Lapsille opetetaan jo hyvin pieninä reilun pelin sääntöjä. Riita syntyy helposti jos lapsi kokee että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Jos sisaren jäätelöannos on isompi tai joululahja hienompi, on seurauksena itku ja riita. Jos jalkapallopelissä ei noudateta sovittuja sääntöjä, keskeytyy usein koko hauska pelin. Siksi säännöistä sovitaan ennen peliä, ja niitä myös noudatetaan.
Myös aikuisten maailmassa reilu peli ja oikeudenmukaisuus tasoittaa ristiriitoja. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan idea on että kaikille kansalaisille pyritään tarjoamaan yhtäläiset lähtökohdat ja perusturva. Tämä on tärkeää myös yhteiskuntarauhan vuoksi. Epäoikeudenmukaisuuden kokeminen herättää aina raivoa, joka luo turvattomuutta.
Kunnallispolitiikassa on tärkeä pitää huolta että kaupunki palvelisi asukkaitaan yhtä hyvin eri puolilla kaupunkia. Yhtäläisten lähtökohtien tarjoaminen ei tarkoita samanlaisia palveluita kaikille. Palveluissa pitää ottaa huomioon alueiden erilaisuus, jotta asukkaat saisivat samat lähtökohdat, kuten on tarkoitus. Myös kaupunkikuvasta ja viheralueista täytyy pitää huolta tasapuolisesti.
Kansainvälisessä politiikassa tarvitaan myös reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Yhä useammat sodat ja konfliktit maailmassa syntyvät epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Viime viikot ovat paljastaneet meille kauheuksia USAn valvomista vankiloista Irakissa. Sama epäinhimillinen kohtelu, kiduttaminen ja nöyryyttäminen, on ollut myös Guantanamossa vangittuina olevien kohtalona. Tällainen epäoikeudenmukaisuus synnyttää raivoa, joka kohdistuu lisääntyvinä terroritekoina kaikkia länsimaita vastaan.
Tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi EUn kulmakiviä. Kuitenkin EU suojautuu edelleen kehittyvien maiden kansalaisilta ja kauppatavaroilta. Vapaa liikkuvuus on taattu vain länsimaalaisille ihmisille ja tuotteille. Kehittyvissä maissa tuotetaan halvalla vaatteita, leluja, ruokaa ym. meidän kulutettavaksemme. Suomessa pidämme huolta että työntekijä saa kohtuullisen korvauksen työstään, ulkomaalaisten tuotteiden kohdalla tämä reiluus toteutuu vain yhdessä sopimalla ja valvomalla. Meidän eurooppalaisten pitää olla valmiita maksamaan kohtuullista korvausta myös niille jotka valmistavat kulutushyödykkeemme muualla. Lapsityövoiman käyttöön on puututtu, mutta työ on edelleen kesken. Tuhannet lapset ompelevat edelleen jalkapalloja niiden potkimisen sijaan.
Keväällä EVAn johtaja Risto E.J. Penttilä syytti Halosta ihmisoikeuksien edistämisestä kaupan sijaan. Reilu kauppa ja ihmisoikeudet ovat kuitenkin sellaisia arvoja joihin myös elinkeinoelämän pitää sitoutua. Tähän riittävät puhtaasti itsekkäätkin syyt; konflikti ja epäjärjestys häiritsee aina myös elinkeinoelämää.
"Let´s get down to business" ei voi tarkoittaa muiden ihmisten oikeuksien polkemista.
Oikeidenmukaisuus ei ole juhlapuheiden koriste, vaan turvallisuustae.
Minerva Krohn
torstai 20. toukokuuta 2004
sunnuntai 9. toukokuuta 2004
Puhe EU-päivänä 2004
Arvoisat kuulijat
Tervetuloa viettämään EU-päivää Helsingin Esplanadille.
Vain viikko sitten EU laajeni 10.llä uudella jäsenmaalla. II maailman sodasta alkanut Euroopan jakaantumisen aika päättyi samalla lopullisesti. Laajentumista on Helsingissä juhlittu mm Tallinan esittäytymisellä Senaatintorilla. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunki-yhteistyön tarkoituksena on vahvistaa molempien kaupunkien asemaa kansainvälisessä kilpailussa ja lisätä asukkaiden yhteistyötä. Molempien kuulessa Euroopan Unioniin, se onnistuu tietysti paremmin.
Finland får inte glömma bort den nordiska samarbeten inom EU heller. Välfärdsamhälle är en utmärkt exportartikel, som Finland och Sverige ska föra fram tillsamman i EU. Inom jämlighetsfrågor har dom nordiska länderna också kunnskaper som vi måste dela med dom anldra länder inom EU och i världen.
Viime päivinä olemme saaneet nähdä järkyttäviä kuvia Irakin sodasta. Yli vuosi sodan virallisen päättymisen jälkeen Irakissa vallitsee kaaos. Tilanne on yhtä huono Afganistanissa. Sotia äydään ympäri maailmaa. Kansainvälisessä vuoropuhelussa on pyritty nostamaan esille yhteiset eurooppalaiset arvot, joiden edistämiseksi EUn tulee toimia yhtenäisesti.
Kehitysyhteistyössä Suomi on jo nostanut erityisiksi painopistealueiksi naisten oikeudet ja lasten lukutaidon edistämisen.
Lukutaito parantaa erityisesti tyttöjen asemaa voimakkaasti. Samalla se yleensä vaikuttaa lapsiluku vähentävästi, joka on liikakansoittuneessa maailmassa tärkeää. Lapsilukuun vaikuttaa oleellisesti myös naisten oikeus perhesuunnitteluun. Seksuaaliterveys valistuksen antaminen kehitysmaissa on jäänyt paljolti EU-maiden ja näiden kansalaisjärjestöjen varaan USA.n vedettyä tukensa pois ehkäisy- ja aborttivalistusta antavilta järjestöiltä.
Euroopassa on pitkät perinteet kulttuurien vuoropuheluun. 25 maan yhteenliittymä luo tähän luonnolliset puitteet. Humanismi ja ihmisoikeudet ovat osa yhteisiä eurooppalaisia arvojamme. Nykymaailmassa näille on yhä enemmän kysyntää ja tarvetta.
Turvallisuus maailmassa syntyy oikeudenmukaisuudesta. Kehitysyhteistyöllä voidaan edistää ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta. Samalla pitää demokratiaa, joka on näiden keskeinen edellytys.
Turvallinen kehitys edellyttää reiluja sääntöjä myös maailmankaupassa. Vaikka Eu on kehittynyt kauppaliitosta, ei tavoitteena enää voi olla suojautuminen vaan oikeudenmukaisten edellytysten luominen kaikelle kaupankäynnille maailmassa.
Pari viikkoa sitten EVAn johtaja Risto E.J. Penttilä kritisoi tasavalan presidenttiä ihmisoikeuksien edistämisestä kaupan sijaan. Ihmisoikeudet ja kauppa eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa, ja oikeudenmukaisuus ei voi myöskään liike-elämälle olla vain juhlapuheiden koriste, joka heitetään sivuun kun ryhdytään töihin. ”Let´s, get down to bussines” ei voi tarkoittaa muiden ihmisten oikeuksien polkemista.
Euroopan ja koko maailman uhkina ovat sodat sekä ilmastonmuutos. Näitä uhkia pitä myös liike-elämän olla torjumassa. Tähän riittävät jopa puhtaasti itsekkäät syyt. Voimakas ilmastonmuutos kasvihuonekaasujen seurauksena saisi aikaan täydellisen sekasorron kansanvaelluksineen. Sama seuraus on sodilla ihmisten hakeutuessa jo nyt pakolaisina pois levottomilta alueilta.
Levottomuus ja epävakaus aiheuttaa iana ongelmia myös kaupalle. Joten Kioton sopimuksen edistäminen ja päästökauppa toimii myös kaupan eduksi.
Eun laajenemisen myötä EU-kansalaisia on nykyisin 450 milj. Kaikilla meillä on oikeus vapaaseen liikkumiseen Eu-alueella. Suomessa suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle 10 vuoden sisään. Suomi tarvitsee siis lisää työvoimaa hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Meidän tuleekin miettiä miten tulevaisuudessa olemme houkutteleva maa ulkomaalaisten tulla. Helsinki on pärjännyt erinomaisesti kansainvälisissä elämänlaatu varteiluissa. Vain ilmastosta saimme surkeat 2/10 pistettä. Elämänlaatu ei synny tyhjästä se vaatii turvallisuutta, puhdasta ympäristöä ja laadukkaita palveluita.
Voidaksemme olla houkutteleva maa ja kaupunki, täytyy meidän olla elämänlaadullisesti hyvä paikka myös muualta tulleille. Tähän tarvitaan myös Suomessa kulttuurien vuoropuhelua ja yhteistyötä. Suomalaisten pitää kansainvälistyä myös arjen tasolla, ei vain virallisessa ulkopolitiikassa ja sopimuksissa.
Itämeren suojelu on meille suomalaisille, ja etenkin helsinkiläisille tärkeää. Kesä on alkamassa ja sen myötä ilmeisesti jokavuotisena toistuva sinileväongelma.
Nyt kun Itämeri on lähes Un sisämeri tarjonnee EU hyvän kanavan edistää Itämeren suojelua.
Tehokas vedenpuhdistus ka maatalouden päästöjen rajoittaminen ovat välttämättömiä jotta voimme jatkossakin nauttia suomalaisesta saaristosta.
Pitää muistaa että myös meidän suomalaisten on tehtävä osamme Itämeren puhdistamisessa. Hajapäästöt maataloudesta ja liikenteen aiheuttamat saasteet sekä kirjolohen pussikasvatus tuovat ylimääräistä ravinnekuormaa Itämereen. Nämä kaikki ovat sellaisia Itämeren likaajia joihin me suomalaiset voimme omilla toimillamme vaikuttaa.
EU on Natura-verkon luomisessa osoittanut että yhteisellä päätöksellä voidaan merkittävästi edistää luonnonsuojelua.
Eun on edelleen toimittava aktiivisesti öljykatastrofien torjumisessa Itämerellä. Venäjä on lisäämässä öljynkuljetusta Itämeren alueella. Öljyonnettomuuden riski siis kasvaa. Vaatimalla turvallisia kaksoispohjaisia aluksia EU voi pienentää tätä riskiä.
Kuukauden päästä pidettävissä EU-vaaleissa valitaan Suomen 14 EU-edustajaa seuraavalle 5-vuotiskaudelle. 732 parlamentaarikon joukossa jokaisella heistä on iso työ jotta suomalainen arvomaailma välittyy myös EUn päätöksentekoon. Suomen EU-edustajilta vaaditaan siis ainakin yhteistyötä, kokemusta, kielitaitoa ja neuvottelukykyä.
Lainsäädännöstämme yhä suurempi osa on EU-parlamentin päätöksistä johtuvaa. Vaaleissa vaikutamme siis siihen millaiseksi Suomi, EU ja maailma kehittyvät.
Demokratia toimii vain silloin kun äänestäjät käyttävät äänioikeuttaan. Nähkäämme siis äänestäjinä hieman vaivaa sopivan ehdokkaan etsimisessä. Tänään Espalle siihen tarjoutuu jo hyvä tilaisuus.
Hyvää EU-päivää, ja ennen kaikka hyvää äitienpäivää.
Minerva Krohn
EU-päivän tilaisuuden avaaminen Esplanadilla 9.5.2004
Tervetuloa viettämään EU-päivää Helsingin Esplanadille.
Vain viikko sitten EU laajeni 10.llä uudella jäsenmaalla. II maailman sodasta alkanut Euroopan jakaantumisen aika päättyi samalla lopullisesti. Laajentumista on Helsingissä juhlittu mm Tallinan esittäytymisellä Senaatintorilla. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunki-yhteistyön tarkoituksena on vahvistaa molempien kaupunkien asemaa kansainvälisessä kilpailussa ja lisätä asukkaiden yhteistyötä. Molempien kuulessa Euroopan Unioniin, se onnistuu tietysti paremmin.
Finland får inte glömma bort den nordiska samarbeten inom EU heller. Välfärdsamhälle är en utmärkt exportartikel, som Finland och Sverige ska föra fram tillsamman i EU. Inom jämlighetsfrågor har dom nordiska länderna också kunnskaper som vi måste dela med dom anldra länder inom EU och i världen.
Viime päivinä olemme saaneet nähdä järkyttäviä kuvia Irakin sodasta. Yli vuosi sodan virallisen päättymisen jälkeen Irakissa vallitsee kaaos. Tilanne on yhtä huono Afganistanissa. Sotia äydään ympäri maailmaa. Kansainvälisessä vuoropuhelussa on pyritty nostamaan esille yhteiset eurooppalaiset arvot, joiden edistämiseksi EUn tulee toimia yhtenäisesti.
Kehitysyhteistyössä Suomi on jo nostanut erityisiksi painopistealueiksi naisten oikeudet ja lasten lukutaidon edistämisen.
Lukutaito parantaa erityisesti tyttöjen asemaa voimakkaasti. Samalla se yleensä vaikuttaa lapsiluku vähentävästi, joka on liikakansoittuneessa maailmassa tärkeää. Lapsilukuun vaikuttaa oleellisesti myös naisten oikeus perhesuunnitteluun. Seksuaaliterveys valistuksen antaminen kehitysmaissa on jäänyt paljolti EU-maiden ja näiden kansalaisjärjestöjen varaan USA.n vedettyä tukensa pois ehkäisy- ja aborttivalistusta antavilta järjestöiltä.
Euroopassa on pitkät perinteet kulttuurien vuoropuheluun. 25 maan yhteenliittymä luo tähän luonnolliset puitteet. Humanismi ja ihmisoikeudet ovat osa yhteisiä eurooppalaisia arvojamme. Nykymaailmassa näille on yhä enemmän kysyntää ja tarvetta.
Turvallisuus maailmassa syntyy oikeudenmukaisuudesta. Kehitysyhteistyöllä voidaan edistää ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta. Samalla pitää demokratiaa, joka on näiden keskeinen edellytys.
Turvallinen kehitys edellyttää reiluja sääntöjä myös maailmankaupassa. Vaikka Eu on kehittynyt kauppaliitosta, ei tavoitteena enää voi olla suojautuminen vaan oikeudenmukaisten edellytysten luominen kaikelle kaupankäynnille maailmassa.
Pari viikkoa sitten EVAn johtaja Risto E.J. Penttilä kritisoi tasavalan presidenttiä ihmisoikeuksien edistämisestä kaupan sijaan. Ihmisoikeudet ja kauppa eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa, ja oikeudenmukaisuus ei voi myöskään liike-elämälle olla vain juhlapuheiden koriste, joka heitetään sivuun kun ryhdytään töihin. ”Let´s, get down to bussines” ei voi tarkoittaa muiden ihmisten oikeuksien polkemista.
Euroopan ja koko maailman uhkina ovat sodat sekä ilmastonmuutos. Näitä uhkia pitä myös liike-elämän olla torjumassa. Tähän riittävät jopa puhtaasti itsekkäät syyt. Voimakas ilmastonmuutos kasvihuonekaasujen seurauksena saisi aikaan täydellisen sekasorron kansanvaelluksineen. Sama seuraus on sodilla ihmisten hakeutuessa jo nyt pakolaisina pois levottomilta alueilta.
Levottomuus ja epävakaus aiheuttaa iana ongelmia myös kaupalle. Joten Kioton sopimuksen edistäminen ja päästökauppa toimii myös kaupan eduksi.
Eun laajenemisen myötä EU-kansalaisia on nykyisin 450 milj. Kaikilla meillä on oikeus vapaaseen liikkumiseen Eu-alueella. Suomessa suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle 10 vuoden sisään. Suomi tarvitsee siis lisää työvoimaa hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Meidän tuleekin miettiä miten tulevaisuudessa olemme houkutteleva maa ulkomaalaisten tulla. Helsinki on pärjännyt erinomaisesti kansainvälisissä elämänlaatu varteiluissa. Vain ilmastosta saimme surkeat 2/10 pistettä. Elämänlaatu ei synny tyhjästä se vaatii turvallisuutta, puhdasta ympäristöä ja laadukkaita palveluita.
Voidaksemme olla houkutteleva maa ja kaupunki, täytyy meidän olla elämänlaadullisesti hyvä paikka myös muualta tulleille. Tähän tarvitaan myös Suomessa kulttuurien vuoropuhelua ja yhteistyötä. Suomalaisten pitää kansainvälistyä myös arjen tasolla, ei vain virallisessa ulkopolitiikassa ja sopimuksissa.
Itämeren suojelu on meille suomalaisille, ja etenkin helsinkiläisille tärkeää. Kesä on alkamassa ja sen myötä ilmeisesti jokavuotisena toistuva sinileväongelma.
Nyt kun Itämeri on lähes Un sisämeri tarjonnee EU hyvän kanavan edistää Itämeren suojelua.
Tehokas vedenpuhdistus ka maatalouden päästöjen rajoittaminen ovat välttämättömiä jotta voimme jatkossakin nauttia suomalaisesta saaristosta.
Pitää muistaa että myös meidän suomalaisten on tehtävä osamme Itämeren puhdistamisessa. Hajapäästöt maataloudesta ja liikenteen aiheuttamat saasteet sekä kirjolohen pussikasvatus tuovat ylimääräistä ravinnekuormaa Itämereen. Nämä kaikki ovat sellaisia Itämeren likaajia joihin me suomalaiset voimme omilla toimillamme vaikuttaa.
EU on Natura-verkon luomisessa osoittanut että yhteisellä päätöksellä voidaan merkittävästi edistää luonnonsuojelua.
Eun on edelleen toimittava aktiivisesti öljykatastrofien torjumisessa Itämerellä. Venäjä on lisäämässä öljynkuljetusta Itämeren alueella. Öljyonnettomuuden riski siis kasvaa. Vaatimalla turvallisia kaksoispohjaisia aluksia EU voi pienentää tätä riskiä.
Kuukauden päästä pidettävissä EU-vaaleissa valitaan Suomen 14 EU-edustajaa seuraavalle 5-vuotiskaudelle. 732 parlamentaarikon joukossa jokaisella heistä on iso työ jotta suomalainen arvomaailma välittyy myös EUn päätöksentekoon. Suomen EU-edustajilta vaaditaan siis ainakin yhteistyötä, kokemusta, kielitaitoa ja neuvottelukykyä.
Lainsäädännöstämme yhä suurempi osa on EU-parlamentin päätöksistä johtuvaa. Vaaleissa vaikutamme siis siihen millaiseksi Suomi, EU ja maailma kehittyvät.
Demokratia toimii vain silloin kun äänestäjät käyttävät äänioikeuttaan. Nähkäämme siis äänestäjinä hieman vaivaa sopivan ehdokkaan etsimisessä. Tänään Espalle siihen tarjoutuu jo hyvä tilaisuus.
Hyvää EU-päivää, ja ennen kaikka hyvää äitienpäivää.
Minerva Krohn
EU-päivän tilaisuuden avaaminen Esplanadilla 9.5.2004
sunnuntai 15. helmikuuta 2004
Helsinki ja naapurit
Helsinki laajeni 60 vuotta sitten, kun mm Kulosaari, Munkkiniemi ja Haaga liitettiin osaksi kaupunkia. Mullistus oli varmasti melkoinen kun nämä aiemmin itsenäiset kunnat liitoksen jälkeen kuuluivatkin kaikki osaksi pääkaupunkia. Tämän laajenemisen jälkeen kuluneet vuosikymmenet ovat kuitenkin muuttaneet Helsinkiä, ja etenkin sen naapureita vielä enemmän. Espoo ja Vantaa ovat kasvaneet Helsingin jälkeen suurimmiksi kaupungeiksi suomessa. Lisää väkeä muuttaa seudulle yhä. Kun asuntoja ei pääkaupunkiseudulla riitä, asettuu yhä useampi nk. kehyskuntiin; Tuusula, Kerava, Nurmijärvi ovat kaikki kasvaneet varsin suuriksi lyhyessä ajassa.
Kuntien yhteistyön miettiminen on jälleen ajankohtaista. Pääkaupunkisedulla on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhdistämisestä puhuttu jo vuosia. Nyt veikkaillaan lähinnä yhdistymisen aikataulua. Tämän suurkaupungin rajat voisi määritellä ns. taksi-indeksillä. Kun taksiin hypätessä ilmoittaa haluavansa keskustaan, ja päätyy Aleksin liepeille, on vielä Helsingissä.
Hallitus asetti selvityshenkilön selvittämään seutuyhteistyön kehittämistä pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä. Jussi-Pekka Alasen on tarkoitus luovuttaa selvityksensä kuukauden päästä. Alkuvuosi on meiltä seudun päättäjiltä kulunut tiiviisti seutuyhteistyön muotoja miettien.
Pääkaupunkiseudulla on nähtävissä yhteisen asuntopolitiikan ja maankäytön suunnittelun tarve. Yleiskaavoja laadittaessa on kukin kaupunki katsonut vain omien rajojensa sisään, ja niinpä seudullisesti keskeiset alueet raideliikenteen lähellä jäävät jokaisen kaupungin laitana hieman hyödyntämättä. Toisaalta taloudellisen tilanteen huonontuminen on näkynyt kilpailuna kunnallisveron nettomaksajista. Kun peruspalveluiden hoitamiseen tarvitaan rahaa, on kunnan näkökulmasta selvä että, tarvitaan niitä asukkaita joilta verojen muodossa saadaan tätä tarvittavaa rahaa kerättyä mahdollisimman paljon. Helsinkiä uhkaa tyypillinen suurkaupungistuminen, jossa keskuskaupunki kuihtuu ja köyhtyy, ja ympärille kertyy keskiluokan autokaupunki. Onneton ratkaisu kaikille. Asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla pitää kehittää aluetta tasapainoisesti, niin ettei mikään alue kurjistu liikaa, ja että asuntoja on tarjolla eri elämäntilanteessa ja sosiaalisessa asemassa oleville ihmisille.
Alanen on pohtinut mallia jossa seudun asioita päättämään valitaan nykyisen maakuntavaltuuston jäsenistä muodostuva alavaltuusto, nk. seutuvaltuusto ja vastaavasti seutuhallitus, jolla olisi päätösvaltaa seudun yhteisiin asioihin. Tämä merkitsisi varsin homeopaattista demokratiaa. Ajatellaan että kun ihminen kerran äänestää voidaan tämän äänen antamaa mandaattia käyttää aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Yhteiset päättäjät pitäisi valita suorilla vaaleilla. Näin taataan jokaiselle kuntalaiselle yhtäläinen vaikutusmahdollisuus seudulle tärkeissä asioissa. Lisäksi pitää miettiä malli jossa pääkaupunkiseudun käynnissä oleva yhdentymiskehitystä voidaan tukea. Yhdistyminen tapahtuu joka tapauksessa ajan kanssa, siihen kannattaa varautua jo nyt.
Minerva Krohn
Kuntien yhteistyön miettiminen on jälleen ajankohtaista. Pääkaupunkisedulla on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhdistämisestä puhuttu jo vuosia. Nyt veikkaillaan lähinnä yhdistymisen aikataulua. Tämän suurkaupungin rajat voisi määritellä ns. taksi-indeksillä. Kun taksiin hypätessä ilmoittaa haluavansa keskustaan, ja päätyy Aleksin liepeille, on vielä Helsingissä.
Hallitus asetti selvityshenkilön selvittämään seutuyhteistyön kehittämistä pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä. Jussi-Pekka Alasen on tarkoitus luovuttaa selvityksensä kuukauden päästä. Alkuvuosi on meiltä seudun päättäjiltä kulunut tiiviisti seutuyhteistyön muotoja miettien.
Pääkaupunkiseudulla on nähtävissä yhteisen asuntopolitiikan ja maankäytön suunnittelun tarve. Yleiskaavoja laadittaessa on kukin kaupunki katsonut vain omien rajojensa sisään, ja niinpä seudullisesti keskeiset alueet raideliikenteen lähellä jäävät jokaisen kaupungin laitana hieman hyödyntämättä. Toisaalta taloudellisen tilanteen huonontuminen on näkynyt kilpailuna kunnallisveron nettomaksajista. Kun peruspalveluiden hoitamiseen tarvitaan rahaa, on kunnan näkökulmasta selvä että, tarvitaan niitä asukkaita joilta verojen muodossa saadaan tätä tarvittavaa rahaa kerättyä mahdollisimman paljon. Helsinkiä uhkaa tyypillinen suurkaupungistuminen, jossa keskuskaupunki kuihtuu ja köyhtyy, ja ympärille kertyy keskiluokan autokaupunki. Onneton ratkaisu kaikille. Asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla pitää kehittää aluetta tasapainoisesti, niin ettei mikään alue kurjistu liikaa, ja että asuntoja on tarjolla eri elämäntilanteessa ja sosiaalisessa asemassa oleville ihmisille.
Alanen on pohtinut mallia jossa seudun asioita päättämään valitaan nykyisen maakuntavaltuuston jäsenistä muodostuva alavaltuusto, nk. seutuvaltuusto ja vastaavasti seutuhallitus, jolla olisi päätösvaltaa seudun yhteisiin asioihin. Tämä merkitsisi varsin homeopaattista demokratiaa. Ajatellaan että kun ihminen kerran äänestää voidaan tämän äänen antamaa mandaattia käyttää aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Yhteiset päättäjät pitäisi valita suorilla vaaleilla. Näin taataan jokaiselle kuntalaiselle yhtäläinen vaikutusmahdollisuus seudulle tärkeissä asioissa. Lisäksi pitää miettiä malli jossa pääkaupunkiseudun käynnissä oleva yhdentymiskehitystä voidaan tukea. Yhdistyminen tapahtuu joka tapauksessa ajan kanssa, siihen kannattaa varautua jo nyt.
Minerva Krohn
lauantai 7. helmikuuta 2004
Joukkoliikenne käännettävä nousuun
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne käännettävä uuteen nousuun
Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat olleet kansainvälisestikin tunnettuja hyvin järjestetystä joukkoliikenteestään. Viime aikoina joukkoliikenteestä on kuitenkin kuultu lähinnä huolestuttavia uutisia - viimeksi eilen YTV ilmoitti, että seutuliikenteen lipputulot jäivät viime vuonna huomattavasti alle talousarvion. Vajeen korjaamiseksi esitettiin taas kerran palvelujen karsimista ja lippujen hinnankorotuksia. Nämä toimet todennäköisesti johtavat matkustajamäärien alenemiseen ja uusiin leikkauksiin ja hinnankorotuksiin, eli käynnissä olevan kierteen pahenemiseen.
Samaan aikaan on uutisoitu ruuhkien lisääntyneen Helsingissä ja koko seudulla. Helsingin pelastuslaitoksen valmiusaika on esimerkiksi venynyt yli tavoitteena pidetyn kuuden minuutin. Tähän on keskeisenä syynä kaupungin liikennemäärien kasvu suomeksi sanottuna ruuhkautuminen, joka hidastaa hälytysajoneuvojen matkaa ja avun saapumista. Tämä trendi on nyt katkaistava. Joukkoliikenne on käännettävä uuteen nousuun.
Kaupunginvaltuuston hyväksymässä talousarviossa edellytetään joukkoliikenteen osuuden kasvattamista kokonaisliikenteestä myös tänä vuonna, kuten on edellytetty jo monena vuonna. Tavoitteen saavuttaminen vaatii joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksien määrätietoista parantamista. Lipunhintojen korotuksiin ei enää ensi vuonna ole varaa. On myös harkittava uusia keinoja joukkoliikenteen osuuden nostamiseen ja liikennemäärien rajoittamiseen. Bussikaistojen määrää tulisi lisätä samoin kuin joukkoliikenteen etuisuuksia esim. liikennevaloissa.
Tämä mahdollistaa saman palvelutason ylläpitämisen pienemmillä kalusto- ja henkilöstökustannuksilla. Lontoossa hyvällä menestyksellä käyttöön otetut ja Tukholmassa ensi vuonna käyttöön tulevat ruuhkamaksut ovat varteenotettava vaihtoehto myös Helsingissä.
Minerva Krohn
Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat olleet kansainvälisestikin tunnettuja hyvin järjestetystä joukkoliikenteestään. Viime aikoina joukkoliikenteestä on kuitenkin kuultu lähinnä huolestuttavia uutisia - viimeksi eilen YTV ilmoitti, että seutuliikenteen lipputulot jäivät viime vuonna huomattavasti alle talousarvion. Vajeen korjaamiseksi esitettiin taas kerran palvelujen karsimista ja lippujen hinnankorotuksia. Nämä toimet todennäköisesti johtavat matkustajamäärien alenemiseen ja uusiin leikkauksiin ja hinnankorotuksiin, eli käynnissä olevan kierteen pahenemiseen.
Samaan aikaan on uutisoitu ruuhkien lisääntyneen Helsingissä ja koko seudulla. Helsingin pelastuslaitoksen valmiusaika on esimerkiksi venynyt yli tavoitteena pidetyn kuuden minuutin. Tähän on keskeisenä syynä kaupungin liikennemäärien kasvu suomeksi sanottuna ruuhkautuminen, joka hidastaa hälytysajoneuvojen matkaa ja avun saapumista. Tämä trendi on nyt katkaistava. Joukkoliikenne on käännettävä uuteen nousuun.
Kaupunginvaltuuston hyväksymässä talousarviossa edellytetään joukkoliikenteen osuuden kasvattamista kokonaisliikenteestä myös tänä vuonna, kuten on edellytetty jo monena vuonna. Tavoitteen saavuttaminen vaatii joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksien määrätietoista parantamista. Lipunhintojen korotuksiin ei enää ensi vuonna ole varaa. On myös harkittava uusia keinoja joukkoliikenteen osuuden nostamiseen ja liikennemäärien rajoittamiseen. Bussikaistojen määrää tulisi lisätä samoin kuin joukkoliikenteen etuisuuksia esim. liikennevaloissa.
Tämä mahdollistaa saman palvelutason ylläpitämisen pienemmillä kalusto- ja henkilöstökustannuksilla. Lontoossa hyvällä menestyksellä käyttöön otetut ja Tukholmassa ensi vuonna käyttöön tulevat ruuhkamaksut ovat varteenotettava vaihtoehto myös Helsingissä.
Minerva Krohn
tiistai 13. tammikuuta 2004
Kuntien ja Valtion suhde on käymässä kestämättömäksi
Edustavatko sisäministeriön ylijohtajan näkemykset hallituksen linjaa?
Sisäministeriön kuntaosaston ylijohtajan Cay Sevónin haastattelu maanantain Helsingin Sanomissa oli ällistyttävää luettavaa. Jos ylijohtajan näkemykset edustavat Vanhasen hallituksen valitsemaa linjaa, suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ei ole kohta jäljellä kuin rippeet. Vastaavaa suomalaisen hyvinvointivaltion purkamisjulistusta ei ole näin korkealta tasolta aiemmin kuultu. Kiinnostavaa olisikin kuulla kuntaministeri Hannes Mannisen ja myös pääministeri Vanhasen kommentit ylijohtajan esittämiin linjauksiin.
Hyvinvointipalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Sevónin mallissa väestön ikääntyessä taattaisiin vain vanhuspalveluiden järjestäminen tehokkaasti ja lakiin perustuen, mutta työikäiset nuoret ja koululaiset hoidettaisiin ”vapaammin järjestelyin”. Väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle luo tietysti paineita vanhuspalveluihin, mutta Sevónin tavoin ei ole syytä asettaa ikäluokkia vastakkain, vaan peruspalvelut pitää jatkossa pystyä järjestämään myös nuoremmille ikäluokille.
Ylijohtaja pitää myös selvänä, että kuntatalouden alijäämäisyys jatkuu satojen miljoonien eurojen vuositasolla koko nykyisen hallituskauden Nykyinen palveluiden rahoitusjärjestelmä on ajautumassa umpikujaan. Valtiovallan pitäessä tietoisesti kuntatalouden alijäämäisenä yksikään kunta ei tarjoa asukkailleen minimitasoa parempia palveluja. Nykyinen järjestelmä johtaa viime kädessä siihen, että hallinto-oikeudet määrittelevät palvelujen tason valituksia ratkoessaan.
Sevón esittää kunnallisveroprosentin nostamista ratkaisuna rahoitusvaikeuksiin.
Ehdotus on erikoinen, kun valtiovalta on pyrkinyt jo vuosikaudet keventämään tuloverotusta. Vaikka kunnallisverotus onkin viime vuodet muuttunut progressiivisempaan suuntaan ansiotulovähennysten korottamisen takia, sen kiristäminen merkitsisi edelleen pieni- ja keskituloisten verorasituksen koventamista. Helsingin kaupungin talous joutui kriisiin valtion leikattua rajusti sen osuutta yhteisöverojen tuotosta.
Jotta kunnat voivat myös tulevaisuudessa vastata kaiken ikäisten kuntalaisten hyvinvointipalveluista, niille on annettava tehtävään myös taloudelliset mahdollisuudet. Tästä ei hallituksen toiminnassa ole näkynyt minkäänlaisia merkkejä.
Minerva Krohn
Sisäministeriön kuntaosaston ylijohtajan Cay Sevónin haastattelu maanantain Helsingin Sanomissa oli ällistyttävää luettavaa. Jos ylijohtajan näkemykset edustavat Vanhasen hallituksen valitsemaa linjaa, suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ei ole kohta jäljellä kuin rippeet. Vastaavaa suomalaisen hyvinvointivaltion purkamisjulistusta ei ole näin korkealta tasolta aiemmin kuultu. Kiinnostavaa olisikin kuulla kuntaministeri Hannes Mannisen ja myös pääministeri Vanhasen kommentit ylijohtajan esittämiin linjauksiin.
Hyvinvointipalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Sevónin mallissa väestön ikääntyessä taattaisiin vain vanhuspalveluiden järjestäminen tehokkaasti ja lakiin perustuen, mutta työikäiset nuoret ja koululaiset hoidettaisiin ”vapaammin järjestelyin”. Väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle luo tietysti paineita vanhuspalveluihin, mutta Sevónin tavoin ei ole syytä asettaa ikäluokkia vastakkain, vaan peruspalvelut pitää jatkossa pystyä järjestämään myös nuoremmille ikäluokille.
Ylijohtaja pitää myös selvänä, että kuntatalouden alijäämäisyys jatkuu satojen miljoonien eurojen vuositasolla koko nykyisen hallituskauden Nykyinen palveluiden rahoitusjärjestelmä on ajautumassa umpikujaan. Valtiovallan pitäessä tietoisesti kuntatalouden alijäämäisenä yksikään kunta ei tarjoa asukkailleen minimitasoa parempia palveluja. Nykyinen järjestelmä johtaa viime kädessä siihen, että hallinto-oikeudet määrittelevät palvelujen tason valituksia ratkoessaan.
Sevón esittää kunnallisveroprosentin nostamista ratkaisuna rahoitusvaikeuksiin.
Ehdotus on erikoinen, kun valtiovalta on pyrkinyt jo vuosikaudet keventämään tuloverotusta. Vaikka kunnallisverotus onkin viime vuodet muuttunut progressiivisempaan suuntaan ansiotulovähennysten korottamisen takia, sen kiristäminen merkitsisi edelleen pieni- ja keskituloisten verorasituksen koventamista. Helsingin kaupungin talous joutui kriisiin valtion leikattua rajusti sen osuutta yhteisöverojen tuotosta.
Jotta kunnat voivat myös tulevaisuudessa vastata kaiken ikäisten kuntalaisten hyvinvointipalveluista, niille on annettava tehtävään myös taloudelliset mahdollisuudet. Tästä ei hallituksen toiminnassa ole näkynyt minkäänlaisia merkkejä.
Minerva Krohn
keskiviikko 26. marraskuuta 2003
Yhteisövero kannustaa kuntia parempaan elinkeinopolitiikkaan
Yhteisöveron kuntaosuutta ei saa siirtää kokonaan valtiolle. Sisäasiainministeriön valmistelema malli jossa kuntien menetyksiä kompensoitaisiin ei ota huomioon yhteisöveron positiivista vaikutusta kuntien elinkeinopolitiikkaan. Nykyinen järjestelmä jossa osa yrityksen maksamasta yhteisöverosta ohjautuu kunnalla kannustaa kuntia parempaan elinkeinopolitiikkaan, koska se samalla parantaa kunnan taloutta.
Pääkaupunkiseudulla sekä muilla yhtenäisillä työssäkäyntialueilla on mahdollista että yrityksen luomiin työpaikkoihin tullaan naapurikunnista, jolloin työntekijän tulovero ohjautuu myös sinne. Jos yrityksen sijaintikunnalle ei tule myöskään yhteisöveroa katoaa taloudellinen kannustin yritysten toimintaedellytysten kehittämiseen.
Peruspalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Valtion ei tule huonontaa kuntien edellytyksiä peruspalveluiden järjestämiseen. Jo nyt on useissa kunnissa jouduttu nostamaan kunnallisveroa, valtion toimien, mm. veronkevennysten huononnettua kuntien taloustilannetta. Yhteisöveron siirtäminen valtiolle huonontaisi kuntien tilannetta nykyisestä, eikä se sen vuoksi ole hyväksyttävissä.
Pääkaupunkiseudulla sekä muilla yhtenäisillä työssäkäyntialueilla on mahdollista että yrityksen luomiin työpaikkoihin tullaan naapurikunnista, jolloin työntekijän tulovero ohjautuu myös sinne. Jos yrityksen sijaintikunnalle ei tule myöskään yhteisöveroa katoaa taloudellinen kannustin yritysten toimintaedellytysten kehittämiseen.
Peruspalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Valtion ei tule huonontaa kuntien edellytyksiä peruspalveluiden järjestämiseen. Jo nyt on useissa kunnissa jouduttu nostamaan kunnallisveroa, valtion toimien, mm. veronkevennysten huononnettua kuntien taloustilannetta. Yhteisöveron siirtäminen valtiolle huonontaisi kuntien tilannetta nykyisestä, eikä se sen vuoksi ole hyväksyttävissä.
keskiviikko 19. marraskuuta 2003
Vanhemmuuden kustannukset jaettava
Naisten asemaa työmarkkinoilla parannettava jakamalla vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken
Hallituksen tulee kiirehtiä lainsäädäntöä jolla vanhemmuuden kustannukset jaetaan kaikkien työnantajien kesken, Minerva Krohn vaati tänään puhuessaan Helsingin Vihreiden yleiskokoukselle. Nykytilanne jossa kustannukset kohdistuvat käytännössä yksinomaan vauvan äidin työnantajalle johtaa naisten sortamiseen työmarkkinoilla. Nuoret naiset tekevät aiempaa enemmän pätkätöitä. Lisäksi naisten ja miesten palkkaero on pysynyt ennallaan, päinvastaisesta pyrkimyksestä huolimatta. Synnytyksistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat etenkin palvelusektorille sekä kuntapuolelle, joissa naisten osuus työvoimasta on suurempi kuin teollisuudessa. On ilmeistä että nämä kustannukset ovat yhtenä esteenä tasa-arvoiselle palkkaukselle, Krohn totesi. Lapsen sairastuessa jää hoitajaksi kotiin yleensä äiti, joka lisää kustannuksia jotka naisten työnantajille koituvat vanhemmuudesta.
Julkinen sektori ja palveluelinkeinot joutuvat tukemaan teollisuuden kilpailukykyä kohtuuttomasti. Viimekädessä haitta kohdistuu nuoriin naisiin, joiden on vaikeampi saada pysyvää työsuhdetta ja oikeudenmukaista palkkaa työstään. Pääministeri Vanhanen on ilmaissut huolensa syntyvyyden alhaisuudesta Suomessa. Hallituksen on osoitettava kantavansa todellista huolta nuorten naisten tilanteesta parantamalla heidän asemaansa työmarkkinoilla Krohn lisäsi.
Minerva Krohn
Hallituksen tulee kiirehtiä lainsäädäntöä jolla vanhemmuuden kustannukset jaetaan kaikkien työnantajien kesken, Minerva Krohn vaati tänään puhuessaan Helsingin Vihreiden yleiskokoukselle. Nykytilanne jossa kustannukset kohdistuvat käytännössä yksinomaan vauvan äidin työnantajalle johtaa naisten sortamiseen työmarkkinoilla. Nuoret naiset tekevät aiempaa enemmän pätkätöitä. Lisäksi naisten ja miesten palkkaero on pysynyt ennallaan, päinvastaisesta pyrkimyksestä huolimatta. Synnytyksistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat etenkin palvelusektorille sekä kuntapuolelle, joissa naisten osuus työvoimasta on suurempi kuin teollisuudessa. On ilmeistä että nämä kustannukset ovat yhtenä esteenä tasa-arvoiselle palkkaukselle, Krohn totesi. Lapsen sairastuessa jää hoitajaksi kotiin yleensä äiti, joka lisää kustannuksia jotka naisten työnantajille koituvat vanhemmuudesta.
Julkinen sektori ja palveluelinkeinot joutuvat tukemaan teollisuuden kilpailukykyä kohtuuttomasti. Viimekädessä haitta kohdistuu nuoriin naisiin, joiden on vaikeampi saada pysyvää työsuhdetta ja oikeudenmukaista palkkaa työstään. Pääministeri Vanhanen on ilmaissut huolensa syntyvyyden alhaisuudesta Suomessa. Hallituksen on osoitettava kantavansa todellista huolta nuorten naisten tilanteesta parantamalla heidän asemaansa työmarkkinoilla Krohn lisäsi.
Minerva Krohn
lauantai 15. marraskuuta 2003
Elämänlaatu on ajan kysymys
Ulkona sataa lunta. Tuuli lennättää jääkylmää sadetta sisään takinkauluksesta. Sää houkuttelee sisälle perheen pariin. Jouluunkin on vain muutama viikko. Jo nyt voi kynttilän valossa suunnitella kuinka mukavaa on viettää monta kiireetöntä päivää perheen parissa.
Tavallisena arkena tuntuukin aina olevan kiire. Pisintä työpäivää tekevät Suomessa pienten lasten vanhemmat, nuoret naiset lisäksi usein pätkätöissä. Monilla työpaikoilla ylitöistä on tullut säännönmukaisia, ja niiden tekemisestä ei aina edes makseta lisää palkkaa. Työtä on niin paljon että kaikkea ei normaali työpäivän aikana saa tehtyä. Kotona odottaa usein toinen työmaa. Lapset on hoidettava, koti siivottava, vaatteet huollettava. Vanha omainen vaatisi ehkä myös huomiota ja hoivaa. Ei ihme että moni työssäkäyvä uupuu.
Avioerot ovat yleistyneet. Eroon päätyvät usein juuri pienten lasten vanhemmat. En usko että niin usein väärät ihmiset olisivat päätyneet naimisiin ja päättäneet perustaa perheen. Ilmeistä on että arki on todella liian raskasta monille.
Suomessa on edelleen suuri rakenteellinen työttömyys. Työttömillä vapaa-aikaa on yleensä aivan liikaa. On vaikea löytää motivaatiota työnhakuun joka on osoittautunut turhaksi, kun koulutus ja ammattitaito eivät kenties enää vastaa nykyisen työelämän vaatimuksia. Nekään, joiden koulutus on aivan oikea, eivät saa työtä, kun töissä olevat laitetaan tekemään liian pitkää päivää.
Suomessa ei palvelusektoria arvosteta. Vanha taloustieteilijöiden hokema kuuluu ettei Suomi pärjää jos me vain pesemme toistemme paitoja. Kuitenkin vain palvelusektorille voi syntyä merkittävästi uusia työpaikkoja. Työssäkäyvien elämä helpottuisi jos töitä osattaisiin jakaa nykyistä paremmin. Palvelusektorin menestymistä voidaan helpottaa laskemalla sen arvonlisäveroa. Palveluiden kilpailukykyisyyttä parantaisi myös vanhemmuuden kustannusten jakaminen molempien vanhempien työnantajien kesken, koska palvelusektori on perinteisesti hyvin naisvaltaista.
Kansantalous on kasvanut, ja olemme vuosi vuodelta vaurastuneet. Elintason kasvu ei kuitenkaan ole parantanut elämänlaatua. Ehkä kannattaisi hellittää hieman ja pyrkiä erityisesti elämän laadun kasvattamiseen elintason sijaan. Työaikaa tulee lyhentää, jotta töitä riittää yhä useammalle. Töitä voi jakaa myös ostamalla palveluja. Tämä on järkevää etenkin silloin jos oma erityisosaaminen on työpaikalla vaikeasti korvattavissa. Kotitaloustyön verovähennysoikeutta pitää nostaa jotta kotityön teettäminen on kannattavampaa. Samalla kannattaa vapautua syyllisyydestä jos ei superäitinä suoriudukaan itse kaikesta kodinhoidosta. Sen sijaan voi tuntea hyvää omaa tuntoa siitä että on työllistänyt toisen suomalaisen, sen sijaan että kotitöitä helpottaakseen ostaisi automaatti-imurin.
Kauppojen joulumainokset lupaavat lisää aikaa perheelle. Lisää aikaa voi saada vain järjestämällä elämänsä uudelleen. Hampaat irvessä puurtamisen sijaan kannattaa miettiä miten elämässä voi oikeasti keskittyä niihin asioihin ja ihmisiin jotka kokee läheisiksi ja tärkeiksi.
Minerva Krohn
Tavallisena arkena tuntuukin aina olevan kiire. Pisintä työpäivää tekevät Suomessa pienten lasten vanhemmat, nuoret naiset lisäksi usein pätkätöissä. Monilla työpaikoilla ylitöistä on tullut säännönmukaisia, ja niiden tekemisestä ei aina edes makseta lisää palkkaa. Työtä on niin paljon että kaikkea ei normaali työpäivän aikana saa tehtyä. Kotona odottaa usein toinen työmaa. Lapset on hoidettava, koti siivottava, vaatteet huollettava. Vanha omainen vaatisi ehkä myös huomiota ja hoivaa. Ei ihme että moni työssäkäyvä uupuu.
Avioerot ovat yleistyneet. Eroon päätyvät usein juuri pienten lasten vanhemmat. En usko että niin usein väärät ihmiset olisivat päätyneet naimisiin ja päättäneet perustaa perheen. Ilmeistä on että arki on todella liian raskasta monille.
Suomessa on edelleen suuri rakenteellinen työttömyys. Työttömillä vapaa-aikaa on yleensä aivan liikaa. On vaikea löytää motivaatiota työnhakuun joka on osoittautunut turhaksi, kun koulutus ja ammattitaito eivät kenties enää vastaa nykyisen työelämän vaatimuksia. Nekään, joiden koulutus on aivan oikea, eivät saa työtä, kun töissä olevat laitetaan tekemään liian pitkää päivää.
Suomessa ei palvelusektoria arvosteta. Vanha taloustieteilijöiden hokema kuuluu ettei Suomi pärjää jos me vain pesemme toistemme paitoja. Kuitenkin vain palvelusektorille voi syntyä merkittävästi uusia työpaikkoja. Työssäkäyvien elämä helpottuisi jos töitä osattaisiin jakaa nykyistä paremmin. Palvelusektorin menestymistä voidaan helpottaa laskemalla sen arvonlisäveroa. Palveluiden kilpailukykyisyyttä parantaisi myös vanhemmuuden kustannusten jakaminen molempien vanhempien työnantajien kesken, koska palvelusektori on perinteisesti hyvin naisvaltaista.
Kansantalous on kasvanut, ja olemme vuosi vuodelta vaurastuneet. Elintason kasvu ei kuitenkaan ole parantanut elämänlaatua. Ehkä kannattaisi hellittää hieman ja pyrkiä erityisesti elämän laadun kasvattamiseen elintason sijaan. Työaikaa tulee lyhentää, jotta töitä riittää yhä useammalle. Töitä voi jakaa myös ostamalla palveluja. Tämä on järkevää etenkin silloin jos oma erityisosaaminen on työpaikalla vaikeasti korvattavissa. Kotitaloustyön verovähennysoikeutta pitää nostaa jotta kotityön teettäminen on kannattavampaa. Samalla kannattaa vapautua syyllisyydestä jos ei superäitinä suoriudukaan itse kaikesta kodinhoidosta. Sen sijaan voi tuntea hyvää omaa tuntoa siitä että on työllistänyt toisen suomalaisen, sen sijaan että kotitöitä helpottaakseen ostaisi automaatti-imurin.
Kauppojen joulumainokset lupaavat lisää aikaa perheelle. Lisää aikaa voi saada vain järjestämällä elämänsä uudelleen. Hampaat irvessä puurtamisen sijaan kannattaa miettiä miten elämässä voi oikeasti keskittyä niihin asioihin ja ihmisiin jotka kokee läheisiksi ja tärkeiksi.
Minerva Krohn
maanantai 15. syyskuuta 2003
Kaupungissa tarvitaan verkostoja
Valtuuston syksy on lähtenyt taas käyntiin kesätauon jälkeen. Itselläni valtuustotyö jatkuu uudesta näkökulmasta valtuuston valittua minut viime kokouksessaan puheenjohtajaksi. Aikaa uusi tehtävä vienee saman verran kuin aikaisempi kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuus ja ryhmäpuheenjohtajuus. Näkökulma tietysti on hieman toinen. Lähtökohtana kuitenkin nyt kuten aiemmin on demokraattisen järjestelmän kautta tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä. Hyvään päättämiseen tarvitaan mielestäni ainakin riittävästi tietoa, ja lisäksi usein sopivasti arvoja ja tunnetta. Tietojen hankkiminen vie yleensä paljon aikaa, arvot ja tunne löytyvät nopeammin.
Kesällä olen nauttinut kiireettömyydestä ja suunnitelmattomuudesta, mutta etenkin perheen ja ystävien seurasta. Syksyllä kalenteri täyttyy kokouksista palavereista, neuvotteluista, tapaamisista, puhetilaisuuksista yms. Ystäviäkin varten pitää tehdä kalenterimerkintöjä jotta sosiaaliset suhteet eivät joudu täysin hunningolle. Minulla on onneksi perhettä ja ystäviä lähellä enkä joudu viettämään aikaani yksin jos en halua.
Helsingissä on paljon niitä joilta läheisten luoma verkosto puuttuu. Talouksista puolet on yhden hengen talouksia. Yksinäisyys tai sosiaalisten suhteiden puute ei välttämättä vaivaa vain yksinäisiä, myös perheet voivat olla vailla ystävää ja neuvojaa. Monella sukulaiset asuvat kaukana. Isossa kaupungissa on myös helppo kadota ihmisjoukkoon. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, ei läheisiä ihmisiä välttämättä löydy. Kerrostaloissa saatetaan kiinnittää huomiota niihin jotka aiheuttavat häiriötä, mutta ei useinkaan huomata niitä jotka tarvitsevat apua. Etenkin pienten lasten kanssa elämä on usein jopa ylitsekäymättömän raskasta. Jos ympäriltä puuttuvat ne jotka voisivat lastenhoidossa neuvoa tai auttaa, saattaa arki kaatua liian raskaana perheen päälle.
Kaupunki ei voi ryhtyä luomaan ihmisten välisiä suhteita, mutta hyvä kaupunki suunnitellaan niin että ihmiset helpommin kohtaavat toisensa. Asuinalueet pitää suunnitella niin että ihmiset voivat kiintyä omaan naapurustoonsa. Alueilla pitää myös olla luontevia paikkoja ihmisten kohtaamiseen. Helsingissä on uusille alueille rakennettu kerhotiloja ja asukastaloja, jotta tilat asukkaiden omaan toimintaan ovat olemassa. Asukastoiminnan pyörittäminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään talkoovoimalla, tarvitaan myös rahoitusta asukastyöntekijän palkkaamiseen. Kaupungin kannalta asukkaiden oma toiminta on yleensä erittäin hyödyllistä. Asukastilan soppapäivänä vaihdetaan ruokaohjeita ja lastenhoitovinkkejä. Alueella asuvat vanhukset voivat myös antaa hyviä neuvojaan. Kerhotilassa mahdolliset harrastukset vievät ajatukset pois työstä tai muista stressin aiheista, kirpputoripäivänä vanhat tavarat löytävät uuden käyttäjän.
Tutkimusten mukaan ne ihmiset joilla on hyvät sosiaaliset suhteet pysyvät terveempinä ja elävät pidempään, joten asukastoiminta voidaan nähdä myös ennaltaehkäisevänä terveydenhuoltona.
Minerva Krohn
Kesällä olen nauttinut kiireettömyydestä ja suunnitelmattomuudesta, mutta etenkin perheen ja ystävien seurasta. Syksyllä kalenteri täyttyy kokouksista palavereista, neuvotteluista, tapaamisista, puhetilaisuuksista yms. Ystäviäkin varten pitää tehdä kalenterimerkintöjä jotta sosiaaliset suhteet eivät joudu täysin hunningolle. Minulla on onneksi perhettä ja ystäviä lähellä enkä joudu viettämään aikaani yksin jos en halua.
Helsingissä on paljon niitä joilta läheisten luoma verkosto puuttuu. Talouksista puolet on yhden hengen talouksia. Yksinäisyys tai sosiaalisten suhteiden puute ei välttämättä vaivaa vain yksinäisiä, myös perheet voivat olla vailla ystävää ja neuvojaa. Monella sukulaiset asuvat kaukana. Isossa kaupungissa on myös helppo kadota ihmisjoukkoon. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, ei läheisiä ihmisiä välttämättä löydy. Kerrostaloissa saatetaan kiinnittää huomiota niihin jotka aiheuttavat häiriötä, mutta ei useinkaan huomata niitä jotka tarvitsevat apua. Etenkin pienten lasten kanssa elämä on usein jopa ylitsekäymättömän raskasta. Jos ympäriltä puuttuvat ne jotka voisivat lastenhoidossa neuvoa tai auttaa, saattaa arki kaatua liian raskaana perheen päälle.
Kaupunki ei voi ryhtyä luomaan ihmisten välisiä suhteita, mutta hyvä kaupunki suunnitellaan niin että ihmiset helpommin kohtaavat toisensa. Asuinalueet pitää suunnitella niin että ihmiset voivat kiintyä omaan naapurustoonsa. Alueilla pitää myös olla luontevia paikkoja ihmisten kohtaamiseen. Helsingissä on uusille alueille rakennettu kerhotiloja ja asukastaloja, jotta tilat asukkaiden omaan toimintaan ovat olemassa. Asukastoiminnan pyörittäminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään talkoovoimalla, tarvitaan myös rahoitusta asukastyöntekijän palkkaamiseen. Kaupungin kannalta asukkaiden oma toiminta on yleensä erittäin hyödyllistä. Asukastilan soppapäivänä vaihdetaan ruokaohjeita ja lastenhoitovinkkejä. Alueella asuvat vanhukset voivat myös antaa hyviä neuvojaan. Kerhotilassa mahdolliset harrastukset vievät ajatukset pois työstä tai muista stressin aiheista, kirpputoripäivänä vanhat tavarat löytävät uuden käyttäjän.
Tutkimusten mukaan ne ihmiset joilla on hyvät sosiaaliset suhteet pysyvät terveempinä ja elävät pidempään, joten asukastoiminta voidaan nähdä myös ennaltaehkäisevänä terveydenhuoltona.
Minerva Krohn
maanantai 8. syyskuuta 2003
Terveydenhoitoa terveyskeskuksissa
Valtuustosyksy on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Reilun kuukauden kuluttua on edessä kuntalaisten kannalta mielenkiintoisimman päätöksen teko, eli ensi vuoden budjetin käsittely. Valtio on leikannut rajusti Helsingille tulevaa osuutta yhteisöveroista. Tämän seurauksena on aiempien vuosien ylijäämäisten budjettien sijaan jouduttu etsimään säästöjä. Säästöjen lisäksi joudutaan syksyllä päättämään kunnallisveron nostosta, lainanoton rajusta lisäämisestä, sekä maanmyynnin lisäämisestä. Näistä toimista tehtiin alustava päätös jo keväällä, kaupunginhallituksen hyväksyessä budjettiraamin, ja valmisteluohjeen ensi vuoden budjettia varten. Käytössä on siis koko talouden tasapainottamisen keinovalikoima. Verojen nostolla ei säästöjä voida estää, koska puuttuva summa merkitsisi usean prosenttiyksikön veronkorotusta, eikä siihen ole Helsingin ylikalliissa asunnoissa asuvilla varaa.
Hallintokunnat ja lautakunnat ovat keväällä joutuneet miettimään palveluiden järjestämistä aiempaa pienemmällä rahasummalla. Säästötavoite on ollut n 4%, mutta kaupunginhallitus on juustohöylän sijaan kohdentanut sitä hieman vaihtelevan suuruisena eri toiminnoille. Keväällä näitä leikkauspäätöksiä uutisoitiin lehdissä usein varsin isoilla otsikoilla.
Terveyspalveluista on Helsingissä kirjoitettu viimeaikoina kriittiseen sävyyn. Viime viikkoina keskustelu on vellonut HUSin loppuvissa rahoissa, kesällä yritettiin pärjätä supistettujen terveyskeskuspalveluiden varassa. Ei ihme, että kaupunkilaisia huolestuttaa miten hoito järjestyy, jos he sairastuvat. Julkisuuden kohun alle on kuitenkin jäänyt se seikka, että Helsingissä terveyspalvelut sujuvat onneksi pääosin hyvin. Ongelma syntyy siitä, että terveydenhoito on Helsingissä noin viidenneksen kalliimpaa kuin muissa Suomen suurissa kunnissa keskimäärin. Tähän hintaeroon on etsitty syitä, kun taloustilanne on kiristynyt.
HUSin budjettiongelmien varsinainen syy ei ole selvinnyt. Vuodeksi 2002 HUS sai budjettiin haluamansa rahoituksen Helsingin kaupungilta. Tämän piti riittää koko vuoden toimintoihin. Kuitenkin elokuun lopussa HUSin hallitus päätti rajuista karsinnoista, jotta budjetti ei ylittyisi. Ylitysuhan syistä ja säästöjen kohdentamisesta on HUSin ja Helsingin kaupungin välillä käyty neuvotteluja HUSin päätösten jälkeen.
Erityisesti on keskustelua käyty sairaiden lasten hoidosta. Huonoin tilanne on pitkään ollut lastenpsykiatrisessa hoidossa. Pitkien jonojen syynä ei ole ollut kaupungin haluttomuus auttaa vaikeimmassa asemassa olevia lapsia, vaan pula osaavista työntekijöistä. Erityisesti lastenpsykiatrin virkoja on ollut vaikea saada täytettyä. Sosiaali- ja terveysministerinä Osmo Soininvaara osoitti valtion rahoitusta lastenpsykiatristen jonojen purkamiseen. Olisi vastuutonta supistaa lastenpsykiatrista toimintaa nyt, jos henkilökuntaresursseja on käytettävissä.
Helsingin terveyspalveluiden kalleutta selittää osittain sairaanhoitopainotteisuus. Yrityksistä huolimatta ei hoidon painopistettä ole saatu siirrettyä perusterveydenhuoltoon, eli terveysasemille. Väestövastuu ja omalääkärijärjestelmä antavat, ainakin periaatteessa, hyvän mahdollisuuden järjestää ihmisten terveyspalvelut oikealla tavalla lähellä kotia. Lääkäripula on kuitenkin iskenyt myös Helsinkiin. Terveyskeskusten houkuttelevuus työpaikkana on vähentynyt ja nuoret lääkärit hakeutuvat yhä enemmän yksityispuolelle töihin. Avoimiin virkoihin ei ole löytynyt hakijoita, eikä sijaisia ole löytynyt edes kesällä. Osa helsinkiläisistä on sen vuoksi ollut pitkiäkin aikoja ilman omalääkäriä.
Terveyspalveluiden turvaamiseksi tällaisissa pulatilanteissa valtuusto päätti keväällä, että lääkäripalveluita voidaan ostaa myös yksityispuolelta, jos omalääkäriä ei muuten ole saatavilla. Vasemmistoliitto vastusti valtuustossa tätä päätöstä. Ilmeisesti yksityislääkäripalveluja on vastustettava, vaikka se tarkoittasi, että helsinkiläiset jäävät ilman heille kuuluvia terveyspalveluita.
Terveysasemien kesäsulut aiheuttivat hankaluutta monelle sairastuneelle. Akuutisti sairastuneiden hoito onnistui kesänkin aikana varsin hyvin terveysasemilla. Pitkittyneestä vaivasta kärsivät ovat kuitenkin joutuneet odottamaan syksyn lääkäriaikoja. Kesäsuluista käydyn keskustelun alle jäi se tosiasia, ettei lääkäreille löytynyt kesäsijaisia. Ilman kesäsulkujakaan ei siis hoitoa olisi ollut sen paremmin saatavilla, sillä työntekijät puuttuivat.
Helsingin terveydenhuollon kalleus ei korjaannu ellei painopistettä saada siirrettyä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Potilaat pitää saada luottamaan, että terveyskeskuslääkärillä on se osaaminen joka heidän vaivojensa tutkimiseen, hoitoon ja seurantaan vaaditaan. Vain vaativimmissa tapauksissa pitäisi päätyä konsultoimaan erikoislääkäreitä. Tämä luottamus syntyy vain jos terveyskeskuslääkärillä on riittävästi aikaa potilaidensa vaivojen selvittämiseen.
Päättäessään budjetin valmistelun lähtökohdista keväällä kaupunginhallitus päätti, että painopistettä on siirrettävä perusterveydenhuoltoon. Tarkoitus on siis turvata hyvä palvelu terveysasemilla. Tämä on lopulta myös potilaan kannalta parasta, koska hoitovastuu keskittyy yhteen paikkaan.
Minerva Krohn
Hallintokunnat ja lautakunnat ovat keväällä joutuneet miettimään palveluiden järjestämistä aiempaa pienemmällä rahasummalla. Säästötavoite on ollut n 4%, mutta kaupunginhallitus on juustohöylän sijaan kohdentanut sitä hieman vaihtelevan suuruisena eri toiminnoille. Keväällä näitä leikkauspäätöksiä uutisoitiin lehdissä usein varsin isoilla otsikoilla.
Terveyspalveluista on Helsingissä kirjoitettu viimeaikoina kriittiseen sävyyn. Viime viikkoina keskustelu on vellonut HUSin loppuvissa rahoissa, kesällä yritettiin pärjätä supistettujen terveyskeskuspalveluiden varassa. Ei ihme, että kaupunkilaisia huolestuttaa miten hoito järjestyy, jos he sairastuvat. Julkisuuden kohun alle on kuitenkin jäänyt se seikka, että Helsingissä terveyspalvelut sujuvat onneksi pääosin hyvin. Ongelma syntyy siitä, että terveydenhoito on Helsingissä noin viidenneksen kalliimpaa kuin muissa Suomen suurissa kunnissa keskimäärin. Tähän hintaeroon on etsitty syitä, kun taloustilanne on kiristynyt.
HUSin budjettiongelmien varsinainen syy ei ole selvinnyt. Vuodeksi 2002 HUS sai budjettiin haluamansa rahoituksen Helsingin kaupungilta. Tämän piti riittää koko vuoden toimintoihin. Kuitenkin elokuun lopussa HUSin hallitus päätti rajuista karsinnoista, jotta budjetti ei ylittyisi. Ylitysuhan syistä ja säästöjen kohdentamisesta on HUSin ja Helsingin kaupungin välillä käyty neuvotteluja HUSin päätösten jälkeen.
Erityisesti on keskustelua käyty sairaiden lasten hoidosta. Huonoin tilanne on pitkään ollut lastenpsykiatrisessa hoidossa. Pitkien jonojen syynä ei ole ollut kaupungin haluttomuus auttaa vaikeimmassa asemassa olevia lapsia, vaan pula osaavista työntekijöistä. Erityisesti lastenpsykiatrin virkoja on ollut vaikea saada täytettyä. Sosiaali- ja terveysministerinä Osmo Soininvaara osoitti valtion rahoitusta lastenpsykiatristen jonojen purkamiseen. Olisi vastuutonta supistaa lastenpsykiatrista toimintaa nyt, jos henkilökuntaresursseja on käytettävissä.
Helsingin terveyspalveluiden kalleutta selittää osittain sairaanhoitopainotteisuus. Yrityksistä huolimatta ei hoidon painopistettä ole saatu siirrettyä perusterveydenhuoltoon, eli terveysasemille. Väestövastuu ja omalääkärijärjestelmä antavat, ainakin periaatteessa, hyvän mahdollisuuden järjestää ihmisten terveyspalvelut oikealla tavalla lähellä kotia. Lääkäripula on kuitenkin iskenyt myös Helsinkiin. Terveyskeskusten houkuttelevuus työpaikkana on vähentynyt ja nuoret lääkärit hakeutuvat yhä enemmän yksityispuolelle töihin. Avoimiin virkoihin ei ole löytynyt hakijoita, eikä sijaisia ole löytynyt edes kesällä. Osa helsinkiläisistä on sen vuoksi ollut pitkiäkin aikoja ilman omalääkäriä.
Terveyspalveluiden turvaamiseksi tällaisissa pulatilanteissa valtuusto päätti keväällä, että lääkäripalveluita voidaan ostaa myös yksityispuolelta, jos omalääkäriä ei muuten ole saatavilla. Vasemmistoliitto vastusti valtuustossa tätä päätöstä. Ilmeisesti yksityislääkäripalveluja on vastustettava, vaikka se tarkoittasi, että helsinkiläiset jäävät ilman heille kuuluvia terveyspalveluita.
Terveysasemien kesäsulut aiheuttivat hankaluutta monelle sairastuneelle. Akuutisti sairastuneiden hoito onnistui kesänkin aikana varsin hyvin terveysasemilla. Pitkittyneestä vaivasta kärsivät ovat kuitenkin joutuneet odottamaan syksyn lääkäriaikoja. Kesäsuluista käydyn keskustelun alle jäi se tosiasia, ettei lääkäreille löytynyt kesäsijaisia. Ilman kesäsulkujakaan ei siis hoitoa olisi ollut sen paremmin saatavilla, sillä työntekijät puuttuivat.
Helsingin terveydenhuollon kalleus ei korjaannu ellei painopistettä saada siirrettyä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Potilaat pitää saada luottamaan, että terveyskeskuslääkärillä on se osaaminen joka heidän vaivojensa tutkimiseen, hoitoon ja seurantaan vaaditaan. Vain vaativimmissa tapauksissa pitäisi päätyä konsultoimaan erikoislääkäreitä. Tämä luottamus syntyy vain jos terveyskeskuslääkärillä on riittävästi aikaa potilaidensa vaivojen selvittämiseen.
Päättäessään budjetin valmistelun lähtökohdista keväällä kaupunginhallitus päätti, että painopistettä on siirrettävä perusterveydenhuoltoon. Tarkoitus on siis turvata hyvä palvelu terveysasemilla. Tämä on lopulta myös potilaan kannalta parasta, koska hoitovastuu keskittyy yhteen paikkaan.
Minerva Krohn
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)