maanantai 20. lokakuuta 2008

Vaalirahoitus

Vihreät ovat olleet aina edelläkävijöitä vaalirahoituksen julkisuudessa. Omat ilmoitusrajamme ovat olleet lain määräyksiä alhaisemmat. Laki säädettiin aikoinaan Irina Krohnin lakialoitteen pohjalta.

Avoimuuden lisäämiseksi pyrimme ilmoittamaan rahoituksen jo ennen vaaleja. Alla omat vaalikuluni ja rahoittajat. Jotain pientä viilausta voi näihin tulla, mutta lähinnä omasta pussista maksettavaksi. Ei siis mitään merkittäviä ulkopuolisia rahoittajia.

Menot

Ehdokasmaksu 120
Joukkoliikennemainonta 1740
Lehtimainonta 2665
Esite + jakelu 1100
Menot yhteensä 5625

Tulot

Vihreät naiset yhteismainos 142
Etevin tuki yhteismainos 46
Kai Krohn 1000
tuki kahdelta ystävältä 200
Asuntoarvat, myyntipalkkio 300
Tulot yhteensä 1688

Yhdysvalloissa rahoitus näyttää olevan moniverroin avoimempaa. Löysin NY Timesin sivulta hakukoneen, jolla voi postinumerolla hakea kaikki ko. alueella kampanjaan rahoittaneet yksityishenkilöt.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Raide-Jokeri

Päivän hyvä uutinen on tässä.
Vihdoinkin on suunnitelma raide-Jokerin toteuttamiseksi. Vihreät ehdottivat jo alunperin raideratkaisua, mutta rahoja ei siihen löytynyt. Jokeri on osoittautunut tarpeelliseksi. Käyttäjiä on paljon ja siksi bussien kapasitetti ei enää riitä.

Ennakkoäänestys alkoi tänään ja jatkuu 21.10 asti. Mukaan riittää kuvallinen henkkari. Postissa tullutta äänestyslippua ei siis tarvitse olla mukana.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Palvelut ja turvallisuus

Viime viikko hurahti töissä ja vaalitouhuissa. Torstaina oli kolmen suuren puolueen paneeli palveluista. Onnistunut tilaisuus. Juontajana oli Helsingin Uutisten päätoimittaja Risto Hietanen, joka piti meidät poliitikot hyvin asiassa. Yleisöäkin oli enemmän kuin vaalitilaisuuksissa yleensä, mutta lisääkin olisi mahtunut. Tiistaina 14.10 on samalla idealla kaavoitus + asuminen paneeli, jota suosittelen. etenkin kun Vihreistä paikalla on Otto ja Ode, jotka molemmat puhuvat fiksuja.

Palvelupaneelin lopuksi meitä pyydettiin sanomaan kolme konkreettista palveluihin liittyvää asiaa, joilla aiomme parantaa turvallisuutta. Hyvä kysymys, joka kiteytti osin käytyä keskustelua. Itse listasin seuraavat: sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen koulujen laadusta huolehtimalla. Hyvä koulutus on lähtökohta elämässä pärjäämiselle, ja huolehtimalla hyvästä peruskoulusta annamme lapsille paremmat lähtökohdat elämään. Toiseksi nostin perusterveydenhuollon toimivuuden. Terveyspalveluiden hyvä saatavuus lisää turvallisuutta, etenkin silloin kun itse sairastuu. Jos lääkärivajetta ei muuten saada kuntoon, pitää palvelu ostaa ulkoa. Paneeliyleisöstä joku kertoi saaneensa kehotuksen hakeutua yksityiselle. Käsittääkseni sellaisen esittäminen ei ole kunnalle sallittua. Kolmas turvallisuuteen liittyvä lupaukseni on lupaus edistää kevyttä liikennettä suosivaa kaavoitusta. Kun kadulla on muistakin kävelijöitä tai pyöräilijöitä on olo turvallisempi kuin jos ohi suhahtelee vain autoja. Olisin lisännyt vielä huumeiden käyttäjien korvaushoidot listaani, mutta Anni ehti jo mainita nämä, joten totesin Annin laittavan sen asian kuntoon.

Tänään olin Terveys-messuilla Terveyden edistämiskeskuksen kutsumana puhumassa terveyden edistämisestä, ja kaupungin roolista siinä. Omassa elämässäni olen erityisen hyvä sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden saralla, mutta laiminlyön riittävää hyötyliikuntaa, vaikka yritänkin juosta junan perässä aina tarpeen tullen. Tein taas myös vaalilupauksia. Lupasin kevyen liikenteen lisäksi huolehtia kulttuuripalveluista, koska ne pitävät mielen vireänä. Lupasin myös tukeni laadukkaalle kouluruualle, koska joillekin lapsille se on päivän ainoa kunnon ateria. Kaupungin pitää edistää terveyttä niin että hyvät valinnat ovat kaupunkilaisille lähes automaattisia.

Vaalimökin luona auringossa paistatellessa oli pari hyvää kohtaamista. Paikalle saapuessani minua lähestyi toimittaja mikrofonin kanssa, ja kysyi puhunko ruotsia. Hänen haastattelukysymyksensä oli aionko äänestää vaaleissa. Kerroin olevani ehdolla, ja keskustelimme tulevasta äänestysaktiivisuudesta. satunnaiseksi kadulla kulkijaksi valikoitui siis kunnallisvaaliehdokas. Radio Vegan kuulijat epäilevät ehkä aiheetta vilppiä.

Toinen kohtaaminen oli 15 vuotiaan nuoren kanssa. Hänen koulutehtävänään oli kysyä kahdelta ehdokkaalta itse muotoilemansa kysymys. Hän kysyi miten parantaisin koulujen turvallisuutta. Kävimme pitkän keskustelun koulujen tilanteesta, jossa Kauhajoen tragedia oli yhtenä osana. Yhtä ratkaisua ei valitettavasti ole olemassa. Tietysti jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla vähintään yksi turvallinen aikuinen lähellään. Opettajien ja koulukuraattorien pitää olla päteviä, koska nuoret ovat armottomia, eivätkä hyväksy epäpäteväksi kokemaansa aikuista neuvonantajakseen. Koulukiusaamisen osuus voi myös olla merkittävä. Kiusatuksi tulleissa kasvaa joskus suunnaton viha ja katkeruus. Puhuimme myös lastenkulttuurista. Kulttuuri voi olla lapselle ja nuorelle keino saada elämyksiä ja huomata että maailmassa on muutakin kuin vain heidän oma sisäinen epävarmuutensa.

Turvallisuus ja terveys eivät siis ole poliisien ja lääkärien määrästä kiinni, vaan paljon monipuolisempia molemmat.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Aurinkoa ja asuntopolitiikkaa

Ihana aurinkoinen päivä Helsingissä tänään, vaikka tuuli yltyikin päivän mittaan myrskyksi. Olin muutaman tunnin Vihreiden teltalla Silakkamarkkinoilla. Aurinko lämmitti ja kuhina torilla oli mukavaa katsottavaa. Ihmiset tuntuivat myös heränneen siihen että viimeistään kolmen viikon kuluttua pitäisi osata valita oma ehdokas.

Ehdokkaistamme käytiin kysymässä vilkkaasti. Helsingin Vihreiden vaalilehti ilmestyy vasta viikon kuluttua. Vaalimökkimme, joka taitaa viime vaalien tapaan olla kasvihuone, ilmestyy Kolmen sepän aukiolle viikon päästä. Lehteä jossa teemamme ja ehdokkaat ovat esillä voi sitten hakea mökiltä. Lehti jaetaan myös kotiin ja tietysti metroasemilla ja toritapahtumissa yms. joihin ehdokkaat tukiryhmineen osallistuvat. Netistä ehdokkaat löytyvät jo nyt. Useimmilla ehdokkaillamme on kotisivut, ja nettiinhän tietoa ja ajatuksia mahtuu paljon enemmän kuin vaalilehden minitilaan, kun lehdessä esitellään kaikki 127 helsinkiläistä Vihreää ehdokasta.

Osallistuin myös Koti kaupungissa – Hem i stan yhdistyksen paneeliin. meitä oli kolme keskustelijaa, lisäkseni Risto Rautava kokoomuksesta sekä Karin Taipale demareista. Asumisen unelmista olimme monilta osin samaa mieltä, kaikki puolustivat kaupunkimaista tapaa asua. Itse politiikassa toimivana oli helpompi kuulla puheenvuoroista painotuseroja, mutta muiden kuulijoiden oli varmasti turhan vaikea löytää eroja tavoitteissamme, vaikka niitä on.

Yhtenä teeman oli tietysti kohtuuhintainen asuminen. Nostin esille Vihreiden tavoitteen autopaikkojen kustannusten siirtämisestä vain autoilijoiden maksettaviksi. Autopaikan hinta uusilla alueilla on n 30 000 euroa. Yleensä autopaikkoja (ja autoja) on yksi/kaksi asuntoa. Autoton maksaa siis puolet naapurinsa autopaikasta, eli 15 000 euroa. Tämä tekee asumiskuluissa n 100 euroa/kuukausi pääomakuluja, oli kyse omistusasunnosta tai vuokra-asunnosta. Reilumpaa olisi jos autopaikan kustannus kohdistuisi vain niiden käyttäjiin. Kaupungin virkamiehet vaan eivät mielestään löydä tämän ratkaisemiseen toimivaa mallia. Uskon että jos on tahtoa, on myös keino.

Joukkoliikenteen kehittäminen on myös asumisen kehittämistä. Kantakaupunkia voidaan laajentaa parantamalla joukkoliikenteen yhteyksiä. Etenkin nopeat raideyhteydet helpottavat liikkumista.

Puhuimme myös asuntojen energiatehokkuudesta, jota on pakko nostaa. rakentamisen laadusta, josta ei kannata tinkiä, jottei rahaa hassata jatkossa hirveisiin korjaus- ja ylläpitokuluihin, segregaation torjumisesta, joka tarkoittaa että ei pidä päästää mitään aluetta rappiolle. Puhuimme myös asunnottomuuden hoitamisesta. Nythän Töölöön suunniteltu tukiasuntotalo on herättänyt vastustusta. Hankkeella on kuitenkin vahva poliittinen tuki. Kaupungin on hoidettava myös kaikkein heikoimmilla olevat asukkaansa. Asunnottomien pelätään aiheuttavan harmia. Tukiasunnon saanut asunnoton, ei enää ole asunnoton, ja voi tuen avulla päästä taas elämästä kiinni.

Reilun tunnin keskustelussa ehdimme käsitellä asuntopolitiikkaa laajasti. Uskon että se oli kuulijoidenkin mielestä mielenkiinotista.

Minun asumisen unelmani on koti jonne pääsee ratikalla ja hissillä, josta on helppo kävellä ja pyöräillä palvelujen pariin. Koti joka on esteetön, jotta kaikki ystäväni voivat siinä vierailla. Koti, jossa oma sauna ei vie tilaa, vaan sitä on isolle ruokapöydälle, jonka ympärille voin kutsua perheen, ystävät ja naapurit. Hesari esitteli tänään Tamperelaista asumisyhteisöä, pientä kylää keskellä kaupunkia. Itse rakennetussa yhteisössä on yhteisön ilot, ilman sen ahdistavaa kontrollia.

Vihreiden keino vaalirahoituksen hankkimiseen liippaa myös asumista. Myynnissä on asuntoarpoja, joiden hinta on 30 euroa/arpa. Myynnissä on yhteensä 10 000 arpaa. Pääpalkintona on 100 000 euron lahjakortti asunnon ostamista varten. Minullakin on arpoja myynnissä, joten jos kiinnostaa voi näitä tiedustella mailitse. Arpojen tuotto käytetään Vihreiden vaalikampanjaan.

Hyvä Elämä helsingissä paneeli

Olen lupautunut myös Koti kaupungissa - Hem i stan-yhdistyksen paneeliin. Paneeli on su 5.10.2008 klo 15.00 ”Hyvä elämä Helsingissä”, jossa käsitellään tulevaisuuden kaupunkisuunnittelukysymyksiä ja asuntorakentamista. Tilaisuus järjestetään Kynnys ry:n tiloissa Siltasaarenkatu 4.

Mukana keskustelusa Minerva Krohn Helsingin vihreistä, Risto Rautava kokoomuksesta ja Kaarin Taipale demareista.

Tilaisuudessa esitellään myös Koti kaupungissa ry - Hem i stan rf:n toimintaa ja visioidaan yhdessä hyvää kaupunkiasumista. Tämä on oiva tilaisuus tutustua toisiin paremmasta asumisesta haaveileviin!
Kahvia, teetä ja pientä purtavaa.

Vihreän liiton vaalikampanja sivut on avattu osoitteess awww.rohkeuttaon.fi

Esitekin tuli painosta. Se on hieno. Nyt 5000 esitettä odottaa esitettä tulevansa jaetuksi ihmisille käteen. Tänään olisi ollut hieno päivä aloitta jakaminen, mutta vietin päivän ystävien seurassa, joka oli varmaan vielä arvokkaampaa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Pienikin lääkärivaje on kestämätön.

Helsingin terveyskeskus on selvittänyt toimintaympäristöään. Esille tulivat etenkin terveyserot, joiden kaventaminen on erityisen tärkeää. Nyt parhaan ja huonoimman alueen välillä miesten elinajanodotteessa on lähes 10v ero.

Jotta terveysasema toimii hyvin, ja väestön saama terveyshyöty on mahdollisimman suuri, pitää olla resursseja ajanvarausvastaanottoon, koska terveyseroja kaventavat toimet eivät yleensä hoidu akuuttivastaanotolla.

Akuuttihoito priorisoituu päätöksenteossa. Satunnaiskävijä mittaa terveysasemansa toimivuutta sillä, pääseekö akuuttiajalle kun flunssa pitkittyy tms. Todellisen akuutin sairauden hoito on kiireellistä, mutta akuuttikäynneistä suurempi osa on kuitenkin lääketieteellisessä mielessä ns. huteja. Käynti ei ole turha, mutta sen terveyshyöty on minimaalinen. Potilas olisi parantunut lääkäriä näkemättä aivan yhtä hyvin.

Tein laskelmia siitä miten lääkärivaje vaikuttaa ajanvarausaikojen saatavuuteen normaalilla terveyskeskusvastaanotolla. Käytin laskelmissa oman kokemukseni perusteella arvioimaani lääkärin ajankäyttöä. Potilasvastaanoton pieni osuus lääkärin työpäivässä voi olla yllätys, mutta muuta työtä on usein vielä tätäkin enemmän. Työtahtia voi jonkin aikaa kiristää, mutta pitkän päälle se ei onnistu.

Normaali yleislääkärin päivä:

30 min hoitajien konsultaatioita
60min puhelinaikoja + niiden paperityöt
60 min reseptin uusiminen + muu paperityö
120 min ajanvarausaikoja = 6 aikaa
120 min akuuttiaikoja= 6 aikaa
60 min kokous/koulutus tai lisää paperitöitä

10% vaje yleislääkärin päivä:
10 % vaje on jo lähes normaalitilanne, kun sijaisia ei ole käytössä, ja kaikilla lääkäreillä on pitkiä lomia yms.

35 min hoitajien konsultaatioita
70min puhelinaikoja + niiden paperityöt
70 min reseptin uusiminen + muu paperityö
80 min ajanvarausaikoja = 4 aikaa
140 min akuuttiaikoja= 7 aikaa
60 min kokous/koulutus tai lisää paperitöitä


20% vaje yleislääkärin päivä
”Normaalivajeen” (sijaistamattomuus) päälle 10% vaje.

40 min hoitajien konsultaatioita
80min puhelinaikoja + niiden paperityöt
80 min reseptin uusiminen + muu paperityö
40 min ajanvarausaikoja = 2 aikaa
160 min akuuttiaikoja= 8 aikaa
50 min kokous/koulutus tai lisää paperitöitä

Helsingissä vaje on nyt 7.5%. Tämä ei jakaannu tasaisesti. Raskaammilla alueilla on suurempi vaje. Jokaista puuttuvaa lääkäriä kohti on 2000 helsinkiläistä ilman omalääkäriä. Normaalisti noin puolet heistä käyttäisi terveysaseman palveluja vuoden aikana. Ilman omalääkäriä olevien potilaiden akuutit vaivat pyritään hoitamaan, mutta krooniset ja pitkittyneet vaivat jäävät varjoon.

Näin käy vajeen myötä myös niillä alueilla joilla omalääkäri on, mutta jossa joudutaan paikkaamaan lääkärivajetta. Tilanne on usein vielä vaikeampi kuin yllä olevassa sormiharjoittelussa. Tässä lääkäri ottaa vain puuttuvan lääkärin akuuttipotilaita + uusii reseptejä ja hoitaa jotain asioita puhelimessa. Usein paperitöiden ja konsultaatioiden määrä kasvaa vielä, kun lääkärittömien alueiden potilaiden kroonisista tai pitkittyneistä vaivoista konsultoidaan lääkäriä.

Tässäkin esimerkissä ajanvarausaikojen määrä romahti 33% tai 67%. Tilanne voi olla vielä huonompi.

Käytännössä 10 % vaje syntyy jo sijaistamattomista lomista. Kaikki ns. oikea vaje sen päälle huonontaa tilannetta entisestään.

Lääkärivajeen paikkaaminen on kaikista kiireisin toimi, jotta terveyseroja saadaan kavennettua. Pienikin vaje romauttaa jo lyhyessä ajassa potilaiden hoidon saatavuuden ja siten myös laadun ja vaikuttavuuden.

Seuraavalla valtuustokaudella tarvitaan selkeä palvelustrategia

Lisäilen tänne tekstejä, jotka olisi pitänyt päivittää sivuille jo aikoja sitten. Alla on puhe tarkastuskertomuksesta, jonka pidin valtuustossa 18.6.2008. Palveluiden arvioimisen kannalta ajankohtaista asiaa, etenkin kun v 2009 budjetti on Helsingissä neuvotteluja ja hyväksymistä vaille valmis.



Tarkastuskertomus ja tilinpäätös antavat mahdollisuuden arvioida miten valtuuston asettamat tavoitteet on viime vuonna saavutettu. Samalla voidaan jonkin verran arvioida myös sitä, ovatko asetetut tavoitteet olleet realistisia.
Budjetissa on asetettu joitakin sitovia toiminnallisia tavoitteita. Näistä kaikkia ei ole saavutettu, ja tavoitteita on jouduttu niiden osalta muuttamaan. Strategian ja tavoitteiden tulisi yhdessä kertoa mitkä asiat kaupunki on valinnut ydintoiminnoikseen, ja miten se ne toteuttaa. Sitovat tavoitteet kuvaavat osaltaan kattavasti kaupungin moninaista palvelutarjontaa, mutta samalla niitä vaivaa tietty hajanaisuus. Kaupungin palvelutarjonnan ydin ei aukea asetettujen tavoitteiden kautta.

Seuraavalla valtuustokaudella tuleekin valmistella kaupungin strategia, joka sisältää selkeän palvelustrategian. Meidän valtuutettujen pitää osata valita palveluiden painopisteet, määritellä palveluiden sisältö ja laatu. Tämä kaikki pitää tehdä suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. Emme voi vaatia hallintokunnilta sellaista johon emme osoita resursseja, emmekä voi luvata kaupunkilaisille sellaista johon emme satsaa.

Virastojen tulee sitoutua kaupungin strategioihin. Tämän olen ajatellut olevan itsestään selvyys, mutta tarkastuslautakunta mainitsee esim. esteettömyysstrategian osalta että sen toteuttamiseen tarvittaisiin erillisiä kannustimia. Eikä strategia itsessään ole riittävä kannustin.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kaupungin toiminnan ydintä. Niiden palveluja käyttää suuri joukko kaupunkilaisia, ja niiden järjestämiseen käytetään yli puolet kaupungin budjetista. Palvelujen toteutumisen arviointi olisi näidenkin osalta helpompaa, jos tarjottava palvelu olisi tarkemmin määritelty.
Terveyspalvelujen järjestämisessä Helsinki on onnistunut kohtuullisen hyvin. Hoitotakuun toteuttamiseen on osoitettu lisärahoitusta, ja Helsinki on menestynyt terveysasemien laatumittauksessa hyvin. Hammashoidon tilanne on edelleen hankala, vaikka lisäsatsauksella sitä on saatu korjattua. Hammashoito on malliesimerkki eduskunnan kunnalle asettamasta lisävelvoitteesta, jonka vaikutuksia ei ole osattu ennakoida, ja jonka toteuttamiseen ei ole osoitettu rahoitusta. Helsingin on kuitenkin hoidettava hammashoitopalvelut lain edellyttämälle tasolle.

Terveysasemien välillä on edelleen alueellisia eroja. Tämän ratkaisemiseksi tarkastuslautakunta esittää vapaata hoitoon hakeutumista. Myös uudessa terveydenhoitolaissa on lähtökohtana potilaan oikeus valita terveyskeskuksensa ja lääkärinsä. Vapaa hakeutuminen ei kuitenkaan poista vakavinta ongelmaa joka terveysasemia vaivaa, eli lääkäripulaa. Potilaiden jakaminen lääkäreille uudella tavalla ei lisää lääkäreiden määrää. Se voi pahimmillaan johtaa akuuttivaivojen priorisoimiseen, monisairaiden potilaiden pitkäjänteisen hoidon sijaan. Terveyskeskuksessa pitää jatkaa toimintakäytäntöjen kehittämistä siten että hoidon vaikuttavuus on mahdollisimman suurta, ja työstä saadaan taas lääkäreiden kannalta mielekästä ja siten houkuttelevaa. Liian suuret ja raskaat vastuuväestöt uuvuttavat nyt osan lääkäreistä. Tästä kärsivät potilaat jotka jäävät ilman tarvitsemiaan lääkäripalveluja.

Sosiaalipalveluissa selkeitä ongelmia on aiheutunut arvioitua suuremmista asiakasmääristä mm. päivähoidossa, kuljetuspalveluissa sekä toimeentulotuen tarvitsijoissa. Tarkastuskertomus antaa muuten varsin vähän mahdollisuuksia sosiaaliviraston toiminnan arvioimiseen. Sosiaalipuolen toimintaa käsitellään usein sen lakisääteisyyteen vedoten. Laki ei kuitenkaan kerro miten palvelut pitää järjestää. Pelkkä lakisääteisyys ei siis takaa että palvelu on järjestetty hyvin, laadukkaasti ja taloudellisesti. Selkeä palvelustrategia helpottaisi tätäkin arviointia.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin ehkäisyyn pitää löytää toimivampia keinoja. Ongelmien ennaltaehkäisy on koko kaupungin vastuulla, ja siihen tarvitaan entistä parempaa hallintokuntien välistä yhteistyötä.
Päivähoidon ja koulun laatuun satsaaminen on lasten edun mukaista.

Joukkoliikenteellä on nykyisin aiempaa enemmän driveä. Hyvä näin, koska joukkoliikenne on kaupungin sujuvan toiminnan kannalta välttämätöntä. Laadukas joukkoliikenne vähentää ruuhkia, mahdollistaa ihmisten liikkumisen töihin, harrastuksiin ja muiden ihmisten pariin. Joukkoliikenne myös tukee hyötyliikuntaa, joka tulisi nostaa kaupungin liikuntastrategiassa keskeisempään asemaan.
Liikuntapalveluita käyttää lopulta aina vain aktiivisin joukko. Terveysliikunnan lisäämiseksi pitää kaupunkilaiset saada käyttämään omia jalkojaan paikasta toiseen siirtymiseen Joukkoliikenteen käyttäjä kävelee enemmän kuin autolla kulkija. Sujuva joukkoliikenne tarvitsee rinnalleen houkuttelevan kevyen liikenteen verkoston, ja vähemmän autoja, jotta kävellen tai jalan kulkeminen on turvallista ja houkuttelevaa. ’

Tarkastuslautakunta on ansiokkaasti vertaillut eri joukkoliikennemuotojen käyttökustannuksia. Raideliikenteen tehokkuus onkin syytä muistaa, kun arvioidaan esim. Jokerin siirtämistä raiteille, tai Jokeri II.n toteuttamista.
Tarkastuskertomuksessa arvioidaan myös muulla kuin suomenkielellä annettavia palveluja.

Svensspåkiga har endligt lagen rättighet till service på egen språk. Men lagen gör oss finsspråkiga inte svensspråkiga, inte ens svenskkunniga. Det behövs mera utbildning till t.ex. vårdpersonal och läräre på svenska, för att säkra service på svenska. Det borde också finnas möjligheter för finnsspråkiga att användä svenska aktivt, annars kan vi inte nå språklagens krav.

Kielilaki siis määrittelee omankielisen palvelun tarpeen ruotsinkielisten osalta. Muita kieliä puhuvia ei suojaa asema kansalliskielenä, eikä kielilaki. Kielilain voi kuitenkin ajatella määrittelevän hyvän palvelun laatutason kielellisestä näkökulmasta. Tarkastuskertomuksessa kiinnitetään huomiota eri kieliryhmien lisääntymiseen Helsingissä. Päivähoidossa lapsista 10% puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia, ja tämä osuus kasvaa. Ruotsinkielisten palveluiden kohdalla on jo todettu että edes kieliopinnot eivät takaa kykyä tarjota palveluita ruotsiksi.

Helsingin tuleekin aktiivisesti rekrytoida tehtäviinsä ainakin suurimpien kieliryhmien edustajia. Tällöin voitaisiin päiväkodissa tarjota lapsille myös heidän äidinkieltään taitava hoitaja. Muissa palveluissa tulkkien tarve vähenisi, kun palvelutarjontaa olisi usealla kielellä. Useat virastot ovat jo panostaneet palvelutarjontaan muunkielisille, mutta tässä tulee ottaa aktiivisempi rooli. Kulttuurikeskus Caisa ei riitä takaamaan että Helsinki on kansainvälinen, suvaitsevainen ja monikulttuurinen, vaan näiden arvojen pitää näkyä kaupungin kaikessa toiminnassa.