sunnuntai 18. kesäkuuta 2006

Uskon asia

Kuukausi sitten Vihreän liiton puoluekokous päätti kirjata periaateohjelmaan tavoitteen uskontojen ja maailmakatsomusten tasavertaisesta kohtelusta Suomessa. Tämä vanha ajatus on edelleen niin radikaali ja pelottava, että Helsingin seurakunnan lehden pääkirjoituksessa epäiltiin sen äärimmillään johtavan kirkkojen polttamiseen. Miten ihmeessä kirkon piirissä ajatus tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta voi olla niin uhkaava, että se tulkitaan täysin väärin.

Kristillisellä kirkolla on Suomessa erittäin vahva asema. Paitsi suureen jäsenmäärään, se perustuu erityisasemaan suhteessa valtioon. Kirkko pelkää vahvan asemansa murtuvan jos tämä erityisasema puretaan. Kirkon vahvuuden tulisi kuitenkin syntyä sisältäpäin, jäsenten uskosta kirkon oppeihin, ja halusta kuulua kirkon piiriin.

Ev.lut. ja ortodoksikirkolla erityisasema ilmenee muutamissa kohdin Suomen lainsäädännössä. Kirkot mm. keräävät jäsenmaksunsa kirkollisverona, muun verotuksen ohessa. Käytäntö on varmasti kätevä paitsi kirkon, myös jäsenten kannalta. Kristillisen kirkon asema ei horju, vaikka sama jäsenmaksu-vero käytäntö ulotettaisiin myös muihin uskontokuntiin.

Eräs lainsäädännön kummallisuus on yhteisövero-osuuden ohjaaminen kirkolle. Yhteisövero kerätään yrityksiltä ja yhteisöiltä. Nämä siis maksavat voitostaan veroa myös kirkon käyttöön. Myös sellaiset yritykset joiden omistajat kuuluvat aivan muuhun uskontokuntaan, tai ovat uskonnottomia. Kirkko perustelee erityisasemaansa usein hautaustoimen hoitamisella. Tätä käytetään myös perusteluna kirkon osuudelle yhteisöveroon. Laskelmien mukaan yhteisöverosta jää kuitenkin kirkolle reilusti ylimääräistä hautaustoimen jälkeen. Laki vaatii kirkkoa antamaan hautapaikan kaikille samaan hintaan. Ei ole pitkään siitä kun kirkko ei haudannut esim. itsemurhan tehneitä. Epätoivoiset sukulaiset hautasivat omaisensa aidan viereen, kaivaen haudan vinoon, jotta vainaja saisi leponsa siunatussa maassa. Nykyisin kaikki eivät kuitenkaan halua tulla haudatuksi kirkkomaahan, mutta vaihtoehtojakaan ei oikein ole.

Jokaisella ihmisellä on jokin maailmankatsomus. Suomessa se monella pohjaa kristinuskoon, mutta monikulttuurisuus tuo yhä laajemman kirjon uskontoja. Myös uskonnottomien määrä kasvaa. Kristillinen usko pohjaa monilta osin yleiseen humanistiseen maailmankatsomukseen, jota kirkko suhteellisen tehokkaasti markkinoi.
Äärimmillään oman vahvan uskon korostaminen kuitenkin peittää alleen humanismin. Suomessa kirkon ääntä yhteiskunnallisessa keskustelussa käyttävät usein ne joiden suvaitsevaisuus muuten ajattelevia tai eläviä kohtaan on kaikista vähäisin.
Samaa sukupuolta olevien parien oikeus mennä naimisiin kaatui uskovaisten vastustukseen, kompromissina syntyi oikeus rekisteröidä parisuhde. Kirkko myös kieltäytyy siunaamasta samaa sukupuolta olevia pareja, mutta kauppakeskuksia kyllä siunataan. Nyt eduskunnassa käsitellään yksinäisten naisten ja naisparien oikeutta saada hedelmöityshoitoja, edes omalla kustannuksella. Kirkko ilmoitti kantanaan, että tämä 20v jatkunut käytäntö tulee lopettaa, ja heteropareillekin tulisi antaa hoitoja vain omilla sukusoluilla. Kauppakeskusten suhteen kirkossa siis ollaan moderneja, mutta ihmisten välisissä suhteissa kirkon viesti on ahdasmielinen ja tuomitseva.

Kirkon jäseniä on suomalaisista niin suuri osa, että myös liberaaleja ja suvaitsevaisia on joukossa oltava paljon. Yhteiskunnallisessa keskustelussa kuuluu kuitenkin yleensä vanhollisten tuomitsevien kristittyjen ääni. Toivon että, ne liberaalit jotka kirkkoon kuuluvat jaksaisivat sen piirissä myös pitää ääntä, ja vaatia muutosta.

Länsimaissa usein toivotaan, että uskonnon asema muslimimaissa olisi marginaalisempi. Etenkään uskontoa ei tulisi sotkea valtiolliseen päätöksentekoon. Tämä toive olisi luontevampi, jos emme itse ylläpitäisi valtion ja kirkon välistä erityissuhdetta.

Minerva Krohn

Ei kommentteja: