiä on paljon ja siksi bussien kapasitetti ei enää riitä.

Ennakkoäänestys alkoi tänään ja jatkuu 21.10 asti. Mukaan riittää kuvallinen henkkari. Postissa tullutta äänestyslippua ei siis tarvitse olla mukana.

Palvelut ja turvallisuus

2008-10-12T21:55:00.003+02:00

Viime viikko hurahti töissä ja vaalitouhuissa. Torstaina oli kolmen suuren puolueen paneeli palveluista. Onnistunut tilaisuus. Juontajana oli Helsingin Uutisten päätoimittaja Risto Hietanen, joka piti meidät poliitikot hyvin asiassa. Yleisöäkin oli enemmän kuin vaalitilaisuuksissa yleensä, mutta lisääkin olisi mahtunut. Tiistaina 14.10 on samalla idealla kaavoitus + asuminen paneeli, jota suosittelen. etenkin kun Vihreistä paikalla on Otto ja Ode, jotka molemmat puhuvat fiksuja.

Palvelupaneelin lopuksi meitä pyydettiin sanomaan kolme konkreettista palveluihin liittyvää asiaa, joilla aiomme parantaa turvallisuutta. Hyvä kysymys, joka kiteytti osin käytyä keskustelua. Itse listasin seuraavat: sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen koulujen laadusta huolehtimalla. Hyvä koulutus on lähtökohta elämässä pärjäämiselle, ja huolehtimalla hyvästä peruskoulusta annamme lapsille paremmat lähtökohdat elämään. Toiseksi nostin perusterveydenhuollon toimivuuden. Terveyspalveluiden hyvä saatavuus lisää turvallisuutta, etenkin silloin kun itse sairastuu. Jos lääkärivajetta ei muuten saada kuntoon, pitää palvelu ostaa ulkoa. Paneeliyleisöstä joku kertoi saaneensa kehotuksen hakeutua yksityiselle. Käsittääkseni sellaisen esittäminen ei ole kunnalle sallittua. Kolmas turvallisuuteen liittyvä lupaukseni on lupaus edistää kevyttä liikennettä suosivaa kaavoitusta. Kun kadulla on muistakin kävelijöitä tai pyöräilijöitä on olo turvallisempi kuin jos ohi suhahtelee vain autoja. Olisin lisännyt vielä huumeiden käyttäjien korvaushoidot listaani, mutta Anni ehti jo mainita nämä, joten totesin Annin laittavan sen asian kuntoon.

Tänään olin Terveys-messuilla Terveyden edistämiskeskuksen kutsumana puhumassa terveyden edistämisestä, ja kaupungin roolista siinä. Omassa elämässäni olen erityisen hyvä sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden saralla, mutta laiminlyön riittävää hyötyliikuntaa, vaikka yritänkin juosta junan perässä aina tarpeen tullen. Tein taas myös vaalilupauksia. Lupasin kevyen liikenteen lisäksi huolehtia kulttuuripalveluista, koska ne pitävät mielen vireänä. Lupasin myös tukeni laadukkaalle kouluruualle, koska joillekin lapsille se on päivän ainoa kunnon ateria. Kaupungin pitää edistää terveyttä niin että hyvät valinnat ovat kaupunkilaisille lähes automaattisia.

Vaalimökin luona auringossa paistatellessa oli pari hyvää kohtaamista. Paikalle saapuessani minua lähestyi toimittaja mikrofonin kanssa, ja kysyi puhunko ruotsia. Hänen haastattelukysymyksensä oli aionko äänestää vaaleissa. Kerroin olevani ehdolla, ja keskustelimme tulevasta äänestysaktiivisuudesta. satunnaiseksi kadulla kulkijaksi valikoitui siis kunnallisvaaliehdokas. Radio Vegan kuulijat epäilevät ehkä aiheetta vilppiä.

Toinen kohtaaminen oli 15 vuotiaan nuoren kanssa. Hänen koulutehtävänään oli kysyä kahdelta ehdokkaalta itse muotoilemansa kysymys. Hän kysyi miten parantaisin koulujen turvallisuutta. Kävimme pitkän keskustelun koulujen tilanteesta, jossa Kauhajoen tragedia oli yhtenä osana. Yhtä ratkaisua ei valitettavasti ole olemassa. Tietysti jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla vähintään yksi turvallinen aikuinen lähellään. Opettajien ja koulukuraattorien pitää olla päteviä, koska nuoret ovat armottomia, eivätkä hyväksy epäpäteväksi kokemaansa aikuista neuvonantajakseen. Koulukiusaamisen osuus voi myös olla merkittävä. Kiusatuksi tulleissa kasvaa joskus suunnaton viha ja katkeruus. Puhuimme myös lastenkulttuurista. Kulttuuri voi olla lapselle ja nuorelle keino saada elämyksiä ja huomata että maailmassa on muutakin kuin vain heidän oma sisäinen epävarmuutensa.

Turvallisuus ja terveys eivät siis ole poliisien ja lääkärien määrästä kiinni, vaan paljon monipuolisempia molemmat.

Aurinkoa ja asuntopolitiikkaa

2008-10-05T21:58:00.002+02:00

Ihana aurinkoinen päivä Helsingissä tänään, vaikka tuuli yltyikin päivän mittaan myrskyksi. Olin muutaman tunnin Vihreiden teltalla Silakkamarkkinoilla. Aurinko lämmitti ja kuhina torilla oli mukavaa katsottavaa. Ihmiset tuntuivat myös heränneen siihen että viimeistään kolmen viikon kuluttua pitäisi osata valita oma ehdokas.

Ehdokkaistamme käytiin kysymässä vilkkaasti. Helsingin Vihreiden vaalilehti ilmestyy vasta viikon kuluttua. Vaalimökkimme, joka taitaa viime vaalien tapaan olla kasvihuone, ilmestyy Kolmen sepän aukiolle viikon päästä. Lehteä jossa teemamme ja ehdokkaat ovat esillä voi sitten hakea mökiltä. Lehti jaetaan myös kotiin ja tietysti metroasemilla ja toritapahtumissa yms. joihin ehdokkaat tukiryhmineen osallistuvat. Netistä ehdokkaat löytyvät jo nyt. Useimmilla ehdokkaillamme on kotisivut, ja nettiinhän tietoa ja ajatuksia mahtuu paljon enemmän kuin vaalilehden minitilaan, kun lehdessä esitellään kaikki 127 helsinkiläistä Vihreää ehdokasta.

Osallistuin myös Koti kaupungissa – Hem i stan yhdistyksen paneeliin. meitä oli kolme keskustelijaa, lisäkseni Risto Rautava kokoomuksesta sekä Karin Taipale demareista. Asumisen unelmista olimme monilta osin samaa mieltä, kaikki puolustivat kaupunkimaista tapaa asua. Itse politiikassa toimivana oli helpompi kuulla puheenvuoroista painotuseroja, mutta muiden kuulijoiden oli varmasti turhan vaikea löytää eroja tavoitteissamme, vaikka niitä on.

Yhtenä teeman oli tietysti kohtuuhintainen asuminen. Nostin esille Vihreiden tavoitteen autopaikkojen kustannusten siirtämisestä vain autoilijoiden maksettaviksi. Autopaikan hinta uusilla alueilla on n 30 000 euroa. Yleensä autopaikkoja (ja autoja) on yksi/kaksi asuntoa. Autoton maksaa siis puolet naapurinsa autopaikasta, eli 15 000 euroa. Tämä tekee asumiskuluissa n 100 euroa/kuukausi pääomakuluja, oli kyse omistusasunnosta tai vuokra-asunnosta. Reilumpaa olisi jos autopaikan kustannus kohdistuisi vain niiden käyttäjiin. Kaupungin virkamiehet vaan eivät mielestään löydä tämän ratkaisemiseen toimivaa mallia. Uskon että jos on tahtoa, on myös keino.

Joukkoliikenteen kehittäminen on myös asumisen kehittämistä. Kantakaupunkia voidaan laajentaa parantamalla joukkoliikenteen yhteyksiä. Etenkin nopeat raideyhteydet helpottavat liikkumista.

Puhuimme myös asuntojen energiatehokkuudesta, jota on pakko nostaa. rakentamisen laadusta, josta ei kannata tinkiä, jottei rahaa hassata jatkossa hirveisiin korjaus- ja ylläpitokuluihin, segregaation torjumisesta, joka tarkoittaa että ei pidä päästää mitään aluetta rappiolle. Puhuimme myös asunnottomuuden hoitamisesta. Nythän Töölöön suunniteltu tukiasuntotalo on herättänyt vastustusta. Hankkeella on kuitenkin vahva poliittinen tuki. Kaupungin on hoidettava myös kaikkein heikoimmilla olevat asukkaansa. Asunnottomien pelätään aiheuttavan harmia. Tukiasunnon saanut asunnoton, ei enää ole asunnoton, ja voi tuen avulla päästä taas elämästä kiinni.

Reilun tunnin keskustelussa ehdimme käsitellä asuntopolitiikkaa laajasti. Uskon että se oli kuulijoidenkin mielestä mielenkiinotista.

Minun asumisen unelmani on koti jonne pääsee ratikalla ja hissillä, josta on helppo kävellä ja pyöräillä palvelujen pariin. Koti joka on esteetön, jotta kaikki ystäväni voivat siinä vierailla. Koti, jossa oma sauna ei vie tilaa, vaan sitä on isolle ruokapöydälle, jonka ympärille voin kutsua perheen, ystävät ja naapurit. Hesari esitteli tänään Tamperelaista asumisyhteisöä, pientä kylää keskellä kaupunkia. Itse rakennetussa yhteisössä on yhteisön ilot, ilman sen ahdistavaa kontrollia.

Vihreiden keino vaalirahoituksen hankkimiseen liippaa myös asumista. Myynnissä on asuntoarpoja, joiden hinta on 30 euroa/arpa. Myynnissä on yhteensä 10 000 arpaa. Pääpalkintona on 100 000 euron lahjakortti asunnon ostamista varten. Minullakin on arpoja myynnissä, joten jos kiinnostaa voi näitä tiedustella mailitse. Arpojen tuotto käytetään Vihreiden vaalikampanjaan.

Hyvä Elämä helsingissä paneeli

2008-10-05T00:05:00.001+02:00

Olen lupautunut myös Koti kaupungissa - Hem i stan-yhdistyksen paneeliin. Paneeli on su 5.10.2008 klo 15.00 ”Hyvä elämä Helsingissä”, jossa käsitellään tulevaisuuden kaupunkisuunnittelukysymyksiä ja asuntorakentamista. Tilaisuus järjestetään Kynnys ry:n tiloissa Siltasaarenkatu 4.

Mukana keskustelusa Minerva Krohn Helsingin vihreistä, Risto Rautava kokoomuksesta ja Kaarin Taipale demareista.

Tilaisuudessa esitellään myös Koti kaupungissa ry - Hem i stan rf:n toimintaa ja visioidaan yhdessä hyvää kaupunkiasumista. Tämä on oiva tilaisuus tutustua toisiin paremmasta asumisesta haaveileviin!
Kahvia, teetä ja pientä purtavaa.

Vihreän liiton vaalikampanja sivut on avattu osoitteess awww.rohkeuttaon.fi

Esitekin tuli painosta. Se on hieno. Nyt 5000 esitettä odottaa esitettä tulevansa jaetuksi ihmisille käteen. Tänään olisi ollut hieno päivä aloitta jakaminen, mutta vietin päivän ystävien seurassa, joka oli varmaan vielä arvokkaampaa.

Pienikin lääkärivaje on kestämätön.

2008-10-01T20:57:00.001+02:00

Helsingin terveyskeskus on selvittänyt toimintaympäristöään. Esille tulivat etenkin terveyserot, joiden kaventaminen on erityisen tärkeää. Nyt parhaan ja huonoimman alueen välillä miesten elinajanodotteessa on lähes 10v ero.

Jotta terveysasema toimii hyvin, ja väestön saama terveyshyöty on mahdollisimman suuri, pitää olla resursseja ajanvarausvastaanottoon, koska terveyseroja kaventavat toimet eivät yleensä hoidu akuuttivastaanotolla.

Akuuttihoito priorisoituu päätöksenteossa. Satunnaiskävijä mittaa terveysasemansa toimivuutta sillä, pääseekö akuuttiajalle kun flunssa pitkittyy tms. Todellisen akuutin sairauden hoito on kiireellistä, mutta akuuttikäynneistä suurempi osa on kuitenkin lääketieteellisessä mielessä ns. huteja. Käynti ei ole turha, mutta sen terveyshyöty on minimaalinen. Potilas olisi parantunut lääkäriä näkemättä aivan yhtä hyvin.

Tein laskelmia siitä miten lääkärivaje vaikuttaa ajanvarausaikojen saatavuuteen normaalilla terveyskeskusvastaanotolla. Käytin laskelmissa oman kokemukseni perusteella arvioimaani lääkärin ajankäyttöä. Potilasvastaanoton pieni osuus lääkärin työpäivässä voi olla yllätys, mutta muuta työtä on usein vielä tätäkin enemmän. Työtahtia voi jonkin aikaa kiristää, mutta pitkän päälle se ei onnistu.

Normaali yleislääkärin päivä:

30 min hoitajien konsultaatioita
60min puhelinaikoja + niiden paperityöt
60 min reseptin uusiminen + muu paperityö
120 min ajanvarausaikoja = 6 aikaa
120 min akuuttiaikoja= 6 aikaa
60 min kokous/koulutus tai lisää paperitöitä

10% vaje yleislääkärin päivä:
10 % vaje on jo lähes normaalitilanne, kun sijaisia ei ole käytössä, ja kaikilla lääkäreillä on pitkiä lomia yms.

35 min hoitajien konsultaatioita
70min puhelinaikoja + niiden paperityöt
70 min reseptin uusiminen + muu paperityö
80 min ajanvarausaikoja = 4 aikaa
140 min akuuttiaikoja= 7 aikaa
60 min kokous/koulutus tai lisää paperitöitä

20% vaje yleislääkärin päivä
”Normaalivajeen” (sijaistamattomuus) päälle 10% vaje.

40 min hoitajien konsultaatioita
80min puhelinaikoja + niiden paperityöt
80 min reseptin uusiminen + muu paperityö
40 min ajanvarausaikoja = 2 aikaa
160 min akuuttiaikoja= 8 aikaa
50 min kokous/koulutus tai lisää paperitöitä

Helsingissä vaje on nyt 7.5%. Tämä ei jakaannu tasaisesti. Raskaammilla alueilla on suurempi vaje. Jokaista puuttuvaa lääkäriä kohti on 2000 helsinkiläistä ilman omalääkäriä. Normaalisti noin puolet heistä käyttäisi terveysaseman palveluja vuoden aikana. Ilman omalääkäriä olevien potilaiden akuutit vaivat pyritään hoitamaan, mutta krooniset ja pitkittyneet vaivat jäävät varjoon.

Näin käy vajeen myötä myös niillä alueilla joilla omalääkäri on, mutta jossa joudutaan paikkaamaan lääkärivajetta. Tilanne on usein vielä vaikeampi kuin yllä olevassa sormiharjoittelussa. Tässä lääkäri ottaa vain puuttuvan lääkärin akuuttipotilaita + uusii reseptejä ja hoitaa jotain asioita puhelimessa. Usein paperitöiden ja konsultaatioiden määrä kasvaa vielä, kun lääkärittömien alueiden potilaiden kroonisista tai pitkittyneistä vaivoista konsultoidaan lääkäriä.

Tässäkin esimerkissä ajanvarausaikojen määrä romahti 33% tai 67%. Tilanne voi olla vielä huonompi.

Käytännössä 10 % vaje syntyy jo sijaistamattomista lomista. Kaikki ns. oikea vaje sen päälle huonontaa tilannetta entisestään.

Lääkärivajeen paikkaaminen on kaikista kiireisin toimi, jotta terveyseroja saadaan kavennettua. Pienikin vaje romauttaa jo lyhyessä ajassa potilaiden hoidon saatavuuden ja siten myös laadun ja vaikuttavuuden.

Seuraavalla valtuustokaudella tarvitaan selkeä palvelustrategia

2008-10-01T14:17:00.003+02:00

Lisäilen tänne tekstejä, jotka olisi pitänyt päivittää sivuille jo aikoja sitten. Alla on puhe tarkastuskertomuksesta, jonka pidin valtuustossa 18.6.2008. Palveluiden arvioimisen kannalta ajankohtaista asiaa, etenkin kun v 2009 budjetti on Helsingissä neuvotteluja ja hyväksymistä vaille valmis.

Tarkastuskertomus ja tilinpäätös antavat mahdollisuuden arvioida miten valtuuston asettamat tavoitteet on viime vuonna saavutettu. Samalla voidaan jonkin verran arvioida myös sitä, ovatko asetetut tavoitteet olleet realistisia.
Budjetissa on asetettu joitakin sitovia toiminnallisia tavoitteita. Näistä kaikkia ei ole saavutettu, ja tavoitteita on jouduttu niiden osalta muuttamaan. Strategian ja tavoitteiden tulisi yhdessä kertoa mitkä asiat kaupunki on valinnut ydintoiminnoikseen, ja miten se ne toteuttaa. Sitovat tavoitteet kuvaavat osaltaan kattavasti kaupungin moninaista palvelutarjontaa, mutta samalla niitä vaivaa tietty hajanaisuus. Kaupungin palvelutarjonnan ydin ei aukea asetettujen tavoitteiden kautta.

Seuraavalla valtuustokaudella tuleekin valmistella kaupungin strategia, joka sisältää selkeän palvelustrategian. Meidän valtuutettujen pitää osata valita palveluiden painopisteet, määritellä palveluiden sisältö ja laatu. Tämä kaikki pitää tehdä suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. Emme voi vaatia hallintokunnilta sellaista johon emme osoita resursseja, emmekä voi luvata kaupunkilaisille sellaista johon emme satsaa.

Virastojen tulee sitoutua kaupungin strategioihin. Tämän olen ajatellut olevan itsestään selvyys, mutta tarkastuslautakunta mainitsee esim. esteettömyysstrategian osalta että sen toteuttamiseen tarvittaisiin erillisiä kannustimia. Eikä strategia itsessään ole riittävä kannustin.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kaupungin toiminnan ydintä. Niiden palveluja käyttää suuri joukko kaupunkilaisia, ja niiden järjestämiseen käytetään yli puolet kaupungin budjetista. Palvelujen toteutumisen arviointi olisi näidenkin osalta helpompaa, jos tarjottava palvelu olisi tarkemmin määritelty.
Terveyspalvelujen järjestämisessä Helsinki on onnistunut kohtuullisen hyvin. Hoitotakuun toteuttamiseen on osoitettu lisärahoitusta, ja Helsinki on menestynyt terveysasemien laatumittauksessa hyvin. Hammashoidon tilanne on edelleen hankala, vaikka lisäsatsauksella sitä on saatu korjattua. Hammashoito on malliesimerkki eduskunnan kunnalle asettamasta lisävelvoitteesta, jonka vaikutuksia ei ole osattu ennakoida, ja jonka toteuttamiseen ei ole osoitettu rahoitusta. Helsingin on kuitenkin hoidettava hammashoitopalvelut lain edellyttämälle tasolle.

Terveysasemien välillä on edelleen alueellisia eroja. Tämän ratkaisemiseksi tarkastuslautakunta esittää vapaata hoitoon hakeutumista. Myös uudessa terveydenhoitolaissa on lähtökohtana potilaan oikeus valita terveyskeskuksensa ja lääkärinsä. Vapaa hakeutuminen ei kuitenkaan poista vakavinta ongelmaa joka terveysasemia vaivaa, eli lääkäripulaa. Potilaiden jakaminen lääkäreille uudella tavalla ei lisää lääkäreiden määrää. Se voi pahimmillaan johtaa akuuttivaivojen priorisoimiseen, monisairaiden potilaiden pitkäjänteisen hoidon sijaan. Terveyskeskuksessa pitää jatkaa toimintakäytäntöjen kehittämistä siten että hoidon vaikuttavuus on mahdollisimman suurta, ja työstä saadaan taas lääkäreiden kannalta mielekästä ja siten houkuttelevaa. Liian suuret ja raskaat vastuuväestöt uuvuttavat nyt osan lääkäreistä. Tästä kärsivät potilaat jotka jäävät ilman tarvitsemiaan lääkäripalveluja.

Sosiaalipalveluissa selkeitä ongelmia on aiheutunut arvioitua suuremmista asiakasmääristä mm. päivähoidossa, kuljetuspalveluissa sekä toimeentulotuen tarvitsijoissa. Tarkastuskertomus antaa muuten varsin vähän mahdollisuuksia sosiaaliviraston toiminnan arvioimiseen. Sosiaalipuolen toimintaa käsitellään usein sen lakisääteisyyteen vedoten. Laki ei kuitenkaan kerro miten palvelut pitää järjestää. Pelkkä lakisääteisyys ei siis takaa että palvelu on järjestetty hyvin, laadukkaasti ja taloudellisesti. Selkeä palvelustrategia helpottaisi tätäkin arviointia.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin ehkäisyyn pitää löytää toimivampia keinoja. Ongelmien ennaltaehkäisy on koko kaupungin vastuulla, ja siihen tarvitaan entistä parempaa hallintokuntien välistä yhteistyötä.
Päivähoidon ja koulun laatuun satsaaminen on lasten edun mukaista.

Joukkoliikenteellä on nykyisin aiempaa enemmän driveä. Hyvä näin, koska joukkoliikenne on kaupungin sujuvan toiminnan kannalta välttämätöntä. Laadukas joukkoliikenne vähentää ruuhkia, mahdollistaa ihmisten liikkumisen töihin, harrastuksiin ja muiden ihmisten pariin. Joukkoliikenne myös tukee hyötyliikuntaa, joka tulisi nostaa kaupungin liikuntastrategiassa keskeisempään asemaan.
Liikuntapalveluita käyttää lopulta aina vain aktiivisin joukko. Terveysliikunnan lisäämiseksi pitää kaupunkilaiset saada käyttämään omia jalkojaan paikasta toiseen siirtymiseen Joukkoliikenteen käyttäjä kävelee enemmän kuin autolla kulkija. Sujuva joukkoliikenne tarvitsee rinnalleen houkuttelevan kevyen liikenteen verkoston, ja vähemmän autoja, jotta kävellen tai jalan kulkeminen on turvallista ja houkuttelevaa. ’

Tarkastuslautakunta on ansiokkaasti vertaillut eri joukkoliikennemuotojen käyttökustannuksia. Raideliikenteen tehokkuus onkin syytä muistaa, kun arvioidaan esim. Jokerin siirtämistä raiteille, tai Jokeri II.n toteuttamista.
Tarkastuskertomuksessa arvioidaan myös muulla kuin suomenkielellä annettavia palveluja.

Svensspåkiga har endligt lagen rättighet till service på egen språk. Men lagen gör oss finsspråkiga inte svensspråkiga, inte ens svenskkunniga. Det behövs mera utbildning till t.ex. vårdpersonal och läräre på svenska, för att säkra service på svenska. Det borde också finnas möjligheter för finnsspråkiga att användä svenska aktivt, annars kan vi inte nå språklagens krav.

Kielilaki siis määrittelee omankielisen palvelun tarpeen ruotsinkielisten osalta. Muita kieliä puhuvia ei suojaa asema kansalliskielenä, eikä kielilaki. Kielilain voi kuitenkin ajatella määrittelevän hyvän palvelun laatutason kielellisestä näkökulmasta. Tarkastuskertomuksessa kiinnitetään huomiota eri kieliryhmien lisääntymiseen Helsingissä. Päivähoidossa lapsista 10% puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia, ja tämä osuus kasvaa. Ruotsinkielisten palveluiden kohdalla on jo todettu että edes kieliopinnot eivät takaa kykyä tarjota palveluita ruotsiksi.

Helsingin tuleekin aktiivisesti rekrytoida tehtäviinsä ainakin suurimpien kieliryhmien edustajia. Tällöin voitaisiin päiväkodissa tarjota lapsille myös heidän äidinkieltään taitava hoitaja. Muissa palveluissa tulkkien tarve vähenisi, kun palvelutarjontaa olisi usealla kielellä. Useat virastot ovat jo panostaneet palvelutarjontaan muunkielisille, mutta tässä tulee ottaa aktiivisempi rooli. Kulttuurikeskus Caisa ei riitä takaamaan että Helsinki on kansainvälinen, suvaitsevainen ja monikulttuurinen, vaan näiden arvojen pitää näkyä kaupungin kaikessa toiminnassa.

Vaalipaneeleja joissa on sisältöä.

2008-09-29T20:31:00.003+02:00

Olemme ideoineet vaalipaneelisarjan, joka toivottavasti palvelee äänestäjiä. Idea on rajata aiheet, aika ja se että paneelissa istujat ovat olleet tekemässä päätöksiä. Päättäjät siis joutuvat kantamaan vastuuta tekemistään päätöksistä.

Täydennän tiedot demari-osallistujien ja paikkojen suhteen kun tietoa tulee.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan

Koulutus, liikunta, kulttuuri ja vapaa-aika
torstaina 2.10. klo 18-20
Diana-auditoriossa, Erottajankatu 5.
Puheenjohtaja Tuuli Kaskinen.
Vihreät: Tuomas Rantanen ja Outi Alanko-Kahiluoto
Kokoomus: Ulla-Marja Urho ja Harry Bogomoloff
Demarit: Osku Pajamäki ja Sara Paavolainen

Palvelut (erityisesti terveys- ja sosiaalipuoli) ja turvallisuus.
torstaina 9.10. klo 18-20
Paasitorni, Tarja Halonen sali
Puheenjohtaja Risto Hietanen.
Vihreät: Minerva Krohn ja Anni Sinnemäki
Kokoomus: Laura Räty ja Juha Hakola
Demarit Kai Kalima ja Tarja Kantola

Maankäyttö, asuminen ja Helsingin elinkeinopolitiikka.
tiistaina 14.10. klo 18-20
Kino Andorra, Eerikinkatu 11.
Puheenjohtaja Keijo Himanen.
Vihreät: Osmo Soininvaara ja Otto Lehtipuu
Kokoomus: Suvi Rihtniemi ja Risto Rautava
Demarit

Onnellisten kaupunki

2008-09-28T21:43:00.001+02:00

Osallistuin Dodo ry.n järjestämän Megalopolis-tapahtuman illalliselle. Keskustelu ja seura oli poikkeuksellisen hyvää.

Dodo oli saanut vieraakseen Bogotan ex-pormestarin Enrique Peñalosan, joka on hyvän kaupunkisuunnittelun matkasaarnaaja. Paikalla oli myös mm. Nicola Steuer lontoolaisesta New Economics Foundation -ajatushautomosta. NEF on luonut maailmankuulun Happy Planet Indexin, joka mittaa ihmisten onnellisuutta.

Enrique Peñalosa puhui myös illallisella hyvästä kaupungista. Hän aloitti puheensa maa-planeetasta. Ihmisiä yhdistää ajatus yhteisestä maapallosta, joka huolehtii meistä kaikista sen pinnalla kulkevista. Hän muistutti, ettei maapallo olekaan avoin niille joilla on väärä passi. Ja vaikka pysyisi vain kotikaupungissaan on liikkuminen rajoitettua. Lopulta koko ihanasta yhteisestä maa-planeetasta on käytössä vain se joka on julkista ja yhteistä. Kaupungissa se tarkoittaa jalkakäytäviä, puistoja, toreja; siis tilaa, jossa jokainen on oikeutettu liikkumaan ilman pääsylippua, ostoaikeita, tai erityisempää syytä kulkemiseensa.
Helsingissä olen tottunut, että käytössä on jalkakäytävä, mutta niin ei taida olla edes kaikilla Helsingin kaduilla. Yhdysvalloissa on syntynyt Walkable cities-liike, joka vaatii jalkakäytäviä omakotitaloalueille. Niin itsestään selvältä kuulostava ajatus, joka on herättänyt suurta vastustusta. Autokaupungeissa kävelijää pidetään epäilyttävänä.

Pohjoismainen jokamiehenoikeus on innovaatio, jota kelpaa esitellä kansainvälisille vieraille. Ihmettelevät ja ihailevat kokemukseni mukaan.

Julkinen tila ei ole itsestäänselvyys Helsingissäkään. Kauppakeskukset korvaavat tapaamispaikat, pyöräteille pitää taistella tilaa, viheralueita halutaan nakertaa rakentamiselle. Autoilu koetaan tärkeäksi, ja siksi sen tarpeet on hoidettava ensin.

Nicola Steuerin kanssa oli puhetta tulojen ja onnellisuuden suhteesta. Tutkimukset osoittavat että tulojen noustessa ei onnellisuus enää lisäänny kun tuloja on riittävästi. Mikä on riittävästi, on tietysti kulttuuri- ja yhteisösidonnaista, mutta tason selvittäminen on tutkimuslaitoksessa kesken. Soininvaara on kirjoittanut aiheesta kirjassaan Vauraus ja Aika. Suosittelen lukemaan ( jos löytyy aikaa ;-)

Oli mielenkiintoista keskustella ihmisten kanssa, jotka niin selvästi näkivät yhteyden ihmisen onnellisuuden sekä ympäristön ja yhteisön välillä. Tuntui hyvältä että pallon toiselta puolelta löytyy ihmisiä joiden arvoihin on helppo yhtyä.

Teemaa jatkaa Koti kaupungissa yhdistyksen paneeli "Hyvä elämä Helsingissä" su 5.10.2008 klo 15.00 Kynnys ry:n tiloissa Siltasaarenkatu 4. Tervetuloa sinne.

Palvelulupaus

2008-09-28T17:33:00.001+02:00

Kunnallisvaalien alla puhutaan palveluista. Niin pitääkin, koska useimpien julkisten palveluiden järjestämisvastuu on kunnilla. Tämä tuntuu kuitenkin olevan epäselvää äänestäjille. Ei ihme, kun lehdistökin tekee parhaansa asiaa sotkeakseen. Tämän päivän hesarissa Uukuniemeläiset lähettävät toimittajan pyynnöstä terveisiä Helsinkiin. Nuorten mielestä ongelmana on kumiperunat, joista pitää päästä eroon. Helsingillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä uukuniemeläisten kumiperunoiden kanssa. Tämä ongelma pitää uukuniemeläisten ratkaista aivan itse.

Kunta on vastuussa palveluiden järjestämisestä, mutta kunnan ei tarvitse tuottaa palveluita itse. Usein se on järkevää, muttei aina. Yksityisiä palveluita voidaan myös tarvita kunnan omaa tuotantoa täydentämään, silloin kun kunta ei onnistu rekrytoimana henkilöstöä.

Yksityiset yritykset ovat usein työnantajina joustavampia, ja saavat siksi nuoret töihin. Kaupungin pitäisi ottaa oppia tästä.

Palvelun tarvitsijan kannalta olennaista on että palvelu on saatavilla ja että se on laadultaan hyvää, Kunnallisesta palvelusta maksettava hinta pitää myös olla sama, oli tuottajana kunta itse tai yksityinen taho.

Palvelut on Helsingissäkin määritelty laveasti ja siten epämääräisesti. Ensi kaudella kaupungin pitää antaa asukkaille palvelulupaus. Se määrittelee mitä kunnalliseen palveluun kuuluu määrällisesti ja laadullisesti. Palvelulupaus helpottaisi eri sektoreiden palveluiden keskinäistä vertailua. Vertailu kaupunkien kesken olisi myös mahdollista, jos määrittely tehtäisiin myös naapurikunnissa. Aiemmin sanottiin, että oppivelvollisuusaikana Helsingissä saa lähes vuoden enemmän opetusta kuin Vantaalla. En tiedä onko tällainen ero edelleen olemassa, kun palveluita ei pysty vertailemaan.

Kun palvelun laatu on määritelty palvelulupauksessa on siitä myös pidettävä kiinni. Nyt käy usein niin, että palvelu ei vastaa suunniteltua, kun henkilöstöä palvelun tuottamiseen ei ole. Jos omaa kapasiteettia ei ole, pitää osa palvelusta ostaa yksityiseltä.

Käytännön esimerkki löytyy terveyskeskuksista. On kohtuutonta, sekä potilaita että lääkäreitä kohtaan, että lääkärivajeesta kärsivällä terveysasemalla yritetään hoitaa palvelut ilman apuvoimia. seurauksena on akuuttivaivojen pintapuolinen hoitaminen, siten että pitkäaikaissairaiden hoito sekä ennaltaehkäisevä työ kärsivät. Kirjoitan tästä toisen blogin, jossa näkyy tekemäni laskelma lääkärien ajankäytöstä pulatilanteessa.

Terveydenhuoltojärjestelmän on pakko uudistua.

2008-09-28T17:29:00.003+02:00

Löysin arkistoistani alla olevan tekstin viime keväältä. En enää muista mihin olen tekstin alunperin kirjoittanut, mutta sen sisältö on edelleen täysin ajankohtainen, joten lisään sen tänne blogiini.

EDIT:Pohtiminen auttoi. Teksti on julkaistu Vihreässä Langassa huhtikuussa 2008.

Suomessa on totuttu laadukkaaseen terveydenhuoltoon, joka on kaikkien tavoitettavissa tasa-arvoisesti. Jotta voimme myös tulevaisuudessa turvata laadun ja tasa-arvon on terveydenhuoltojärjestelmän pakko uudistua. Murros on jo käynnissä, sitä tulee ohjata jotta palvelut voidaan turvata myös tulevaisuudessa.
Terveydenhuoltopalveluiden järjestäminen on kuntien vastuulla. Perinteinen malli on että järjestämisen lisäksi kunta myös tuottaa palvelut itse, tai sairaanhoitopiirin osana. Monet jopa tulkitsevat järjestämisvastuun ja tuottamisvastuun olevan sama asia.

Terveyspalveluiden laatu julkisella sektorilla on hyvä. Tyytymättömyys ja ongelmat johtuvat vaikeuksissa hoitoon ja tutkimuksiin pääsyssä. Hoitotakuun myötä on asetettu rajat erikoissairaanhoidon jonoille, sekä yhtenäiset kriteerit eräille toimenpiteille. Samanlaista yhtenäisyyttä ja palvelumäärittelyä tarvitaan myös perusterveydenhuollon puolelle.

Terveyspalveluiden suurimmat ongelmat liittyvät terveyskeskuksiin. Lääkäripulaa on jopa kaupungeissa, ja palvelujen saatavuus siten ontuu. Lääkärivaje terveyskeskuksissa on 10%, ja vain 42%ssa terveyskeskuksista virat oli täytetty. Viimekeväisen lääkärikyselyn mukaan puolet terveyskeskuslääkäreistä suunnittelee työpaikan vaihtoa. Vielä huolestuttavampaa on se, että terveyskeskusten naislääkäreistä joka kuudes on suunnitellut itsemurhaa. Nykyinen toimintatapa siis uuvuttaa terveyskeskuksissa työskentelevät, joka ei lupaa hyvää terveyskeskusten tulevaisuudelle.

Kuntien terveyskeskuslääkäripulan myötä osa ihmisistä on ilman toimivaa perusterveydenhuoltoa. Sen ratkaisuksi on välillä tarjottu luopumista väestövastuisesta omalääkärijärjestelmästä. On esitetty, että väestövastuu on tarpeen vain kroonisia sairauksia poteville. Omalääkärijärjestelmässä on kuitenkin paljon hyvää, jota ei kannata hukata. Lääkärit useimmiten ottavat vastuun väestöstä tosissaan. Ennaltaehkäisevä työ koetaan antoisaksi, kun työn tulokset näkyvät omassa vastuuväestössä. Toisaalta akuuttivaivojen joukostakin löytyy usein tarkempia tutkimuksia tai seurantaa vaativia sairauksia.

Terveydenhuollon, erityisesti terveyskeskusten ongelmille on monia syitä. Terveyskeskuslääkärin virkojen määrä Suomessa on nyt lähes sama kuin 1990-luvun alussa. Väestö on kuitenkin vanhentunut, väestön vaatimustaso terveyspalveluiden suhteen on kasvanut, ja lääketiede on kehittynyt. Nämä kaikki lisäävät perusterveydenhuollon työmäärää. Vaikka ikääntyvät ihmiset nyt ovat terveempiä kuin aiemmin, lisääntyy terveyspalveluiden käyttö iän myötä. Lääketieteen kehittymisen myötä hoidetaan monia sellaisia sairauksia ja vaivoja, jotka aiemmin jätettiin huomiotta. Toisaalta tavallisten kansantautien, kuten verenpainetaudin, parempi hoito teettää myös aiempaa enemmän työtä, Erikoissairaanhoidon poliklinikoilta siirretään uusia tehtäviä perusterveydenhuoltoon. Tämä on järkevää, mutta ei onnistu, jos samalla ei jotain aiemmin tehtyä voida karsia vastaanotoilta.

Lääkärien ja hoitajien työnjakoa on kehitetty, mutta paljon on vielä tehtävää. Työparityöskentelyä lisäämällä voidaan lääkäriajat käyttää nykyistä hyödyllisemmin. Hoitajille suunnitellaan reseptinkirjoitusoikeutta. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman mittavaa lisäkoulutusta, eikä siksi ole kovin järkevä hanke. Ennaltaehkäisevästä työstä on suuri pula. Terveydenhoitajilla on koulutus nimenomaan siihen, mutta tämä on alihyödynnetty. Reseptien kirjoittamisen sijaan hoitajien työpanosta kannattaa käyttää esim. diabeteksen ennaltaehkäisyyn. Aikuisiän diabeteksen lisääntyminen on saatava estettyä, sillä diabetekseen liittyy suuri määrä liitännäissairauksia. Lisäksi esim. tupakoinnin lopettamisen tukemisessa on mittava työsarka.

Yksityiseltä sektorilta pitää ottaa oppia julkiselle sektorille erityisesti johtamisessa ja henkilöstöpolitiikassa. Julkisella sektorilla johtamiskoulutukseen on kiinnitetty huomiota vasta viime vuosina. Terveysaseman ylilääkäriksi on saattanut päätyä puolipakosta pitkän kliinisen uran tehnyt lääkäri, ilman tietoa ja välineitä henkilöstöjohtamiseen, budjettiseurantaan, kehittämiseen, koulutussuunnitteluun; kaikkeen siihen mitä terveysaseman hyvää johtamiseen kuuluu.

Erityinen haaste on julkisen sektorin henkilöstöpolitiikka. Vielä nykyisinkin työuran suunnittelu on julkisella sektorilla harvinaista. Työntekijän oletetaan tekevän samaa hommaa kunnes eläke koittaa. Tällainen urautuminen unohtaa ihmisen tarpeen kouluttautua ja kehittyä työssään, ja jättää osan ihmisten resursseista tunnistamatta ja hyödyntämättä. Joustavuudessa yksityissektori pärjää myös paljon julkista puolta paremmin, etenkin terveydenhuollossa. Pätkätöiden yleistyminen on vähentänyt ihmisten sitoutumista työpaikkaansa. Toisaalta siksi että koetaan työnantajan sitoutuminen vähäiseksi, ja toisaalta siksi että pätkätyöt ovat opettaneet, että aina löytyy seuraava pätkä. Erityisesti nuoret lääkärit, joiden työpanokselle on kysyntää, haluavat sovittaa työn muuhun elämäänsä, eikä päinvastoin. Työnantajaa ja tavallista kuntalaista voi suututtaa lääkärin halu itse määritellä kuinka paljon on valmis tekemään töitä. Jos tähän vastataan tarjoamalla kaavamaista työaikaa ja liian suurta väestöä hoidettavaksi, on selvää että lääkäri valitsee toisen työnantajan.

Kunnat ostavat yhä enemmän terveyspalveluita yksityissektorilta. Usein ostot suuntautuvat ns. keikkafirmojen lääkäripalveluihin ja tapahtuvat pakon edessä. Ostaminen voisi olla myös suunnitellumpaa. Yksityisen puolen innovaatiohalukkuutta voisi hyödyntää uusien toimintamallien kehittämisessä. Nykyinen julkisen ja yksityisen sektorin vastakkainasettelu täytyy muuttaa kumppanuudeksi, jossa molempien vahvuuksia käytetään suomalaisten laadukkaan terveydenhuollon hyväksi.

Paneelit käyntiin

2008-09-22T18:21:00.001+02:00

Ensimmäinen vaalipaneeli johon osallistun on to 25.9 klo 18 Ruoholahden koululla. Santakatu 6.

Olen lupautunut myös Koti kaupungissa - Hem i stan-yhdistyksen paneeliin. Paneeli pon su 5.10.2008 klo 15.00 ”Hyvä elämä Helsingissä”, jossa käsitellään tulevaisuuden kaupunkisuunnittelukysymyksiä ja asuntorakentamista. Tilaisuus järjestetään Kynnys ry:n tiloissa Siltasaarenkatu 4.

Mukana keskustelusa Minerva Krohn Helsingin vihreistä, Risto Rautava kokoomuksesta ja Kaarin Taipale demareista.

Tilaisuudessa esitellään myös Koti kaupungissa ry - Hem i stan rf:n toimintaa ja visioidaan yhdessä hyvää kaupunkiasumista. Tämä on oiva tilaisuus tutustua toisiin paremmasta asumisesta haaveileviin!
Kahvia, teetä ja pientä purtavaa.

Amnesty

2008-09-22T13:22:00.002+02:00

Amnesty kampanjoi vaaleihin liittyen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Tälle on mielestäni tarvetta ja Helsinki on onneksi jo tehnytkin asiassa paljon. Väkivallan syihin on vain kovin vaikea päästä käsiksi. Ehkä tämä kampanja kannustaa väkivallan kohteeksi joutuneita naisia, tai miehiä, hakemaan apua.

Vaalikoneita

2008-09-20T22:53:00.000+02:00

Ensimmäinen vaalikone täytettynä, ainakin 4 vielä täyttämättä. Maikkarin koneen kysymykset ovat herättäneet ihmettelyä, ärtymystä ja hieman huvittuneisuutta ehdokkaiden keskuudessa. Perusarvoikseen voi valita kaljalla käymisen tai kotiäityiden. Arkiarvoiksi kone tarjoaa internetin käyttöä tai ydinperhettä. Hämmentävää. En tiedä miten tämä auttaa äänestäjiä löytämään itsellensä sopivan ehdokkaan.

Vaalikoneet ja etenkin netti ovat helpottaneet omilla rahoillaan kampanjoivien ehdokkaiden asemaa. Netissä on tilaa kertoa ajatuksiaan, ja vaalikoneen kautta voi äänestäjä löytää ehdokkaan, josta ei aiemmin ole kuullut.

Mutta vaalikoneiden kysymykset ovat yleensä hyvin musta-valkoisia, ja sisältävät usein vain huonoja vaihtoehtoja. Kysymysten laatijat ilmeisesti yrittävät yksinkertaistaa asioita liikaa. Näissä vaaleissa tällaisia kysymyksiä ovat etenkin kunnan talouteen ja palvelujen ulkoistamiseen liittyvät kysymykset. Talouden hoitamisen vaihtoehtoina tarjotaan yleensä palveluiden leikkaamista tai verojen nostamista. Hyvää talouspolitiikkaa on kuitenkin kunnan menestyksestä huolehtiminen. Palveluthan rahoitetaan kunnan verotuloilla. Veroja kertyy sitä paremmin mitä suurempi osa asukkaista saa tuloja. Pitää siis huolehtia että kunnassa on tarjolla työtä, ja asukkailla on työntekoon soveltuva koulutus.
Helsinki kilpailee yrityksistä kansainvälisesti. Yritykset ja niiden työntekijät tulevat Helsinkiin jos kaupunki on viihtyisä ja turvallinen. Siis sellainen paikka jossa ihminen haluaa asua. Kilpailukyvystä huolehtiminen on siten myös palvelujen turvaamista. Ehkä tällainen vaihtoehto on liian vaikea vaalikoneille.

sama juttu ulkoistamisen kanssa. Vaalikoneet tarjoavat vaihtoehtoja ”haluan ulkoistaa lisää-en halua ulkoistaa mitään.” Näin mustavalkoisestihan asia usein myös äänestäjille tarjoillaan. Vasemmisto etenkin pelottelee ihmisiä sillä että yksityisesti tuotetuissa palveluissa yritys päättä kuka saa palvelua ja millä hinnalla. Kuitenkin joidenkin palveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Jos kunta päättää ostaa osan palveluista ulkoa, on se edelleen vastuussa palvelun laadusta, saatavuudesta sekä perittävästä asiakasmaksusta.
Ulkoistetuissa palveluissa palvelun sisältä on usein määritelty paremmin kuin kunnan omissa palveluissa. Mielestäni kaikki kunnan palvelut pitää määritellä selkeämmin, eräänlainen palvelulupaus siis. Asukkaat tietäisivät silloin paremmin mihin kunnan varat riittävät, ja eri kuntien tarjoamia palveluja voitaisiin myös verrata laadullisesti. Kun palvelulupaus on määritelty, voidaan miettiä mikä osa palveluista voidaan tai halutaan tuottaa kunnan omin voimin ja mikä osa ostaa yksityiseltä yritykseltä. Tämäkin on tietysti aivan liian vaikea ajatus vaalikoneeseen. Välillä tuntuu että, se on liian vaikea ajatus useille valtuutetuillekin. Minä ajattelen että, palvelujen laadun ja määrän määrittely on yksi kunnallispolitiikan keskeisistä tehtävistä.

Uusia juttuja

2008-09-18T19:15:00.000+02:00

Blogi on muumioitunut 1.5 vuoden takaisen tilaan, samoin nettisivut. Nettisivuille en osaa itse tehdä mitään. Onneksi veljeni osaa. Minun täytyy kuitenkin kertoa mitä sieltä pitää siivota pois, ja mitä laittaa tilalle.
Tämän blogin laiminlyöminen on ihan oma vikani. Tätä osaan päivittää. Mutta jotenkin kynnys kirjoittamiseen on ollut korkea. Seuraan tiiviisti Oden blogia. Kadehdin vähän hänen tapaansa kirjoittaa sekä suurista että pienistä aiheista, aina kun on aikaa.

Blogin ja nettisivujen siivoaminen on tietysti ajankohtaista nyt kun kunnallisvaaleihin on enää kuukausi aikaa. Mutta jos jatkan valtuustossa täytyy blogia opetella päivittämään säännöllisesti.

Kiirekin on olevinaan syy. Pari viikkoa sitten olin ajanhallintakurssilla. Siellä opetettiin käyttämään sähköistä kalenteria ja merkitsemään kaikki tekemisen arvoinen sinne. En ehkä halua ryhtyä ohjelmoimaan vapaa-aikaani erivärisiin pikku laatikoihin, mutta blogiaikaa täytynee irrottaa jostain.

Blogin muumioitumisen aikana on elämässäni tapahtunut aika paljon. Eduskuntavaalien jälkeen minut rekrytoitiin toiseen työhön. Vaihdoin siis kuitenkin työtä, vaikka minua ei valittukaan eduskuntaan.
Aloitin vuosi sitten Terveystalon yleislääketieteen kehitysjohtajana. Työ on luonteeltaan hyvin erilaista kuin aiempi työ terveyskeskuksessa. Potilaita olen nähnyt aivan liian vähän, ja läppärin ääressä istunut aivan liian kauan. Olen saanut työssäni hyödyntää sitä johtamis- ja organisointikokemusta jota myös 12v kunnallispolitiikassa puurtaminen on tuonut. Osallistun myös johtamiskoulutukseen, yritän suorittaa JET- tutkintoa (johtamisen erityisammattitutkinto) Sekin helpottaa laittamaan omaa osaamista järjestykseen.

Vaihtaessani työtä kommentoi mm. Iltalehti sitä varsin törkeästi. Itse ajattelen että siirtyminen yksityisen ja julkisen sektorin välillä pitäisi olla paljon nykyistä helpompaa. Molemmille puolille on hyötyä tiedon ja kokemuksen siirtymisestä. En myöskään usko että, ihmisen kannattaa välttämättä tehdä koko työuransa samassa organisaatiossa. Minä olen vasta 40-vuotias. Eläkeikään on vielä ainakin 25 vuotta, joten edessä voi olla vaikka millaisia uusia haasteita.

Viikonlopun haasteena on kahlata läpi vaalikoneiden kysymyksiä (niitä on paljon) sekä suursiivous nettisivuilla. Sen jälkeen toivottavasti on hieman vapaamman blogikirjoittelun aika.

Työtä ja Huvia

2007-03-07T08:43:00.000+02:00

Tänään alkaa ennakkoäänestys, joka kestää ensi tiistaihin. Vaaleista löytyy virallista faktaa täältä. Helsingin ennakkoäänestyspaikat löydät täältä. Ensimmäistä kertaa yksi äänestyspisteistä on kauppakeskuksessa. Katsotaan houkutteleeko se äänestämään vilkkaammin. Itse en usko, että äänestämisen kynnys on äänestyspaikan vaikeassa sijainnissa, vaan ennemmin siinä ettei löydä sopivaa ehdokasta. Ehkä netti auttaa tässä edes hieman. Tänne mahtuu enemmän ajatuksia, jolloin ehdokkaasta näkee muutakin kuin nimen, naaman ja numeron.

Illalla on toivottavasti hauska vaalitilaisuus, josta mainos tässä.

Ohjelmallinen illanvietto TYÖTÄ JA HUVIA keskiviikkona 7.3. klo 19 alkaen
teatteri Puoli-Q:ssa, Tunturikatu 16

Lyhytelokuva Jekkua jees (1982)

Improryhmä Alman akat

Asiaa työhyvinvoinnista Tuija Braxin, Minerva Krohnin ja Kai Ovaskaisen
kiteyttämänä.

Tervetuloa!

Sitä ennen lähden taas vaalimökillä ja kadulle kampanjoimaan. Eilen alkoi vaaleja varten sästämäni talviloma. Aloitin päivän Ruoholahden metroasemalla esitteitä jakaen klo 7.30. Maahanmuuttoaiheinen paneeli loppui klo 20. Siinä välissä ehdin keskustella kymmenien ihmisten kanssa, ja jakaa esitteeni sadoille.

HBL teki haastattelun aiheenaan Miksi pitää ajaa Helsingin asiaa. Se toki kuulostaa kovin nurkkakuntaiselta. Minun tarkoitukseni ei ole olla siltarumpupoliitikko tai kovin nurkkakuntainen. Ajattelen kuitenkin, että eduskuntatyössä on Helsingin asioiden tuntemisesta ja esillä pitämisestä hyötyä helsinkiläisille. Toisaalta myös Helsingin menestys hyödyttää koko Suomea. Kopioin alle kolumnin, jonka kirjoitin aiheesta Helsingin Vihreiden nettisivulle viime viikolla.

Minerva Krohn: Helsinkiäkin pitää puolustaa
Vain osa eduskuntavaalien helsinkiläisistä ehdokkaista on nostanut Helsingin vaaliteemakseen. Ymmärrän tämän hyvin. Eduskunnassa on tarkoitus hoitaa koko Suomen, ja samalla EU:n ja koko maailman asioita. Siihen rinnastettuna Helsinki vaaliteemana tuntuu kovin rajaavalta. Mielestäni on kuitenkin mahdollista toimia sekä globaalisti, että Helsinkiä puolustaen. Think globally, act locally!

Helsinkiäkin pitää puolustaa. Muualta valituilla kansanedustajilla ei ole mitään vaikeutta pitää kotikaupunkinsa tai maakuntansa asioita esillä eduskunnassa. Sitä ei paheksuta, päinvastoin ajatellaan sen tuovan mukavaa paikallisväriä päätöksentekoon. Mutta helsinkiläisen edustajan tai ehdokkaan ottaessa esille Helsingin erityisasemaan liittyviä ongelmia tai vaatimuksia, alkaa yleinen valitus, ettei saa olla niin Helsinkikeskeinen.
Helsingillä on pääkaupunkina velvoitteita, jotka myös valtiovallan pitää ottaa huomioon. Suomen menestymisen kannalta on välttämätöntä, että Helsinki menestyy. Taloudellinen kilpailu on nykyisin globaalia, ja tässä globaalissa kilpailussa yrityksistä ja osaajista vain Helsingin metropolialue on maailmalla tunnettu.
Pääkaupunkia pitää kehittää yhtenäisenä alueena, jota se ihmisten arjessa jo pitkälti onkin. Sujuva joukkoliikenne tekee kaupungista toimivamman ja viihtyisämmän. Myös turvallisuudesta on pidettävä huolta, jotta Helsinki on hyvä paikka asua.
Kaikissa vaaleissa on lopulta kysymys myös hyvinvointipalveluiden turvaamisesta. Hyvät palvelut vaativat verorahoitusta, ja verotuloja saadaan kun ihmisillä on tuloja. Siksi kannattaa satsata Helsingin pärjäämiseen kansainvälisessä kilpailussa yrityksistä ja työpaikoista. Helsinkiläisilläkin on oikeus hyviin palveluihin. Siksi eduskuntaan tarvitaan edustajia jotka tuntevat Helsingin asiat, ja uskaltavat pitää ääntä Helsingin puolesta.

Kampanjaa

2007-03-05T21:49:00.000+02:00

Aloitin tänään vaaliloman. En siis tietenkään ole pitämässä lomaa vaaleista, vaan olen säästänyt talvilomiani kampanjaa varten. Viime viikko oli jo kiireinen, mutta selvästi nyt on alkanut varsinainen kampanjointi Helsingissä. Vaalien tulos ratkaistaan täällä perinteisesti vasta parin viimeisen viikon aikana.

Kampanjointi on vienyt kaiken ajan, ja kotona nettiyhteys on pätkinyt. Siksi blogikin on jäänyt päivittämättä.
Viime viikolla oli pari mielenkiintoista paneelia. Keskiviikkona lääkäriliiton järjestämä terveyspolitiikkapaneeli. Tentattavina oli viisi helsinkiläistä lääkäriehdokasta. Yllätyksekseni huomasin olevani ainoa alle 60v lääkäriehdokas Helsingissä. Ehkä lääkärintyö on niin kiireistä, että vasta lähellä eläkeikää ehtii kiinnostua politiikasta. Paneelissa Ilkka T kertoi hauskoja anekdootteja, mutta vähemmän terveyspolitiikkaa. Martin R ja Hilkka K ovat poliittisesti suht kokemattomia, joten politiikka jäi enemmän minun ja Sirpa A-S.n varaan. Perusterveydenhuollon tilanne nousi esille. Mielestäni yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken on pakko lisätä, jotta homma saadaan toimimaan. Pelkkä henkilöstön lisääminen ei riitä. Kelakorvauksia haluan nostaa hammashoidon osalta. Kaupunginhallitus tekikin tänään esityksen Kelalle, että korvaustasoa nostettaisiin.

Lauantaina oli myös mielenkiintoinen paneeli. Demarit hoitivat järjestelyt neljän puolueen paneeliin (kok, sdp, vihr, vas). Meitä edusti lisäkseni Otto L. Yleisöä oli 50, joka on varsin hyvin, vaikka enemmänkin olisi toki mahtunut. Perustulo oli yksi teemoista. Demarithan ovat vastustaneet Vihreiden esitystä sosiaaliturvan yksinkertaistamisesta. Yksi paneelissa esitetty argumentti oli, että ” se synnyttäisi paljon pienipalkkaista työtä.” Ymmärrän, että on ongelma, jos työ on niin pienipalkkaista, ettei palkalla tule toimeen. Meidän mallissamme kuitenkin palkan lisäksi tulisi perustulo, joten toimeenkin tulisi. Jos taas ongelmana on, että syntyy paljon työtä, olen täysin pudonnut kärryiltä.

Puhuimme myös turvallisuuspolitiikkaa, josta yleisö nosti esiin Venäjäkysymykset. Muistutin, että sotien syinä nykyisin on yleensä joko köyhyys, ympäristöongelmat, ihmisoikeudet tai öljy. Parasta turvallisuuspolitiikkaa on siis kehitysyhteistyö, ympäristöongelmien ehkäiseminen, ihmisoikeuksien edistäminen, naisten ja lasten koulutus ja seksuaaliterveys, sekä öljyriippuvuudesta irtaantuminen.

Ympäristöasioista oli ilmastonmuutosta enemmän esillä Itämeri, jonka pelastamiseksi tarvitaankin pikaisia toimia. Paljon on kiinni kansainvälisestä yhteistyöstä, paljolti EU:n sisällä, mutta maatalouden ja kalankasvatuksen päästöihin voimme vaikuttaa myös itse.

Paneelien lisäksi runsaasti katukampanjointia, esitettä on mennyt katujakelussa jo yli 5000. Kohta täytyy painaa lisää vaikka kampanjarahat on jo käytetty. Yritän saada veljeni lisäämään pdf-linkin sivuilleni, kun en osaa lisätä sitä tännekään sähköisesti.

Tällä viikolla on tiivis ohjelma.
Huomenna tiistaina 6.3 klo 18-19.30 maahanmuuttaja-aiheinen paneeli Ylioppilastalolla. keksiviikkona 7.3 klo 19 ohjelmallinen illanvietto TYÖTÄ JA HUVIA. Teatteri Puoli-Q:ssa, Tunturikatu 16.

Ohjelmassa lyhytfilmi Jekkua jees! (1982)
Improteatteria Alman akat -ryhmän loihtimana
Asiaa työhyvinvoinnista Tuija Brax, Minerva Krohn ja Kai Ovaskainen.

Naistenpäivänä 8.3 Vihreät naiset tarjovat naisille saunan Arlassa. Paikalla sekä Helsingin että Uudenmaan ehdokaita.

Näiden lisäksi paljon kampanjaa kadulla. Ihmisten tapaamiseen se on kaikista parasta. Vain harva jaksaa tulla vaalitilaisuuteen, mutta kadulla voi pysähtyä kysymään juuri itseä kiinnostavia asioita.

Ensi viikon ohjelmasta mainostan jo nyt torstaita 15.3 klo 18-19.30. Silloin minulla ja Tuijalla on Kyselytunti Vanhan kuppilassa. Ajattelimme, että siellä voidaan keskustella laidasta laitaan politiikan teemoista.

Eläkkeitä ja ruoka-alea

2007-02-27T23:36:00.000+02:00

Ensimmäinen viikon neljästä paneelista oli tänään. Kallion ala-asteen kirjastoon oli kutsuttu 12 panelistia. Yleisöä oli hieman yli tuplasti, mutta näistä puolet oli paikalle kutsuttujen pikkupuolueiden edustajia tai muiden panelistien tukiryhmää. Varsinaisia ehdokasta etsiviä kansalaisia taisi paikalla olla noin kymmenen.
Panelisteja oli siis kutsuttu tasaisesti kaikista puolueista. Eduskuntapuolueiden lisäksi paikalla oli ainakin Itsenäisyyspuolue (kaikki ongelmat johtuvat EU:sta), Köyhien asialla (Jumala käski perustaa puolueen, ja eduskunnan pitäisi antaa rahaa kampanjaan), Suomen kansan sinivalkoiset(lähinnä tänään eläkeläisten asialla) ja Senioripuolue (eläkesäästöt pitäisi jakaa nykyisille eläkeläisille). Kaikki pienpuolueet olivat sitä mieltä, että me joilla on valtaa, olemme tehneet kaiken väärin.
Tällä kombinaatiolla oli ihme, että jotain keskusteluakin saatiin käytyä. Tosin kokoomusta paneelissa edustanut Piepponen suivaantui lopulta niin, että poistui kesken paneelin.

Käsittelimme mm. terveyspalveluita. Näiden suhteen toivon, että jatkossa resursseja ohjataan terveyskeskuksiin. Hoitotakuulla on sairaaloiden jonoja saatu purettua, mutta hoitotakuu ei toimi jos terveyskeskus ei toimi. Lääkärillä pitää olla aikaa paneutua potilaan oireisiin, jotta osataan määrätä oikeat tutkimukset ja hoidot. Uskon eläkeläistenkin arvostavan enemmän toimivia palveluita, kuin muutaman euron korotusta eläkkeeseen. Terveysasioita onkin sitten huomisessa Lääkäriliiton paneelissa enemmän.

Turvallisuuskin oli illan keskustelussa esillä. Alkoholin alennusmyynti on lisännyt päihdeongelmia, ja tuonut lisää rauhattomuutta kadulle. Kalliossa tämä näkyy aika selvästi. Päihdeongelmiin ei tietenkään auta pelkkä viinan hinnan korotus, vaan pitää pystyä auttamaan ihmisiä jaloilleen. Päihdeongelmien ehkäisyssä elämänhallinnan kehittäminen on tärkeää. Pohjimmiltaan on kysymys jopa lasten ja nuorten kasvatuksen onnistumisesta. Uskon, että jopa lastenkulttuurilla on merkitystä. Kulttuurin parissa voi kokea ja käsitellä monenlaisia tunteita, ja sitä kautta löytää jännitystä ilman päihteitä.

Peruspalveluilla luodaan myös turvallisuutta, koska ne lisäävät tasa-arvoa.

Maailmanlaajuisessa turvallisuudessa NATO:a tärkeämpää on ympäristöongelmien torjuminen ja köyhyyden poistaminen. Kehitysyhteistyö on siis tärkeää turvallisuuspolitiikkaa.

Kepun edustaja lupaili ruuan arvonlisäveroalea. Sitä en luvannut kannattaa. Ideana Kepulla on köyhien tukeminen ruuan hintaa alentamalla. Ruuan alv-alesta hyötyvät kuitenkin kallista ruokaa ostavat pienituloisia enemmän. Sama raha kohdistettuna lapsilisiin, työttömyystukeen tai kansaneläkkeisiin auttaa köyhiä paljon enemmän.

Huomenna siis terveyspolitiikan pariin, ja illalla valtuustoon megakokoukseen. Listalla budjettiraamin lähetekeskustelu, Helsingin Sipoo-lausunto ja aloitteet. Aloitteet taitavat jäädä pöydälle seuraavaan kokoukseen, josta siis tulee myös superylipitkä.

Vihreän liiton 20v-bileet jää kokouksen vuoksi väliin. Täytyy odottaa 25v juhlia.

Keskustakirjasto

2007-02-27T12:12:00.000+02:00

Kirjastot on ihania. Kunnon keskustakirjasto Helsinkiin olisi erityisen ihana. Uskon, että sellainen saadaankin muutaman vuoden sisään.
Anni S on kuitenkin perustamassa kirjaston jo ensi viikonlopuksi.
Idea on niin hieno, että tätä on pakko mainostaa myös täällä.

Mimmo

Paneeliviikko

2007-02-26T21:18:00.000+02:00

Viime viikon vapaa-aika kului tiiviisti kadulla kampanjoidessa. Mukavinta oli eilen Kaivarin rannan auringossa, jossa Elina M.n ja Ville Y.n kanssa jälleen tarjosimme kuumaa mehua, pullaa ja vaalimainoksia ulkoilijoille. Samalla saimme itse nauttia auringosta ja talvisesta maisemasta. Jäälle olisi ollut mukava vielä päästä kävelemään. Kamera hyytyi, ilmeisesti kylmästä, ja siksi nytkään en saa lisättyä kuvaa tähän. Täytyy yrittää saada jotain kampanjakuvia piristykseksi.

Illalla olin Päivi Istalan vieraana Radion Naisten tunnissa, jossa meitä oli 8 naisehdokasta keskustelemassa vaalien teemoista. Otin esille kysymyksen vanhemmuuden kustannusten jakamisesta molempien vanhempien työnantajien kesken. Muistan, kuinka Vihreiden ehdottaessa tätä 10v. sitten, sitä pidettiin epärealistisena, lähes häiriköintinä. Nyt on edetty hieman, muttei riittävästi. Edelleen kustannuksista valtaosa kohdistuu käytännössä äitien työnantajille. Tämä on yksi syy naisten syrjimiselle työmarkkinoilla, naisethan tekevät paljon miehiä enemmän pätkätöitä. Kustannukset ovat varmaan osin myös pois naisten palkkapotista ja selittävät osan miesten ja naisten palkkaerosta. Kustannusten tasainen jakaminen helpottaisi palveluyrittäjien asemaa, koska palvelualat ovat hyvin naisvaltaisia.
Käsittelimme myös ainakin lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta (kannatan, koska uskon perheiden osaavan itse valita. Toki tarjolla pitää olla muitakin vaihtoehtoja kuin kokopäivähoito. Jonkun ehdottama paluu-takuu olisi hyvä. Siis se että lapsi pääsee samaan ryhmään, vaikka olisi välillä kotona.) minimiäitiyspäivärahaa (tulisi nostaa, koska nyt on alempi kuin työttömyystuki.) Helsingin metropoliasemaa (kannatan, koska Suomi tarvitsee ja ansaitsee vahvan pääkaupungin.)

Kuten viimeksi kirjoitin, tällä viikolla on luvassa paneeleita, peräti neljä. Huomenna tiistaina 27.2 klo 18 Kallio seuran paneeli Kallion ala-asteen koululla.
keskiviikkona 28.2 klo 13 Lääkäriliiton lääkäripaneeli Yliopistolla, Porthaniassa.
torstaina 1.3 klo 18 Jätkäsaariseuran paneeli Ruoholahden ala-asteella, Santakatu 6.
lauantaina 3.3 klo 12-14 neljän puolueen paneeli Valkoisessa Salissa, Aleksi 16-18.

Tervetuloa kuuntelemaan.

Näiden lisäksi perjantaina 2.3 avataan Vihreiden vaalimökki kolmella sepällä. Itse en ehdi paikalle vielä klo 12 oleviin avajaisiin, mutta iltapäivällä kyllä.

Jotain omaa elämääkin kai pitäsi olla jossain välissä. Lauantaina sitä tarjosi elokuva Pianistin sivunkääntäjä. Hyvin tehty hidastempoinen elokuva hienovaraisesta kostosta. Mielentilani olisi vaatinut jotian pirteämpää, mutta hyvä elokuva on aina hyvä tapa viettää aikaa. Silloinkin kun valinta ei mene täysin nappiin oman mielialan kanssa.

Minerva

Katutyötä

2007-02-23T20:39:00.000+02:00

Viikon aikana olen seissyt yli kymmenen tuntia kadulla jakamassa vaaliesitteitä. Muita ehdokkaita ei ole näkynyt kuin pari. Osku P eilen Itiksessä, ja Anni S tänään Kolmella Sepällä.
Monelle ehdokkaalle kadulla päivystäminen on vaalien kauhu. Itse olen aina pitänyt sitä vaalien mukavimpana osana. Toki huonojakin hetkiä tulee. Elämäänsä yleensä ja politiikkaan erityisesti kyllästyneet ihmiset, purkavat ahdistustaan ehdokkaille. Minulla on sekä ammattini että poliittisen rutiinini myötä onneksi keinoja käsitellä myös vihaisia ihmisiä.

Nyt on kuitenkin ollut mukavaa olla kadulla, vaikka toki 15 pakkasastetta tekee sen välillä rankaksikin.
Esitettä olen sisarien kanssa jakanut jo lähes 3000. Monet ihmiset ovat pysähtyneet keskustelemaan. Aiheita on käsitelty laajasti; perustulo, Nato, terveyspalvelut, koulut, EU:n liittovaltiokehitys, palomiesten eläkeikä, maailman köyhät, energiahuolto. On ihan mukava päästä keskustelemaan rauhassa aiheista. Monilla puhujilla on kokemusta heitä kiinnostavista aiheista. Kadulla seistessä saan siis myös uutta tietoa.

Huomenna lähden taas kampanjoimaan. Tarkoitus on päättää huominen kierros Ruoholahteen, ja tarjota kuumaa mehua ja pullaa naapurustolle.

Ensi viikolla luvassa on neljä paneelia. Tiistaina klo 18 Kallioseuran paneeli Kallion ala-asteella, keskiviikkona klo 13 Lääkäriliiton paneeli Porthaniassa, torstaina klo 18 Jätkäsaariseuran paneeli ja lauantaina 12-14 neljän puolueen paneeli Valkoisessa salissa. Lisätietoja näistä ilmestyy tänne.

Minerva

Lumiukkoja

2007-02-20T12:57:00.000+02:00

Maanystävät kampanjoi tänään lumiukoilla ilmastonmuutosta vastaan. Ilmaston lämpenemisestä ei tänään tosin näy merkkejä, kun Helsingissäkin on kunnon aurinkoinen pakkaspäivä. Testasin lämpökerrastojen toimivuutta aamulla, kun Irinan kanssa olimme Mannerheimintiellä jakamassani esitettä työmatkalaisille. Töiden jälkeen ajattelin suunnata Herttoniemeen, vaikka silmät hieman kirvelevät aamun jäljiltä. Epäilen, että pakkanen on hieman purrut niihin.

Ilmastonmuutos on noussut tärkeäksi vaaliteemaksi. Vanhanen toki jo ilmoitti, ettei sen torjumiseen kannata sitoutua. Maksaa liikaa. VTT tosin tutki ettei maksa. Heikki Korpela kirjoittaa aiheesta blogissaan niin hyvin, että laitan tähän linkin.

Aamulla huomasin Helsingin kansainvälistyneen kovasti. Olen viimeisen 15 vuoden ajan osallistunut kaikkien vaalien katukampanjointiin. siinä on aikaa tarkkailla ohikulkijoita. Ulkomaalaistaustaisten osuus on selvästi kasvanut. Hyvä niin. Kansainvälisen kaupungin on helpompi houkutella uusiakin tulijoita. Tekemistä tosin riittää vielä. Aamulla katselin myös ihmisten tapaa suojautua pakkaselta. Monenlaista pipo/huivi/käsine-yhdistelmää. Itselläni tekninen alusasu + microfleece. Niillä pärjää lämpimänä yli tunnin.

Koulutus, joukkoliikenne, maahanmuutto

2007-02-18T21:23:00.000+02:00

Otsikon sanajono ei välttämättä aukea kovin helposti. Siinä on kuitenkin pääkaupunkiseudun kannalta kolme keskeistä asiaa seuraavaan hallitusohjelmaan. Näiden kolmen asian kautta voidaan avata lähes kaikki ne asiat joista helsinkiläisten ehdokkaiden pitäisi näissä vaaleissa puhua.

Viikko on ollut uskomattoman kiireinen, ja siksi tämä blogikin on kärsinyt huomionpuutteesta. Alkuviikon illat kuluivat kokouksissa. Tiistaina kokoontui pääkaupunkiseudun neuvottelukunta. Laskin, että poliitikot ja virkamiehet yhteen laskien meitä oli lähes 50. Kun kokous kesti hieman yli 2 tuntia, kului aikaa yhteenlaskettuna kolmen työviikon verran. Toivottavasti saimme yhtä paljon aikaan.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa keskusteltiin seudun hallitusohjelmatavoitteista, jotka kiteytin otsikkoon. Niitä lukiessa voi ensi reaktiona olla, että peruspalveluthan puuttuvat tuosta kokonaan. Missä luuhaa terveydenhuolto ja vanhustenhoito, jotka tutkimusten mukaan ovat äänestäjien kannalta vaalien tärkeimmät teemat? Kyllä nekin sisältyvät tavoitteisiin vaikkeivät siellä näy.

Kaikki me kunnallispolitiikassa toimivat tiedämme, että lähivuosien suuria haasteita ovat terveydenhoidon ja vanhustenhoidon järjestäminen. Meillä on varsin yhteneväinen käsitys, että lisää rahaa näihin tarvitaan, koska väki Suomessa vanhenee. Molempiin tarvitaan myös lisää henkilöstöä, jotta hoito on laadukasta, ja ihmisille on aikaa. Jotta tämä toteutuu, tarvitaan riittävästi verotuloja kulujen kattamiseen, ja riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa hoitamaan ihmisiä. Sama koskee tietysti muitakin peruspalveluita.

Koulutus on Suomen keino pärjätä maailmassa. Olemme jo nyt varsin korkeasti koulutettu kansakunta, ja tästä asemasta kannattaa pitää huolta. Koulutus alkaa jo päiväkodin varhaiskasvatuksena ja esikouluna. Peruskoulussa täytyy myös onnistua opettamaan erilailla oppivia lapsia, jotta he peruskoulun päätyttyä voivat suunnata kiinnostustaan vastaavaan jatkokoulutukseen. Pelkällä peruskoululla ei nykymaailmassa oikein pärjää.
Korkeakouluista kannattaa erityisesti pitää huolta. Tämä korostuu etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa korkeakouluja on paljon. Perusopetukseen pitää olla rahaa, jotteivät opinnot veny siksi, ettei opetusta ylipäätään ole tarjolla. Myös opintotuen tasoa on nostettava, jotta täyspäiväinen opiskelu on mahdollista. Korkeakouluopetuksen maksuttomuudesta on myös huolehdittava. Vain se takaa kaikille lahjakkaille mahdollisuuden opiskeluun, vanhempien varallisuudesta riippumatta. Monet puolueet haikailevat nyt lukukausimaksuja, perustellen sitä eurooppalaisella käytännöllä. Niissä on kuitenkin yleensä tarjolla kulut (jopa asumis- ja elämiskulut) kattavia stipendejä, jotka elinkeinoelämä kustantaa. En ole nähnyt EK:n osoittavan kiinnostusta yliopistokoulutuksen maksamiseen valtion sijaan.

Joukkoliikenteen merkityksen ymmärtää lähes jokainen helsinkiläinen. Espoossa on jo heikompaa, koska siellä on vaikeampaa pärjätä ilman autoa. Helsingissä joukkoliikenteellä pääsee kaupungin sisällä kulkemaan varsin vaivattomasti, mutta kaupungin rajan ylittäminen on paitsi turhan kallista, myös monimutkaista. Joukkoliikenne pitää kaupungin toimivana ja viihtyisänä. Autoilijoidenkin etu on, että joukkoliikenne toimii, ja siten pitää osan potentiaalista autoilijoista poissa tieltä. Toimiva joukkoliikenne on myös yksi Helsingin kilpailuvaltti. Tämä on kaupunki, jonne yrityksen kannattaa sijoittua, koska täällä pääsee helposti paikasta toiseen. Jotta joukkoliikenne toimii koko seudulla, tarvitaan valtion rahaa investointeihin. Kehärata ja länsimetro ovat nyt tärkeimpiä. Raide-jokeri varmaan seuraava suuri investointi. Jokereita tarvittaisiin kehäteiden tapaan myös useampi. Valtion tukea tarvitaan myös lipun hintoihin. Täällä kunnat subventoivat lipun hintoja, valtion tuen ohjautuessa muualle. Joukkoliikenne on keskeisessä asemassa myös ilmastonmuutoksen torjumisessa. Liikenteen päästöt lasketaan lisäksi Suomen päästökiintiöihin. Eli jos autoilu lisääntyy, täytyy teollisuuden leikata päästöjään vielä enemmän kuin muuten.

Työperäisen maahanmuuton helpottaminen on yksi keino taistelussa työvoimapulaa vastaan. Kunnan järjestämät palvelut eivät pyöri, eivätkä yritykset menesty, jos työvoimasta on pula. Suomessa on vielä nyt paljon työttömiä. Mutta, väestö Suomessa ikääntyy, ja monia aloja uhkaa siksi työvoimapula. Tulijoita täytyy siis vähän houkutella tänne. Tässä nykyhallitus on toiminut erityisen kehnosti. Uusien maiden liittyessä EU:iin, säädettiin näistä maista tuleville siirtymäaika, joka tosin myöhemmin havaittiin virheeksi. Suomi ei ole kovinkaan monen työn perässä muuttajan ykkösvalinta. Yliopisto-opiskelijoilla ei myöskään ole mahdollisuutta jäädä opintojen jälkeen Suomeen. Tähän epäkohtaan on luvattu muutosta, mutta ilmeisesti neljä vuotta on liian lyhyt aika kaikkein myöntämän epäkohdan korjaamiseen. Tänne jo asettuneet ja kotiutuneet korkeakoulututkinnon suorittaneet nuoret ajetaan Suomesta pois, ja samalla mietitään miten houkutella tänne koulutettua väkeä muualta. Varsinaista hölmöläisen peiton jatkamista. Tämän korjaamiseksi suunnitellaan yliopiston lukukausimaksuja, sen sijaan että korjattaisiin ongelma oleskelulupajärjestelmässä.

Koulutus, joukkoliikenne ja maahanmuutto sisältävät siis pääkaupunkiseudun hallitusohjelmatavoitteiden ytimen. Miten näissä onnistumme, ratkaisee esimerkiksi verotuksen tason. Koska jos saamme tänne paljon yrityksiä, joiden tuotteita ostetaan maailmalla, voi verotus olla lievempää. Jos taas työttömiä on paljon, on ns. huoltosuhde huonompi, ja verotus kiristyy. Palvelujen tasokin riippuu onnistumisestamme. Menestyvässä kaupungissa on tietysti varaa parempiin palveluihin, kuin jos jaamme niukkuutta kaikille tarvitseville. Täytyy siis toivoa, että vaalien jälkeen maalla on hallitus, joka ymmärtää kaupunkipolitiikkaa yleisesti ja metropolipolitiikkaa erityisesti.

Loppuviikosta VM.n Pekkarinen toppuutteli poliitikkojen vaalilupauksia kertomalla, ettei ns. jakovaraa oikein ole. Pääministeri Vanhanen päätti heti kertoa, että virkamiehet laskevat väärin. Demarit olivat itse myös laskeneet jakovaraa olevan, koska ovat jo kovasti luvanneet sitä jakaa. Ehdokkaana tulee ristiriitainen olo. En ole koskaan arvostanut sitä, että luvataan sellaista josta tiedetään ettei siihen ole varaa. Nyt valtiontalouden virkamiehet varoittelevat ettei varaa ole, mutta pääministeri ja valtionvarainministeri lupaavat, että rahaa piisaa. Itse toivon, että hyvällä politiikalla lisäämme Suomen menestystä, ja siten saamme rahaa tarpeellisten palveluiden hyvään hoitamiseen ja kehittämiseen.

Loppuviikosta tulivat vaalinumerot. Olen neiti 45. Sain perjantaina jo ekan satsin esitteitäkin. Kannatti valita helsinkiläinen paino, jonka loistava palvelu toi esitteet kotiovelle asti. Autottomana arvostan tällaista palvelua. Kaksi laatikollista esitteitä painaa rutkasti. Lauantaina olin jo kaupungilla jakamassa esitettä, ja keskustelemassa ihmisten kanssa. Mukava alku neljän viikon kampanjarutistukselle, joka nyt pääsi käyntiin. Sunnuntaina olimme Elinan ja Villen kanssa Sinebrykoffin puistossa tarjoamassa kuumaa mehua, pullaa ja vaalimateriaalia. Kaikki kävivät hyvin kaupaksi.

Minerva

Eivätkö kaikki olekaan demareita?

2007-02-12T20:42:00.000+02:00

Viikonloppuna Eero Heinäluoma avasi demarien perinteisen vaalikampanjan. Siis varsinaiset kampanja-avajaiset olivat aiemmin, mutta nyt tuli perinteinen osuus: ”Miksi kaikki puolueet eivät ajakaan demarien agendaa?”
Hän valitti Keskustan verolinjausten lähentyneen Kokoomuksen linjauksia. Eikö Heinäluoma ole aiemmin huomannut demarien istuvan samassa hallituksessa kahden porvaripuolueen kanssa? Luulen, että viestin ydin oli muistuttaa äänestäjille, että Keskusta on porvaripuolue. Sen ja Kokoomuksen verolinjausten lähentyminen piti ilmeisesti ottaa esille, jotta äänestäjät huomaisivat pelätä porvarihallitusta.

Viime eduskuntavaalien alla käytiin kovin vähän sisältökeskustelua. Kaikki keskustelutila käytettiin aivan naurettavan pääministerikampanjan käymiseen. Kolme kuukautta vaalien jälkeen kumpikaan pääministeriehdokkaista ei ollut pääministeri.
Mutta veroista keskusteltiin myös viime vaalien alla hieman. Vaalien alla kokoomus liputti veronalennuksia, Kepu taisi luvata niitä hieman, demarit eivät lainkaan. Kokoomus on sen jälkeen kehunut hallituksen toteuttaneen heidän verolinjaansa. Tosin edes Kokoomus ei tainnut luvata varallisuusveron poistamista.

Aika monien vaalien alla olen huomannut demarien närkästyvän kun muilla puolueilla onkin oma agenda. Eivätkö kaikki olekaan demareita? Miten Vihreät voivat esittää perustuloa, kun se kertakaikkisesti ei käy demareille. Sosiaaliturvajärjestelmä on ilmeisesti erityinen demarien tekijänoikeuden alainen luomus, koko sekavuudessaan. Vihreiden perustulomalli on tämän tekijänoikeuden loukkaamista.
Perustulon idea on selkiyttää ja yhteen sovittaa nykyistä tukijärjestelmää. Tätäkin tärkeämpää on, että perustulo kannustaa ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, kun saatu tulo ei vähentäisi tukia ja viivästyttäisi niiden saamista.

Toinen ilmiö on mustasukkaisuus peruspalveluista. Suomessa vallitsee puolueiden kesken varsin laaja yhteisymmärrys erilaisten yhteiskunnan tarjoamien palveluiden hyödyllisyydestä. Ristiriitaa on tavasta järjestää nämä palvelut, sekä palveluiden laajuudesta ja käyttäjiltä perityistä maksuista. Toki näissäkin ristiriidoissa on ihan riittävästi sovittamista, ja puolueiden välisiä eroja on löydettävissä. On kuitenkin mahdotonta käydä keskustelua, jos uusien ehdotusten tekeminen koetaan periaatteellisella tavalla vääräksi. Itse toivon, että politiikassa keskustelu ja erilaiset uudet ideat ovat sallittuja.

Ei me kuitenkaan viitsitä

2007-02-11T00:31:00.000+02:00

Ilmastonmuutos ei päästänyt otteesta tänäänkään. En tarkoita, että olisin odottanut sen jotenkin yhtäkkiä hellittävän, mutta olin oikeastaan ajatellut kirjoittaa tänään jostain muusta. Nyt vaalien allahan on puhetta ja kirjoittelua ilmastonmuutoksesta riittänyt, ja se on tietysti hyvä. Vihreät ovat puhuneet aiheesta vuosia, ja meitä on pidetty lähinnä höyrähtäneinä häiriköinä. Nyt kun Ollilakin on havahtunut, niin puolueet ovat kilvan rientäneet vakuuttamaan tekevänsä asian suhteen jotain. Ilmastonmuutoksesta on jopa saatu loistava perustelu ydinvoimalle. Paavo Lipponenkin voi hymyssä suin kierrellä Eurooppaa kertomassa, että dont worry, meillä on ratkaisu ilmasto-ongelmiin.

Pitäisi siis olla tyytyväinen, kun ilmastonmuutokseen suhtaudutaan vakavasti.
Mutta, lehdessä kerrottiin, että hallitus oli lykännyt ratkaisua päästövähennyksistä. EU on esittänyt että kaikki EU-maat sitoutuisivat 20 % yksipuolisiin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Ministeri Pekkarisen huolena on, että päästövähennykset huonontavat kilpailukykyä, ja siksi hänen mielestään asiaa pitää harkita.

Laskin, että EU:ssa asuu 7.5 % maailman ihmisistä. Kasvihuonekaasuista tuotamme n. 25 %. Eli meitä on noin joka 13 maailman ihmisistä, mutta neljäsosa päästöistä. Kehittyvien maiden päästöjen on arvioitu nousevan, kun elintaso niissä nousee. Kun tavoitteena on maailmanlaajuinen päästöjen vähentäminen, niin minun logiikallani meidän EU:ssa pitää tehdä vähän enemmän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kilpailukyvyn täytyy tietysti olla kauppa- ja teollisuusministerin huolenaiheena, mutta jos EU:ssa kaikki maat sitoutuvat samoihin tiukempiin tavoitteisiin, koskevat samat ehdot kuitenkin aika suurta joukkoa.

Minun on vaikea luottaa siihen, että ilmastonmuutoksen kanssa ollaan tosissaan, kun samalla ei olla valmiita tekemään asialle mitään. ” Ei me kuitenkaan viitsitä, kun ei noi toisetkaan ikinä koskaan mitään.”’

En onneksi viettänyt koko päivää hallituksen tehottomuutta miettien. Eilen illalla jo rentouduin Katjan ja Milkon kanssa, katsomalla heidän luonaan elokuvan ”Uskollinen puutarhuri.” Yleensä suosin elokuvateattereita, mutta flunssa vaivaa edelleen. Ja toisaalta tämä hyvä leffa oli jäänyt väliin kun se oli teatterilevityksessä.
Tänään olin juhlimassa serkuntytön Mirandan 7 v synttäreitä. Hänen mielestään paras vieras oli kuitenkin Katjan 4kk ikäinen Julius-vauva, mutta kyllä meidän muidenkin osallistumista taidettiin arvostaa, etenkin kun Julius ei vielä osaa laulaa. Illalla katsoimme vielä Katjan perheen kanssa yhden romanttisen komedian. Elokuva oli ok, mutta vielä mukavampaa oli lojua vierekkäin sohvalla. Onneksi asumme koko porukka niin lähekkäin, ettei minun tarvinnut viettää tylsää päivää toipilaana kotona, vaan pääsin vähän nauttimaan sosiaalisesta elämästä.

Minerva

Kyllä maalla on mukavaa

2007-02-09T16:21:00.000+02:00

Pääministeri Vanhanen moittii blogissaan Helsinkiä fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä. Tukholma tuottaa vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä asukasta kohti. Ilmastonmuutos onkin siis Helsingin vika.
Vanhasen logiikka ikävä kyllä mättää. Todennäköisesti tarkoituksella.
Vanhanen itse vastusti viidennen ydinvoimalan rakentamista, kun eduskunta päätti sen rakentamisesta, mutta on sen jälkeen kääntänyt kelkkansa. Ehkä se tapahtui samanlaisen loogisen väärinymmärryksen seurauksena kuin Helsingin moittiminen.

Energiakysymykset eivät ole helppoja, ilmastonmuutos kokonaisuudessaan vielä monimutkaisempi. Mutta yritän vähän selventää missä Vanhasen eksyi.
On totta, että Helsinki käyttää voimaloissaan kivihiiltä, joka on fossiilinen polttoaine. Vuosaaren voimalaitos toimii maakaasulla, joka on vähemmän haitallinen, mutta fossiilinen kuitenkin. Voimalaitokset tuottavat sähkön lisäksi kaukolämpöä (nykyisin myös kaukokylmää) ns. kaupanpäälle. Kaukolämpöä voidaan tuottaa vain siellä missä asuu ihmisiä, koska kuumaa vettä ei voi kuljettaa pitkiä matkoja, kuten sähköä. Vesivoimasta ei tule päästöjä, muttei myöskään kaukolämpöä kaupanpäällisenä.

Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto olisi toki mahdollista bioenergiaa, esim. pellettejä käyttämällä. Pellettejä ei Suomessa kuitenkaan tuoteta niin paljon, että niitä riittäisi kaikkiin lämpökattiloihin. Mikäli ydinvoimapäätöksen yhteydessä hyväksytty ”risupaketti” olisi toteutettu, olisi tilanne toinen. Nyt kuitenkin risua ja pellettejä on liian vähän. Helsinki voisi parantaa päästötasettaan tuomalla pellettejä Helsinkiin. Kivihiiltä poltettaisiin Suomessa kuitenkin yhtä paljon kuin nyt. Pelletit siis kuskattaisiin Keski-Suomesta Helsinkiin, ja hiili Helsingin satamasta Keski-Suomeen. Jos hiiltä poltetaan, kannattaa se tehdä sataman vieressä. Samalla pitää tietysti pyrkiä hiilen poltosta eroon.

Vanhanen on todennut, että lasten pitää kasvaa maalla. Maalla tarkoittaa tässä kaupunkien liepeillä olevaa haja-asutusaluetta, ei siis varsinaista maaseutua kuitenkaan. Politiikassa tätä kutsutaan yhdyskuntarakenteen hajoamiseksi. Tätä hajoamista Vanhanen on aatteensa mukaisesti pääministerinä edistänyt.
Kehyskuntiin sijoittuva asuminen johtaa autoliikenteen lisääntymiseen. Autoilun kasvihuonekaasupäästöt ovatkin Uudellamaalla nousseet hurjasti (15% vuosina 1990-2003.)

Omakotiasumisen ongelmiin liittyy myös sähkölämmitys. Suomessa lämpiää 700 000 omakotitaloa sähkölämmityksellä. Se on sähkön väärinkäyttöä, koska lämmittämiseen kelpaa ”vähemmän jalostunut” energia, enkä tarkoita öljykattiloiden paluuta. Maalämpöpumppuja on Suomessa vähän, Ruotsissa paljon, pelletit sopisivat omakotitalon lämmittämiseen erinomaisesti myös, ja kehyskunnissa kaukolämpöä voisi käyttää myös omakotitaloissa.

YTV:n ilmastostrategia kertoo päästöjen muutoksista pääkaupunkiseudulla. Helsingissä asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vähenivät aikajaksolla 1990-2002, mutta Espoossa ja Vantaalla sähkölämmitetyt omakotitalot lisäsivät päästöjä.

Uusiutuvaan energiaan kannattaa ja pitää siirtyä. Siirtymävaiheessa kannattaa käyttää järkeä, eikä kuskata polttoainetta ristiin rastiin imagosyistä. Pääministeri voisi laadituttaa ohjelmaan Suomen irtautumisesta öljyriippuvuudesta sekä fossiilisista polttoaineista ylipäätään. Autoilutarpeen vähentäminen voisi olla toinen hyvä ohjelman aihe.

Täältä löytyy Vihreiden tänään julkistama Irti öljyriippuvuudesta-ohjelma.

Minerva

ps. Rikoin varmaan kaikkia pyhiä blogi-sääntöjä, ja lisäsin sivuille vanhat kolumnini sekä joitain puheita. Huomasin vain tämän blogi-muodon sopivan niiden esittämiseen ja arkistointiin hyvin. Varmaan joku näppärämpi tietokonetyyppi tekisi toisin, mutta mun näppäryys riittää tähän.

In the Quiet Morning

2007-02-08T12:10:00.000+02:00

Kaksi päivää on kulunut äänettömänä. Flunssa vei äänen, ja lääkärinä tiedän, että siihen auttaa vain täydellinen puhekielto. Yleensä minusta ei ole tarjolla äänetöntä versiota, vaan jos näyn, myös kuulun, joskus jopa kuulun ennen näkymistä. Eräs tuttava juuri totesi minun kovaäänisenä olevan tietoturvariski.

Nyt on kuitenkin oikea vire blogin aloittamiseen, kun muu viestintä on tekstarien varassa.

Reilu kaksi vuotta sitten ryhdyimme Arno Kotron kanssa käymään keskustelua yhteiskunnasta sähköpostitse. Tekstit ilmestyivät lokakuussa 2005 Ajatuskustannuksen kustantamana, Suoraa ja koukkua-kirjana. Aloittaessa en tiennyt mitä teksteistä tulee, sama tunne nyt. Keskustelustamme olisi varmaan tullut parempi, jos olisimme käyneet sitä blogissa, ja saanet myös muiden kommentteja mukaan. Mutta keskusteluja on erilaisia.

Eduskunta päätti eilen torjua alkoholihaittoja varoitustarroilla alkoholipulloissa. Hallitus kai paikkailee viinaveroalen ryvettämää mainettaan päihdeongelmien torjumisessa. Veroalen myötä alkoholihaitat ovat moninkertaistuneet. Alkoholikuolemiakin oli viime vuonna ennätysmäärä. Varoitustarrojen lisääminen on aika hullua hommaa. Tupakan suhteen ne toimivat paremmin, koska tupakkaa ei voi kohtuukäyttää. Mutta, jotta alkoholivaroitustarra olisi muutakin kuin hurskastelua, pitäisi sen valistaa kohtuukäytöstä. Aika iso tarra. Jos terveysvalistus olisi näin helppoa, voisivat terveydenhoitajat ja lääkärit keskittyä johonkin muuhun. Mutta useimmissa elintapa-asioissa kyse on kohtuuden opettelemisesta. Valistaa voidaan siitä mikä on kohtuus, ja keinoista miten pysyä kohtuudessa. Mutta kohtuudessa pysymisen joutuu jokainen harjoittelemaan itse. Varoitustarra ei siinä auta.

Kohtuus on hieno määre muutenkin. Voisiko kulutuksen kohtuullistaminen auttaa ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä? Vai onko kaikki se mitä keksimme haluta aina kohtuullista?

Mimmo

Aikataulu 2007

2007-01-01T19:46:00.000+02:00

Helmikuu 2007

Pe 16. 2: 10-11 - Radio Vega paneelikeskustelu suorassa lähetyksessä.
Ke 28. 2: 13-14.30 - Lääkäriliiton paneeli Yliopiston juhlasali

Maaliskuu 2007

To 1. 3: 18-19 - Jätkäsaariseuran paneeli Ruoholahden ala-aste, Santakatu
Pe 2. 3: 15-16 - Vihreiden vaalipiste aukeaa Kolmen sepän aukiolla
Su 4.3: 12-13 - Hakaniemen markkinat, Hakaniemen tori
Ke 7. 3: Ennakkoäänestys alkaa!

Elcat-auto Meilahden kampus, aamupäivällä

12.30-13.30 - Elcat-auto Töölöntori
To 8. 3: 18.30-19.30 - Naisten sauna Arlassa - Vapaa pääsy
La 10. 3: 9.30 - Proviisoripäivän paneeli - http://www.proviisoriyhdistys.net/

11-13 - Etevin vaaliratikka kiertää. Lähdöt Fennian pysäkiltä vartin välein.
Su 11.3: Elcat-auto Kahvila Ursulan luona Kaivopuisto
Ti 13. 3: Ennakkoäänestys päättyy
To 15. 3: 16-17 - Elcat-auto Ruoholahti, S-marketin luona

18-19.30 - Eduskuntavaali kyselytunti

Minerva Krohn ja Tuija Brax tentattavana, tilaisuuden juontaa Irina Krohn.

Vanhan kuppila, Mannerheimintie 3
La 17. 3: Kiertue eri puolilla Helsinkiä. Ajat ja paikat varmistuvat myöhemmin.
Su 18. 3: Vaalipäivä. Muista äänestää!

19.30 - Vihreiden vaalivalvojaiset Ravintola Kaisaniemi

Elämää kasvihuoneessa

2006-11-12T22:16:00.000+02:00

Kuulin ihmisten vaikutuksesta kasvihuoneilmiöön ensimmäinen kerran 12-vuotiaana koululaisena Yhdysvalloissa v 1980. Koulun luonnontieteen kirjassa selitettiin kaavakuvin, miten kasvihuonekaasut muodostavat ilmakehään näkymättömän kerroksen, josta lämpö heijastuu takaisin maan pinnalle, ja maapallo tämän myötä lämpenee. Kirja ei tainnut vielä kertoa ilmastonmuutoksesta, mutta kuitenkin jo tuolloin 26v sitten siis tiedettiin ihmisen toimenpiteiden lämmittävän ilmastoa, ja ettei tämä muutos ole hyvä.
Kului vuosia etten kuullut kasvihuoneilmiöstä tai sen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta sanaakaan. Maapallon lämpötila on kuitenkin noussut 0.5 astetta, ja napajäistä sulanut jo 20% sen jälkeen kun kuulin ilmiöstä ensimmäisen kerran. Hyvin vähän on näiden kuluneiden vuosien aikana tehty ilmiön estämiseksi.

Nyt ilmastonmuutos tuntuu olevan kaikkien lehtien otsikoissa. Ehkä syynä on englantilaisten tutkijoiden laskelma, että ilmaston raju muuttuminen, aiheuttaisi syvän taloudellisen laman. Huoli taloudellisista seurauksista on siis, ehkä, vihdoin herättämässä ihmiset.
Yhteisillä sopimuksilla pyritään varmistamaan, ettei mikään maa pääse luistamaan velvollisuuksistaan ilmastonmuutoksen torjumisessa. Kioton ilmastosopimus hyväksyttiin joulukuussa 1997, ja se astui voimaan pari vuotta sitten. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole liittynyt Kioton sopimukseen. Itse asiassa presidentti Bush on väittänyt, ettei koko ilmiötä ole olemassa. Onneksi hänen kautensa päättyy kahden vuoden kuluttua. Suomessa osa elinkeinoelämästä ei ilmeisesti myöskään usko ilmastonmuutokseen. Teollisuuden lobbausjärjestöthän huusivat kurkku suorana päästökaupan vievän leivän heidän suustaan.

Kasvihuonekaasupäästöt eivät kuitenkaan häviä kansainvälisin sopimuksin. Uudellamaalla päästöt ovat viime vuosina vain lisääntyneet. Autoilun tuomat päästöt ovat mm. kasvaneet viidessä vuodessa 20%, vaikka autokanta nykyisin on vähäpäästöisempää. Omakotitaloasumisen unelmaansa toteuttaessaan ihmiset muuttavat yhä kauemmas työpaikaltaan. Pian perhe huomaa kulkevansa kahdella autolla töihin, päiväkotiin, markettiin, harrastuksiin. Autoillessa palaa paitsi aikaa, myös bensaa. Asumisen hajautuminen yhä laajemmalle alueelle on ympäristön kannalta turmiollista. Kaavoituksella voidaan edistää ihmisten asumista palveluiden lähellä ja hyvän joukkoliikenteen varrella, mutta päästöt vähenevät vain jos itse teemme jotain asian eteen.

Vihreänä poliitikkona saan usein kuulla ihmisten ekoripittäytymistä; biojätteitä ei lajitella, ostetaan ylipakattua turhaa krääsää yms. Ihmiset ehkä kokevat, että kertomalla epäekologisista valinnoistaan minulle, voisin antaa heille jonkinlaisen synninpäästön. Mutten itsekään ole turhan kulutuksen suhteen synnitön, eikä synninpäästö auta ympäristön tilaan yhtään. Yleensä kysyn ripittäytyjiltä uskovatko he kasvihuoneilmiön olemassaoloon ja ilmastonmuutokseen. Jos uskoo tähän tieteelliseen faktaan, kannattaa miettiä riittääkö, että torjumme ilmastonmuutosta vain vähän, siis riittämättömästi, vai pitääkö arkisia valintojaan muuttaa niin, että ilmasto ei muutu radikaalisti, ja elämän edellytyksen maapallolla säilyvät.

Lehtijutun mukaan suomalaiset miehet ovat enemmän huolissaan ilmastonmuutoksesta kuin omasta kaljuuntumisestaan. Onneksi, jotain toivoa siis ilmeisesti on. Tutkimus ei tosin kertonut kuinka paljon miehet olivat valmiita ponnistelemaan ilmastonmuutoksen estämiseksi. Toivottavasti paljon.

Minerva Krohn

Tasavertaisia arvoltaan ja oikeuksiltaan

2006-09-26T23:12:00.000+02:00

Päädyin opiskelemaan lääketiedettä kiinnostuksesta luonnontieteisiin. En lainkaan ajatellut päätyväni pitämään vastaanottoa terveyskeskukseen, suunnitelmissa oli ennemminkin ura laboratoriossa perustutkimuksen parissa. Minua kiinnostivat solut ja niiden toiminta.

Opinnot keskittyivätkin olennaiseen; biokemiaa, anatomiaa, neurologiaa, kirurgiaa. Ihminen sisältä ja ulkoa, rakenne ja toiminta, vaivat ja viat. Suuntautuminen perustutkimukseen olisi ollut helppoa. Onneksi huomasin itse viihtyväni paremmin ihmisten kuin soluviljelmien parissa. Nyt viisitoista vuotta töitä tehtyäni olen edelleen tyytyväinen valintaani.

Työssä avaan aamulla tietokoneen, ja näytölle ilmestyy loputtoman tuntuinen lista lääkärin apua ja neuvoja tarvitsevia ihmisiä. Pilkon päiväni vartin tai 20 minuutin pätkissä tarvitseville. Tutkin kylkikivut, määrään verenpainelääkkeet, ohjaan spirometriaan tai kuuntelen huolet jotka vievät voimat. Opinnot valmistivat minua selvittämään potilaiden lääketieteelliset vaivat. Osaan määrätä oikeat laboratoriokokeet, tutkia vammautuneen nilkan ja kirjoittaa lääkkeitä.

Ehkä opinnot pitäisi kuitenkin aloittaa YK.n ihmisoikeuksien julistuksen lukemisella.

1. artikla. Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.

Tätä ajatusta olen tarvinnut paljon useammin kuin tietoa siitä miltä Wilmsin tuumorin näyttää mikroskoopissa. Hyvä luonnontieteellinen osaaminen ja sairauksien tunteminen on työn kannalta välttämätöntä, mutta työhön liittyy myös se miten kohtaan potilaan. Usein mietin potilaan elämänvalintoja, enkä ymmärrä miksi hän on päätynyt elämään elämäänsä kuten elää. Joidenkin potilaiden kanssa täytyy pinnistellä toimeen tullakseen, niin kaukana arvomaailmamme ovat toisistaan. Kuitenkin, näidenkin potilaiden kohdalla, joiden arvomaailma ja valinnat elämässä ovat valovuosien päässä omistani, en koskaan kyseenalaista heidän arvoaan ihmisinä.
Ihmisten tasavertaisen arvon ja oikeuksien ajattelen usein olevan kaikkien lääkärien työn lähtökohta. Ihmistä ja ihmisyyttä kunnioittava humanismi on välttämätöntä jotta potilaita voi kohdella tasavertaisina. Tämä on itsestäänselvyys, jonka kirjoittaminen tuntuu lähes kliseiseltä. Humanismille jää kuitenkin luonnontieteiden puristuksessa hyvin vähän tilaa lääketieteessä.

Mikä sitten laittoi minut epäilemään ihmisoikeuksia ja humanismia lääkäreiden työtä ohjaavina arvoina? Kesällä istuin kollegojen kanssa koulutuksen jälkeen oluella. Keskustelu kääntyi Suomessa asuviin ulkomaalaisiin ja Suomen pyrkimykseen houkutella maahan lisää ihmisiä töihin. Sain päälleni kollegan rasistisen purkauksen. Hän kertoi yksiselitteisesti, etteivät ulkomaalaiset halua tehdä töitä, eikä heitä voisi kovin moneen työhön päästääkään koskei heihin voi luottaa. Maailma ja Suomi muuttuvat niin nopeasti ettei kaikessa muutoksessa ole helppo pysyä mukana. En tiedä miten sopeutumista helpottaa kaiken vieraan leimaaminen huonoksi ja vääräksi.

Mietin miten voi tehdä työtään lääkärinä, jos uskoo muualta tulleiden olevan ihmisinä huonompia kuin suomalaiset; jos todella näkee ihmisten olevan pohjimmiltaan erilaisia, eriarvoisia rodun, kulttuuritaustan, uskonnon, kielen tai ulkonäön perusteella.En myöskään ymmärrä ihmisten luokittelua heidän koulutuksensa tai työpanoksensa perusteella. Edes kohtuuttoman huonot elintavat, viinan juonti tai huumeiden käyttö eivät silmissäni vie ihmiseltä hänen ainutkertaista ihmisarvoaan ja jakamattomia ihmisoikeuksiaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus omiin valintoihinsa, myös huonoihin. Lääkärin tehtävä on neuvoa terveistä elintavoista, tutkia ja hoitaa sairauksia ja lievittää kärsimystä. Se miten potilas näitä neuvoja toteuttaa on hänen oma valintansa.

Tasavertaisia arvoltaan ja oikeuksiltaan, siinä on kieltämättä haastetta vastaanottotyössä, mutta se antaa myös selkeän ohjeen siitä, että kaikkia potilaita on kohdeltava yhtä arvokkaina.

Minerva Krohn

PS. Kesällä kolumnin kirjoitettuani ajelin veneellä yksin saareen. Istuin terassille lukemaan kirjaa. Näin ilveksen uivan saareen ja nousevan rantaan aivan lähelläni. Sellaisella lomamuistolla pärjää monta kiireistä työpäivää.

Hiihtoloma museossa

2006-08-08T22:17:00.000+03:00

Lapsuudessa vanhemmillani oli tapana viedä meitä usein museoihin. Museoita käytettiin myös eräänlaisena nykyaikaisen lapsiparkin esimuotona. Muistan monia kertoja kun vanhempani työnsivät meidät museon ovesta sisään, ja kertoivat poimivansa meidät parin tunnin kuluttua saatuaan omat menonsa hoidetuiksi. Museot olivat paitsi kiehtovia, omalla tavallaan turvallisia.

Kouluaikoina asuimme Tampereella. Hiihtolomalla v 1977 tai 1978, ollessani 10-11-vuotias, tulimme vuotta vanhemman sisareni Katjan kanssa Helsinkiin viettämään hiihtolomaa. Meidät velvoitettiin käymään päivittäin museossa. Ensimmäisenä lomapäivänä suuntasimme Helsingin kaupunginmuseoon Hakasalmen huvilassa. Talo osoittautui mielettömän kiehtovaksi. Esillä oli näyttely Aurora Karamzinin elämästä, muistini mukaan museo oli tuolloin kotimuseon omainen. Kiertelimme talossa ihastellen vanhoja esineitä. Helsingin sää ei houkutellut hiihtolomamaiseen ulkoiluun, joten meillä ei ollut mitään kiirettä. Museo oli aika autio, joten työntekijät ehtivät kiinnittää huomiota talossa kierteleviin tyttöihin. Meille kerrottiin talon, esineiden ja Auroran historiaa lapsia kiehtovalla tavalla. Kohtelu oli niin mukavaa, että palasimme Katjan kanssa seuraavanakin päivänä Hakasalmen huvilaan, ja jätimme muut museot väliin. Elävän historian kertominen jatkui. Kotiuduimme museoon niin hyvin, että itse asiassa vietimme siellä koko hiihtolomamme, eli viisi päivää samassa museossa. Pääsimme jopa käyttämään museon vanhaa gramofonia. Saamamme palvelu oli siis ainakin ensiluokkaista, ehkä ainut laatuistakin. Tai ehkä muutkin museossa yksin harhailevat lapset saivat yhtä lämpimän kohtelun. Viimeisenä päivänä suuntasimme vielä kadun yli Kansallismuseoon, jotta saatoimme kertoa vanhemmille muistakin museokokemuksista. Katja laittoi nimensä Kansallismuseon vieraskirjaan, ja sai sen jälkeen vuosia Kansallismuseon yleisöluentojen ohjelman kotiin lähetettynä nimellään, joka sekin ilahdutti.

Museomuisto Kaupunginmuseolle
Elokuussa 2006

Minerva Krohn

Kohinaa aivoissa

2006-07-24T01:27:00.000+03:00

Suomalaiset kuulemma haluavat asua omakotitalossa järven rannalla. En minä, olen vannoutunut kaupunkilainen. Haluan kulkea kotiin ratikalla ja hissillä. Olen aina asunut korkeintaan kymmenen minuutin matkan päässä elokuvateatterista. Rakastan kahviloita, ja tietoisuutta siitä, että ne odottavat minua asiakkaakseen, valmiina palvelemaan. Parvekekukkien kasteleminen on mielestäni oiva tapa ylläpitää luontosuhdetta. Ei Helsingissä ehdi katselemaan ruohon kasvamista tai muurahaisten kävelyä. Ympärillä tapahtuu niin paljon, ettei aika riitä sellaiseen joka ei ole välttämätöntä.

Töissä annan radion pauhata samalla kun puhun puhelimessa, tekstaan ja tarkastelen potilaiden labroja kolmelta auki olevalta potilastietojärjestelmäohjelmalta samanaikaisesti. Kerran yritin kirjata muistiin mihin työpäiväni kului, mutta oli niin kiire etten ehtinyt pitämään kirjaa ajankäytöstä. Terveyskeskuksessa tottuu siihen, että asiasta toiseen pitää onnistua hyppimään hetkessä, ja useampaan asiaan on pakko keskittyä samanaikaisesti. Uudet ideat ovat tarpeen vähintään vartin välein, kun potilaalle varattu vastaanottoaika on kulumassa loppuun, ja jotenkin häntä pitäisi auttaa ja ohjeistaa. Joustavuudelle ja tehokkuudelle on töissä käyttöä.

Aivot kai kuitenkin tarvitsevat lepoa kaikesta kaupunkilaisuudesta. Kesäloma, jota pidän töihin liittyvistä keksinnöistä parhaana, kuluu melkein kokonaan sähköttömällä saarella. Tove Jansson kuulemma piti ihmisen onnellisuuden edellytyksenä ”saarta vailla osoitetta.” Minun on melkein sellainen, vaikka kuntaliitos kaupungin kanssa toi saarelle käsittämättömän katuosoitteen. Hesari tai muu häiritsevä posti ei onneksi ole löytänyt perille.

Kesällä ei myöskään ole kiire. Metsässä kulkiessa voi keskittyä tutkimaan eri sammallaatujen runsautta. Sateiden suhde sienien kasvuvauhtiin vaatii myös pohtimista. Nuotiolla istuessa ajatukset vaeltavat, välillä pohdin kipinöiden kokoa ja suuntaa, kuun nouseminen vie osan ajatuksistani, ja samalla mietin tarvetta hakea lisää puuta poltettavaksi. Ei kovin tehokasta.

Kesälomalla on, onneksi, vaikea muistaa millaista töissä on. Moni stressaa tietokoneen salasanoja koko viimeisen lomaviikon. Itse muistin salasanojen tarpeen viime vuonna kolme metriä ennen työhuoneen ovea.

Suomi pyrkii pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa luovuudella ja olla innovatiivisuuden kärkimaa. Innovatiivisuus on puheissa jo lähes syrjäyttänyt globalisaation. Kaupunkien vilske tekee hyvää ideoinnille. Kun ympärillä tapahtuu kaikenlaista, mieluiten kellon ympäri ja kulman takana on mahdollista törmätä toiseen ideoijaan, syntyy entistä parempia ajatuksia. Tätä on kuulemma tutkittukin. Työpaikoilla, etenkin yrityksissä, jossa tätä Suomen selviytymisstrategiaan kuuluvaa innovointia toteutetaan, pyritään saamaan työntekijöistä kaikki ideat irti, ja hyödyttämään yrityksen menestymistä. Tämä on tietysti hyvä, koska menestyvä yritys voi palkata lisää ihmisiä töihin, ja maksaa heille palkkaa. Palkansaajat, jotka käyttävät työaikansa innovointiin, maksavat palkastaan veroja, ja verorahoilla voidaan järjestää hyvinvointipalveluja, kuten koulutusta, jolla taataan uusien innovoivien työntekijöiden saaminen yrityksiin. Suunnitelma on hyvä, ja näin toimimalla varmasti saadaan menestyviä työntekijöitä, ja yrityksiä ja verotuloja.

Se ei kuitenkaan toimi, jos nämä yritysten innovoijat eivät keksi mitään, jos heillä ei olekaan uusia ajatuksia ja luovuutta.

Luin talvella Peter Englundin kirjan Hiljaisuuden historia. Hän toteaa, että hiljaisuus on harha, jota ei todellisuudessa ole olemassa. On kuitenkin ääniä, jotka eivät melussa kuulu. ”Melun suuri virhe ei ole siinä, että se riistää mieltä tämän olemattoman ei-äänen, hiljaisuuden, vaan siinä, että se vie meiltä kaikki nämä pienet äänet. Sillä kohina ei ole ainoastaan tehnyt mahdottomaksi tietää miltä jotkin asiat kuulostavat, se on saanut meidät myös unohtamaan sen, että niillä on ääni.”

Kiire vie tilan ajatuksilta, mutta kiireinen ei sitä itse huomaa. Pää on kuitenkin koko ajan täynnä, joten tyhjyys ei pääse kumisemaan. Suomen suunnitelma pärjätä innovaatiolla ei toimi, jos töissä ei ole tilaa ajatuksille. Toivon loman jälkeen itse muistavani, että ajatuksia ei synny kiireessä, ja ettei melussa kuule sitä jota luulee hiljaisuudeksi.

Minerva

Peter Englund Hiljaisuuden historia. WSOY 2003

Uskon asia

2006-06-18T23:25:00.000+03:00

Kuukausi sitten Vihreän liiton puoluekokous päätti kirjata periaateohjelmaan tavoitteen uskontojen ja maailmakatsomusten tasavertaisesta kohtelusta Suomessa. Tämä vanha ajatus on edelleen niin radikaali ja pelottava, että Helsingin seurakunnan lehden pääkirjoituksessa epäiltiin sen äärimmillään johtavan kirkkojen polttamiseen. Miten ihmeessä kirkon piirissä ajatus tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta voi olla niin uhkaava, että se tulkitaan täysin väärin.

Kristillisellä kirkolla on Suomessa erittäin vahva asema. Paitsi suureen jäsenmäärään, se perustuu erityisasemaan suhteessa valtioon. Kirkko pelkää vahvan asemansa murtuvan jos tämä erityisasema puretaan. Kirkon vahvuuden tulisi kuitenkin syntyä sisältäpäin, jäsenten uskosta kirkon oppeihin, ja halusta kuulua kirkon piiriin.

Ev.lut. ja ortodoksikirkolla erityisasema ilmenee muutamissa kohdin Suomen lainsäädännössä. Kirkot mm. keräävät jäsenmaksunsa kirkollisverona, muun verotuksen ohessa. Käytäntö on varmasti kätevä paitsi kirkon, myös jäsenten kannalta. Kristillisen kirkon asema ei horju, vaikka sama jäsenmaksu-vero käytäntö ulotettaisiin myös muihin uskontokuntiin.

Eräs lainsäädännön kummallisuus on yhteisövero-osuuden ohjaaminen kirkolle. Yhteisövero kerätään yrityksiltä ja yhteisöiltä. Nämä siis maksavat voitostaan veroa myös kirkon käyttöön. Myös sellaiset yritykset joiden omistajat kuuluvat aivan muuhun uskontokuntaan, tai ovat uskonnottomia. Kirkko perustelee erityisasemaansa usein hautaustoimen hoitamisella. Tätä käytetään myös perusteluna kirkon osuudelle yhteisöveroon. Laskelmien mukaan yhteisöverosta jää kuitenkin kirkolle reilusti ylimääräistä hautaustoimen jälkeen. Laki vaatii kirkkoa antamaan hautapaikan kaikille samaan hintaan. Ei ole pitkään siitä kun kirkko ei haudannut esim. itsemurhan tehneitä. Epätoivoiset sukulaiset hautasivat omaisensa aidan viereen, kaivaen haudan vinoon, jotta vainaja saisi leponsa siunatussa maassa. Nykyisin kaikki eivät kuitenkaan halua tulla haudatuksi kirkkomaahan, mutta vaihtoehtojakaan ei oikein ole.

Jokaisella ihmisellä on jokin maailmankatsomus. Suomessa se monella pohjaa kristinuskoon, mutta monikulttuurisuus tuo yhä laajemman kirjon uskontoja. Myös uskonnottomien määrä kasvaa. Kristillinen usko pohjaa monilta osin yleiseen humanistiseen maailmankatsomukseen, jota kirkko suhteellisen tehokkaasti markkinoi.
Äärimmillään oman vahvan uskon korostaminen kuitenkin peittää alleen humanismin. Suomessa kirkon ääntä yhteiskunnallisessa keskustelussa käyttävät usein ne joiden suvaitsevaisuus muuten ajattelevia tai eläviä kohtaan on kaikista vähäisin.
Samaa sukupuolta olevien parien oikeus mennä naimisiin kaatui uskovaisten vastustukseen, kompromissina syntyi oikeus rekisteröidä parisuhde. Kirkko myös kieltäytyy siunaamasta samaa sukupuolta olevia pareja, mutta kauppakeskuksia kyllä siunataan. Nyt eduskunnassa käsitellään yksinäisten naisten ja naisparien oikeutta saada hedelmöityshoitoja, edes omalla kustannuksella. Kirkko ilmoitti kantanaan, että tämä 20v jatkunut käytäntö tulee lopettaa, ja heteropareillekin tulisi antaa hoitoja vain omilla sukusoluilla. Kauppakeskusten suhteen kirkossa siis ollaan moderneja, mutta ihmisten välisissä suhteissa kirkon viesti on ahdasmielinen ja tuomitseva.

Kirkon jäseniä on suomalaisista niin suuri osa, että myös liberaaleja ja suvaitsevaisia on joukossa oltava paljon. Yhteiskunnallisessa keskustelussa kuuluu kuitenkin yleensä vanhollisten tuomitsevien kristittyjen ääni. Toivon että, ne liberaalit jotka kirkkoon kuuluvat jaksaisivat sen piirissä myös pitää ääntä, ja vaatia muutosta.

Länsimaissa usein toivotaan, että uskonnon asema muslimimaissa olisi marginaalisempi. Etenkään uskontoa ei tulisi sotkea valtiolliseen päätöksentekoon. Tämä toive olisi luontevampi, jos emme itse ylläpitäisi valtion ja kirkon välistä erityissuhdetta.

Minerva Krohn

Kiristäkää vyötä

2006-04-24T23:16:00.000+02:00

Terveysasemallamme vietimme Armaan-päivää halailemalla potilaita. Me kuten muutkin Suomen laatuterveysasemat mittasimme kaikkien vastaanotolle tulijoiden vyötärönympärykset yhtenä päivänä. Koko maassa mittauksia kertyi lähes 10 000. Kun mittanauhaa sovittaa 130cm pyöreän herran ympäri, joutuu väkisinkin halailemaan; vasta iltauutisista näin että olisin voinut laittaa potilaan pyörähtämään nauha kädessään itsensä ympäri koko pitkän matkan. Menetelmästä riippumatta tulos huolestuttaa. Vaikka vyötärönympäryksen tavoite oli hieman väljä, eli miehillä metri ja naisilla 90cm, ylitti lähes puolet tämän arvon.

Vyötärönympäryksien mittaaminen ei oikein innostanut kollegoja asemalla. ”Mitä tekemistä tällä on lääkärin työn kanssa?” Ennaltaehkäisyyn motivoimisessa on vielä tekemistä. Yritin kannustaa huumorilla. Terveyskeskuksia aina käsketään kiristämään vyötä, yritetään saada myös potilaat tekemään niin. Vyön kiristämiseen todella on aihetta, siis potilailla. Tilanne on jo nyt vaikea, mutta lisäksi se on muuttumassa pahemmaksi. Lääkärienkin työtä tarvitaan suunnan muuttamiseksi. Kun työtä on liikaa, on vaikea motivoitua vyötärönympäryksistä, vaikka mitta kertoo nopeasti potilaan riskeistä sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen.

Terveydenhuollossa pitäisi jaksaa kannustaa potilaita terveellisempiin elintapoihin. Työtä tuntuu olevan loputtomasti, ja keinoja vähän. Vyötärönympäryksethän ovat kasvaneet samalla kun ihmisten tietoisuus terveellisistä elintavoista on varmasti lisääntynyt. Voimmeko siis valistusta lisäämällä saada vyötäröt solakammiksi, kun ne kaikesta valistuksestamme huolimatta ovat vain kasvaneet? Ei ihme, että välillä tuntuu toivottomalta.

Porkkanan lisäksi elintapasairauksiin tarjotaan usein keppiä. Viime syksynä Esko Aho (ex-pääministeri, Sitran pomo) ehdotti terveyspalveluiden hinnoittelemista niin, että huonoista elintavoista rangaistaisiin suuremmilla maksuilla. Hänen mallissaan terveesti elävät saisivat terveyspalvelut halvalla, huonoa elämää viettävät maksaisivat vastaavasti enemmän. Suomessa on kuitenkin pidetty hyvänä, että terveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla tasa-arvoisesti. Tämä on paitsi puolueiden lähtökohtana, myös useimpien kansalaisten hyväksymä ajatus.

Tutkimusten mukaan huono-osaisuus tuppaa tasa-arvopyrkimyksistämme huolimatta kasaantumaan. Köyhät sairastavat varakkaampia enemmän, ja kuolevatkin keskimäärin nuorempina. Huono-osaisuus ja köyhyys johtavat usein myös huonompiin elintapoihin. Jos elämänhallinta on hukassa, hukkuu usein myös kyky huolehtia terveydestään.

Elintapasairaudet ovat nykyisin terveydenhuollon arkipäivää. Vaikkei mittanauhan kanssa heiluminen innosta, huolestuttaa lääkäreitä aikuistyypin diabeteksen nopea lisääntyminen lähivuosina, jos suuntaa ei saada käännettyä. Ruuan kaloreita pitää saada karsittua, ja liikunnan määrää lisättyä. Alkoholinkäyttöön ja tupakointiinkin pitäisi vaikuttaa. Politiikassa ja terveydenhuollossa tällaisia ongelmia ratkaistaan yleensä toisin kuin rankaisemalla niitä joilla jo menee huonosti.

Vyötärönympärykset kasvavat kun yhä useampi huristelee matkansa autolla. Omakotitaloasuminen voikin käydä terveyden päälle, kun käveltyjen askelten määrä jää vähäiseksi. Julkiseen liikenteeseen tukeutuvassa kaupungissa tulee liikuttua hieman enemmän. Arkiliikuntaa tulee pysäkille ja kauppaan kävellessä paljon enemmän kuin autolla ajellessa.

Terveyttä voi edistää ja ruokatottumuksia muuttaa, valistuksen lisäksi muilla yhteiskunnan säätelykeinoilla. Hyvä kaavoitus edistää arkiliikuntaa, turvalliset puistot ja lenkkipolut ja kävelyetäisyydellä olevat palvelut vähentävät sairauksia. Koulujen pihat voi suunnitella niin, että ne innostavat lapsia pomppimaan. Rasvaisen ruuan kuten pizzan ja chipsien kulutus vähenisi roskaruoka-verolla. Koulujen makeisautomaatit eivät ole vain markkinatalouden asia. Vihannesten ja hedelmien verotusta voisi laskea, jos siis oikeasti haluttaisiin edistää terveitä ruokatottumuksia. Terveydenhuollossa ei tarvitsisi aina kiristää vyötä jos terveyden edistäminen olisi koko yhteiskunnan asia, eikä vain meidän mittanauha kädessä heiluvien.

Minerva Krohn

Lisää tilaa autoille-ruuhkamaksu toimii.

2006-04-17T22:57:00.000+02:00

Helsingissä suunnitellaan keskustatunnelin rakentamista kaupungin halki kulkevalle liikenteelle. Autoille halutaan lisää tilaa. Kun muualla on täyttä, pitää tilaa kaivaa maan alta. Tunnelin tekeminen ei ole halpaa, keskustatunnelin hinta-arvio on nyt n 300 miljoonaa euroa. Tunnelia perustellaan ruuhkalla. Kun autot eivät mahdu kadulle, ja etenkään kävelijät eivät mahdu autojen joukkoon tarvitaan uusi reitti kulkemiselle. Liikenteen määrä Helsingissä ja etenkin koko Uudellamaalla kasvaa kun ihmiset asuvat yhä kauempana työpaikoiltaan. Monilla perheillä on kaksi autoa, jotta kulkeminen onnistuu. Ihmiset muuttavat maalle melua ja pölyä pakoon, ja huristelevat sen jälkeen autoillaan kaupunkikeskustoihin joissa lisääntynyt autoilu tuo lisää melua ja pölyä.

Tukholmassa ja Lontoossa liikenteen ruuhkautumista lähdettiin ratkaisemaan ruuhkamaksuilla. Tukholmassa maksu on ollut käytössä kolme vuotta, ja vaihtelee ruuhkan määrän mukaan. Hiljaisena aikana keskustaan autoilu ei maksa, mutta ruuhka-aikana kulkeminen maksaa n 2e. Maksu on ollut menestys, autoliikenteen määrä on vähentynyt 25-30%. Kertyneitä maksutuloja on ohjattu joukkoliikenteelle, jonka käyttö on lisääntynyt. Aiemmin maksua vastustaneista moni on muuttanut mielensä.

Ruuhkassa istumisesta ei nauti kukaan. Liikenteen investointeja perustellaan usein säästyneen matka-ajan tuomilla säästöillä. Monet näistä menoista ovat virtuaalisia; ruuhkaan jumiutuneelle ei todellisuudessa korvata menetettyä vapaa-aikaa eikä liian lyhyitä yöunia. Liike-elämälle ruuhka kuitenkin aiheuttaa todellisia menoja. Tavarakuljetukset jumiutuvat ruuhkaan, lähetit, putkimiehet ja konsultit istuvat autoissaan työajallaan. Nämä kustannukset eivät ole vain laskennallisia. Liike-elämä vaatiikin usein uusia tieinvestointeja, jotta liikenne saataisiin kulkemaan.

Ruuhkaa ei voida kuitenkaan ratkaista rakentamalla uusia kaistoja tai parempia liittymiä. Liikennevirrat käyttäytyvät sananmukaisesti virtojen lailla, autot virtaavat täyttämään kaikki uudet reitit. Kohta niilläkin on ruuhka. Autoilijoiden elämä ei siis helpotukaan uusien teiden rakentamisesta, koska tilan valtaavatkin uudet autot. Kehä II.n rakentaminen esimerkiksi toi alueelle 6% lisää liikennettä käyttöönottovuonnaan, kun liikenteen vuotuinen kasvu tien vaikutusalueella on ollut luokkaa 1-2 %.

Helsingissä ruuhkan aiheuttaa pieni joukko liikkujista. Neljä viidestä, eli 80 % kulkijoista käyttää joukkoliikennettä, joka tuottaa liikenteestä vain 5 %! Pieni siivu, 15 % autoista on tavara- ja jakeluliikennettä, ja valtaosa liikenteestä, siis 80 % aiheutuu siitä viidesosasta kulkijoista joka on valinnut oman auton tuoman rauhan ja yksityisyyden.

Keskustatunnelin sijaan tarvitsemme lisää rahaa joukkoliikenteeseen. Laadukas, viihtyisä tehokas joukkoliikenne voi houkutella osan autoilijoista työmatkajoukkoliikenteen pariin. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan myös ruuhkamaksut, ne tuovat lisää tilaa myös autoille.

Minerva Krohn
Kaupunkisanomiin 17.4.2006

Lastenkulttuuria koululaisille

2006-03-15T00:50:00.000+02:00

Talousarvioaloite 15.3.2006

Kulttuurielämykset ovat tärkeitä lasten kehitykselle. Kulttuuri tarjoaa mahdollisuuden kokea uutta, ja käsitellä vaikeita asioita taiteen keinoin. Lapset kannattaa tutustuttaa kulttuuriin mieluiten jo ennen murrosikää, jolloin taiteen tarjoamat elämykset helpottavat murrosiän muutosten käsittelyä.
Helsingissä on pyritty tukemaan lastenkulttuuritarjontaa. Lapsille suunnattuja teatteri-, konsertti- yms. esityksiä on kuitenkin niin vähän, ettei kaikilla lapsille edes teoreettisesti ole mahdollisuutta päästä seuraamaan esityksiä.
Lasten kulttuurielämysten turvaamiseksi tulisi kulttuuritoimen ja opetustoimen tehdä yhteistyötä paitsi kulttuuritilaisuuksien järjestämisessä, myös niiden kohdentumisessa lapsille. Nykytilanteessa jotkut koululaiset käyvät koulun järjestämänä kulttuuritapahtumassa useita kertoja vuodessa, ja osa lapsista ei koko kouluaikanaan pääse kulttuuritilaisuuteen.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaikille peruskoululaisille (1-9 luokkalaisille) tarjotaan mahdollisuus osallistua vähintään yhteen lastenkulttuuritapahtumaan (teatteriin, konserttiin tms.) vuosittain. Helsingin kaupungin v 2007 budjetissa varataan opetus- ja kulttuuritoimelle riittävä rahoitus vuosittaisen lastenkulttuurielämyksen tarjoamiseksi koululaisille.
Vt. Minerva Krohn

Joukkoliikennepalvelut, poikittaisyhteydet, yhdyskuntarakenteen hajautuminen

2006-03-14T19:00:00.000+02:00

Kauppakamarin liikennepäivä 14.3.2006

Arvoisat kuulijat,

Minua on pyydetty puhumaan otsikolla joukkoliikennepalvelut, poikittaisyhteydet, yhdyskuntarakenteen hajautuminen- paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Liikenne perinteisesti on kovin miehinen aihe, vaikka kaikki meistä, joilla liikuntakyky on vielä tallella, joudumme liikenteeseen osallistumaan. Liikenne on muutakin kuin siirtymistä autolla paikasta toiseen.

Tarve kulkea paikasta toiseen autolla, etenkin työmatkojen, mutta myös vapaa-ajan ym. matkojen osalta liittyy kuitenkin, valitettavasti, yhä useammin ns. yhdyskuntarakenteen hajautumiseen. Yhä useamman ihmisen ja työpaikan muutosta pääkaupunkiseudulle seuraa työmatkojen piteneminen, ja siis liikkumisen tarpeen kasvaminen.

Helsingin näkyy nykyinen työssäkäyntialue on laaja. 50km säteen sisällä käytännössä >40% pendelöi pääkaupunkiseudulle.

Yhdyskuntarakenne on siis jo selvästi hajaantunut, ja tämä muutos on ollut varsin nopeaa.

Yhdyskuntarakenteen hajautuminen on ollut yksi keskeinen teema ja huolenaihe pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan liiton vastauksissa käynnissä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, eli Paras-hankkeen, aluevaiheen vastauksissa.

Pääkaupunkiseudulla tiedetään, että kansainvälinen kilpailukykymme kärsii, jos yhdyskuntarakenne hajautuu. Asumisen pirstoutuminen yhä laajemmalle on myös ekologisesti kestämätöntä; liikenne lisääntyy ja virkistysalueiden määrä vähenee. Tähän kehitykseen on pystyttävä puuttumaan, vaikka osin ollaan jo myöhässä, ja joka tapauksessa kyseessä on vaikea haaste.

Espoon kaupunginhallituksen pj Jukka Mäkelä kertoi ennen kahvia länsimetron tilanteesta. Helsingissä metron jatkamista odotetaan paitsi siksi, että se helpottaisi vierailuja naapurikaupunkiin meille jotka olemme tottuneet kulkemaan raiteilla, erityisesti siksi, että uskomme sen olevan yksi tärkeä keino kaupunkirakenteen tiivistämiseksi. Espoossa metroa ehkä hieman vieroksutaan juuri tästä syystä - tiivistä asumista ja kerrostaloja ei toivota niin paljon kuin pääkaupunkiseudun kilpailukyky ja muuttopaine edellyttäisi.

Muuttoliike tuo väistämättä lisää asukkaita ja työpaikkoja Helsingin seudulle. Tämä on talouden kannalta hyvä. Jos alueiden käytön ja liikenteen suunnittelua ei tehdä yhdessä, syntyy ongelmia. Pääkaupunkiseudun liikenne ongelmat voidaan ratkaista vain joukkoliikenteen jatkuvalla kehittämisellä. Kun väkeä, ja siis liikkujia eli liikennettä tulee lisää, on yhä suurempi osuus saatava joukkoliikenteen kyytiin.

Kehitys on jo nyt erittäin huolestuttavaa. Joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus on pääkaupunkiseudulla vuosien kuluessa laskenut. Yhä useampi matka tehdään autolla, ja tilanne pahenee. Helsingissä huono kehitys on tosin saatu käännettyä, mutta koko seudulla on autoilijoiden osuus liikkujista lisääntynyt.
Lisäksi joukkoliikenteen osuus ns. kehyskuntien matkoista on vielä pienempi. Niissä ei ole ollut samanlaista määrätietoista joukkoliikennepolitiikkaa kuin Helsingissä ja pääkaupunkiseudun kunnissa. Täällähän mm. YTV on hoitanut liikenteen kehittämistä yms. jo 30v. Kaupungit ovat investoineet sekä joukkoliikenteeseen, että käyttävät rahaa lippujen subventioon. Näin ei ole kehyskunnissa.

Kun seudun väkimäärä kasvaa, ja jos yhä suurempi osuus kulkee matkansa autolla joukkoliikenteen sijaan, on seurauksena autoliikenteen hallitsematon kasvu. Mitkään tiehankkeet eivät riitä tätä automäärää palvelemaan. Ainoa keino selvitä liikenteen kasvusta on roima satsaus joukkoliikenteeseen.
Joukkoliikenteessä, kuten kaikessa muussakin toiminnassa toteutuu ns. hintajousto. Kun matkalippujen hinta on Helsingissä, ja YTV-alueella noussut, on osa matkustajista luopunut joukkoliikenteen käytöstä. Lipunhintoja on siis pakko jatkossakin subventoida, jotta joukkoliikenne ei menetä suosiotaan.

Toisaalta jos kehyskunnat ryhtyvät subventoimaan joukkoliikenteen käyttäjiä, voi hintajousto toimia niin päin, että uusia käyttäjiä siirtyy autosta joukkoliikenteeseen.

Joukkoliikenteen lipunhinnasta on Helsingin sisäisessä liikenteessä subventiota vajaa 50% ja YTV alueella vajaa 40%. Kehyskunnissa subventio ei pääsäänöisesti ole vielä varsinaisesti käytössä.
Kehyskuntien vähäistä joukkoliikenteen käyttöä selittää osin tarjonnan heikkous, osin lippujen korkea hinta, osin se ettei näillä alueilla oikein pärjää ilman autoa.

Auton omistajilla on lisäksi mielestäni toivoton tapa käyttää autojaan myös työmatkoilla. Pitäisi toimia aivan toisin. Jos Helsingissä on autoton ja kulkee työmatkat julkisilla, säästää autottomuudessaan niin paljon, että vapaa-ajallaan voi käyttää taksia varsin huoletta. Kehyskunnissa rakenne on niin hajaantunut, ettei ilman autoa useinkaan pärjää, ja autolla kuljetaan kun sellainen jo on.

Joukkoliikenteen tarve on yritysmaailmassa yleensä ymmärretty, tuohan joukkoliikenne työntekijät kätevästi sorvin ääreen. Mutta nykyisin yhä useampi yritys sijoittuu joukkoliikenteen kannalta täysin toivottomaan paikkaan, ja sen jälkeen toteaa tarvitsevansa tolkuttomasti parkkipaikkoja työntekijöidensä tarpeisiin. Parkkipaikkoja halutaan myös sinne, minne joukkoliikenteellä pääsee hyvin. Yksi joukkoliikenteen palvelumuoto on kuitenkin liityntäpysäköinti. Ehkä kannattaisikin toivoa tätä lisää, jolloin työntekijät pääsisivät autolla hyvän joukkoliikenteen pariin ja sillä töihin. Yrityksen ympäristö säästyisi työmatkakulkijoiden luomalta ruuhkalta, parkkipaikkojen jäädessä asiakkaiden tarpeisiin.

Joukkoliikenteen kehittäminen on erityisesti autoilijoiden etu. Jokainen autossaan kanssasi samaan suuntaan kulkeva on sinulle vain haitta. Itse asiassa toimet joilla pyritään lisäämään joukkoliikenteen käyttöä, helpottavat autoilijan elämää, ja hankaloittavat meidän joukkoliikennettä jo käyttävien kulkemista.
Siis, joukkoliikenteeseen kannustaminen ja satsaaminen helpottaa autoilijoiden kulkemista ja hankaloittaa joukkoliikenteen käyttäjien kulkemista. Tämä voi kuulostaa paradoksaaliselta, mutta on täysin loogista. Kun uusi kulkija tekee matkansa joukkoliikenteellä, hän ei ole autolla tukkimassa tietäsi, aiheuttamassa ruuhkaa. Toisaalta kun hän nousee joukkoliikenteen kyytiin, hän pysäyttää bussin haluamallaan pysäkillä, hidastaa kulkua maksamalla, vie viimeisen vapaan istumapaikan ennen kuin joukkoliikennettä jo nyt käyttävä pääsee siihen, pysäyttää bussin uudestaan jäädessään pois- siis pelkkä riesa ;-)

Joukkoliikenteen käytön lisääntyminen voi tietysti välillisesti helpottaa myös meidän jo kyydissä olijoiden kulkua. Kun riittävän suuri joukko ihmisiä tarvitsee jotain reittiä, perustetaan ehkä suora yhteys. Ratikasta ei tarvitse enää vaihtaa bussiin, tai juna-asemalta kävellä loppumatkaa. Uudet reitit tuovat uusia suoria, tai nopeampia yhteyksiä. Nämä eivät kuitenkaan synny ilmaiseksi.

Lipunhinnan subventiosta oli puhetta aiemmin. Jos käyttäjiä ja yhteyksiä tulee lisää, on tuen absoluuttista määrää lisättävä, jotta palvelutaso voidaan säilyttää. Uusien yhteyksien osalta tarvitaan tietysti myös investointeja. Erityisesti raideinvestoinnit ovat kalliita, mutta toisaalta raideliikenne on sekä nopeampaa, miellyttävämpää että ekologisempaa.

Pääkaupunkiseudun kannalta olisi loogista, että valtion tuen määrä ei riipu liikenneinvestoinnin laadusta. Erityisen nurinkurista on ollut, että tiehankkeiden tuki on usein suurempaa kuin joukkoliikennehankkeiden.

Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma PLJ 2002

Liikennehankkeiden, siis sekä tie-infran että joukkoliikenteen priorisoinnista on pääkaupunkiseudulla perinteisesti sovittu ns. PLJssä, eli Pääkaupunkiseudun liikenne järjestelmässä. Liikennejärjestelmäsuunnitelma on strateginen, liikennejärjestelmää kokonaisuutena tarkasteleva suunnitelma. Edellinen PLJ laadittiin v 2002, ja sen toteuttamisesta tehtiin v. 2003 aiesopimus liikenneministeriön kanssa. PLJ 2002 on siis kompromissi, siinä on joukkoliikenteen kannalta paljon hyvää, mutta myös paljon puutteita.

PLJ 2002 kehittämisohjelmasta mainitaan joukkoliikenteestä mm. seuraavaa:
Joukkoliikenteen kilpailukykyä parannetaan noudattamalla joukkoliikennettä suosivaa liikennepolitiikkaa.
Erityisesti panostetaan raideliikennejärjestelmään. Joukkoliikenteen palvelutarjonnan
parantamisen tärkeä kehittämisalue on poikittainen joukkoliikenne. Linjastoa selkeytetään
parantamalla erityisesti aluekeskusten ja muiden vaihtopaikkojen välisiä yhteyksiä.
Joukkoliikenteen hinta- ja tariffipolitiikkaa kehitetään joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantamiseksi.
Joukkoliikenteen houkuttelevuutta lisätään tiedotuksella, ja kalustoa kehitetään.
Joukkoliikenteen liikennevaloetuuksia, sujuvuutta ja häiriön hallintaa parannetaan. Eri kulkumuotojen välistä yhteistyötä parannetaan. Joukkoliikenteen tarpeet otetaan huomioon
maankäyttöratkaisuissa. (YTV A 2003:1.)

Käytännössä paksusta PLJ 2002sta yleensä nostetaan esiin vain väylien toteuttamisjärjestys, vaikka sisällössä on paljon muutakin oleellista. Priorisointi lista näyttää nykyisessä PLJssä tältä:
Liikenneväylähankkeet (hyvä
toteuttamisvalmius) ja niiden
kiireellisyysjärjestys
1. Hakamäentien parantaminen
2. Kehä I, Turunväylä–Vallikallio
3. Säteittäisten pääväylien pikaparannukset
joukkoliikenteen nopeuttamiseksi
4. Marja-rata
5. Kehä III, Vantaankoski–Lentoasemantie
6. Kehä I Helsingissä (itäosa ja keskiosa) ja
Espoossa (Länsiväylä–Turunväylä)
Laaditaan selvitys Kehä I:n osahankkeiden
toteuttamisjärjestyksestä.

Tässä listassa joukkoliikenne on edustettuna, muttei kovin suurella osuudella kuitenkaan. Näitä pitäisi PLJn ja aiesopimuksen mukaan toteuttaa ennen v 2010, kiirettä siis pitää.

Sen lisäksi on listattu

Muut liikenneväylähankkeet ja niiden
kiireellisyysjärjestys
I Metro/raideyhteys, Ruoholahti–Matinkylä

II Espoon kaupunkirata, Leppävaara–Espoon keskus

III Kehä II:n jatko Turuntieltä

Lisäksi on joukko muita hankkeita, joista joukkoliikenteen kannalta keskeisenä on mm poikittaisen joukkoliikenteen kehittämissuunnitelma ja YTV-aluetta laajemman joukkoliikenteen lippujärjestelmän kehittäminen (vrt. Kerava, Kirkkonummi Sipoo), joka näyttä edistyvän vaikka ongelmiakin on.
Lisäksi ohjelmassa on mainittu joukkoliikenteen nopeuttamistoimet, joukkoliikenteen vuorotarjonnan lisääminen ja Joukkoliikenteen laadullinen kehittäminen.

Suuri osa joukkoliikennehankkeista sijoittuu vasta v 2010 jälkeen. Tavoitteita on listattu jo v 2030 jälkeen, kuten maankäytön suunnittelussa tietysti pitääkin.

Joukkoliikenteen hankkeista täytyy mainita vielä Jokeri, joka on merkittävä poikittaisen liikenteen yhteys. Nythän reittiä on hoidettu jo ns. esi-Jokerina, bussilinjalla 550, mutta varsinainen Jokeri käynnistyy pian.
On myös kaavailuja lentoasemalle kulkevasta metrosta. Ihan heti tämä ei ole tulossa, vaan liittyy näihin v 2020 jälkeen suunniteltuihin hankkeisiin.

Ihan halpaa lystiä ei PLJn toteuttaminen ole, ja on aivan selvää, että eri hankkeet kilpailevat keskenään rahoituksesta. PLJssä on pyritty löytämään kompromissi ja priorisointijärjestys näille hankkeille, niiden kilpaillessa toisaalta valtion rahoituksesta, ja toisaalta kaupunkien omista investoinneista.

Samantyyppistä yhteistyötä ja priorisointia pyritään toteuttamaan Helsingin seudun kuntien kanssa MAL- yhteistyönä, eli maankäyttö, asuminen, liikenne suunnitelman laatimisessa.

Liikenteen suurina puutteina voi Helsingin seudulla nähdä poikittaisten yhteyksien puuttumisen. Nämä ovat puutteelliset sekä Helsingissä, että pääkaupunkiseudulla, että erityisesti kehyskunnissa. Jokeri on vasta alku poikittaisen liikenteen kehittämisessä.

Pääkaupunkiseudulla on määritelty myös ns. joukkoliikennekaupunki.

Varsinaisessa joukkoliikennekaupungissa on vähintään 70 vuoroa vuorokaudessa Helsingin keskustaan ja vähintään 50 vuoroa vuorokaudessa aluekeskukseen. Pysäkille sallitaan 400 metrin kävely.
Täydentävässä joukkoliikennekaupungissa vuoroja Helsingin keskustaan tulee olla vähintään 50 ja omaan aluekeskukseen 25 vuorokaudessa. Täydentävässä joukkoliikennekaupungissa sallitaan 600 metrin kävely.
Raideliikenteen lähtömääriä on tiheän liikennöinnin, suuren kapasiteetin ja luotettavuuden
vuoksi kerrottu 1,5:llä.

Pääkaupunkiseudulla on pitkään asetettu tavoitteita joukkoliikenteen kehittämiseksi. Mikään ei kehity itsekseen ja ilman ponnistuksia, tässä tapauksessa ilman rahallista panostusta.
Kehyskunnissa joukkoliikenteen kehittämiseen on havahduttu vasta paljon myöhemmin. Onhan niiden kasvu ollut yllättävän nopeaa. Valitettavasti kasvu on ollut osin hallitsematonta, johtaen alussa mainittuun yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, sekä autolla liikkumisen lisääntymiseen. Satsauksilla joukkoliikenteeseen on nyt kiire.

Pääkaupunkiseudulla on määritelty joukkoliikenteen palvelutasotavoite, ja analysoitu miltä osin palvelutaso ylittyy ja missä se on puutteellinen.

Sanoin alussa, että joukkoliikenteen kehittäminen on erityisesti autoilijoiden etu. Kuten äskeisessä tuli esille on meneillään toki paljon hankkeita, jotka toteutuessaan parantavat erityisesti joukkoliikennepalveluja. Toisaalta tuli esille se, että joukkoliikennehankkeet kilpailevat samasta rahoituksesta kuin autoliikenteen väylähankkeet. On ymmärrettävää, että joukkoliikenteen käyttäjä tässä tilanteessa pyrkii pitämään joukkoliikenteen puolta, autoilijan puolustaessa tiehankkeita.

Liikennevirrat käyttäytyvät nimensä mukaisesti virtojen tavoin, liikenne täyttää kaiken tilan joka sille varataan. Autoilijoiden elämä ei siis välttämättä helpotukaan uusien teiden rakentamisesta, koska tilan valtaavatkin uudet autot. Esimerkkinä Kehä II, jonka käyttöönoton yhteydessä liikenne kasvoikin 6 % ensimmäisenä käyttöönottovuotena, kun liikenteen vuotuinen kasvu tien vaikutusalueella on ollut luokkaa 1-2 %.
Uusia väyliä tärkeämpää on saada osa autoilijoista joukkoliikenteen käyttäjiksi.

Ruuhkamaksu

Liikenteen ohjaamisen välineenä tulisi ottaa käyttöön ns. ruuhkamaksu. Kyse ei siis ole tietullista, vaikka sitäkin nimeä usein käytetään. Tietulli on maksu, joka maksetaan jonkin väylän käyttämisestä aina, vaikka olisi tien ainoa käyttäjä. Ruuhkamaksu sen sijaan on nimensä mukaan maksu, joka on riippuvainen ruuhkan määrästä.

Suomen lainsäädäntö ei vielä mahdollista ruuhkamaksun käyttöön ottoa, joten lainsäädäntöä tulee muuttaa. Ruuhkamaksun tulot pitää lain laatimisen yhteydessä määrätä ohjattavaksi joukkoliikenteen kehittämiseen.

Tiedän, että ruuhkamaksu ajatuksena kauhistuttaa autoilijoita, ja todennäköisesti osa teistä on jo sulkenut korvansa, tai miettii vihaisen ruuhkamaksun vastaisen mielipidekirjoituksen laatimista. Kuitenkin elinkeinoelämä yleensä ymmärtää rahan, ja etenkin kulujen päälle, joten ruuhkamaksuun kannattaa tutustua, eikä tyrmätä uutta tuttavuutta ennakkoasenteiden vuoksi.

Ruuhkamaksun idea on siis se, että ruuhka-aikaan kulkeva autoilija maksaa tien käyttämisestä. Ruuhkan ulkopuolella saman väylän ajaminen on maksutonta. Maksuja voidaan myös porrastaa ruuhkan ”tiiviyden” mukaan. Tekniset edellytykset maksun joustavaan keräämiseen on olemassa, ja myös maksun suuruuden porrastaminen on mahdollista.

Mitä hyötyä ruuhkamaksusta on, vai onko se vain keino rahastaa autoilijoita jälleen kerran.
Ruuhkamaksut ovat olleet käytössä Lontoossa n 3 vuotta. Vastustus maksuille oli ennen niiden käyttöön ottoa suuri. Keskustan liikenne kuitenkin väheni maksujen myötä 20%, ja myös maksujen vastustajat ovat huomanneet niiden toimivan.
Tukholmassa ruuhkamaksut otettiin käyttöön viime syksynä. Tavoitteena oli 10-15% alenema liikenteen määrässä. Tällä tavoiteltiin sekä joukkoliikenteen helpottumista, että kaupallisen liikenteen sujuvampaa kulkua. Myös siellä vastustus oli ankaraa ennen maksujen tuloa. Maksut kuitenkin tulivat, ja autoliikenteestä ”katosi” 25-30%. Matkat nopeutuivat, ja maksujen suosio on noussut.

Miksi erityisesti liike-elämän kannattaisi innostua ruuhkamaksuista, ja niiden aiheuttamasta liikenteen, erityisesti siis ruuhkan, vähentymisestä? Liikenteen suunnittelussa lasketaan yleensä ihmisten liikenteessä käyttämälle ajalle hinta. Näitä laskelmia käytetään usein tiehankkeiden perustelussa, ”paljonko maksaa kun ihmisten matka on hidas?” Tämä kustannus on kuitenkin osin virtuaalista, kukaan ei todellisuudessa maksa ruuhkassa istuvien autoilijoiden menetetystä vapaa-ajasta ja liian lyhyistä yöunista mitään. Mutta, kun ruuhka seisottaa tavarakuljetuksia, rekkoja ja lähettejä, liike-elämä maksaa tältäkin ajalta palkkaa. Yrityksille aiheutuu siis oikeita todellisia kuluja ruuhkan viemästä työajasta. Joukkoliikenteen osalta tilannetta pyritään helpottamaan esim. joukkoliikennekaistoilla, ja liikennevaloetuuksilla.
Mutta teidän yritystenne tavarantoimittajat, asiakkaan luo matkaavat konsultit ja te itse joudutte varaamaan paikasta toiseen kulkemiseen enemmän aikaa, kun joku muukin on päättänyt kulkea samaa väliä autolla.

Ruuhkamaksujen vastustajat ovat usein pelotelleet keskustan kaupallisen vetovoiman vähentymisellä, ihmiset eivät tule ostoksille keskustaan maksun vuoksi. Shoppailijat eivät kuitenkaan kulje ruuhkan aikataulussa, ja toisaalta ruuhka-aikaan liikkuminen helpottuu ruuhkan vähentyessä, joka voi houkutella keskustaan sellaisia, jotka nyt ruuhkan pelossa suuntaavat kauemmas.

Ruuhkamaksujen tuotto pitää käyttää joukkoliikenteen kehittämiseen, koska tarkoitushan on ohjata osa autoilijoista joukkoliikenteen pariin. Silloin tarvitaan paitsi lisäkapasiteettia olemassa oleville yhteyksille, uusia yhteyksiä kysynnän mukaisesti.

Pääkaupunkiseudulla on kunnianhimoiset suunnitelmat joukkoliikenteen kehittämiselle. Kunnianhimo on onneksi kasvanut myös kehyskunnissa.
Yhdyskuntarakenteen hajoamisen ongelmia ymmärretään nyt aiempaa paremmin, joten myös sen torjumiseen on aiempaa enemmän halua.

Joukkoliikenne tarvitsee rahaa, ja sitä kannattaa hankkia ruuhkamaksuilla.
Yrityselämän kannattaa toimia joukkoliikenteen äänitorvena, jokainen tieltä poistunut autoilija nopeuttaa matkaasi, kuljitpa itse autolla, bussilla, pyörällä tai kävellen.

Minerva Krohn

Onko paras hyvän vihollinen?

2006-02-12T23:19:00.000+02:00

Helsingin valtuusto keskusteli kuukausi sitten ns. paras-hankkeesta. Uutiskynnyksen keskustelusta ylitti se, että valtuutettujen enemmistö olisi valmis yhdistämään pääkaupunkiseudun kunnat yhdeksi isoksi kaupungiksi. Ystävänpäivänä pääkaupunkiseudun kaupunkien poliitikot kokoontuivat antamaan alueen vastausta paras-hankkeeksi kutsutusta kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa sisäministeriölle. Tämä vastaus ei enää olekaan yhtä vallankumouksellinen. Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen kertovat aikovansa syventää keskinäistä yhteistyötään, mutta kuntarajoista ei vielä olla valmiita luopumaan.
Suomessa on kuntia yli 400. Väestön vanhentuessa, ja nuorimpien muuttaessa kaupunkeihin, ei joillakin kunnilla enää ole edellytyksiä selvitä peruspalveluista, jotka kuitenkin ovat kuntien hoidettavina. Siksi kuntien pitäisi yhdistyä. Tämä perustelu ei kuitenkaan koske pääkaupunkiseutua, jossa kuntakoko kyllä on riittävä palveluiden järjestämiseen. Pääkaupunkiseudun pirstoutumista voidaan pitää ongelmana kun Helsinkiin pyritään houkuttelemaan ulkomaisia yrityksiä, tai työntekijöitä. Tarvitsemme kansainvälisesti menestyviä yrityksiä, jotta veroja palveluiden järjestämiseen saadaan kerättyä.
Kaupungin viihtyisyyden kannalta on tärkeää, että kasvavan kaupungin liikenne saadaan aisoihin. Joukkoliikenteen pitää olla sujuvaa, jotta autoilu houkuttelisi vain harvoja. Toisaalta asumista kannattaa sijoittaa sinne missä jo on hyvä joukkoliikenne, tai mihin se voidaan helposti järjestää. On järjetöntä sovitella taloja kenkälusikalla helsinkiläisen puiston kulmaan, jos viihtyisää asumista voidaan järkevämmin mahduttaa naapurikaupunkiin valmiin joukkoliikenneyhteyden varteen. Ongelmia kuitenkin syntyy kun kunnat ovat erillisiä; toisaalta kaupungilla on varaa vain kohtuulliseen kasvuun, koska uudet asukkaat ja alueet vaativat aina investointeja, jotka vievät rahaa. Toisaalta Helsingin verotulot kasvavat huonosti, jos perheet muuttavat naapurikaupunkiin. Verotuloja tarvitaan jotta palvelut saadaan toimimaan.

Kaikki kaupungit hyötyvät jos seudun elinvoimaisuus kasvaa, mutta lyhytnäköisesti katsottuna jokin kaupunki näyttää hyötyvän jostakin muutoksesta enemmän. Yhteistyön lisäämisellä yritetään varmistaa seudun kannalta fiksujen hankkeiden edistyminen. Länsimetro on joukkoliikenteen kannalta ensisijainen, mutta muitakin yhteyksiä pitää parantaa. Toisaalta kunnallisten palveluiden yhteiskäytöstä kaupunkien välillä on sovittu. Kaupunkien välisiä raja-aitoja ollaan siis madaltamassa, vaikka rajoja ei vielä kokonaan poistetakaan.
Pääkaupunkiseutu on jo pitkään ollut yhtenäistä työssäkäyntialuetta. Kaupallisia palveluita käytetään joustavasti rajan yli. Harvan identiteettikään on yhteen kaupunkiin vahvasti sitoutunut. Miljoonan asukkaan kaupunki nähdään kuitenkin helposti myös pelottavana.
Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöön; ” olla kotoisin jostakin.” Isoon kaupunkiin ei ehkä synnykään samanlaista kotikaupunkitunnetta.
Kuntauudistuksen yhteydessä pitää kehittää asukkaiden osallisuutta päätöksentekoon. Suurpääkaupunkia pelätään, kun ajatellaan päätöksenteon karkaavan kovin kauas asukkaista. Osallistumista voidaan kuitenkin lisätä yhteisöllisyyden keinoin. Asukkailla pitää olla mahdollisuus vaikuttaa oman asuinalueensa ilmeeseen ja henkeen. Asukastoimintaa täytyykin tukea, oli alueella yksi tai neljä kuntaa. Kunnallisissa palveluissa voidaan miettiä miten käyttäjien kokemus voidaan hyödyntää palvelun kehittämisessä. Suuressakaan kaupungissa ei päätöksenteon tarvitse karata kauas.
Eduskunnan puhemies Lipponen varoittelee pääkaupunkiseudun kuntia, että valtio laittaa asiat sujumaan, jos yhteistyö ei muuten suju. Itse olisin toivonut, että kaupungit olisi jo nyt saatu järkiliittoon, ettei valtion mestaroimaa järjestettyä liittoa tarvitse pelätä. Helsingin kosintaan ei kuitenkaan suostuttu, joten täytyy toivoa avoliitolle onnea.

Minerva Krohn

Paras-hankkeesta valtuustossa

2006-01-11T00:26:00.000+02:00

Paras-hanke ryhmäpuheenvuoro

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen onnistuminen on koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta olennaista. Huonosti toteutettuna uudistus pahentaa ongelmia.
Hankkeesta keskusteltaessa on hyvä palauttaa mieleen tärkeät lähtökohdat.
Väestön vanhenemisesta seuraa huoltosuhteen heikkeneminen, kuntien tehtävät lisääntyvät samalla, kun rahoitustilanne heikkenee, työvoiman saatavuus kärsii työikäisten määrän vähentyessä, toisaalta kuntien organisaatio on monin osin jäykkä ja vanhanaikainen. Erityisiä ongelmia liittyy terveydenhuollon rakenteeseen, jossa ongelmia aiheuttaa myös rahoituksen monikanavaisuus.
Palvelurakennetta on uudistettava, jotta kuntalaisten tarvitsemat ja arvostamat palvelut voidaan jatkossa järjestää.
Vihreän ryhmän mielestä on hyvä, että kunta- ja palvelurakenteen ongelmiin on vihdoin päätetty puuttua. Muutos on tarpeen palveluiden turvaamiseksi.
Kuntakentässä tarvitaan hallittua vallankumousta!
Helsingissä muutoksen tavoitteena pitää olla ainakin seuraavat asiat:
- kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen ja kaupungin elinvoimaisuuden lisääminen
- yhdyskuntarakenteen hajautumisen estäminen
- oikeudenmukaisuus palveluissa ja
- demokratian vahvistaminen.

Seuraavassa hieman kustakin tavoitteesta:
Helsingin on oltava Suomen talouden veturi. Veturin perään ei pidä kuitenkaan kytkeä pelkkiä makuuvaunuja!
Helsinki kilpailee muiden Euroopan metropolien kanssa yrityksistä ja osaajista. OECD:n raportti muutaman vuoden takaa kritisoi pääkaupunkiseudun sekavaa ja tehotonta hallintoa, joka vähentää kilpailukykyämme. Tätä kritiikkiä kuuluu myös yrityselämän puolelta.
Saadaksemme Helsinkiin kansainvälisiä yrityksiä, täytyy meidän satsata koulutukseen, suvaitsevaisuuteen, kohtuuhintaiseen asumiseen, toimiviin markkinoihin ja Helsinki-brändin tunnettavuuteen eli kansainväliseen markkinointiin. Pääkaupunkiseutu on jo nyt yhtenäistä työssäkäyntialuetta. Kehyskaupunkien asukkaistakin noin puolet pendelöi pääkaupunkiseudulle töihin.
Pendelöinnin lisääntyessä on maankäytön ja liikenteen järkevä suunnittelu yhä tärkeämmässä asemassa myös elinvoimaisuuden turvaamiseksi.
Liikenteen haittoja ei saada torjuttua uusia teitä rakentamalla. On pystyttävä puuttumaan liikenteen määrään ja kulkumuotojakaumaan.

Asumista ei saa päästää hajautumaan.
Amerikkalaistyyppisten autokaupunkien syntyminen on epäekologista ja epäekonomista. Ne lisäävät liikennettä ja johtavat maa-alan tehottomaan käyttöön, jolloin virkistysalueille ei jää tilaa. Toisaalta elämänlaatu, jota omakotiasumisesta usein haetaan, kärsii. Työmatkoihin kuluu kohtuuton aika ja palvelut joudutaan hakemaan autolla kaukaa kotoa.
Pääkaupunkiseudun kunnissa pitää päästä järkevään yhteiseen maankäyttöön. Vain laadukas toimiva joukkoliikenne pelastaa meidät yhä lisääntyviltä ruuhkilta. Myös kehyskuntien pendelöijät pitää saada joukkoliikenteen käyttäjiksi.
Yhdyskuntarakenne on hajoamassa paitsi kaavoituksellisten syiden vuoksi, myös siksi, että asukasluvun kasvu vaatii kunnalta investointeja palvelupuolelle. Millään kunnalla ei ole omilla verotuloilla varaa kuin hillittyyn kasvuun. Tästä Vantaa on hyvin konkreettinen esimerkki.
Yhteisen maankäytön suunnittelun lisäksi on huolehdittava asuntopolitiikan yhteisvastuullisuudesta. Muuttoliikkeeseen liittyy pääkaupunkiseudulla kiinteästi myös verokilpailu.

Helsingin menestyksen kannalta on olennaista, että kaupungissa on tarjolla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Sen lisäksi on kaikista heikoimmassa asemassa olevista asunnontarvitsijoista huolehdittava yhdessä segregaation estämiseksi.
Helsingin kannalta on paitsi kohtuutonta, myös turmiollista, jos naapurus- ja kehyskunnat houkuttelevat paljon veroja maksavat omiksi asukkaikseen, huonompituloisten ja paljon palveluita käyttävien jäädessä Helsinkiin. Segregaation myötä se ei ole myöskään seudun etu.
Kunta- ja palvelurakennuksesta puhuttaessa pääkaupunkiseudulla ovat korostuneet kuntarakenteen ongelmat. Palvelurakenteen pohtiminen on kuitenkin palveluiden oikeudenmukaisuuden kannalta vielä tärkeämpää.

Valtuuston pitää ottaa selkeämpi rooli palvelustrategioiden luojana sekä palveluiden määrä- ja laatutason määrittelijänä. Nyt tilaaja- ja tuottajaroolit ovat suloisessa sekamelskassa, eikä valtuustolla ole edellytyksiä määritellä, millaista palvelua kaupunkilainen tosiasiassa saa.
Kun palvelujen sisältö ja laatu on paremmin määritelty, on myös edellytyksiä pohtia tuotannon kehittämistä. Kuntarajat ylittävässä palveluiden yhteiskäytössä palvelun sisällön ja laadun määrittäminen, sen tarve korostuu entisestään.
Pääkaupunkiseudun kaupunkien vapaaehtoinen yhteistyö on kannatettavaa. Siinä on kuitenkin merkittäviä ongelmia.
Neuvottelukunnan tarkoitus on edistää yhteisen näkemyksen ja tahdon muodostumista kuntien keskeisten päättäjien kesken. Jos ja kun yhteinen näkemys on löytynyt, varsinainen päätös tehdään kunkin kaupungin valtuustossa. Vapaaehtoisuuteen ei kuitenkaan sisälly mekanismia, jolla kompromissi syntyisi vaikeissa asioissa. Kuntien edustajat pysyvät kuntiensa etujen ajajina. Vielä ei neuvottelukunnassa ole edes päästy todella vaikeiden asioiden ytimeen, kuten maankäyttö tai asumis- tai liikenneratkaisuihin.
Neuvottelukunta luo epädemokraattisen välitason päätöksentekoon, vaikka varsinainen päätösvalta on vaaleilla valituilla valtuustoilla. Tämä korostuu etenkin, jos yhteistyötä pyritään tiivistämään ja edelleen hoitamaan päätöksenteko nykymallilla.
Kritiikistä huolimatta on todettava, että neuvottelukunta on ollut hyödyllinen yhteistyöelin. Parivuotinen yhteistyö on lisännyt ymmärrystä alueen ongelmiin ja alueen yhteisen kehittämisen tarpeeseen. Ilman sitä tähänkin hankkeeseen liittyvät keskustelut olisi aloitettu täysin alkutekijöistä.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan luoma välillisen demokratian taso ei ole ainutlaatuinen poikkeus nykyisessä järjestelmässä. Meillä on suuri joukko hallinnon tasoja, jotka tosiasiallisesti ovat demokratian ulottumattomissa.
Homeopatia on vaihtoehtoisen hoidon muoto, jossa lääkkeeksi tarkoitettua ainetta laimennetaan loputtomasti, niin ettei sitä lopulta ole jäljellä lainkaan. Välillinen päätöksentekomme on eräänlaista homeopaattista demokratiaa; äänestäjän vaaleissa antaman äänen turvin valitaan poliittisia päättäjiä aina uusille tasoille. Kansanvallasta jää jäljelle vain homeopaattinen muistijälki.

Pahimmillaan yhteistyön lisääminen johtaa yhä uusien kuntalaisten ja päättäjien ulottumattomissa olevien tasojen luomiseen, jos yhteistyö järjestetään neuvottelukuntien, säätiöiden ja yritysten verkoston varaan. Tässä kalvossa on tämä ideaalimalli, jossa oletamme olevamme ja tässä on tämä todellinen, välillisen demokratian verkko ja viidakko, jossa seikkailemme.
Uudistuksessa on päästävä eroon tästä demokratian laimentamisesta. Valta, vastuu ja verot täytyy pitää yhdellä tasolla. Tosiasiallisen budjettivallan käyttäjät pitää valita suorilla vaaleilla.
Kaupunkilaisten osallisuutta on myös vahvistettava.
Kaupunginosiin tai vanhoihin kaupungin rajoihin perustuva aluedemokratia ei ratkaise ongelmia, koska tällöin valta ja vastuu eivät kohtaa. Kaupunkilaisten osallisuus löytynee ennemminkin toimialakohtaisissa päätöksissä ja yhteistyössä. Koulujen johtokunnat ja osallistuva kaupunkisuunnittelu voisivat olla tästä esimerkkejä.
Demokratian vahvistamiseksi täytyy päätöksenteon edellytyksistä huolehtia. Helsingin kokoisessa kaupungissa ei 20 tuntia viikossa riitä luottamustehtävien hoitamiseen kaupunginhallitustasolla tai isommissa lautakunnissa. Demokratian toimivuuden edellytyksenä on, että päättäjillä on mahdollisuus perehtyä kunnolla päätettäviin asioihin. Yhteistyöhön asukkaiden kanssa pitäisi myös löytyä aikaa osallisuuden lisäämiseksi.

Bästa ordförande.
I början av talet fanns det några viktiga mål i kommunreformen. När vi försöker skapa en internationellt framgångsrik region, förena planeringen, åstadkomma gemensam service, är det klart att det lättaste sättet att förverkliga dessa mål är att slå samman huvudstadsregionens kommuner. Således undviker man också nya odemokratiska förvaltningsnivåer.

Kuntien yhdistämiselle on kyselytutkimusten mukaan täällä Helsingin valtuustossa enemmistö. Vantaan valtuutetuistakin puolet kannattaa yhdistymistä. Vain Espoon valtuustossa suhtaudutaan nihkeästi kuntien yhdistämiseen. Kun nykytilanteen ongelmat varmasti nähdään varsin samoin kaikissa kunnissa, on mielenkiintoista kuulla, mitä ratkaisuja naapurillamme on tarjota.

Ryhmämme esitti yleiskaavan lähetekeskustelussa muutama vuosi sitten Helsingin ja Vantaan yhdistämistä. Tuolloin muut valtuustoryhmät ryhtyivät lähes raivokkaasti vastustamaan ajatusta. Aika lie lisännyt ymmärtämystä myös tälle idealle. Maankäytön ja asumisen ongelmista osa saataisiin ratkaistua myös kahden kaupungin liitolla, mutta pääkaupunkiseudun elinvoimaisuuden kannalta tulisi kaikki kaupungit saada yhteen.
Meneillään olevassa Paras- hankkeen aluevaiheessa on Vihreän ryhmän mielestä edistettävä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymistä yhdyskuntarakenteen hajoamisen estämiseksi ja palveluiden turvaamiseksi.
Keskusteluissa on korostunut kunnallinen itsemääräämisoikeus. Helsingin täytyy toimia niin, että kunnat yhteen saattavalle järkiliitolle löytyy kannatusta. Valtion toimestahan saatetaan suunnitella myös järjestettyä liittoa.

Mikäli kaupunkien yhdistämiselle ei tässä vaiheessa ole löydettävissä enemmistöä, tulee pohdintaan ottaa pääkaupunkiseudun maakunta- tai metropolimalli. Tällöin osa tehtävistä säilyisi nykyisillä kunnilla osan siirtyessä metropolitason hallinnolle. Tämä edellyttää kuitenkin omien suorien vaalien ja loogisuuden vuoksi myös verotusoikeuden säätämistä metropolitason tehtäville. Samalla nykyiset välillisen päätöksenteon piirissä olevat asiat pitää jakaa vaaleilla valittujen päättäjien vastuulle.
Edessä on siis suuri uudistus. Toivottavasti rohkeutta sen tekemiseen löytyy paitsi täällä valtuustossa, myös eduskunnasta.

Tärkeää

2005-12-31T22:09:00.000+02:00

Uusi kalenteri on ihanan tyhjä, loputtomasti päiviä käytettäväksi. Ajastahan ei voi olla pula, sitä tulee koko ajan lisää. Todellisuudessa aika loppuu aina kesken. Kiireen vuoksi jätän hoitamatta monta sellaista asiaa, jotka haluaisin tehdä. Entä jos priorisoisin asiat paremmin? Ehkä onnistuisin täyttämään kalenterini sellaisella, joka myös loppuvuodesta näyttää mielekkäältä. Päätän aloittaa listaamalla tärkeitä ja turhia asioita. Yritän karsia turhat, jolloin aikaa jää tärkeille. Vaikuttaa yksinkertaiselta. Olen tyytyväinen suunnitelmaani.

Töiden osalta tärkeän ja turhan listaaminen vaikuttaa ensin helpolta. Toisaalta myös turhat asiat on yleensä pakko tehdä. Joudun ensi vuonnakin laatimaan c-lausuntoja toimintakyvystä, jota en itse ole ollut havainnoimassa. Ajankäytöllisesti turhaa, mutta hoitotukea saavan vanhuksen kannalta tärkeää. Päätän kuitenkin täyttää työpäiväni vain tärkeällä, ja jättää turhat asiat hoitamatta. Kokonaisuudessaan töissä käynti on sitä paitsi ajankäytöllisesti plussan puolella.

Entä muut turhat asiat. En kai voi listata turhiksi kokouksia, joissa kuitenkin päätetään tärkeistäkin asioista. Demokratia toimii tekemällä päätöksiä kokouksissa. Etukäteen ei voi tietää mikä kokous on tärkeä, ja mikä täysin turha. Joudun siis jättämään kokoukset pois turhien asioiden listalta, vaikka osa kuuluisi sinne aivan varmasti. Viikko sitten esimerkiksi kuuntelin yksityiskohtaista selostusta moottoriurheilun ratatarpeista Uudenmaan alueella. Samalla tarkkuudella käsiteltiin myös eri ammuntalajeja. Oma ajatukseni harhaili. Ralliautoilu ja ampuminen eivät pääse ajankäytön priorisoinnissani korkealle. Vaikka molemmilla kuulemma harrastajamäärä kasvaa, ja ratoja tarvittaisiin runsaasti lisää.

Lopulta listaan vain tärkeät asiat, ja päätän keskittyä ensi vuonna niihin. Turhat asiat varmaan katoavat itsestään kun ei niille enää jää aikaa.

Perhe
Sinkkuna minut usein lasketaan perheettömäksi. Perhettä on kuitenkin ympärillä kadehdittavasti. Ruokapöydän jatkopalat eivät ole riittää, kun jouluaterialle kertyy 12 henkeä. Perheelle pitää varata enemmän aikaa. Kesällä suunnittelin tekeväni joskus koulun jälkeen ruokaa sisarten lapsille. Yhtenä perjantaina onnistuin lämmittämään hernekeittoa. Söimme sitä iloisina pöytäni ääressä ja muistelimme kesäistä retkeä, jolloin hernekeittokippoon satava vesi sekä jäähdytti keiton että lisäsi sen määrää. Muisto matonpesukalliolle tehdystä nuotiosta lämmittää keskellä talvea.

Ystävät
Ystäville päätän varata enemmän aikaa. Kun illat ja voimat kuluvat kokouksissa täytyy ystävien tapaamiset joskus sopia kuukautta aiemmin. Minulla on onneksi edelleen ystäviä jotka sietävät seuraani, silloinkin kun minulla on voimia vain heidän sohvallaan makaamiseen. Useammin voisin kuitenkin ehtiä kahvilaan juttelemaan tai kutsua jonkun iltateelle.

Teatteri
Hyvä teatteriesitys herättää kaikki aistit. Esitys on ainutkertainen, vaikka sama näytelmä olisi ohjelmistossa pitkään. Tuntuu hurjalta, että näyttelijä eläytyy rooliinsa siinä edessäni. Asiat tapahtuvat muutaman metrin päästä minusta, oikeasti.
Syksyllä luukusta tuli teattereiden syysohjelman esitteitä. Laitosteatterit eivät innosta, mutta ymmärsin, että myös pienempien teattereiden liput tulivat silloin myyntiin. En osannut suunnitella milloin teatterille olisi aikaa. Näytökset myytiin loppuun, ja moni hyvä esitys jäi näkemättä.

Elokuvat.
Elokuvista puuttuu teatterin ainutkertaisuus, mutta hyvä tarina vie mukanaan. Eteeni loihditaan kokonaan toinen maailma, johon minä saan siirtyä. TV latistaa hyvänkin filmin, joten elokuviin pitää todella lähteä, eikä odottaa DVD-kopiota.

Hyvä ruoka
Pahaa ruokaa ei kannata syödä, jollei ole pakko. Yleensä ei ole. Täytyy huolehtia, että tarjolla aina on sellaista jonka syömisestä nauttii. Vielä parempi jos seuraksi saa perhettä tai ystäviä, koska yksin syötynä kaikki menettää osan herkullisuudestaan.

Kävely
Erityisesti pidän sauvakävelystä, mutta otsikossa se näyttäisi liian keski-ikäiseltä. Kotini vierestä lähtee reitti meren rannalla hautausmaan vieressä. Pala luontoa keskellä Helsinkiä. Vuodenaikojen vaihtelun näkee reitin varrella hyvin. Seuraksi voi myös pyytää ystävän tai sisaren, jolloin tulee monta tärkeää asiaa hoidettua kerralla.

Yrjönkadun uimahalli
Suomen vanhin uimahalli, jossa on hieno roomalaisen kylpylän tunnelma. Puulämmitteinen sauna ja naku-uinti. Kahden tunnin matka toiseen maailmaan.

Minerva Krohn

Näkymättömät

2005-11-13T23:17:00.000+02:00

Lehdessä kerrotaan tomaatin viljelystä Espanjassa. Uudenmaan kokoinen alue on lähes kokonaan muovin peittämää jättimäistä kasvihuonetta. Pelkkä lämpö ja valo eivät riitä kasvattamaan vihanneksia, joten lannoitteita käytetään runsaasti. Lehden kuvassa näkyy likaista hiekkaa. Taimia pitää hoitaa, ja tomaatit pakata laatikoihin, jotta ne voidaan kuljettaa lähikauppaamme. Tämän työn tekevät laittomasti maahan tulleet afrikkalais-siirtolaiset. Perhe ja suku Afrikassa on kerännyt rahaa lähettääkseen heidät paremman toimeentulon ja suurempien mahdollisuuksien Eurooppaan. Eurooppa ei kuitenkaan toivota näitä maahanmuuttajia tervetulleiksi. Laittomasti maahan tulleina he pysyvät laittomina siirtolaisina. Heillä ei ole mahdollisuutta valittaa huonosta kohtelusta, vaarallisista työolosuhteista, asumiseen kelpaamattomista olosuhteista. Tuhannet nuoret miehet ovat loukossa jättiläiskasvihuoneessa pakkaamassa punaisia herkkuja laatikoihin. Heidän äänensä ei kuulu EU:n päätöksenteossa.

Pariisin lähiöissä maahanmuuttajat, lailliset ja laittomat, ovat jo pari viikkoa mellakoineet polttamalla autoja öisin. Seine-joen romanttisista rannoista ja mahtavista taidekokoelmista tunnettu kaupunki on näyttänyt uutiskuvissa täysin vieraalta. Eiffel-tornin sijaan kuvissa näkyy rappeutuvia elementtitaloja ja hoitamatonta joutomaata. Miljoonakaupungin takapiha ja siellä asuvat toivonsa menettäneet nuoret eivät yleensä pääse aamiaispöytäämme ja olohuoneeseemme, koska niillä ei ole uutisarvoa. Vasta polttopullot ovat tehneet nämä siirtolaiset näkyviksi.

Suomessa maahanmuuttajia on hyvin vähän, ja laittomasti maahan tulleita tuskin lainkaan. Meillä ei myöskään ole rappeutuneita kerrostaloalueita, joihin kielitaidottomat ja kulttuuriamme tuntemattomat tulijat olisi jätetty oman onnensa nojaan. Helsingissä vuokra-talot ovat laadukkaita, ja niitä peruskorjataan asumisen tason takaamiseksi. Koulut ja puistot pidetään kunnossa, terveyskeskukset ovat kaikkien käytettävissä, päivähoitoa tarjotaan kaikille lapsille. Kaupunginosia ei päästetä eriytymään niin että, jossain asuisivat vain ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Hyvässä kaupungissa ei ole lähiöitä, joissa ei pimeällä uskalla liikkua.

Kaikessa emme kuitenkaan ole onnistuneet Pariisia paremmin. Myös meillä maahanmuuttajien työttömyys on yleisempää kuin syntyperäisen väestön. Myös meillä maahanmuuttajat saavat töistä lähinnä niitä jotka suomalaiset kokevat likaisiksi, ikäviksi tai vaarallisiksi. Edes kouluttautuminen ei välttämättä auta maahanmuuttajanuorta työelämään, kun työhaastatteluun ei huolita ulkomaalaistaustaisia. Kyse on silkasta rasismista, jolla estetään muualta tulleita pääsemästä sisään suomalaiseen yhteiskuntaan. Moni onkin jo muuttanut pois Suomesta voidakseen aloittaa elämänsä muualla, vähemmän rasistisessa ympäristössä.

Helsingissä on huolehdittava siitä että, kaikki kaupunginosat pysyvät viihtyisinä ja turvallisina asua. Koulutusta pitää olla tarjolla kaikille lapsille ja nuorille, jotta he voivat hankkia ammatin ja toimeentulon aikuistuttuaan. Työelämän pitää olla avoin myös muille kuin länsimaalaisille. Työturvallisuuden pitää olla laadukasta myös raskaammissa epäsuositummissa töissä. Maahanmuuttajien pitää myös voida tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntyyliin. Tämä onnistuu vain luomalla suhteita syntyperäisten ja muualta tulleiden asukkaiden välillä. Kaupunki voi järjestää mahdollisuuksia kohtaamiseen puistoruokailun lomassa tai asukastalossa, mutta meidän kaupunkilaisten pitää rohkeammin tutustua toisiimme. Monikulttuurisuus edellyttää aitoja kontakteja. Kielitaitokin karttuu paremmin, jos kielelle on joskus käyttöä.

Suomen pitää vaatia EU:ta hoitamaan myös laittomien siirtolaisten asiat kuntoon. Emme voi rakentaa suomalaista tai eurooppalaista hyvinvointia polkemalla muiden oikeuksia. Euroopan näkymätön työvoima pitää tehdä näkyväksi.

Minerva Krohn

Budjetista valtuustossa 2005

2005-11-02T00:24:00.000+02:00

Suositellut aikarajan puitteissa muutamia kommentteja budjetista.

Kaupungin talous on edellisen valtuustokauden sopeuttamisohjelman jälkeen seurauksena nyt parempi kuin parina aiempana vuonna. Taloudellinen tilanne on siis kohtuullinen, muttei kuitenkaan hyvä.
Budjettia kasvattaessa pitää olla malttia, koska kasvaneet menot pitää myös tulevina vuosina pystyä maksamaan. Myös poistojen jälkeen tulisi pyrkiä positiiviseen vuosikatteeseen, joka siis ei vielä onnistu. Mikäli käytämme palveluihin ja investointeihin enemmän rahaa kuin mitä veroilla keräämme, käytämme myös tulevien veronmaksaja- ja päättäjäpolvien rahat.

Palvelutarpeita, ja etenkin –toiveita olisi toki varmasti budjetissa nyt olevaa enemmän. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei kaupunginhallituksella, kaupunginjohtajalla eikä edes rahoitusjohtajalla ole salaista erillistä rahakasaa josta rahaa voisi budjettilisäyksiin ottaa. Joudumme siis jatkossakin järjestämään kaupungin palvelut niillä tuloilla joita meillä on käytössä. Tuloihin sisältyvät verotulojen lisäksi asiakasmaksut sekä mielestäni kohtuullisessa määrin myös liikelaitosten, kuten Helsingin energian tuotto.
Kuntapäättäjänä pidän veroista, koska arvostan palveluita joita niillä järjestetään. Toki myös näitä palveluita tuottavana julkisen sektorin työntekijänä minulla on myös henkilökohtaiset syyt arvostaa verorahoja.

Helsingin taloutta uhkaa jatkossa verotulojen hidas kasvu. Väestön vanhetessa palveluiden tarve kasvaa. Etenkin yli 85-vuotiaat tarvitsevat terveys- ja sosiaalisektorin palveluita paljon. Toisaalta eläkkeellä olevien määrän kasvu vaikuttaa verokertymään, koska eläketulot tuppaavat olemaan palkkatuloja pienempiä.
Verotulojen kasvattamiseksi jatkossa tulee työllisten määrä saada nousuun. Tärkeää on siis estää nuoria putoamasta työelämän ulkopuolelle. Tämä asettaa paineita koulupuolelle, ja esim. pajakouluihin. Nuorten syrjäytymistä ja päihdeongelmia pitää myös pystyä ennaltaehkäisemään. Kodin ja koulun lisäksi tähän tarvitaan toimivaa nuorisotoimea tukemaan nuorten kasvua, ja esim. kulttuuritoimea tarjoamaan elämyksiä, jotka syntyvät selvin päin.
Tulemme myös tarvitsemaan työperäistä maahanmuuttoa, jotta yrityksille riittää työvoimaa. Jotta tässä onnistuisimme, tulee meidän hyödyntää kaupungissamme jo olevien ulkomaalaistaustaisten asukkaiden osaaminen. Kaupungin on myös panostettava rasismin torjumiseen, jotta myös ulkomaalaistaustaiset kokevat Helsingin mukavaksi ja houkuttelevaksi kaupungiksi. Toistaiseksi emme ole tässä onnistuneet. Maahanmuuttajillamme on vaikeuksia päästä sisään työmarkkinoille, vaikka koulutustakin olisi. Koulutetuista maahanmuuttajista huolestuttavan moni on äänestänyt jaloillaan ja muuttanut maamme rajojen ulkopuolelle. Maahanmuuttajien kotouttamisessa ei riitä pelkästään kulttuurikeskus Caisan resurssit, tarvitaan myös muiden hallintokuntien toimia. Ja etenkin asennemuutosta, myös täällä valtuustossa, jossa moni vielä näkee maahanmuuttajan ongelmana, vitsaillen kotouttamisen sijaan kotiuttamisesta.

Viime kauden suuria päätöksiä olivat mm. sosiaali- ja terveystoimen organisaatioiden muuttaminen ns. linjaorganisaatioiksi aiemman aluemallin sijaan. Uudistuksen tarkoituksena on varmistaa palveluiden tasa-arvoisuus eri alueiden asukkaille. Palvelut tuleekin järjestää niin, että alueelliset erot palveluiden tarpeessa otetaan huomioon. Terveyspuolella organisaatiouudistus on ilmeisesti sujunut kivuttomammin kuin sosiaalipuolella, mutta alueellisia eroja palvelutasossa on valitettavasti sielläkin. Joudumme edelleen miettimään myös rakenteellisia uudistuksia., koska muuten käy niin että talouden tiukentuessa palveluista karsitaan kaikki ei-lakisääteinen. Tästä kuvaavaa oli valtuuston käymä keskustelu adoptiopalveluun liittyen. Lautakunnan pj totesi että sosiaalipalveluissa on tiukkaa, ja siksi 1.8 henkilötyövuotta vaativa adoptiopalvelu oli uhattuna.
Emme kai todella halua karsia kaikkea ei-lakisääteistä esim. adoptiopalvelua, puistoruokailua, asukastoimintaa, terveydenhuollon ennaltaehkäisevää työtä.
Helsingin peruspalvelut ovat edelleen kalliimpia kuin muissa suurissa kaupungeissa. Emme siis ole turvassa ns. verkkotarkastelulta jatkossakaan. Rahat kannattaa käyttää asukkaiden palveluihin hallinnon ja tilakulujen sijaan.

Valtuuston tulisi jatkossa ottaa talouden ja palveluiden suunnitteluun strategisempi ote. Kaupunginjohtaja Pajunen on luvannut että seuraava valtuusto tekee valtuustokauden mittaisen strategian joka on kytketty talouteen. Tällaiseen strategiseen suunnitteluun tulee pyrkiä jo tällä kaudella. Nyt usein käy niin, että myönnämme virastolla tietyn määrärahan, ja sitten puheilla ja irrallisilla päätöksiä kasaamme suuren määrän toiveita palveluille. Valtuuston pitäisi pystyä määrittelemään tarkemmin tarjottavien palveluiden taso ja laatu. Muuten lupaamme kaupunkilaisille sellaista johon heidän maksamillaan veroilla ei ole varaa, ja seurauksena on päätöksenteon ja kaupunkilaisten todellisuuden eriytyminen.

Lässähdys

2005-10-09T22:43:00.000+02:00

Lehdessä kerrottiin, että meitä eurooppalaisia uhkaa lässähdys. Olemme elämäämme liian tyytyväisiä emmekä ponnistele tarpeeksi. Siksi kaikki lässähtää ja sitten emme enää ole tyytyväisiä. Niinistö varoitteli peräti luxemburgilaistumisesta, jossa keskiluokka odottelee vaan suu auki kermaleivoksia ja punaviiniä. En ole käynyt Luxemburgissa, mutta se on kuulemma todella tylsä paikka. En halua Eurooppaan lisää tylsyyttä, vaikka punaviiniä olisi tarjolla kuinka. Sitä ei kuitenkaan voi mielin määrin juoda. Jos juo, lässähtää varmasti.

Lässähtäminen kiinnosti minua heti. Olen huolestunut suomalaisten vanhenemiseen liittyvästä huoltosuhteen heikkenemisestä. Verotuloja kertyy vähemmän ja hyvinvointipalvelut ovat uhattuna. Jos meitä uhkaa eläkkeelle siirtyvien lisäksi lässähtäjien jengi, on syytä huolestua. Me joiden eläkkeeseen on vielä 30 vuotta, joudumme muuten huoltamaan myös lässähtäjät. Mutta ilmeisesti lässähtäjinä on juuri keski-ikäinen keskiluokka, eli minä ja ystäväni. En jaksanut lukea juttua loppuun. Tosi lässähtänyttä.

Päätin miettiä omaa elämääni lässähtämisen näkökulmasta. Alle 40-vuotiaana akateemisesti koulutettuna (lapsettomana) työssäkäyvänä helsinkiläisenä olen Suomen talouden tärkeimpiä tukipilareita. Jos lässähdän, käy huonosti. Muistan lukeneeni muutama vuosi sitten teatteriohjaaja Lea Klemolan haastattelusta hyvän selityksen siihen miksi suomalaiset kuitenkin aina ponnistelevat; paratiisisaarilla voi odottaa banaanin putoamista suuhun, mutta jos Suomessa yhtään jää makaamaan ja odottamaan parempia aikoja, jäätyy hankeen.

Kesällä olin todella pahasti lässähtänyt. Lähes neljä viikkoa harrastin vesijuoksua Saimaassa. Vietin myös viikon Ranskassa juomassa punaviiniä. Kermaleivosten sijaan söin jäätelöä. Samaan aikaan amerikkalaiset lomailivat vain 3 viikkoa, ja japanilaiset korkeintaan kaksi. Kesää ei ehkä tarvitse kuitenkaan laskea. Ei kai Suomen tai Euroopan kilpailukyky romahda jos täällä vähän nautitaan valoisista öistä.

Päätin tarkastella lässähtämistäni lokakuussa. Alkuviikosta istuin töiden jälkeen kokouksissa, miettimässä Helsingin budjettia. Verotuloja kertyy huonosti. On syytä huolestua jos ihmiset eivät tee riittävästi töitä, saa palkkaa, ja maksa veroja. Kotiin tultua oli pimeä, joten ilta kului sisaren sohvalla. Olin lässähtänyt, mutten erityisen tyytyväinen. Keskiviikkona menin töiden jälkeen shoppailuiltamiin. Join kaksi lasia punaviiniä, enkä ostanut mitään.

Torstaina ja perjantaina istuin Turussa pohtimassa kuuden suurimman kaupungin ongelmia, palveluiden järjestämistä ja kilpailukykyä. Kunnallispoliitikot arvostavat verorahoja, koska niillä järjestetään palvelut, joista on mukavampi päättää kuin palveluiden karsimisesta. Mietin miten houkutella ihmisiä muuttamaan Suomeen töihin. Kylmyys ja rasistinen ilmapiiri eivät helpota tänne tulemista. Taisin oikeasti haaveilla, että tulijat tekisivät työt ja itse voisin lässähtää.

Viikonloppuna en ollut yhtään tuottava; kaupungilla kävelyä, elokuvia, ruokaa, ja taas punaviiniä. Illalla, liian tyytyväisten ystävien kanssa, mietimme mikä olisi paras paikka viettää sapattivapaata. Laskimme miten pärjäisimme jos laittaisimme asuntomme vuokralle ja eläisimme niukasti. Yritimme perustella lähtöä sillä, että sitten jaksaisimme taas puurtaa kohti eläkeikää. Oikeasti salaa suunnittelimme laiskottelua. Sunnuntaina etsimme asuntosivuilta kalliin asunnon, jota lähdimme katsomaan. Se ei ollut ollenkaan riittävän houkutteleva, jotta käyttäisin kaikki tuloni siihen, siis 2700 €/kk 30vuotta.

Tuntemani ihmiset tekevät kaikki liikaa töitä. Näin ei saisi sanoa, koska suuri joukko suomalaisia on ilman töitä. Ilmeisesti pitäisi ponnistella lisää, jotta kansantalous pyörisi ja hyvinvointia riittäisi jaettavaksi. Kuitenkin on vaikea uskoa hyvinvoinnin lisääntyvän siitä, että rahaa on uusiin vempaimiin, muttei yhtään aikaa niiden käyttämiseen.

Kaivoin askelmittarini esille. Viikossa kävelin yhteensä 55 377 askelta (liian vähän), ja niistä vain 11 303 oli aerobisia (aivan liian vähän.) Esko Aho varmaan velottaisi minulta ylimääräistä jos tarvitsisin terveyspalveluja. Olen selvästi lässähtänyt. En ole ollut tuottava ja innovatiivinen. En myöskään ole huolehtinut terveydestäni, vaan kävellyt liian vähän ja juonut punaviiniä liikaa.

Minerva Krohn
Kolumni Lääkärilehteen

Keppiä ja porkkanaa

2005-09-11T22:28:00.000+03:00

Poliitikkoja pidetään usein tyhminä ja elämästä vieraantuneina. Näitä väitteitä kuullessani yritän yleensä puolustella meitä politiikassa toimivia. Olen kertonut, että päätöksillä on usein taustoja jotka eivät julkisuudessa tule esille, ja että joistain asioista voi erilaisen poliittisen arvomaailman perusteella vallita erilainen näkemys. Joskus olen lohduttanut, että yleensä politiikassa toimiminen myös opettaa mukana oleville uutta, ja jos ei opi mitään harvoin myöskään etenee politiikan huipulle.

Viime viikolla luin miten Esko Ahon haluaisi hinnoitella terveyspalvelut, enkä enää ole varma lisääkö politiikassa toimiminen ymmärrystä yhteiskunnallisiin asioihin. Aho (Sitran pomo, ex-pääministeri, melkein presidentti) ehdotti perinteistä keppi ja porkkana-mallia. Terveesti elävät saisivat terveyspalvelut halvalla, huonoa elämää viettävät maksaisivat vastaavasti enemmän. Tämä houkutteleva idea ns. itseaiheutettujen sairauksien kustannusten sälyttämisestä aiheuttajien itsensä huoleksi ei ole mitenkään uusi, mutten ole kuullut politiikassa Ahon lailla pitkään toimineen ja pitkälle edenneen ehdottavan sitä vakavasti otettavaksi.
Suomessa on pidetty hyvänä, että terveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla tasa-arvoisesti. Tämä on paitsi puolueiden lähtökohtana, myös useimpien kansalaisten hyväksymä ajatus.
Ahon mielestä tasa-arvo on ilmeisesti ihan turhaa hölynpölyä. Hoitoa pitää antaa halvemmalla niille jotka pitävät kunnostaan huolta. Vastaavasti tupakoivat, alkoholia juovat ja rasvaa syövät voisivat maksaa enemmän. Tutkimusten mukaan huono-osaisuus tuppaa tasa-arvopyrkimyksistämme huolimatta kasaantumaan. Köyhät sairastavat varakkaampia enemmän, ja kuolevatkin keskimäärin nuorempina. Huono-osaisuus ja köyhyys johtavat usein myös huonompiin elintapoihin. Jos elämänhallinta on hukassa, hukkuu usein myös kyky huolehtia terveydestään. Lääkärinä mietin mitä pitäisi Ahon mielestä tehdä niille köyhille joiden sairaus johtuu elintavoista, mutta joilla ei ole varaa maksaa korkeampia kustannuksia hoidostaan. Ilmeisesti heidät pitäisi jättää hoidotta. Se ei kuulosta kovin tasa-arvoiselta.

Elintapasairaudet ovat nykyisin terveydenhuollon arkipäivää. Lääkäreitä huolestuttaa aikuistyypin diabeteksen nopea lisääntyminen lähivuosina, jos suuntaa ei saada käännettyä. Ruuan kaloreita pitää saada karsittua, ja liikunnan määrää lisättyä. Myös alkoholin käyttö ja tupakointi ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Politiikassa ja terveydenhuollossa tällaisia ongelmia ratkaistaan yleensä kuitenkin toisin kuin rankaisemalla niitä joilla jo menee huonosti.
Ahon puoluetoverin Vanhasen mielestä omakotitalossa asuu onnellinen perhe. Valitettavan usein tuo perhe huristaa paikasta toiseen autolla. Käveltyjen askelten määrä jää vähäiseksi. Julkiseen liikenteeseen tukeutuvassa kaupungissa tulee liikuttua hieman enemmän. Arkiliikuntaa tulee pysäkille ja kauppaan kävellessä paljon enemmän kuin autolla ajellessa. Voivuori syötettiin meille nyt keski-ikäisille jo 70-luvulla piilorasvana. Nykyistä chipsien ja muun rasvaisen ruuan kulutusta voisi ehkä vähentää roskaruoka-verolla. Vastaavasti vihannesten ja hedelmien verotusta voisi laskea, jos siis oikeasti haluttaisiin edistää terveitä ruokatottumuksia.

Terveyttä voi edistää yhteiskunnan toimin. Arkiliikunnan mahdollistava kaavoitus, turvalliset puistot ja lenkkipolut ja kävelyetäisyydellä olevat palvelut vähentävät sairauksia. Terveellinen kouluruoka, edulliset kasvikset ja haittaverotetut rasvapommit helpottavat terveellisiä ruokavalintoja. Porkkanaa on muussakin kuin Ahon ehdottamissa bonuksissa.

Aho on tainnut politiikassa toimiessaan jättää terveydenhuollon ym. pehmojutut naisten huoleksi. Hyvä niin, koska hän ei näytä ymmärtävän niistä mitään. Seuraavan kerran kun lenkin jälkeen hien lisäksi euforia pukkaa pintaan, Ahon kannattaa kävellä suihkuun eikä haastatteluun.

Minerva Krohn
Kolumni Kaupunkisanomiin 11.9.05

Lomaa koulusta

2005-06-12T23:10:00.000+03:00

Koulujen lukuvuosi päättyi jo viikko sitten, ja koululaiset pääsivät odottamalleen kesälomalle. Koulusta riittää kuitenkin puhumista myös loman aikana. Eduskunta käsitteli juuri opposition välikysymystä kouluopetuksen laadusta ja rahoituksesta. Oppositiopuolueiden mielestä hallitus ei ole huolehtinut perusopetuksen rahoituksesta riittävästi, ja tämän vuoksi kunnat ovat joutuneet säästämään opetuksesta liiaksi. Kuntapäättäjän näkökulmasta sama rahoitusongelma koskee kaikkia kunnan toimintoja. Hallitus on keventänyt verotusta, jolloin kuntien tulot ovat vähentyneet. Samalla on usein lisätty lakisääteisten velvoitteiden määrää. Useat kunnat ovatkin ajautuneet taloudellisesti hankalaan tilanteeseen, vaikka veroprosenttia on monessa kunnassa nostettu.

Lasten määrän vähentyessä on koko Suomessa vähennetty luokkien ja koulujen määrää. Kouluverkkoon liittyviä päätöksiä tehdään myös Helsingin kaupungin valtuustossa vielä ennen juhannusta. Koululaisten määrä Helsingissä on vähenemässä yli 5000 lapsella seuraavan 5 vuoden aikana. Opettamiseen ei siis tarvita yhtä paljon tilaa ja luokkia kuin aiemmin. Kevään aikana puolueet kävivät yhdessä läpi virkamiesten valmistelemaa esitystä kouluverkon karsimisesta. Neuvottelujen pohjalta päästiin kompromissiin siitä miten koulutiloja lähivuosina käytetään. Muutama koulu ollaan lakkauttamassa kokonaan, muutama yhdistetään hallinnollisesti toiseen lähellä sijaitsevaan kouluun. Lisäksi jätetään rakentamatta joitakin tiloja joiden rakentamista on aiemmin suunniteltu. Oman koulun lakkauttaminen on lapsille yleensä ikävää. Koulumatka muuttuu, osa päiväkodista tutuista lapsista meneekin ehkä eri kouluun. Toisaalta uudessa koulussa on ehkä paremmat jumppatilat, juhlasali, erityisvälineitä opetukseen tms, jotka tekevät koulun käymisestä ja oppimisesta mukavampaa.

Viime vuonna budjettikäsittelyn yhteydessä sovittiin poliittisten ryhmien kesken, että kouluverkon tarkistamisen myötä kiinteistöpuolelta säästyneitä rahoja käytetään viime vuosien huonon taloustilanteen vuoksi tehtyjen tuntikehyssäästöjen purkamiseen. Opetuslautakunta käsitteli äskettäin budjettiehdotustaan ensi vuodelle. Kokoomus vastusti lautakunnassa tuntikehyssäästöjen purkamista. Varsinainen budjetti käsitellään valtuustossa vasta ensi syksynä, joten tuntikehyksiin ehditään vielä puuttua.
Lasten kasvamisen ja menestymisen kannalta on tärkeä että tarjottava opetus on laadukasta, opettajat ammattitaitoisia ja innostuneita työstään. Helsingin kannattaa huolehtia opettajistaan. Ammattitaitoisille opettajille pitää tarjota pysyvä työsuhde, jatkokoulutusta, ja laadukkaat työvälineet. Kun opettaja viihtyy koulussa, viihtyvät koululaisetkin siellä paremmin.

Hyvää kesälomaa kaikille koululaisille sekä muille lomailijoille.

Minerva Krohn

Hyvää tuuria ja suojelusenkeli

2005-05-10T22:19:00.000+03:00

Aprillipäivän lööpit kertoivat, että vastavalittuHelsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen oli nuoruudessaan saanut kahdet sakot lähes 10 gramman hasisannoksen hallussapidosta.

Kyseessä ei ollut kovan luokan aprillipila, vaan kokoomuslainen kunnallispoliitikko on todellakin yli 30 vuotta sitten ostanut useiden kerta-annoksien verran kannabista. Vaikka poliisi pidätti hänet kaksi kertaa kovin pian ostotapahtuman jälkeen, on Pajunen myöntänyt myös polttaneensa kyseistä laitonta huumetta. Hän oli kuulemma "syrjäytymisuhan alainen", ehkä peräti hunningolla.
Nuori Pajunen päätti kuitenkin ryhdistäytyä. Hän jätti huumeet ja suoritti koulunsa kohtuudella loppuun. Myöhemmin hän meni töihin perheensä omistamaan yritykseen. Hän itse kertoo, että pelastui "hyvän tuurin ja suojelusenkelin" avulla. Pajunen kertoo myös, ettei hän nykyisin hyväksymitään huumeita. Hän onkin kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajana ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana toiminut ns. nollatoleranssin puolesta.

Tämän periaatteenmukaisesti huumeita ei tule suvaita lainkaan. Keinona käytön kitkemiseksi voidaan käyttää esimerkiksi huumetestausta ja testissä käyttäjiksi todettujen rankaisemista. Rankaisu tapahtuu vaikkapa sulkemalla käyttäjäksi todettu opiskelu-tai työpaikan ulkopuolelle. On ymmärrettävää, ettei päihdeongelmaista haluta työyhteisöön, mutta kannabista kokeilleiden poissulkemista ei perustellakaan pelkästään tällä. Ideana on myös, että käyttäjien rankaiseminen toimii pelotteena muille nuorille. Kokeilijoista tehdään varoittavia esimerkkejä. Heidän mahdollisuutensa sijoittua yhteiskuntaan estetään, jotta muut ymmärtävät olla sortumatta laittomuuksiin. Positiivisen huumetestin tuomasta leimasta ei myöskään varsinaisesti voi vapautua. Kerran positiiviseksi testattu on aina epäilyttävä henkilö.

Pajusen huumetaustan paljastuttua lehdet kysyivät valtuustoryhmien johtajilta, olisiko tieto vaikuttanut hänen valintaansa, jos se olisi tullut ilmi kaksi päivää aiemmin eli ennen kuin valtuusto päätti kaupunginjohtajan valinnasta. Ei olisi vaikuttanut. Menneet ovat menneitä, ja hyvä niin. Kiinnostavampaa on, olisiko Helsingillä kesäkuun alussa eri henkilö kaupunginjohtajana, jos nollatoleranssia olisi aikoinaan sovellettu Pajuseen. Entä jos Jussista olisi tehty varoittavaesimerkki muille erottamalla hänet koulusta? Tai jos Jussi olisi joutunut hakemaan töitä muualta kuin perheyrityksestä, ja huumeiden käytön ilmitulo olisi jättänyt hänet ilman työpaikkaa? Olisiko hyvä tuuri ollut vähäisempää ja suojelusenkeli jonkun muun turvana?

Pajunen kertoi ottaneensa opiksi. Hänen oppinsa on se, ettei huumeiden käyttöä pidä suvaita. Poliitikkona Pajunen on ollut vaatimassa ja soveltamassa päihdepolitiikkaa, joka syrjäyttää ihmisiä varoittavaksi esimerkiksi muille. Hän on osoittanut huonoa johtajuutta, ehkä peräti pelkuruutta, kun hän on sallinut puolueensa, kokoomuksen hidastaa huumeiden käyttäjien hoitopaikkojen lisäämistä Helsingissä. Hän ei ole rohjennut kertoa omaa selviytymistarinaansa kuin vaimolleen, koska huumeita kokeilleiden leimaaminen loppuelämäksi on ollut niin suosittua politiikkaa, jossa on ollut helppo olla mukana.

Minua kiinnostaa myös, ottiko Pajunen opiksi sitä,että huumeiden käyttäjiä pitää auttaa. Palkkasiko hän perheyritykseensä samanlaisen taustan omaavia nuoria, antaen heille mahdollisuuden pärjätä? Kaikilla ei ole yhtä hyvää tuuria tai suojelusenkeliä - he tarvitsevat enemmän apua yhteiskunnalta. Huomasiko Jussi, että hunningolla olevia nuoria pitää leimaamisen sijaan tukea ja että lapsiin ja nuoriin kannattaa satsata jo ennen kuin he ovat syrjäytymisuhan alaisia? Tällä säästytään monelta onnettomalta kohtalolta.
Toivottavasti Jussi Pajunen on nyt kolmekymmentävuotta myöhemmin ottanut opikseen. Silloin hänestävoi tulla Helsingin kaupungille hyvä johtaja.

Minerva Krohn
Kolumni Kaupunkisanomiin toukokuu 2005

Tietokoneita kaupunkilaisten käyttöön

2005-03-02T00:51:00.000+02:00

Talousarvioaloite 2.3.2005

Helsingissä pyritään lisäämään kaupungin palveluja ja tiedotusta Internetissä. Tähän suuntaan kehitetään myös muita palveluja. Helsingissä on kaupunkilaisille tarjottu mahdollisuus päästä nettiin kirjastoissa käytössä olevien tietokoneiden kautta. Julkisessa käytössä olevat tietokoneet lisäävät tietoyhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Tietokoneiden vähäinen määrä kuitenkin rajoittaa niiden hyödyntämistä kaupunkilaisten palveluissa.
Tavoitteena tulee olla kirjastossa käytössä olevien tietokoneiden määrän kaksinkertaistaminen neljän vuoden aikana.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupungin talousarvioon v 2006 varataan kirjastotoimelle riittävä rahoitus kaupunkilaisten käytössä olevien tietokoneiden määrän lisäämiseksi 25%.
Vt. Minerva Krohn

Huumehoitojen lisääminen

2005-03-02T00:49:00.000+02:00

Talousarvioaloite 2.3.2005

Helsingissä on toteutettu opiaattiriippuvaisten henkilöiden korvaus- ja ylläpitohoitoa, josta on hyvät kokemukset. Asiantuntijoiden arvion mukaan Helsingissä on n. 2000-3000 henkiöä, jotka tarvitsisivat tällaista hoitoa. Hoidon piirissä on kuitenkin alle 300 helsinkiläistä.
Hoidon pullonkaulaksi on muodostunut se, että ylläpitohoidossa olevia potilaita ei ole saatu siirrettyä kevyemmän hoito-organisaation seurantaan. Potilaille jotka tarvitsevat vain ylläpitohoidossa käytettävän lääkkeen jakelua, tarjotaan myös henkilöstöresursseja vaativaa supportiivistä hoitoa. Tämä tekee hoidosta kallista, ja toisaalta estää uusien potilaiden pääsyn hoidon piiriin. Hoitopaikkoja tulisi lisätä kehittämällä ylläpitohoidossa oleville potilaille kevyemmän organisaation hoitopaikkoja esim. A-klinikoiden yhteyteen. Samalla tulisi hoidon piirissä olevien henkilöiden määrää lisätä.
Tavoitteena tulee olla, että neljän vuoden ajanjaksolla voidaan hoitopaikkoja lisätä tarvetta vastaavaksi.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että talousarvioon varataan tarvittava rahoitus huumeongelmaisten korvaushoidon laajentamiseen, niin että hoidon piirissä olevien henkilöiden määrä voidaan kaksinkertaistaa vuonna 2006.
Vt. Minerva Krohn

Terveyttä kaikille

2005-02-07T23:20:00.000+02:00

Hoitotakuu tulee voimaan vajaan kuukauden kuluttua. Lakiin on määritelty ne aikarajat joiden puitteissa terveydenhuoltoon hakeutuvan tulee päästä tutkimuksiin sekä tarpeelliseksi katsottuun hoitoon. Tarkoitus on edelleen säilyttää hoitovastuu terveyskeskuksissa ja samalla taata että erikoissairaanhoidon konsultaatio on tarvittaessa nopeasti saatavilla. Aikarajat on määritelty myös toimenpiteiden jonottamiselle. Tämä onkin järkevää. Jonottaminen ei tee hoidosta helpompaa tai edullisempaa. Päinvastoin; jonottaminen tarpeelliseen leikkaukseen pitkittää vaivoja ja sairaslomaa. Tämä aiheuttaa kustannuksia sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Jos jotain onpäätetty leikata, on se toki järkevää tehdä nopeasti eikä pitkän jonottamisen jälkeen.
Hoitotakuun yhteydessä on myös pyritty määrittämään yhtenäiset perusteet hoitoon pääsylle. Nykyisin on maan eri osissa kovin erilaiset perusteet joillekin toimenpiteille. Myös jonojen pituus hoitoihin vaihtelee hurjasti. On siis hyvä että hoidon kriteerit on pyritty yhtenäisesti määrittelemään. Tämän pitäisi lisätä tasa-arvoa terveydenhuollossa.

Terveydenhuollon kustannukset nousevat nopeammin kuin kansantalous kehittyy. Tähän on syynä paitsi väestön vanheneminen myös lääketieteen kehittyminen. Uusia aiempaa kalliimpia lääkkeitä kehitetään. Hoitoja kehitetään sellaisiin sairauksiin joita aiemmin ei voitu hoitaa. Ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin ennen. Kehitys ei kuitenkaan kulje vain eteenpäin. Elintapamme altistaa sairauksille joiden torjuminen olisi paitsi järkevää myös edullista. Aikuisiän diabeteksen pelätään lisääntyvän räjähdysmäisesti. Syynä pidetään ylipainon lisääntymistä ja liikunnan vähentymistä. Omakotitaloasumista voisi pitää jopa terveydelle vaarallisena, koska se altistaa autosta riippuvalle elämäntavalle. Jos kaikki matkat kuljetaan autolla jää päivittäisten askelten määrä kovin vähäiseksi. Kuitenkin askelia tulisi ottaa n 10 000 joka päivä, jotta elimistö voisi hyvin. Oikoreitin sijaan pitäisi valita kiertotie, autonsijaan pyörä tai jalat.

Liikkumisen lisäämiseen tarvitaan muuta kuin tukea urheilulle. Sohvalla muiden suorituksia ihaileva ei saa elimistön tarvitsemaa liikuntaa. Urheilurahat pitää suunnata liikunnan lisäämiseen. Hyvät liikuntamahdollisuudet houkuttelevat liikkumaan, niitäkin joiden mielestä urheilu on tylsää. Kaupungit pitää suunnitella niin että ne houkuttelevat kävelemään. Jalankulun pitää olla turvallista myös lapsille. Etenkin koulumatkat pitää tehdä turvallisiksi.Vain torjumalla elintasosairauksien lisääntymisen voimme taata terveydenhuollon rahojen riittävyyden myös silloin kun iäkkäitä ihmisiä on nykyistä paljonenemmän.

Ennaltaehkäisy myös tuottaa enemmän terveyttä kuin hoitotakuu.

Minerva Krohn

Valoa kaupunkiin

2005-01-10T23:25:00.000+02:00

Tervehdyssanat Doc-point esitteeseen 2005

Istun elokuvateatterissa ja odotan että, eteeni heijastetaan toinen maailma. Korviini kantautuu elokuvaprojektorin rapina, ja kohta kuva vie minut tuhansien kilometrien päähän Helsingistä. Pääsen tutustumaan ihmisiin, joita en ikinä pääse tapaamaan. Näen ilmiöitä, joiden olemassaolosta en ole tiennyt mitään.

Kaupunki ilman kulttuuria on tylsä. Insinöörien kaupunki voi olla toimiva, mutta luovuus ja hauskuus tekevät kaupungista viihtyisän paikan asua. Luovuuden syntyminen vaatii erilaisten ilmiöiden yhteen törmäämistä. Näistä törmäyksistävoi syntyä sellaista uutta, jota emme osaa edes kuvitella. Helsingin kannalta on tärkeää, että kaupungissa on kansainvälisiä kulttuuritapahtumia. Ne ovat paitsi mukavia, myös hyvinvointia lisääviä, tarjotessaan mahdollisuuden luovaan kohtaamiseen ja uuden luomiseen.

Elokuvan taiteellinen kehittyminen tapahtuu nykyisin usein dokumenttielokuvien parissa. Näitä eivät kahlitse amerikkalaisen viihteen säännöt. Dokumenttielokuvissa ohjaaja voi toteuttaa luovuuttaan, vaikka samalla pitäytyy aiheelleen uskollisena. Suomalaiset dokumenttielokuvat ovat keränneet kiitosta maailmalla. DocPoint-festivaali tarjoaa helsinkiläisille mahdollisuuden nähdä sekä suomalaisia että ulkomaalaisia huippuja.

Helsingin kaupungin puolesta toivotan kaikille ajatuksia herättäviä, uutta luovia, rentouttavia ja uusia maailmoja avaavia hetkiä dokumenttielokuvien parissa DocPoint festivaaleilla

Minerva Krohn

Suvaitsevainen Helsinki

2004-11-22T01:21:00.000+02:00

Istuin äskettäin hienoilla illallisilla. Toisella puolellani istui kansainvälisesti menestyneen suomalaisen yrityksen johtoon kuuluva henkilö, toisella puolellani 15 v suomessa asunut maahanmuuttaja.

Kansainvälisessä yrityksessä työskentelee ihmisiä eri puolilta maailmaa. Sen kannalta on tärkeää että viisumi ja työlupa ulkomailta tulevalle työntekijälle järjestyvät joustavasti. Samoin yrityksen suomalaisten työntekijöiden pitää tarvittaessa voida lähteä ulkomaille vuodeksi - pariksi. Useimmat ulkomailta tulevat työntekijät viipyvät täällä vain pari vuotta, ennen paluutaan kotimaahansa tai lähtemistä työkomennukselle muualle maailmassa.
Yritys on kansainvälinen, työkielenä on usein englanti, ja ulkomailta tulleita kohdellaan työpaikalla kuten suomalaisiakin. Kaikkien oletetaan tekevän ahkerasti töitä, se on yrityksen menestymisen edellytys. Erityisen tärkeää on saada myös muualta tulleiden osaaminen käyttöön, yrityksen toimialan osaajia ei suomessa kouluteta riittävästi. Kansainvälisyys on siis alalla menestymisen edellytys.

Itä-Euroopasta Suomeen muuttanut pöytänaapurini kertoi hieman toisenlaisesta asenteesta ulkomaalaisiin. Viidentoista vuoden aikana hän on oppinut suomen erittäin hyvin, korkeakoulututkintojakin on kaksi. Työhakemuksia hän kertoi lähettäneensä useita tuhansia. Vakituista, tai edes säännöllistä työtä ei kuitenkaan ole löytynyt. Mies kertoo työllistäneensä itsensä kolmessa eri ammatissa freelancerinä. Tulot ovat epäsäännöllisiä, oma työpaikka täytyy aina luoda uudestaan.

Mutta Helsinkihän on kansainvälisestikin arvostettu hyvästä elämänlaadusta ja turvallisuudesta. Toki täällä viihtyy, vaikka työura olisikin kovin pätkittäistä. Turvallisuus ei kuitenkaan kaikin osin koske muualta tulleita. Vierustoverini kertoi joutuneensa kolme kertaa väkivallan uhriksi, koska hänen oli kuultu puhuvan kadulla venäjää.

Helsinki pyrkii menestymään kansainvälisenä mini-metropolina. Kansainvälisissä elämänlaatuvertailuissa olemme menestyneet hyvin. Helsinkiä on pidetty etenkin turvallisena. Menestyäksemme kansainvälisesti meidän pitää onnistua houkuttelemaan tänne osaajia kaikkialta maailmasta. Suomessa on panostettu koulutukseen. Luovuuskeskuksena voisimme tuottaa maailmalle osaamiseen ja oivallukseen perustuvia hyödykkeitä. Luonnonvarojen sijaan näiden tuottamiseen tarvitaan kekseliäisyyttä. Luovuus ja keksinnöt syntyvät tutkimusten mukaan parhaiten monipuolisessa ympäristössä, jossa ihmisten erilainen kokemustausta tuo uusia ärsykkeitä. Tarvitsemme siis kansainvälisiä osaajia ja kulttuurintekijöitä tänne lyömään viisaat päänsä yhteen.

Illallisseuranani ollut kansainvälisen yrityksen johtoon kuuluva mies uskoo varmasti että ulkomaalaiset osaajat parantavat sekä hänen edustamansa yrityksen että koko Suomen menestystä. Kerroin hänelle toisen vierustoverin kokemuksista ja totesin että, pyrkimys kansainvälistymiseen ei onnistu jos täällä jo olevilla ulkomaalaisilla ei ole mukavaa. Menestyvän suomalaismiehen mukaan ei pidä olla mukavaa, mutta siedettävää kai kuitenkin. Ilmeisesti mukava elämä ulkomaalaisille kuulosti hänen korvissaan sosiaalitukien väärinkäytöltä.

Minun kokemukseni on että, ihmiset pyrkivät mukavaan elämään. Jokainen luo oman mukavan elämän sisällön itse, mutta yleensä siihen sisältyy koti, ystäviä, mielekäs työ ja turvallisuus liikkua. Jos täällä asuvien ulkomaalaisten kokemus Suomesta sisältää jatkuvasti arkipäiväistä rasismia; vaikeus saada työtä, väkivallan uhka ulkona liikkuessa, mahdottomuus ystävystyä suomalaisten kanssa, on menestymisstrategiamme kansainvälisenä kaupunkina tuhoon tuomittu.

Minerva

Valtio alentaa verotusta, kunnat kiristävät - mitä järkeä?

2004-10-18T01:01:00.000+02:00

Samaan aikaan kun maan hallitus suunnittelee veronkevennyksiä, ainakin kahdeksankymmentä kuntaa suunnittelee veroprosenttinsa nostamista ensi vuodeksi. Kiinteistöveroa nostaa 150 kuntaa, ja suurin osa kunnista korottaa erilaisia palvelumaksuja. Tiettävästi yksikään kunta ei aio laskea veroprosenttiaan. On vaikea välttää vaikutelmaa, että hallitus on vähin erin siirtämässä vastuuta hyvinvointivaltion veropohjasta kunnille.
Akuutti esimerkki löytyy pääkaupunkiseudulta, jossa liki 200 000 asukkaan Vantaa maksaa kuntien välistä verotulontasausta 56 miljoonaa euroa ja aikoo nostaa veroprosenttiaan kokonaisella prosentilla. Kaiken kukkuraksi hallitus päätti osoittaa Vantaalle 4 miljoonaa euroa harkinnanvaraista valtionosuutta. Tällaisten ihmeellisyyksien selittäminen tavalliselle veronmaksajalle on vaikeaa, ellei ylivoimaista.
Valtiovallan on helppo ajaa veronkevennyspolitiikkaa, kun peruspalveluiden järjestämisestä vastaavat kunnat joutuvat kevennysten maksajiksi. On hämmästyttävää, ettei tämä asetelma ole noussut yleiseen keskusteluun kunnallisvaalien alla.

Valtion turvattava kuntien rahat peruspalveluiden järjestämiseksi

2004-09-27T00:41:00.000+03:00

Helsingin valtuuston pj Minerva Krohn vastaa ministeri Kalliomäelle 27.9.2004

Valtiovarainministeri Kalliomäki kehotti viikonvaihteessa kuntia laatimaan peruspalvelubudjetteja palveluiden turvaamiseksi. Huoli peruspalveluiden järjestämisestä on yhteistä varmasti kaikissa kunnissa. Ongelmana palveluiden suhteen ei ole haluttomuus laadukkaiden palveluiden järjestämiseen, tai kyvyttömyys niiden suunnitteluun. Laadukkaiden palveluiden turvaaminen vaatii riittävän rahoituksen.

Äänessä on Nurmijärvellä ilmeisesti ollut nimenomaan kunnallisvaaliehdokas Kalliomäki. Valtiovarainministerin tehtävässään Kalliomäen tulisi kantaa huolta kuntien taloudesta aivan toisella tavalla. Kuntien talous on riippuvainen verotuloista. Monissa kunnissa on jouduttu korottamaan kunnallisveroa jotta palvelut saadaan järjestettyä. Kunnallisvero on vähennysten kautta vain hieman progressiivinen ja osuu siksi varsin rankasti pienituloisiin.

Kuntien talouden kannalta on aivan ratkaisevaa, että valtio ryhtyy vihdoin toimiin työttömyyden hoitamiseksi. Työllisyyden paraneminen tuo kuntiin verotuloja, joilla peruspalvelut saadaan turvattua laadukkaina ja riittävinä myös vanhenevalle väestölle. Valtion tulee myös luopua ylimääräisen tasausmaksun perimisestä kunnilta. Valtio perii kunnallisveron tasausta tänä vuonna 101 miljoonaa euroa enemmän kuin se palauttaa kunnille. Ensi vuonna tämän valtion välistä vetämän summan arvellaan nousevan 140 miljoonaan euroon. Kalliomäen tulisikin ministerinä ryhtyä pikaisiin toimiin kuntien talouden parantamiseksi.

Poliittiset päättäjät - kehityksen voimavara vai välttämätön paha?

2004-05-25T00:10:00.000+03:00

Terve-sos 2004 Espoossa 25.5.2004

Minua pyydettiin tähän seminaariin puhumaan politiikan merkityksestä sosiaali- ja terveystoimen uusien toimintatapojen mahdollistajana. Kimmokkeena tähän pyyntöön lie ollut Helsingissä toteutettu, tai toteutumassa oleva sosiaali- ja terveysvirastojen hallinnon uudistus. Otsikointi Poliittiset päättäjät - kehityksen voimavara vai välttämätön paha, on lähinnä oma tulkintani siitä miten poliitikkojen rooli usein ymmärretään.
Taustaksi täytynee kertoa että toimin itse kahdessa roolissa tällä kentällä. Helsingin kaupungin valtuuston puheenjohtajana minulla on rooli poliittisessa päätöksenteossa, toisaalta Helsingin kaupungin väestövastuisena terveyskeskuslääkärinä Itäkeskuksen terveysasemalla toimin myös ns. rivityöntekijänä, osaltani toteuttamassa niitä strategioita joita valtuustossa terveystoimen osalle hiotaan.
Töissä kuulen monien asioiden epävarmuustekijänä että asia on menossa vielä jaostoon tai lautakuntaan, tai peräti valtuuston asti. Terve kunnioitus näitä ylimpiä päätöksentekoelimiä kohtaan on toki paikallaan, mutta epävarmuus ja pelko kertoo ehkä juuri siitä että poliittiset päättäjät nähdään jopa välttämättömänä pahana, ei erityisen dynaamisina kehityksen mahdollistajina.

Kunnallisena päättäjänä monien muiden sektoreiden päätösten jäljen näkee paljon konkreettisempana kuin sosiaali- tai terveystoimessa. Kaavapäätös johtaa ympäristön muuttumiseen, talojen voi nähdä nousevan siihen mihin ne on liitekartassa merkitty tai uusi bussilinja kulkee sille merkittyä reittiä. Toki myös sosiaali- ja terveyspuolen ratkaisut näkyvät lopulta myös palveluissa, mutta usein on niin että isokaan muutos ei lopulta heijastu etulinjan työhön paljoa.
Tässä seminaarissa on käsitelty ihmisten asioiden kokonaisvaltaista hoitamista ja moniammatillista yhteistyötä. Usein tämäntyyppiset hankkeet joilla pyritään uudistamaan nykyisiä toimintamalleja ovat vaikeasti edistettäviä. Nykyistä totuttujen sektorirajojen sisällä pysyvää toimintaa on helpompi puolustaa, kuin uutta muotoutumatonta toimintatapaa.
Sosiaali- ja etenkin terveyspalvelut ovat korkealla suomalaisten arvoasteikolla. Kaupunkilaiset toivovat että kunnan heille järjestämät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat laadukkaita ja helposti saatavilla. Myös poliitikot arvostavat näitä palveluita, ja niiden pohtimiseen käytetään sekä lautakunnissa että valtuustossa paljon aikaa. Työntekijän kannalta voi kuitenkin tuntua että kaikki tämä arvostus on pelkkää puhetta.

Helsingissä suurin huolenaihe parin viime vuoden aikana on ollut taloustilanteen radikaali huonontuminen. Tämä on pakottanut kaupungin suuriin budjettileikkauksiin. Tavoitteena on ollut menojen sopeuttaminen tuloihin, ei siis varsinainen säästäminen. Itse asiassa lainaakin on jouduttu ottamaan, ja otetaan myös tänä vuonna, joten varsinaisia säästöjä ei siis ole syntynyt.
Sosiaali- ja terveystoimi ovat yhteensä reilu puolet Helsingin kaupungin budjetista, tämän vuoksi niitä ei ole voitu jättää talouden sopeuttamisen ulkopuolelle.
Kuten alussa mainitsin on Helsingissä toteutettu varsin suuri hallinnollinen muutos sosiaali- ja terveystoimessa. Esittelen sitä tässä lähinnä esimerkkinä muutoksesta joka on lähtenyt liikkeelle poliitikkojen toteamasta muutostarpeesta, ja yrityksestämme ratkaista huonon taloustilanteen aiheuttamia ongelmia.

Organisaation muuttaminen lähti siis käyntiin tarpeesta saada menoja alas puutumatta kovin paljoa palvelun määrään ja laatuun. Kaupunginhallitus perusti reilu vuosi sitten organisaatiokomitean, jonka varapuheenjohtajana toimin. Ensimmäisenä urakkana kävimme läpi sosiaali- ja terveystoimen rakennetta ja menoja. Ratkaisuna korkeisiin kustannuksiin päätimme esittää suurpiirijaosta luopumista. Helsinki on aiemmin ollut jaettuna seitsemään suurpiiriin. Terveystoimi luopui näistä tämän vuoden alussa. Nyt terveyskeskus, joka siis aiemmin oli nimeltään terveysvirasto, toimii ns sektoriorganisaationa, eräänlaisella putkimallilla. Jokainen toiminto on yhdessä putkessa koko kaupungin alueella, esim. pitkäaikaishoito, terveysasematoiminta, hammashoitolat jne.

Sosiaalitoimi siirtyy uuteen elinkaarimalliinsa ensi vuoden alussa. Tällöin elinkaaren eri vaiheeseen liittyviä sektoreita edustavat lapsiperheiden palvelut, aikuisten palvelut ja vanhuspalvelut.
Tarkoituksemme on myös siirtää kotisairaanhoito ja kotipalvelu yhdeksi sektoriksi terveystoimen alle. Tämän on kuitenkin tulkittu vaativan lakimuutosta jonka toivomme tulevan eduskunnassa hyväksytyksi.
Kyseessä oli siis hallinnollisesti iso mullistus. Vaihtoehtoja puitiin komiteassa pitkään. Jälkeenpäin voi pitää virheenä sitä että virasto ja lautakunta jätettiin pohdinnan ulkopuolelle. Tässä taisimme itse ottaa "välttämättömän pahan" -roolin. Tehdyt sopeuttamispäätökset olivat herättäneet niin paljon vastarintaa että halusimme tehdä työn komiteassa rauhassa, ja sen vuoksi emme uutisoineet työn vaiheista.
Loppuvaiheessa oli kentällä jo huhuja suunnitelluista uudistuksista. Itsekin kuulin niitä töissä usein.

Kun komitea julkisti ehdotuksensa, oli julkisuuden vastaanotto lähes yksinomaan kiittävää. Ajan katsottiin kulkeneen alueorganisaation ohi. Työntekijäjärjestöt ilmaisivat laimean kriittisen suhtautumisen muutokseen. Me poliitikot tulkitsimme tämän laimean kritiikin lähes puolloksi. Politiikassa on kai totuttu siihen että työntekijäjärjestöt yleensä vastustavat kaikkea muutosta.
Suurin vastustus koski vanhusten kotiin tulevien palveluiden sijoittamista terveystoimen alle, valittavana oli kaksi vaihtoehtoa, joista toinen tuli ratkaisuksi. On selvää että toisella sektorilla ratkaisu koetaan huonoksi.
Suurin ja sen vuoksi vaikein muutos kaiken kaikkiaan kohdistui keskijohtoon, jonka määrä uudistuksessa väheni. Aiemmin jokaisessa suurpiirissä oli oma terveysjohtaja, ja sosiaalijohtaja, mutta nyt jokaisella sektorilla on oma johto. Ymmärrettävää siis on että suurin kritiikki tuli keskijohdosta.
(Henkilöstöpoliittisesti muutos olisi voitu terveysvirastossa hoitaa tyylikkäämmin.)
Toisaalta omalla työpaikallani liittyi myös pelkoja siitä että uusi organisaatio mullistaa työnteon täysin. Muutos on toki vasta alullaan, ja sen vaikutuksia palveluiden laatuun, saatavuuteen ja kustannuksiin ei voida arvioida. Kuitenkin kun miettii terveysaseman toimintaa, ja sen yksittäisten työntekijöiden työnkuvaa, ei niihin voida suurillakaan organisaatiouudistuksilla vaikuttaa. Organisaatio vaikuttaa lähinnä edellä mainittuihin; saatavuus, laatu, hinta. Mutta itse päivätyö, rutiini pysyy samana. Omassa työssäni sama väestö asuu samoissa osoitteissa, sairastaa samoja tauteja, ja käy vastaanotollani samalla tavalla kuin aiemmin. Näin lohdutin kollegojani ennen muutosta, ja näin voin todeta työn jatkuneen myös organisaatiomuutoksen jälkeen.

Miksi muutos sitten on niin vaikeaa?
Helsingin organisaatiouudistus on keskeneräisyytensä vuoksi hieman huono esimerkki. Vielä en voi kertoa oliko meidän poliitikkojen päättämä uudistus hyvä vai huono. Vähensikö vai lisäsikö se rajapintoja ja yhteistyön esteitä. Prosessi kuitenkin opetti paljon siitä miksi muutos on niin vaikeaa.
Olemme joutuneet tekemään Helsingissä myös muita paljon vaikeampia päätöksiä talouden tasapainottamiseksi. Kuten kerroin sosiaali- ja terveystoimeen menee kaupungin budjetista noin puolet, joten sopeuttamistoimia on jouduttu tekemään myös niissä. Molemmilla sektoreilla Helsingin kulut ovat lähes 20% korkeammat kuin suurien suomalaisten kaupunkien kulut keskimäärin. Voisi siis luulla että edullisempien toimintatapojen löytäminen ei olisi ylivoimaista. Kuitenkin, emme Helsingissä tarkkaan ottaen tiedä mistä nämä muita kaupunkeja korkeammat kulut johtuvat. Osalle kuluista on selitys, mutta osa on selittämätöntä. Helsinki pääkaupunkina, ja suurkaupunkina kerää suuremman joukon yhteiskuntamme huono-osaisia, alkoholiongelmaisia, suurkuluttajia, asunnottomia, vapautuneita vankeja jne on Helsingissä suhteellisen paljon. Osa kuluista on kuitenkin ilmeisesti rakenteistamme ja toimintatavoistamme johtuvaa "ylikulua".
Me poliitikot olemme yrittäneet löytää sellaisia tapoja laskea kustannuksia jotka eivät koskisi kovin kipeästi ja suoraan kuntalaisten saaman palveluun. Tämä on kuitenkin osoittautunut erittäin vaikeaksi.
Vuosi sitten kuulin hyvän sitaatin joka kuvaa hyvin vallitsevia asenteita; ehkä jopa meidän keski-ikäisten mielenlaatua ylipäätään.

"Kaikki haluavat kehitystä, kukaan ei halua muutosta"
Kehitystä haluavat siis sekä kansalaiset, työntekijät että poliittiset päättäjät, mutta muutosta ei halua kukaan. Vaikka mitään ei koskaan muutettaisi, voidaan toki ainakin yrittää kehittää. Hyvään lopputulokseen pääseminen edellyttää kuitenkin tässä tapauksessa sitä että nyt olemassa oleva toimintamalli on hyvä.
Huonoa kehittämällä ei tule hyvää. Hyvääkin voi joskus olla kannattavaa muuttaa. Esim. maailman muuttuminen voi tehdä aiemmin hyvästä ei-niin-hyvän. Toisaalta hyvän rinnalla voi olla vielä parempi, johon pääseminen vaatii isompaa muutosta.

Kun olemme etsineet mahdollisuutta kustannusten alentamiseen on erityisesti lakisääteisten palveluiden tuottamisen toimintatavan muuttaminen osoittautunut vaikeaksi. Eli ajatellaan että koska palvelu on lakisääteinen, ei myöskään sen tuottamistapaan, tai sisäisiin toimintatapoihin voi puuttua. Ei-lakisääteiset palvelut ovatkin siksi helpommin supistamisen ja lakkauttamisen kohteena. Tällöin helposti katoaa juuri niitä hyviä uusia toimintatapoja, jotka ovat esim. poikkihallinnollisia tms. Toki lakisääteiset palvelut tulee hoitaa, mutta Helsingin tapauksessa pitäisi etsiä tapoja karsia niiden "ylikustannuksia", jotta myös muuhun jää rahaa.
Poliitikkona usein huomaan että poliittisia päättäjiä pidetään enemmänkin uhkana kuin voimavarana. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut kuitenkin ovat korkealla sijalla myös meidän poliitikkojen arvostuksessa, voisi ajatella että meistä olisi myös voimavaraksi.
Joskus ison muutoksen tarve lähtee organisaation sisältä. Varmaan juuri silloin poliitikot nähdään eniten uhkana. Pelätään että poliitikot pilaavat ja vesittävät tämänkin hyvän asian. Kyse voi olla isommasta mullistuksesta koko hallinnonalalla, tai jonkun toimintatavan tai yhteistyökuvion uudistamisesta. Jotta haluamansa muutokset saa läpi pitää ymmärtää poliittista päätöksentekoa.

Poliittiset päätökset tehdään aina esittelystä, eivätkä poliitikot varsinaisesti osallistu asioiden valmisteluun. Huonosti valmistellut esitykset eivät myöskään yleensä tule hyväksytyiksi. Jos siis haluaa saada muutoksen hyväksytyksi myös poliittisessa päätöksen teossa, tulee se valmistella hyvin ja perustella hyvin.
Toisaalta suurin kynnys on yleensä organisaation sisällä. Eli jos muutoksen saa läpi organisaation sisällä, kelpaa se yleensä poliitikoillekin, ainakin enemmistölle, joka riittää päätöksen tekemiseen.
Koska poliitikotkaan eivät pidä muutoksesta, vaikka kehityksestä toki pidämme, ei organisaation sisällä hyväksyttyä asiaa yleensä lähdetä poliittisessa päätöksen teossa muuttamaan - eli estämään sen toteuttamista.
Ison muutoksen tarve voi syntyä myös poliittisen keskustelun myötä, kuten aiemmin esittämäni Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen organisaatiomuutos. Tällöin muutoksen suunta on usein päätetty. Usein organisaation sisäinen vastustus on tällaisissa muutoksissa suuri. Jos poliitikot kuitenkin ovat tehneet periaatepäätöksen asian muuttamisesta, muutos myös tehdään. Tietenkään poliitikoilla ei ole esittelyoikeutta, mutta muutettavaksi päätetty asia toki saadaan muutettua.

Jos muutosvastarinnan vuoksi vastustetaan kaikkea esitettyä, voi olla että myös oleellinen kritiikki hukkuu tämän alle. Voi toki olla että suunniteltu muutos on niin typerä, että ainoa keino toimia on vastustaa sitä kokonaisuutena. Usein kuitenkin järkevämpää olisi pyrkiä vaikuttamaan niihin muutoksen yksityiskohtiin, jotka ovat kaikkein tärkeimmät järkevään lopputulokseen pääsemiseksi. Poliitikkojen kanssa kannattaa siis tehdä yhteistyötä, jotta muutos olisi mahdollisimman hyvä.
Vanhassa sadussa varoitettiin huutamasta liian usein "susi susi", koska se vie huudolta tehon. Kuten aiemmin kerroin tulkitsimme henkilöstöjärjestöjen vain lievästi vastustavat kannanotot organisaatiomuutoksen puolloksi - ne tulkittiin rooliin kuuluvaksi susi-huudoksi.
Joskus on selvä että nykyinen systeemi ei toimi, siihen tarvitaan muutosta, ja muutoksen suuntaa lähdetään etsimään. Tällöin asiantuntijoilla on suuri valta. Toivottavaa on että tätä valtaa ei käytetä väärin. Jos asiantuntija käyttää asiantuntija-asemaansa muun kuin asiantuntijuutensa perusteella parhaimmaksi tietämänsä ratkaisun edistämiseen hän väärinkäyttää asemaansa.
Muutos on aina pelottavaa. Konflikti on paras uutisaihe. Näiden yhdistelmänä syntyvät lehtien pelottavat kirjoitukset siitä kuinka jälleen suunnitellaan muutosta, joka voi olla vain huononnus. Vaikka lehden uutiskynnys ei ylittyisi, on tieto mahdollisesta muutoksesta kuitenkin usein riittävä työpaikan sisäiseen uutisointiin ja pelon lisäämiseen.
Pelko huononnuksesta saa tietysti huolestuneet liikkeelle. Asian suuruudesta riippuen muutosta vastustavat joko työntekijät, työntekijäjärjestöt, palvelun käyttäjät, kuntalaiset yleensä tai lehdistön kolumnistit em. rinnalla.
Kun pelko muutoksesta on saavuttanut riittävät mittasuhteet on sen vastustus jo poliitikkojenkin tiedossa.
Tällöin ovat asiantuntijat erittäin tärkeässä roolissa. Te kaikki edustatte asiantuntijuutta omassa työssänne, ja voitte siis olla ratkaisevassa roolissa muutoksen edistämisessä tai estämisessä.
Lapset pelkäävät usein nukkumaan mennessä sängyn alla lymyäviä mörköjä. Lapsen itkiessä mörön pelossa, vanhemmat eivät yleensä tartu lelumiekkaan ja hätistä kutsumattomia vieraita pois sängyn alta. Tai huuda apuun vanhemmista toista, jotta yhdessä voisivat hakata möröt pois lasta kiusaamasta.
Päätöksenteko toimii kuitenkin joskus näin. Muutos huolestuttaa palvelun käyttäjää, lehdistö tulee apuun huutamaan että sängyn alla on mörkö, jotkut poliitikot liittyvät joukon jatkoksi, ja lupaavat taistella kynsin hampain muutoksen mörköä vastaan.
Tällöin asiantuntijan kannattaa miettiä minkä roolin ottaa. Onko muutos sellainen joka kannattaa torjua, vai pitäisikö muutosta edistää. Jos muutos kannatta torjua voi huoleti liittyä mörön karkottajien joukkoon. Riittävän äänekäs joukko, asiantuntijoilla täydennettynä saa varmasti poliitikot ymmärtämään että muutos ei ole mahdollinen.
Mutta jos muutos on hyvä, kannattaa asiantuntijan korottaa äänensä sen puolesta, ja kertoa että mörkö ei lymyä sängyn alla. Ehkä mörkö lymyääkin kaapissa, jonka siivoamista mörön karkottamiseksi juuri ehdotetaan.

Jos torjutaan aiottu muutos, tullaan edistäneeksi nykytilaa. Samalla tehdään usein mahdottomaksi jonkun muun samaa toimintaa koskevan muutoksen tai uudistuksen läpivieminen. Eli jos ensin aiottu muutos on huono, kannattaa sen vastustamisessa tuoda esiin parempi vaihtoehto. Muuten me poliitikot, tai organisaatio itse, paaluttaa nykyisen toimintatavan niin että sen muuttaminen ei enää ole mahdollista muullakaan tavoin.
Helsingin sopeuttamispäätöksiä tehdessä on tullut selväksi että muutoksen mörköjä lymyää sekä sängyn alla että kaapissa. Osa niistä on todellisia, aiheellisia, asiantuntemukseen, osaamiseen tai tietoon perustuvia kannanottoja nykytilan puolesta. Osa kuitenkin on susi-huutoja. Meidän poliitikkojen on kuitenkin joskus vaikea erottaa näitä kahta toisistaan.

Kaikki muutos ei aina ole hyväksi, eli muutos ei aina ole kehitystä, mutta kehitys vaatii yleensä muutosta. Muutoksen suuruus ja suunta tulisi etsiä yhdessä. Poliitikkoja kannattaa hyödyntää voimavarana. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat myös poliitikkojen arvostamia. Niiden kehittämisestä ollaan kiinnostuneita. Kehittämistä kannattaa tehdä yhdessä.

Minerva Krohn

Turvallisuus syntyy oikeudenmukaisuudesta

2004-05-20T23:55:00.000+03:00

Lapsille opetetaan jo hyvin pieninä reilun pelin sääntöjä. Riita syntyy helposti jos lapsi kokee että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Jos sisaren jäätelöannos on isompi tai joululahja hienompi, on seurauksena itku ja riita. Jos jalkapallopelissä ei noudateta sovittuja sääntöjä, keskeytyy usein koko hauska pelin. Siksi säännöistä sovitaan ennen peliä, ja niitä myös noudatetaan.

Myös aikuisten maailmassa reilu peli ja oikeudenmukaisuus tasoittaa ristiriitoja. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan idea on että kaikille kansalaisille pyritään tarjoamaan yhtäläiset lähtökohdat ja perusturva. Tämä on tärkeää myös yhteiskuntarauhan vuoksi. Epäoikeudenmukaisuuden kokeminen herättää aina raivoa, joka luo turvattomuutta.
Kunnallispolitiikassa on tärkeä pitää huolta että kaupunki palvelisi asukkaitaan yhtä hyvin eri puolilla kaupunkia. Yhtäläisten lähtökohtien tarjoaminen ei tarkoita samanlaisia palveluita kaikille. Palveluissa pitää ottaa huomioon alueiden erilaisuus, jotta asukkaat saisivat samat lähtökohdat, kuten on tarkoitus. Myös kaupunkikuvasta ja viheralueista täytyy pitää huolta tasapuolisesti.

Kansainvälisessä politiikassa tarvitaan myös reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Yhä useammat sodat ja konfliktit maailmassa syntyvät epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Viime viikot ovat paljastaneet meille kauheuksia USAn valvomista vankiloista Irakissa. Sama epäinhimillinen kohtelu, kiduttaminen ja nöyryyttäminen, on ollut myös Guantanamossa vangittuina olevien kohtalona. Tällainen epäoikeudenmukaisuus synnyttää raivoa, joka kohdistuu lisääntyvinä terroritekoina kaikkia länsimaita vastaan.

Tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi EUn kulmakiviä. Kuitenkin EU suojautuu edelleen kehittyvien maiden kansalaisilta ja kauppatavaroilta. Vapaa liikkuvuus on taattu vain länsimaalaisille ihmisille ja tuotteille. Kehittyvissä maissa tuotetaan halvalla vaatteita, leluja, ruokaa ym. meidän kulutettavaksemme. Suomessa pidämme huolta että työntekijä saa kohtuullisen korvauksen työstään, ulkomaalaisten tuotteiden kohdalla tämä reiluus toteutuu vain yhdessä sopimalla ja valvomalla. Meidän eurooppalaisten pitää olla valmiita maksamaan kohtuullista korvausta myös niille jotka valmistavat kulutushyödykkeemme muualla. Lapsityövoiman käyttöön on puututtu, mutta työ on edelleen kesken. Tuhannet lapset ompelevat edelleen jalkapalloja niiden potkimisen sijaan.

Keväällä EVAn johtaja Risto E.J. Penttilä syytti Halosta ihmisoikeuksien edistämisestä kaupan sijaan. Reilu kauppa ja ihmisoikeudet ovat kuitenkin sellaisia arvoja joihin myös elinkeinoelämän pitää sitoutua. Tähän riittävät puhtaasti itsekkäätkin syyt; konflikti ja epäjärjestys häiritsee aina myös elinkeinoelämää.

"Let´s get down to business" ei voi tarkoittaa muiden ihmisten oikeuksien polkemista.
Oikeidenmukaisuus ei ole juhlapuheiden koriste, vaan turvallisuustae.

Minerva Krohn

Puhe EU-päivänä 2004

2004-05-09T00:01:00.000+03:00

Arvoisat kuulijat

Tervetuloa viettämään EU-päivää Helsingin Esplanadille.
Vain viikko sitten EU laajeni 10.llä uudella jäsenmaalla. II maailman sodasta alkanut Euroopan jakaantumisen aika päättyi samalla lopullisesti. Laajentumista on Helsingissä juhlittu mm Tallinan esittäytymisellä Senaatintorilla. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunki-yhteistyön tarkoituksena on vahvistaa molempien kaupunkien asemaa kansainvälisessä kilpailussa ja lisätä asukkaiden yhteistyötä. Molempien kuulessa Euroopan Unioniin, se onnistuu tietysti paremmin.
Finland får inte glömma bort den nordiska samarbeten inom EU heller. Välfärdsamhälle är en utmärkt exportartikel, som Finland och Sverige ska föra fram tillsamman i EU. Inom jämlighetsfrågor har dom nordiska länderna också kunnskaper som vi måste dela med dom anldra länder inom EU och i världen.
Viime päivinä olemme saaneet nähdä järkyttäviä kuvia Irakin sodasta. Yli vuosi sodan virallisen päättymisen jälkeen Irakissa vallitsee kaaos. Tilanne on yhtä huono Afganistanissa. Sotia äydään ympäri maailmaa. Kansainvälisessä vuoropuhelussa on pyritty nostamaan esille yhteiset eurooppalaiset arvot, joiden edistämiseksi EUn tulee toimia yhtenäisesti.
Kehitysyhteistyössä Suomi on jo nostanut erityisiksi painopistealueiksi naisten oikeudet ja lasten lukutaidon edistämisen.
Lukutaito parantaa erityisesti tyttöjen asemaa voimakkaasti. Samalla se yleensä vaikuttaa lapsiluku vähentävästi, joka on liikakansoittuneessa maailmassa tärkeää. Lapsilukuun vaikuttaa oleellisesti myös naisten oikeus perhesuunnitteluun. Seksuaaliterveys valistuksen antaminen kehitysmaissa on jäänyt paljolti EU-maiden ja näiden kansalaisjärjestöjen varaan USA.n vedettyä tukensa pois ehkäisy- ja aborttivalistusta antavilta järjestöiltä.
Euroopassa on pitkät perinteet kulttuurien vuoropuheluun. 25 maan yhteenliittymä luo tähän luonnolliset puitteet. Humanismi ja ihmisoikeudet ovat osa yhteisiä eurooppalaisia arvojamme. Nykymaailmassa näille on yhä enemmän kysyntää ja tarvetta.
Turvallisuus maailmassa syntyy oikeudenmukaisuudesta. Kehitysyhteistyöllä voidaan edistää ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta. Samalla pitää demokratiaa, joka on näiden keskeinen edellytys.

Turvallinen kehitys edellyttää reiluja sääntöjä myös maailmankaupassa. Vaikka Eu on kehittynyt kauppaliitosta, ei tavoitteena enää voi olla suojautuminen vaan oikeudenmukaisten edellytysten luominen kaikelle kaupankäynnille maailmassa.
Pari viikkoa sitten EVAn johtaja Risto E.J. Penttilä kritisoi tasavalan presidenttiä ihmisoikeuksien edistämisestä kaupan sijaan. Ihmisoikeudet ja kauppa eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa, ja oikeudenmukaisuus ei voi myöskään liike-elämälle olla vain juhlapuheiden koriste, joka heitetään sivuun kun ryhdytään töihin. ”Let´s, get down to bussines” ei voi tarkoittaa muiden ihmisten oikeuksien polkemista.

Euroopan ja koko maailman uhkina ovat sodat sekä ilmastonmuutos. Näitä uhkia pitä myös liike-elämän olla torjumassa. Tähän riittävät jopa puhtaasti itsekkäät syyt. Voimakas ilmastonmuutos kasvihuonekaasujen seurauksena saisi aikaan täydellisen sekasorron kansanvaelluksineen. Sama seuraus on sodilla ihmisten hakeutuessa jo nyt pakolaisina pois levottomilta alueilta.
Levottomuus ja epävakaus aiheuttaa iana ongelmia myös kaupalle. Joten Kioton sopimuksen edistäminen ja päästökauppa toimii myös kaupan eduksi.
Eun laajenemisen myötä EU-kansalaisia on nykyisin 450 milj. Kaikilla meillä on oikeus vapaaseen liikkumiseen Eu-alueella. Suomessa suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle 10 vuoden sisään. Suomi tarvitsee siis lisää työvoimaa hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Meidän tuleekin miettiä miten tulevaisuudessa olemme houkutteleva maa ulkomaalaisten tulla. Helsinki on pärjännyt erinomaisesti kansainvälisissä elämänlaatu varteiluissa. Vain ilmastosta saimme surkeat 2/10 pistettä. Elämänlaatu ei synny tyhjästä se vaatii turvallisuutta, puhdasta ympäristöä ja laadukkaita palveluita.

Voidaksemme olla houkutteleva maa ja kaupunki, täytyy meidän olla elämänlaadullisesti hyvä paikka myös muualta tulleille. Tähän tarvitaan myös Suomessa kulttuurien vuoropuhelua ja yhteistyötä. Suomalaisten pitää kansainvälistyä myös arjen tasolla, ei vain virallisessa ulkopolitiikassa ja sopimuksissa.
Itämeren suojelu on meille suomalaisille, ja etenkin helsinkiläisille tärkeää. Kesä on alkamassa ja sen myötä ilmeisesti jokavuotisena toistuva sinileväongelma.
Nyt kun Itämeri on lähes Un sisämeri tarjonnee EU hyvän kanavan edistää Itämeren suojelua.
Tehokas vedenpuhdistus ka maatalouden päästöjen rajoittaminen ovat välttämättömiä jotta voimme jatkossakin nauttia suomalaisesta saaristosta.
Pitää muistaa että myös meidän suomalaisten on tehtävä osamme Itämeren puhdistamisessa. Hajapäästöt maataloudesta ja liikenteen aiheuttamat saasteet sekä kirjolohen pussikasvatus tuovat ylimääräistä ravinnekuormaa Itämereen. Nämä kaikki ovat sellaisia Itämeren likaajia joihin me suomalaiset voimme omilla toimillamme vaikuttaa.
EU on Natura-verkon luomisessa osoittanut että yhteisellä päätöksellä voidaan merkittävästi edistää luonnonsuojelua.
Eun on edelleen toimittava aktiivisesti öljykatastrofien torjumisessa Itämerellä. Venäjä on lisäämässä öljynkuljetusta Itämeren alueella. Öljyonnettomuuden riski siis kasvaa. Vaatimalla turvallisia kaksoispohjaisia aluksia EU voi pienentää tätä riskiä.

Kuukauden päästä pidettävissä EU-vaaleissa valitaan Suomen 14 EU-edustajaa seuraavalle 5-vuotiskaudelle. 732 parlamentaarikon joukossa jokaisella heistä on iso työ jotta suomalainen arvomaailma välittyy myös EUn päätöksentekoon. Suomen EU-edustajilta vaaditaan siis ainakin yhteistyötä, kokemusta, kielitaitoa ja neuvottelukykyä.
Lainsäädännöstämme yhä suurempi osa on EU-parlamentin päätöksistä johtuvaa. Vaaleissa vaikutamme siis siihen millaiseksi Suomi, EU ja maailma kehittyvät.
Demokratia toimii vain silloin kun äänestäjät käyttävät äänioikeuttaan. Nähkäämme siis äänestäjinä hieman vaivaa sopivan ehdokkaan etsimisessä. Tänään Espalle siihen tarjoutuu jo hyvä tilaisuus.

Hyvää EU-päivää, ja ennen kaikka hyvää äitienpäivää.

Minerva Krohn
EU-päivän tilaisuuden avaaminen Esplanadilla 9.5.2004

Helsinki ja naapurit

2004-02-15T23:48:00.000+02:00

Helsinki laajeni 60 vuotta sitten, kun mm Kulosaari, Munkkiniemi ja Haaga liitettiin osaksi kaupunkia. Mullistus oli varmasti melkoinen kun nämä aiemmin itsenäiset kunnat liitoksen jälkeen kuuluivatkin kaikki osaksi pääkaupunkia. Tämän laajenemisen jälkeen kuluneet vuosikymmenet ovat kuitenkin muuttaneet Helsinkiä, ja etenkin sen naapureita vielä enemmän. Espoo ja Vantaa ovat kasvaneet Helsingin jälkeen suurimmiksi kaupungeiksi suomessa. Lisää väkeä muuttaa seudulle yhä. Kun asuntoja ei pääkaupunkiseudulla riitä, asettuu yhä useampi nk. kehyskuntiin; Tuusula, Kerava, Nurmijärvi ovat kaikki kasvaneet varsin suuriksi lyhyessä ajassa.

Kuntien yhteistyön miettiminen on jälleen ajankohtaista. Pääkaupunkisedulla on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhdistämisestä puhuttu jo vuosia. Nyt veikkaillaan lähinnä yhdistymisen aikataulua. Tämän suurkaupungin rajat voisi määritellä ns. taksi-indeksillä. Kun taksiin hypätessä ilmoittaa haluavansa keskustaan, ja päätyy Aleksin liepeille, on vielä Helsingissä.
Hallitus asetti selvityshenkilön selvittämään seutuyhteistyön kehittämistä pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä. Jussi-Pekka Alasen on tarkoitus luovuttaa selvityksensä kuukauden päästä. Alkuvuosi on meiltä seudun päättäjiltä kulunut tiiviisti seutuyhteistyön muotoja miettien.

Pääkaupunkiseudulla on nähtävissä yhteisen asuntopolitiikan ja maankäytön suunnittelun tarve. Yleiskaavoja laadittaessa on kukin kaupunki katsonut vain omien rajojensa sisään, ja niinpä seudullisesti keskeiset alueet raideliikenteen lähellä jäävät jokaisen kaupungin laitana hieman hyödyntämättä. Toisaalta taloudellisen tilanteen huonontuminen on näkynyt kilpailuna kunnallisveron nettomaksajista. Kun peruspalveluiden hoitamiseen tarvitaan rahaa, on kunnan näkökulmasta selvä että, tarvitaan niitä asukkaita joilta verojen muodossa saadaan tätä tarvittavaa rahaa kerättyä mahdollisimman paljon. Helsinkiä uhkaa tyypillinen suurkaupungistuminen, jossa keskuskaupunki kuihtuu ja köyhtyy, ja ympärille kertyy keskiluokan autokaupunki. Onneton ratkaisu kaikille. Asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla pitää kehittää aluetta tasapainoisesti, niin ettei mikään alue kurjistu liikaa, ja että asuntoja on tarjolla eri elämäntilanteessa ja sosiaalisessa asemassa oleville ihmisille.

Alanen on pohtinut mallia jossa seudun asioita päättämään valitaan nykyisen maakuntavaltuuston jäsenistä muodostuva alavaltuusto, nk. seutuvaltuusto ja vastaavasti seutuhallitus, jolla olisi päätösvaltaa seudun yhteisiin asioihin. Tämä merkitsisi varsin homeopaattista demokratiaa. Ajatellaan että kun ihminen kerran äänestää voidaan tämän äänen antamaa mandaattia käyttää aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Yhteiset päättäjät pitäisi valita suorilla vaaleilla. Näin taataan jokaiselle kuntalaiselle yhtäläinen vaikutusmahdollisuus seudulle tärkeissä asioissa. Lisäksi pitää miettiä malli jossa pääkaupunkiseudun käynnissä oleva yhdentymiskehitystä voidaan tukea. Yhdistyminen tapahtuu joka tapauksessa ajan kanssa, siihen kannattaa varautua jo nyt.

Minerva Krohn

Joukkoliikenne käännettävä nousuun

2004-02-07T00:15:00.000+02:00

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne käännettävä uuteen nousuun

Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat olleet kansainvälisestikin tunnettuja hyvin järjestetystä joukkoliikenteestään. Viime aikoina joukkoliikenteestä on kuitenkin kuultu lähinnä huolestuttavia uutisia - viimeksi eilen YTV ilmoitti, että seutuliikenteen lipputulot jäivät viime vuonna huomattavasti alle talousarvion. Vajeen korjaamiseksi esitettiin taas kerran palvelujen karsimista ja lippujen hinnankorotuksia. Nämä toimet todennäköisesti johtavat matkustajamäärien alenemiseen ja uusiin leikkauksiin ja hinnankorotuksiin, eli käynnissä olevan kierteen pahenemiseen.

Samaan aikaan on uutisoitu ruuhkien lisääntyneen Helsingissä ja koko seudulla. Helsingin pelastuslaitoksen valmiusaika on esimerkiksi venynyt yli tavoitteena pidetyn kuuden minuutin. Tähän on keskeisenä syynä kaupungin liikennemäärien kasvu suomeksi sanottuna ruuhkautuminen, joka hidastaa hälytysajoneuvojen matkaa ja avun saapumista. Tämä trendi on nyt katkaistava. Joukkoliikenne on käännettävä uuteen nousuun.

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä talousarviossa edellytetään joukkoliikenteen osuuden kasvattamista kokonaisliikenteestä myös tänä vuonna, kuten on edellytetty jo monena vuonna. Tavoitteen saavuttaminen vaatii joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksien määrätietoista parantamista. Lipunhintojen korotuksiin ei enää ensi vuonna ole varaa. On myös harkittava uusia keinoja joukkoliikenteen osuuden nostamiseen ja liikennemäärien rajoittamiseen. Bussikaistojen määrää tulisi lisätä samoin kuin joukkoliikenteen etuisuuksia esim. liikennevaloissa.
Tämä mahdollistaa saman palvelutason ylläpitämisen pienemmillä kalusto- ja henkilöstökustannuksilla. Lontoossa hyvällä menestyksellä käyttöön otetut ja Tukholmassa ensi vuonna käyttöön tulevat ruuhkamaksut ovat varteenotettava vaihtoehto myös Helsingissä.

Minerva Krohn

Kuntien ja Valtion suhde on käymässä kestämättömäksi

2004-01-13T00:19:00.000+02:00

Edustavatko sisäministeriön ylijohtajan näkemykset hallituksen linjaa?

Sisäministeriön kuntaosaston ylijohtajan Cay Sevónin haastattelu maanantain Helsingin Sanomissa oli ällistyttävää luettavaa. Jos ylijohtajan näkemykset edustavat Vanhasen hallituksen valitsemaa linjaa, suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ei ole kohta jäljellä kuin rippeet. Vastaavaa suomalaisen hyvinvointivaltion purkamisjulistusta ei ole näin korkealta tasolta aiemmin kuultu. Kiinnostavaa olisikin kuulla kuntaministeri Hannes Mannisen ja myös pääministeri Vanhasen kommentit ylijohtajan esittämiin linjauksiin.

Hyvinvointipalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Sevónin mallissa väestön ikääntyessä taattaisiin vain vanhuspalveluiden järjestäminen tehokkaasti ja lakiin perustuen, mutta työikäiset nuoret ja koululaiset hoidettaisiin ”vapaammin järjestelyin”. Väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle luo tietysti paineita vanhuspalveluihin, mutta Sevónin tavoin ei ole syytä asettaa ikäluokkia vastakkain, vaan peruspalvelut pitää jatkossa pystyä järjestämään myös nuoremmille ikäluokille.
Ylijohtaja pitää myös selvänä, että kuntatalouden alijäämäisyys jatkuu satojen miljoonien eurojen vuositasolla koko nykyisen hallituskauden Nykyinen palveluiden rahoitusjärjestelmä on ajautumassa umpikujaan. Valtiovallan pitäessä tietoisesti kuntatalouden alijäämäisenä yksikään kunta ei tarjoa asukkailleen minimitasoa parempia palveluja. Nykyinen järjestelmä johtaa viime kädessä siihen, että hallinto-oikeudet määrittelevät palvelujen tason valituksia ratkoessaan.
Sevón esittää kunnallisveroprosentin nostamista ratkaisuna rahoitusvaikeuksiin.

Ehdotus on erikoinen, kun valtiovalta on pyrkinyt jo vuosikaudet keventämään tuloverotusta. Vaikka kunnallisverotus onkin viime vuodet muuttunut progressiivisempaan suuntaan ansiotulovähennysten korottamisen takia, sen kiristäminen merkitsisi edelleen pieni- ja keskituloisten verorasituksen koventamista. Helsingin kaupungin talous joutui kriisiin valtion leikattua rajusti sen osuutta yhteisöverojen tuotosta.
Jotta kunnat voivat myös tulevaisuudessa vastata kaiken ikäisten kuntalaisten hyvinvointipalveluista, niille on annettava tehtävään myös taloudelliset mahdollisuudet. Tästä ei hallituksen toiminnassa ole näkynyt minkäänlaisia merkkejä.

Minerva Krohn

Yhteisövero kannustaa kuntia parempaan elinkeinopolitiikkaan

2003-11-26T01:00:00.000+02:00

Yhteisöveron kuntaosuutta ei saa siirtää kokonaan valtiolle. Sisäasiainministeriön valmistelema malli jossa kuntien menetyksiä kompensoitaisiin ei ota huomioon yhteisöveron positiivista vaikutusta kuntien elinkeinopolitiikkaan. Nykyinen järjestelmä jossa osa yrityksen maksamasta yhteisöverosta ohjautuu kunnalla kannustaa kuntia parempaan elinkeinopolitiikkaan, koska se samalla parantaa kunnan taloutta.
Pääkaupunkiseudulla sekä muilla yhtenäisillä työssäkäyntialueilla on mahdollista että yrityksen luomiin työpaikkoihin tullaan naapurikunnista, jolloin työntekijän tulovero ohjautuu myös sinne. Jos yrityksen sijaintikunnalle ei tule myöskään yhteisöveroa katoaa taloudellinen kannustin yritysten toimintaedellytysten kehittämiseen.
Peruspalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Valtion ei tule huonontaa kuntien edellytyksiä peruspalveluiden järjestämiseen. Jo nyt on useissa kunnissa jouduttu nostamaan kunnallisveroa, valtion toimien, mm. veronkevennysten huononnettua kuntien taloustilannetta. Yhteisöveron siirtäminen valtiolle huonontaisi kuntien tilannetta nykyisestä, eikä se sen vuoksi ole hyväksyttävissä.

Vanhemmuuden kustannukset jaettava

2003-11-19T00:21:00.000+02:00

Naisten asemaa työmarkkinoilla parannettava jakamalla vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken

Hallituksen tulee kiirehtiä lainsäädäntöä jolla vanhemmuuden kustannukset jaetaan kaikkien työnantajien kesken, Minerva Krohn vaati tänään puhuessaan Helsingin Vihreiden yleiskokoukselle. Nykytilanne jossa kustannukset kohdistuvat käytännössä yksinomaan vauvan äidin työnantajalle johtaa naisten sortamiseen työmarkkinoilla. Nuoret naiset tekevät aiempaa enemmän pätkätöitä. Lisäksi naisten ja miesten palkkaero on pysynyt ennallaan, päinvastaisesta pyrkimyksestä huolimatta. Synnytyksistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat etenkin palvelusektorille sekä kuntapuolelle, joissa naisten osuus työvoimasta on suurempi kuin teollisuudessa. On ilmeistä että nämä kustannukset ovat yhtenä esteenä tasa-arvoiselle palkkaukselle, Krohn totesi. Lapsen sairastuessa jää hoitajaksi kotiin yleensä äiti, joka lisää kustannuksia jotka naisten työnantajille koituvat vanhemmuudesta.

Julkinen sektori ja palveluelinkeinot joutuvat tukemaan teollisuuden kilpailukykyä kohtuuttomasti. Viimekädessä haitta kohdistuu nuoriin naisiin, joiden on vaikeampi saada pysyvää työsuhdetta ja oikeudenmukaista palkkaa työstään. Pääministeri Vanhanen on ilmaissut huolensa syntyvyyden alhaisuudesta Suomessa. Hallituksen on osoitettava kantavansa todellista huolta nuorten naisten tilanteesta parantamalla heidän asemaansa työmarkkinoilla Krohn lisäsi.

Minerva Krohn

Elämänlaatu on ajan kysymys

2003-11-15T23:30:00.000+02:00

Ulkona sataa lunta. Tuuli lennättää jääkylmää sadetta sisään takinkauluksesta. Sää houkuttelee sisälle perheen pariin. Jouluunkin on vain muutama viikko. Jo nyt voi kynttilän valossa suunnitella kuinka mukavaa on viettää monta kiireetöntä päivää perheen parissa.

Tavallisena arkena tuntuukin aina olevan kiire. Pisintä työpäivää tekevät Suomessa pienten lasten vanhemmat, nuoret naiset lisäksi usein pätkätöissä. Monilla työpaikoilla ylitöistä on tullut säännönmukaisia, ja niiden tekemisestä ei aina edes makseta lisää palkkaa. Työtä on niin paljon että kaikkea ei normaali työpäivän aikana saa tehtyä. Kotona odottaa usein toinen työmaa. Lapset on hoidettava, koti siivottava, vaatteet huollettava. Vanha omainen vaatisi ehkä myös huomiota ja hoivaa. Ei ihme että moni työssäkäyvä uupuu.

Avioerot ovat yleistyneet. Eroon päätyvät usein juuri pienten lasten vanhemmat. En usko että niin usein väärät ihmiset olisivat päätyneet naimisiin ja päättäneet perustaa perheen. Ilmeistä on että arki on todella liian raskasta monille.
Suomessa on edelleen suuri rakenteellinen työttömyys. Työttömillä vapaa-aikaa on yleensä aivan liikaa. On vaikea löytää motivaatiota työnhakuun joka on osoittautunut turhaksi, kun koulutus ja ammattitaito eivät kenties enää vastaa nykyisen työelämän vaatimuksia. Nekään, joiden koulutus on aivan oikea, eivät saa työtä, kun töissä olevat laitetaan tekemään liian pitkää päivää.

Suomessa ei palvelusektoria arvosteta. Vanha taloustieteilijöiden hokema kuuluu ettei Suomi pärjää jos me vain pesemme toistemme paitoja. Kuitenkin vain palvelusektorille voi syntyä merkittävästi uusia työpaikkoja. Työssäkäyvien elämä helpottuisi jos töitä osattaisiin jakaa nykyistä paremmin. Palvelusektorin menestymistä voidaan helpottaa laskemalla sen arvonlisäveroa. Palveluiden kilpailukykyisyyttä parantaisi myös vanhemmuuden kustannusten jakaminen molempien vanhempien työnantajien kesken, koska palvelusektori on perinteisesti hyvin naisvaltaista.

Kansantalous on kasvanut, ja olemme vuosi vuodelta vaurastuneet. Elintason kasvu ei kuitenkaan ole parantanut elämänlaatua. Ehkä kannattaisi hellittää hieman ja pyrkiä erityisesti elämän laadun kasvattamiseen elintason sijaan. Työaikaa tulee lyhentää, jotta töitä riittää yhä useammalle. Töitä voi jakaa myös ostamalla palveluja. Tämä on järkevää etenkin silloin jos oma erityisosaaminen on työpaikalla vaikeasti korvattavissa. Kotitaloustyön verovähennysoikeutta pitää nostaa jotta kotityön teettäminen on kannattavampaa. Samalla kannattaa vapautua syyllisyydestä jos ei superäitinä suoriudukaan itse kaikesta kodinhoidosta. Sen sijaan voi tuntea hyvää omaa tuntoa siitä että on työllistänyt toisen suomalaisen, sen sijaan että kotitöitä helpottaakseen ostaisi automaatti-imurin.

Kauppojen joulumainokset lupaavat lisää aikaa perheelle. Lisää aikaa voi saada vain järjestämällä elämänsä uudelleen. Hampaat irvessä puurtamisen sijaan kannattaa miettiä miten elämässä voi oikeasti keskittyä niihin asioihin ja ihmisiin jotka kokee läheisiksi ja tärkeiksi.

Minerva Krohn

Kaupungissa tarvitaan verkostoja

2003-09-15T23:33:00.000+03:00

Valtuuston syksy on lähtenyt taas käyntiin kesätauon jälkeen. Itselläni valtuustotyö jatkuu uudesta näkökulmasta valtuuston valittua minut viime kokouksessaan puheenjohtajaksi. Aikaa uusi tehtävä vienee saman verran kuin aikaisempi kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuus ja ryhmäpuheenjohtajuus. Näkökulma tietysti on hieman toinen. Lähtökohtana kuitenkin nyt kuten aiemmin on demokraattisen järjestelmän kautta tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä. Hyvään päättämiseen tarvitaan mielestäni ainakin riittävästi tietoa, ja lisäksi usein sopivasti arvoja ja tunnetta. Tietojen hankkiminen vie yleensä paljon aikaa, arvot ja tunne löytyvät nopeammin.

Kesällä olen nauttinut kiireettömyydestä ja suunnitelmattomuudesta, mutta etenkin perheen ja ystävien seurasta. Syksyllä kalenteri täyttyy kokouksista palavereista, neuvotteluista, tapaamisista, puhetilaisuuksista yms. Ystäviäkin varten pitää tehdä kalenterimerkintöjä jotta sosiaaliset suhteet eivät joudu täysin hunningolle. Minulla on onneksi perhettä ja ystäviä lähellä enkä joudu viettämään aikaani yksin jos en halua.

Helsingissä on paljon niitä joilta läheisten luoma verkosto puuttuu. Talouksista puolet on yhden hengen talouksia. Yksinäisyys tai sosiaalisten suhteiden puute ei välttämättä vaivaa vain yksinäisiä, myös perheet voivat olla vailla ystävää ja neuvojaa. Monella sukulaiset asuvat kaukana. Isossa kaupungissa on myös helppo kadota ihmisjoukkoon. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, ei läheisiä ihmisiä välttämättä löydy. Kerrostaloissa saatetaan kiinnittää huomiota niihin jotka aiheuttavat häiriötä, mutta ei useinkaan huomata niitä jotka tarvitsevat apua. Etenkin pienten lasten kanssa elämä on usein jopa ylitsekäymättömän raskasta. Jos ympäriltä puuttuvat ne jotka voisivat lastenhoidossa neuvoa tai auttaa, saattaa arki kaatua liian raskaana perheen päälle.

Kaupunki ei voi ryhtyä luomaan ihmisten välisiä suhteita, mutta hyvä kaupunki suunnitellaan niin että ihmiset helpommin kohtaavat toisensa. Asuinalueet pitää suunnitella niin että ihmiset voivat kiintyä omaan naapurustoonsa. Alueilla pitää myös olla luontevia paikkoja ihmisten kohtaamiseen. Helsingissä on uusille alueille rakennettu kerhotiloja ja asukastaloja, jotta tilat asukkaiden omaan toimintaan ovat olemassa. Asukastoiminnan pyörittäminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään talkoovoimalla, tarvitaan myös rahoitusta asukastyöntekijän palkkaamiseen. Kaupungin kannalta asukkaiden oma toiminta on yleensä erittäin hyödyllistä. Asukastilan soppapäivänä vaihdetaan ruokaohjeita ja lastenhoitovinkkejä. Alueella asuvat vanhukset voivat myös antaa hyviä neuvojaan. Kerhotilassa mahdolliset harrastukset vievät ajatukset pois työstä tai muista stressin aiheista, kirpputoripäivänä vanhat tavarat löytävät uuden käyttäjän.

Tutkimusten mukaan ne ihmiset joilla on hyvät sosiaaliset suhteet pysyvät terveempinä ja elävät pidempään, joten asukastoiminta voidaan nähdä myös ennaltaehkäisevänä terveydenhuoltona.

Minerva Krohn

Terveydenhoitoa terveyskeskuksissa

2003-09-08T23:35:00.000+03:00

Valtuustosyksy on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Reilun kuukauden kuluttua on edessä kuntalaisten kannalta mielenkiintoisimman päätöksen teko, eli ensi vuoden budjetin käsittely. Valtio on leikannut rajusti Helsingille tulevaa osuutta yhteisöveroista. Tämän seurauksena on aiempien vuosien ylijäämäisten budjettien sijaan jouduttu etsimään säästöjä. Säästöjen lisäksi joudutaan syksyllä päättämään kunnallisveron nostosta, lainanoton rajusta lisäämisestä, sekä maanmyynnin lisäämisestä. Näistä toimista tehtiin alustava päätös jo keväällä, kaupunginhallituksen hyväksyessä budjettiraamin, ja valmisteluohjeen ensi vuoden budjettia varten. Käytössä on siis koko talouden tasapainottamisen keinovalikoima. Verojen nostolla ei säästöjä voida estää, koska puuttuva summa merkitsisi usean prosenttiyksikön veronkorotusta, eikä siihen ole Helsingin ylikalliissa asunnoissa asuvilla varaa.

Hallintokunnat ja lautakunnat ovat keväällä joutuneet miettimään palveluiden järjestämistä aiempaa pienemmällä rahasummalla. Säästötavoite on ollut n 4%, mutta kaupunginhallitus on juustohöylän sijaan kohdentanut sitä hieman vaihtelevan suuruisena eri toiminnoille. Keväällä näitä leikkauspäätöksiä uutisoitiin lehdissä usein varsin isoilla otsikoilla.

Terveyspalveluista on Helsingissä kirjoitettu viimeaikoina kriittiseen sävyyn. Viime viikkoina keskustelu on vellonut HUSin loppuvissa rahoissa, kesällä yritettiin pärjätä supistettujen terveyskeskuspalveluiden varassa. Ei ihme, että kaupunkilaisia huolestuttaa miten hoito järjestyy, jos he sairastuvat. Julkisuuden kohun alle on kuitenkin jäänyt se seikka, että Helsingissä terveyspalvelut sujuvat onneksi pääosin hyvin. Ongelma syntyy siitä, että terveydenhoito on Helsingissä noin viidenneksen kalliimpaa kuin muissa Suomen suurissa kunnissa keskimäärin. Tähän hintaeroon on etsitty syitä, kun taloustilanne on kiristynyt.

HUSin budjettiongelmien varsinainen syy ei ole selvinnyt. Vuodeksi 2002 HUS sai budjettiin haluamansa rahoituksen Helsingin kaupungilta. Tämän piti riittää koko vuoden toimintoihin. Kuitenkin elokuun lopussa HUSin hallitus päätti rajuista karsinnoista, jotta budjetti ei ylittyisi. Ylitysuhan syistä ja säästöjen kohdentamisesta on HUSin ja Helsingin kaupungin välillä käyty neuvotteluja HUSin päätösten jälkeen.

Erityisesti on keskustelua käyty sairaiden lasten hoidosta. Huonoin tilanne on pitkään ollut lastenpsykiatrisessa hoidossa. Pitkien jonojen syynä ei ole ollut kaupungin haluttomuus auttaa vaikeimmassa asemassa olevia lapsia, vaan pula osaavista työntekijöistä. Erityisesti lastenpsykiatrin virkoja on ollut vaikea saada täytettyä. Sosiaali- ja terveysministerinä Osmo Soininvaara osoitti valtion rahoitusta lastenpsykiatristen jonojen purkamiseen. Olisi vastuutonta supistaa lastenpsykiatrista toimintaa nyt, jos henkilökuntaresursseja on käytettävissä.

Helsingin terveyspalveluiden kalleutta selittää osittain sairaanhoitopainotteisuus. Yrityksistä huolimatta ei hoidon painopistettä ole saatu siirrettyä perusterveydenhuoltoon, eli terveysasemille. Väestövastuu ja omalääkärijärjestelmä antavat, ainakin periaatteessa, hyvän mahdollisuuden järjestää ihmisten terveyspalvelut oikealla tavalla lähellä kotia. Lääkäripula on kuitenkin iskenyt myös Helsinkiin. Terveyskeskusten houkuttelevuus työpaikkana on vähentynyt ja nuoret lääkärit hakeutuvat yhä enemmän yksityispuolelle töihin. Avoimiin virkoihin ei ole löytynyt hakijoita, eikä sijaisia ole löytynyt edes kesällä. Osa helsinkiläisistä on sen vuoksi ollut pitkiäkin aikoja ilman omalääkäriä.

Terveyspalveluiden turvaamiseksi tällaisissa pulatilanteissa valtuusto päätti keväällä, että lääkäripalveluita voidaan ostaa myös yksityispuolelta, jos omalääkäriä ei muuten ole saatavilla. Vasemmistoliitto vastusti valtuustossa tätä päätöstä. Ilmeisesti yksityislääkäripalveluja on vastustettava, vaikka se tarkoittasi, että helsinkiläiset jäävät ilman heille kuuluvia terveyspalveluita.
Terveysasemien kesäsulut aiheuttivat hankaluutta monelle sairastuneelle. Akuutisti sairastuneiden hoito onnistui kesänkin aikana varsin hyvin terveysasemilla. Pitkittyneestä vaivasta kärsivät ovat kuitenkin joutuneet odottamaan syksyn lääkäriaikoja. Kesäsuluista käydyn keskustelun alle jäi se tosiasia, ettei lääkäreille löytynyt kesäsijaisia. Ilman kesäsulkujakaan ei siis hoitoa olisi ollut sen paremmin saatavilla, sillä työntekijät puuttuivat.

Helsingin terveydenhuollon kalleus ei korjaannu ellei painopistettä saada siirrettyä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Potilaat pitää saada luottamaan, että terveyskeskuslääkärillä on se osaaminen joka heidän vaivojensa tutkimiseen, hoitoon ja seurantaan vaaditaan. Vain vaativimmissa tapauksissa pitäisi päätyä konsultoimaan erikoislääkäreitä. Tämä luottamus syntyy vain jos terveyskeskuslääkärillä on riittävästi aikaa potilaidensa vaivojen selvittämiseen.

Päättäessään budjetin valmistelun lähtökohdista keväällä kaupunginhallitus päätti, että painopistettä on siirrettävä perusterveydenhuoltoon. Tarkoitus on siis turvata hyvä palvelu terveysasemilla. Tämä on lopulta myös potilaan kannalta parasta, koska hoitovastuu keskittyy yhteen paikkaan.

Minerva Krohn

Kesäinen Helsinki on täynnä seikkailuja

2003-05-15T23:39:00.000+03:00

Näin keväällä elämä tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia. Tunne on lähes yhtä vapaa kuin nuorena lukiolaisena, kun koko elämän suunta oli valitsematta, ja tuntui että voisi valita mitä vain.
Nykyisin päiväni täyttyvät potilaista terveyskeskuksen vastaanotolla, ja illat kokouksilla. Vain viikonloppuisin jää aikaa ystäville, elokuville ja muille harrastuksille. Keväällä kuitenkin voi suunnitella mitä kaikkea kivaa kesäaikana saa tehtyä. Onhan luvassa loputtomasti lämpimiä kesäpäiviä ja -iltoja. Helsinki tarjoaa myös lukemattomia tapoja viettää niitä.

Keväällä otan esiin kylmälaukun ja piknik-astiat, ja suunnittelen retkiä Suomenlinnaan. Odotan uimavesien lämpenemistä ja iloitsen että lautta Pihlajasaareen lähtee lähes kotioveltani Ruoholahdesta, myös Uunisaari uusittuine saunoineen houkuttelee. Kaivopuistossa järjestetään puistojumppaa ja suunnittelen osallistuvani siihen säännöllisesti. Kauppatorilta lähtee laivoja joilta voi katsella Helsingin maisemia. Suunnittelen soluttautuvani turistien joukkoon katsomaan minkälaisen kuvan he saavat kotikaupungistani.

Keväällä on muutenkin hauska tarkkailla ihmisiä. Tuomiokirkon portailla tai Espan puiston penkeillä istuessa näkee miten iloiset ihmiset tapaavat läheisensä, ja suuntaavat eteenpäin. Muutkin tuntuvat löytävän Helsingin uudelleen.

Viikonloppuisin pitää suunnata Hietsun kirppikselle, jonne pitäisi itsekin mennä myymään eikä vaan kartuttaa kokoelmiaan. Iltakirppis unohtuu usein, mutta pienellä harjoittelulla saan kotimatkani kulkemaan sen kautta. Kirpputorilla mietin usein myynnissä olevien tavaroiden tarinaa; mistä ne ovat omistajalleen päätyneet, ja miksi nyt todettu tarpeettomiksi.
Polkupyörä pitää myös kaivaa esiin ja käydä testaamassa Helsingin uusia pyöräteitä. Valtuustokokouksissa käsitellään usein kaavamuutoksia, joiden kuvauksista ajattelen että tuo olisi hyvä kohde retkellä, kun vain on aikaa. Nyt pitäisi kaivaa esiin kunnon kartta, ja päättää minne kaikkialle menen.

Siirtolapuutarhapalsta kaipaa rapsuttelua ja kukkaistutuksia. Uudet tapetitkin pitää saada seinään. Äitini onneksi huolehtii kukkien hyvinvoinnista hankkimalla multaa ja lantaa. Itseäni kiinnostaa enemmän puutarhakalusteiden öljyäminen, ja uuden pöytäliinan silittäminen. Ystävät odottavat kutsua puutarhajuhliin, ja itse odotan aikaa jolloin voin kutsua heidät

Linnanmäki on poistanut tänä vuonna pääsymaksun. Hullaannuin tästä vapun jälkeen niin, että päädyinkin kausikortin omistajaksi. Sisarenpoika toivoo, että lähdemme yhdessä Lintsille viikoittain. Vuoristoradalla huristelu kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Autottomana nautin myös autoradalla törmäilystä. Helsinki-pyörästä katsottuna kaupunki näyttää pienoisrautatien kulisseilta. Ja yläilmoista tiiraillessa näkyy taas lukemattomia paikkoja joihin suunnata retkelle.
Tänä vuonna olen taas päättänyt ehtiä nauttimaan Helsingin ihanasta kesästä enemmän.

Minerva Krohn

Yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia

2003-02-28T01:06:00.000+02:00

terveyspalvelujen turvaaminen vaatii lisärahoitusta.

Kansallisen terveyshankkeen toteuttaminen jää seuraavalle eduskunnalla. Erityisesti tärkeää on saada hoitotakuu käyttöön ja leikkausjonot purettua. Puolueet ovat vaaliohjelmissaan merkinneet ohjelmissaan eri suuruisia hintalappuja, vain Vihreän liiton ohjelmassa vaadittu 700 miljoonan euron rahoitus on riittävä ohjelman toteuttamiseksi.
Ministeri Sasi on lähtenyt kampanjoimaan terveydenhuollon yksityistämisen puolesta. Myös Lääkäriliiton kannanotot on tulkittava yksityissektoria suosiviksi. Kuitenkaan terveyspalvelujen yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Hoitojonojen purkamisessa voidaan toki hyödyntää myös yksityispuolen kapasiteettia.
Terveyspalveluja pitää jatkossakin tarjota kansalaisille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Julkisen sektorin toimivuus vaatii työvoimapulan torjumista. Tämä vaatii panostamista työolosuhteisiin. Väestön ikääntyminen ja lääketieteen kehittyminen tuovat kustannuspaineita terveydenhuoltoon. Lisärahoituksen lisäksi terveydenhuollossa tarvitaan paremmin toimiva hoidon porrastus perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Erikoissairaanhoidon konsultoiminen diagnoosivaiheessa pitäisi olla mahdollista kevyemmällä rakenteella. Hoitoon on varaa jos diagnoosivaiheessa ei tuhlata resursseja. Työjakoa lääkäreiden ja hoitajien välillä perusterveydenhuollossa on myös mietittävä uudelleen.

Minerva Krohn Helsingissä 28.02.03 Lääkäriliiton paneelissa

Rakennusliike voi myös suojella vanhaa.

2003-02-08T23:57:00.000+02:00

Helsingin Sanomissa on herättänyt aiheellista hämmästystä kaupunginhallituksen enemmistön päätös olla asettamatta Katajanokan Merikadettikoulua rakennuskieltoon suojelukaavan laatimiseksi. Kaupunginmuseo on pitänyt rakennusta arvokkaana ja kaupunginsuunnitteluvirasto rakennuksen säilyttämistä toivottavana. Tontilla on voimassa 25 vuotta vanha kaava, joka sallii talon purkamisen. Nykyisen rakennuslain mukaan kaavat vanhenevat 13 vuodessa. Valitettavasti tämä vanheneminen ei koske ennen lakimuutosta laadittuja kaavoja.
Kiistanalainen noin satavuotias hyväkuntoinen rakennus on kuitenkin mahdollista vielä säästää. Tontin ja siinä olevan rakennuksen omistaa rakennusliike Alfred A. Palmberg, jolla on mahdollisuus pyytää uuden, rakennuksen säästävän kaavan laatimista. Kaupunginsuunnitteluviraston selvitysten mukaan uusi asuinrakennus on mahdollista sijoittaa tontille myös niin että nykyinen rakennus säästyy, ja rakennusoikeus pienenee vain hieman.
Rakennusliikkeen ei siis tarvitse aina olla barbaarinen ja vanhasta rakennuskannasta piittaamaton. Helsingin Sanomien palkitulla ”kadonneet talot” – sarjalla on jo riittävästi materiaalia. Toivottavasti rakennusliike A. A. Palmberg ei halua päätyä tähän sarjaan Helsingin vanhan rakennuskannan tuhoajana.

Minerva Krohn
HS yleisönosasto 2003

Kaupungin taloustilanne ja peruspalvelut

2002-11-20T23:51:00.000+02:00

Kaupunginvaltuusto hyväksyi kokouksessaan 13.11.02 kaupungin ensi vuoden budjetin. Laajimmin kaupunkilaisia koskee päätös kunnallisveron nostamisesta, ensi vuonna helsinkiläiset maksavat kunnallisveroa 17.5%, eli prosenttiyksikön enemmän kuin tänä vuonna. Helsingin lisäksi kunnallisveroa on nostettu 92.ssa kunnassa, ja laskettu vain kahdessa. Kaiken kaikkiaan noin 1,5 miljoonan suomalaisen verotus kiristyy ensi vuonna, luvatun kevenemisen sijaan. Kunnallisverossa ei ole progressiota. Tasaverona se puree siis pieni- ja keskituloisiinkin kovemmin kuin paremmin ansaitseviin. Helsingin muuta maata oleellisesti korkeammat asumiskustannukset tekevät tilanteen erityisen hankalaksi. Helsinki on monelle liian kallis kaupunki asua, kun palkasta ei verojen ja asumiskulujen jälkeen jää paljoa käteen.

Helsingin talouden ongelmat johtuvat yhteisöveron kunnille tulevan osuuden pienenemisestä. Valtio kerää yritysten voitostaan maksamasta verosta yhä suuremman osan valtion kassaan, ja kunnille jää vähemmän jaettavaa. Tässä jaossa Helsinki, ja sen asukkaat ovat olleet menettäjinä. Valtio taas tarvitsee yhteisöverotuottoja menojensa kattamiseen, koska valtionverotusta on päätetty keventää.
Tutkimusten mukaan me suomalaiset arvostamme peruspalveluita, kuten terveydenhuoltoa, päiväkotia, vanhuspalveluita ja koulutusta, joita tuotetaan kuntien toimesta, yhteisillä verorahoilla. Veronkevenemisen sijaan moni valitsee mieluummin laadukkaan palvelun. Helsingissä ollaan ensi vuonna kuitenkin hankalassa tilanteessa; palveluja joudutaan karsimaan vaikka verot nousevat. Lainaa joudutaan tänä - ja ensi vuonna ottamaan yhteensä 750 M €. Tämän vajeen paikkaamiseksi olisi veroja pitänyt nostaa vielä 4% lisää!

Jotta Helsinki kykenisi tulevaisuudessakin turvaamaan kaupunkilaisille tärkeät peruspalvelut, täytyy sopeutusta tehdessä päättää minkälaiseen palvelurakenteeseen pyritään, ja tämän jälkeen pitää päätöksillä edistää tätä rakennemuutosta. Muuten säästöjä tehdään lyhytnäköisesti paniikkijarrutuksella, ja lopulta ollaan sekä menojen että palveluiden kannalta huonossa tilanteessa. Kokemus osoittaa, että taloudellisesti hyvinä aikoina rakenteita ei saada uudistetuksi, kun siihen ei ole välitöntä tarvetta. Huonompina aikoina tuijotetaan helposti pelkkiin menosäästöihin, ja tulevaisuus katoaa näkyvistä.

Peruspalveluiden turvaamiseksi Helsingissä on kuitenkin keskeistä miten valtion ja kuntien rahoitussuhde järjestetään jatkossa. Valtionvarainministeriössä on kaavailtu koko yhteisöveron tuoton siirtämistä valtiolle. Tämä ehdotus sisältyy myös pari viikkoa sitten julkistettuun Arvelan verotyöryhmän ehdotuksiin. Yhteisöveron siirtäminen kokonaan valtion pussiin olisi todella kestämätöntä elinkeinopolitiikkaa. Yhteisöveron tuotto kannustaa kuntia satsaamaan yritysten hyvään menestymiseen alueellaan, ja tämä koituu koko kansantalouden hyväksi. Kysymys yhteisöveron tuotosta onkin Helsingin kannalta keskeinen seuraavissa hallitusneuvotteluissa ja maaliskuussa valittavan eduskunnan päätöksissä.

Minerva Krohn

Koululaisten iltapäivätoiminnan järjestäminen

2002-01-30T00:54:00.000+02:00

talousarvioaloite 30.1.02
Kaupunginhallitus on v. 1999 ottanut tavoitteekseen, etta vuoteen 2004 mennessa koululaisten iltapaivatoiminta Helsingissa on kunnossa. Tarvetta iltapaivahoitoon on 1.-2. luokkalaisten vanhemmille tehdyn kyselyn perusteella 93%:lla lapsista. Lasten huonovointisuuden yhtena syyna on jatkuvasti yksin tai vain vertaisryhmassa vietetty aika iltapaivisin ja iltaisin.
mukaan alle 14-vuotiaalle 10 tunnin yksinolo viikossa on vahingollista. Ainakin Koillis- ja Ita-Helsingissa iltapaivahoitoa ja toimintaa on tarjolla liian vahan.
Tyon ja perheen yhteensovittaminen on myos lainsaadannollinen haaste, mutta Helsingin kaupungin tasolla koululaisten iltapaivatoiminta voidaan laittaa kuntoon viimeistaan vuonna 2004 vähällä rahalla verrattuna yksinäisten iltapaivien mukanaan tuomien ongelmien korjaamisen hintaan.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitamme, etta 1.-2. luokkalaisille jarjestetaan vanhempien tyo/opiskeluaikojen mukaisesti tarpeenmukaista toimintaa (myos vuorotyo ja aamutoiminta huomioidaan). Toiminnan ja hoidon tarve selvitetaan viikonpaivakohtaisesti kyselyn avulla myos koulujen loma-aikojen osalta. Jarjestamisvastuu maaritellaan kaupungin tasolla ja ko. hallintokunnille varataan riittavat resurssit iltapaivatoimintaan. Toimintaa jarjestetaan tasapuolisesti eri puolille kaupunkia.

kaatopaikkaongelman ratkaisu on jätteiden määrän vähentäminen

2001-10-10T01:09:00.000+02:00

Viime viikkoina on julkisuudessa ja julkisuudelta piilossakin käyty keskustelua pääkaupunkiseudun kaatopaikkatilanteesta. Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka J. Kari esitti syyskuussa uutta kaatopaikkaa Helsingin itäpuolelle Ämmässuon kapasiteetin loppuessa. Keskustelun juuttuminen väittelyksi uuden kaatopaikan sijoittamisesta olisi onnetonta itse asian kannalta. Perusongelma on jätteiden määrän lisääntyminen täysin asetettujen jätteen vähentämistavoitteiden vastaisesti.
1990-luvun alkuvuosien laman jälkeen on jätteen määrä sekä kokonaisuutena, että asukasta kohti laskettuna jälleen kasvanut niin, että se on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan aikaisemmin.
Ennen kuin uusia kaatopaikkoja ryhdytään suunnittelemaan, on käytävä käsiksi ongelman ytimeen ja vähennettävä syntyvän jätteen määrää sekä tehostettava jätteen lajittelua ja hyötykäyttöä. Hyötykäyttöä on vaikeuttanut erityisesti kuluttajapakkausten materiaalien sekalaisuus. Tähän voivat pääkaupunkiseudun kunnat suurina tavaranhankkijoina osaltaan vaikuttaa kiinnittämällä huomiota pakkausmateriaaleihin hankintoja tehdessään.