tiistai 27. helmikuuta 2007

Eläkkeitä ja ruoka-alea

Ensimmäinen viikon neljästä paneelista oli tänään. Kallion ala-asteen kirjastoon oli kutsuttu 12 panelistia. Yleisöä oli hieman yli tuplasti, mutta näistä puolet oli paikalle kutsuttujen pikkupuolueiden edustajia tai muiden panelistien tukiryhmää. Varsinaisia ehdokasta etsiviä kansalaisia taisi paikalla olla noin kymmenen.
Panelisteja oli siis kutsuttu tasaisesti kaikista puolueista. Eduskuntapuolueiden lisäksi paikalla oli ainakin Itsenäisyyspuolue (kaikki ongelmat johtuvat EU:sta), Köyhien asialla (Jumala käski perustaa puolueen, ja eduskunnan pitäisi antaa rahaa kampanjaan), Suomen kansan sinivalkoiset(lähinnä tänään eläkeläisten asialla) ja Senioripuolue (eläkesäästöt pitäisi jakaa nykyisille eläkeläisille). Kaikki pienpuolueet olivat sitä mieltä, että me joilla on valtaa, olemme tehneet kaiken väärin.
Tällä kombinaatiolla oli ihme, että jotain keskusteluakin saatiin käytyä. Tosin kokoomusta paneelissa edustanut Piepponen suivaantui lopulta niin, että poistui kesken paneelin.

Käsittelimme mm. terveyspalveluita. Näiden suhteen toivon, että jatkossa resursseja ohjataan terveyskeskuksiin. Hoitotakuulla on sairaaloiden jonoja saatu purettua, mutta hoitotakuu ei toimi jos terveyskeskus ei toimi. Lääkärillä pitää olla aikaa paneutua potilaan oireisiin, jotta osataan määrätä oikeat tutkimukset ja hoidot. Uskon eläkeläistenkin arvostavan enemmän toimivia palveluita, kuin muutaman euron korotusta eläkkeeseen. Terveysasioita onkin sitten huomisessa Lääkäriliiton paneelissa enemmän.

Turvallisuuskin oli illan keskustelussa esillä. Alkoholin alennusmyynti on lisännyt päihdeongelmia, ja tuonut lisää rauhattomuutta kadulle. Kalliossa tämä näkyy aika selvästi. Päihdeongelmiin ei tietenkään auta pelkkä viinan hinnan korotus, vaan pitää pystyä auttamaan ihmisiä jaloilleen. Päihdeongelmien ehkäisyssä elämänhallinnan kehittäminen on tärkeää. Pohjimmiltaan on kysymys jopa lasten ja nuorten kasvatuksen onnistumisesta. Uskon, että jopa lastenkulttuurilla on merkitystä. Kulttuurin parissa voi kokea ja käsitellä monenlaisia tunteita, ja sitä kautta löytää jännitystä ilman päihteitä.

Peruspalveluilla luodaan myös turvallisuutta, koska ne lisäävät tasa-arvoa.

Maailmanlaajuisessa turvallisuudessa NATO:a tärkeämpää on ympäristöongelmien torjuminen ja köyhyyden poistaminen. Kehitysyhteistyö on siis tärkeää turvallisuuspolitiikkaa.

Kepun edustaja lupaili ruuan arvonlisäveroalea. Sitä en luvannut kannattaa. Ideana Kepulla on köyhien tukeminen ruuan hintaa alentamalla. Ruuan alv-alesta hyötyvät kuitenkin kallista ruokaa ostavat pienituloisia enemmän. Sama raha kohdistettuna lapsilisiin, työttömyystukeen tai kansaneläkkeisiin auttaa köyhiä paljon enemmän.

Huomenna siis terveyspolitiikan pariin, ja illalla valtuustoon megakokoukseen. Listalla budjettiraamin lähetekeskustelu, Helsingin Sipoo-lausunto ja aloitteet. Aloitteet taitavat jäädä pöydälle seuraavaan kokoukseen, josta siis tulee myös superylipitkä.

Vihreän liiton 20v-bileet jää kokouksen vuoksi väliin. Täytyy odottaa 25v juhlia.

Keskustakirjasto

Kirjastot on ihania. Kunnon keskustakirjasto Helsinkiin olisi erityisen ihana. Uskon, että sellainen saadaankin muutaman vuoden sisään.
Anni S on kuitenkin perustamassa kirjaston jo ensi viikonlopuksi.
Idea on niin hieno, että tätä on pakko mainostaa myös täällä.

Mimmo

maanantai 26. helmikuuta 2007

Paneeliviikko

Viime viikon vapaa-aika kului tiiviisti kadulla kampanjoidessa. Mukavinta oli eilen Kaivarin rannan auringossa, jossa Elina M.n ja Ville Y.n kanssa jälleen tarjosimme kuumaa mehua, pullaa ja vaalimainoksia ulkoilijoille. Samalla saimme itse nauttia auringosta ja talvisesta maisemasta. Jäälle olisi ollut mukava vielä päästä kävelemään. Kamera hyytyi, ilmeisesti kylmästä, ja siksi nytkään en saa lisättyä kuvaa tähän. Täytyy yrittää saada jotain kampanjakuvia piristykseksi.

Illalla olin Päivi Istalan vieraana Radion Naisten tunnissa, jossa meitä oli 8 naisehdokasta keskustelemassa vaalien teemoista. Otin esille kysymyksen vanhemmuuden kustannusten jakamisesta molempien vanhempien työnantajien kesken. Muistan, kuinka Vihreiden ehdottaessa tätä 10v. sitten, sitä pidettiin epärealistisena, lähes häiriköintinä. Nyt on edetty hieman, muttei riittävästi. Edelleen kustannuksista valtaosa kohdistuu käytännössä äitien työnantajille. Tämä on yksi syy naisten syrjimiselle työmarkkinoilla, naisethan tekevät paljon miehiä enemmän pätkätöitä. Kustannukset ovat varmaan osin myös pois naisten palkkapotista ja selittävät osan miesten ja naisten palkkaerosta. Kustannusten tasainen jakaminen helpottaisi palveluyrittäjien asemaa, koska palvelualat ovat hyvin naisvaltaisia.
Käsittelimme myös ainakin lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta (kannatan, koska uskon perheiden osaavan itse valita. Toki tarjolla pitää olla muitakin vaihtoehtoja kuin kokopäivähoito. Jonkun ehdottama paluu-takuu olisi hyvä. Siis se että lapsi pääsee samaan ryhmään, vaikka olisi välillä kotona.) minimiäitiyspäivärahaa (tulisi nostaa, koska nyt on alempi kuin työttömyystuki.) Helsingin metropoliasemaa (kannatan, koska Suomi tarvitsee ja ansaitsee vahvan pääkaupungin.)

Kuten viimeksi kirjoitin, tällä viikolla on luvassa paneeleita, peräti neljä. Huomenna tiistaina 27.2 klo 18 Kallio seuran paneeli Kallion ala-asteen koululla.
keskiviikkona 28.2 klo 13 Lääkäriliiton lääkäripaneeli Yliopistolla, Porthaniassa.
torstaina 1.3 klo 18 Jätkäsaariseuran paneeli Ruoholahden ala-asteella, Santakatu 6.
lauantaina 3.3 klo 12-14 neljän puolueen paneeli Valkoisessa Salissa, Aleksi 16-18.

Tervetuloa kuuntelemaan.

Näiden lisäksi perjantaina 2.3 avataan Vihreiden vaalimökki kolmella sepällä. Itse en ehdi paikalle vielä klo 12 oleviin avajaisiin, mutta iltapäivällä kyllä.

Jotain omaa elämääkin kai pitäsi olla jossain välissä. Lauantaina sitä tarjosi elokuva Pianistin sivunkääntäjä. Hyvin tehty hidastempoinen elokuva hienovaraisesta kostosta. Mielentilani olisi vaatinut jotian pirteämpää, mutta hyvä elokuva on aina hyvä tapa viettää aikaa. Silloinkin kun valinta ei mene täysin nappiin oman mielialan kanssa.


Minerva

perjantai 23. helmikuuta 2007

Katutyötä

Viikon aikana olen seissyt yli kymmenen tuntia kadulla jakamassa vaaliesitteitä. Muita ehdokkaita ei ole näkynyt kuin pari. Osku P eilen Itiksessä, ja Anni S tänään Kolmella Sepällä.
Monelle ehdokkaalle kadulla päivystäminen on vaalien kauhu. Itse olen aina pitänyt sitä vaalien mukavimpana osana. Toki huonojakin hetkiä tulee. Elämäänsä yleensä ja politiikkaan erityisesti kyllästyneet ihmiset, purkavat ahdistustaan ehdokkaille. Minulla on sekä ammattini että poliittisen rutiinini myötä onneksi keinoja käsitellä myös vihaisia ihmisiä.

Nyt on kuitenkin ollut mukavaa olla kadulla, vaikka toki 15 pakkasastetta tekee sen välillä rankaksikin.
Esitettä olen sisarien kanssa jakanut jo lähes 3000. Monet ihmiset ovat pysähtyneet keskustelemaan. Aiheita on käsitelty laajasti; perustulo, Nato, terveyspalvelut, koulut, EU:n liittovaltiokehitys, palomiesten eläkeikä, maailman köyhät, energiahuolto. On ihan mukava päästä keskustelemaan rauhassa aiheista. Monilla puhujilla on kokemusta heitä kiinnostavista aiheista. Kadulla seistessä saan siis myös uutta tietoa.

Huomenna lähden taas kampanjoimaan. Tarkoitus on päättää huominen kierros Ruoholahteen, ja tarjota kuumaa mehua ja pullaa naapurustolle.


Ensi viikolla luvassa on neljä paneelia. Tiistaina klo 18 Kallioseuran paneeli Kallion ala-asteella, keskiviikkona klo 13 Lääkäriliiton paneeli Porthaniassa, torstaina klo 18 Jätkäsaariseuran paneeli ja lauantaina 12-14 neljän puolueen paneeli Valkoisessa salissa. Lisätietoja näistä ilmestyy tänne.

Minerva

tiistai 20. helmikuuta 2007

Lumiukkoja

Maanystävät kampanjoi tänään lumiukoilla ilmastonmuutosta vastaan. Ilmaston lämpenemisestä ei tänään tosin näy merkkejä, kun Helsingissäkin on kunnon aurinkoinen pakkaspäivä. Testasin lämpökerrastojen toimivuutta aamulla, kun Irinan kanssa olimme Mannerheimintiellä jakamassani esitettä työmatkalaisille. Töiden jälkeen ajattelin suunnata Herttoniemeen, vaikka silmät hieman kirvelevät aamun jäljiltä. Epäilen, että pakkanen on hieman purrut niihin.

Ilmastonmuutos on noussut tärkeäksi vaaliteemaksi. Vanhanen toki jo ilmoitti, ettei sen torjumiseen kannata sitoutua. Maksaa liikaa. VTT tosin tutki ettei maksa. Heikki Korpela kirjoittaa aiheesta blogissaan niin hyvin, että laitan tähän linkin.

Aamulla huomasin Helsingin kansainvälistyneen kovasti. Olen viimeisen 15 vuoden ajan osallistunut kaikkien vaalien katukampanjointiin. siinä on aikaa tarkkailla ohikulkijoita. Ulkomaalaistaustaisten osuus on selvästi kasvanut. Hyvä niin. Kansainvälisen kaupungin on helpompi houkutella uusiakin tulijoita. Tekemistä tosin riittää vielä. Aamulla katselin myös ihmisten tapaa suojautua pakkaselta. Monenlaista pipo/huivi/käsine-yhdistelmää. Itselläni tekninen alusasu + microfleece. Niillä pärjää lämpimänä yli tunnin.

sunnuntai 18. helmikuuta 2007

Koulutus, joukkoliikenne, maahanmuutto

Otsikon sanajono ei välttämättä aukea kovin helposti. Siinä on kuitenkin pääkaupunkiseudun kannalta kolme keskeistä asiaa seuraavaan hallitusohjelmaan. Näiden kolmen asian kautta voidaan avata lähes kaikki ne asiat joista helsinkiläisten ehdokkaiden pitäisi näissä vaaleissa puhua.

Viikko on ollut uskomattoman kiireinen, ja siksi tämä blogikin on kärsinyt huomionpuutteesta. Alkuviikon illat kuluivat kokouksissa. Tiistaina kokoontui pääkaupunkiseudun neuvottelukunta. Laskin, että poliitikot ja virkamiehet yhteen laskien meitä oli lähes 50. Kun kokous kesti hieman yli 2 tuntia, kului aikaa yhteenlaskettuna kolmen työviikon verran. Toivottavasti saimme yhtä paljon aikaan.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa keskusteltiin seudun hallitusohjelmatavoitteista, jotka kiteytin otsikkoon. Niitä lukiessa voi ensi reaktiona olla, että peruspalveluthan puuttuvat tuosta kokonaan. Missä luuhaa terveydenhuolto ja vanhustenhoito, jotka tutkimusten mukaan ovat äänestäjien kannalta vaalien tärkeimmät teemat? Kyllä nekin sisältyvät tavoitteisiin vaikkeivät siellä näy.

Kaikki me kunnallispolitiikassa toimivat tiedämme, että lähivuosien suuria haasteita ovat terveydenhoidon ja vanhustenhoidon järjestäminen. Meillä on varsin yhteneväinen käsitys, että lisää rahaa näihin tarvitaan, koska väki Suomessa vanhenee. Molempiin tarvitaan myös lisää henkilöstöä, jotta hoito on laadukasta, ja ihmisille on aikaa. Jotta tämä toteutuu, tarvitaan riittävästi verotuloja kulujen kattamiseen, ja riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa hoitamaan ihmisiä. Sama koskee tietysti muitakin peruspalveluita.

Koulutus on Suomen keino pärjätä maailmassa. Olemme jo nyt varsin korkeasti koulutettu kansakunta, ja tästä asemasta kannattaa pitää huolta. Koulutus alkaa jo päiväkodin varhaiskasvatuksena ja esikouluna. Peruskoulussa täytyy myös onnistua opettamaan erilailla oppivia lapsia, jotta he peruskoulun päätyttyä voivat suunnata kiinnostustaan vastaavaan jatkokoulutukseen. Pelkällä peruskoululla ei nykymaailmassa oikein pärjää.
Korkeakouluista kannattaa erityisesti pitää huolta. Tämä korostuu etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa korkeakouluja on paljon. Perusopetukseen pitää olla rahaa, jotteivät opinnot veny siksi, ettei opetusta ylipäätään ole tarjolla. Myös opintotuen tasoa on nostettava, jotta täyspäiväinen opiskelu on mahdollista. Korkeakouluopetuksen maksuttomuudesta on myös huolehdittava. Vain se takaa kaikille lahjakkaille mahdollisuuden opiskeluun, vanhempien varallisuudesta riippumatta. Monet puolueet haikailevat nyt lukukausimaksuja, perustellen sitä eurooppalaisella käytännöllä. Niissä on kuitenkin yleensä tarjolla kulut (jopa asumis- ja elämiskulut) kattavia stipendejä, jotka elinkeinoelämä kustantaa. En ole nähnyt EK:n osoittavan kiinnostusta yliopistokoulutuksen maksamiseen valtion sijaan.

Joukkoliikenteen merkityksen ymmärtää lähes jokainen helsinkiläinen. Espoossa on jo heikompaa, koska siellä on vaikeampaa pärjätä ilman autoa. Helsingissä joukkoliikenteellä pääsee kaupungin sisällä kulkemaan varsin vaivattomasti, mutta kaupungin rajan ylittäminen on paitsi turhan kallista, myös monimutkaista. Joukkoliikenne pitää kaupungin toimivana ja viihtyisänä. Autoilijoidenkin etu on, että joukkoliikenne toimii, ja siten pitää osan potentiaalista autoilijoista poissa tieltä. Toimiva joukkoliikenne on myös yksi Helsingin kilpailuvaltti. Tämä on kaupunki, jonne yrityksen kannattaa sijoittua, koska täällä pääsee helposti paikasta toiseen. Jotta joukkoliikenne toimii koko seudulla, tarvitaan valtion rahaa investointeihin. Kehärata ja länsimetro ovat nyt tärkeimpiä. Raide-jokeri varmaan seuraava suuri investointi. Jokereita tarvittaisiin kehäteiden tapaan myös useampi. Valtion tukea tarvitaan myös lipun hintoihin. Täällä kunnat subventoivat lipun hintoja, valtion tuen ohjautuessa muualle. Joukkoliikenne on keskeisessä asemassa myös ilmastonmuutoksen torjumisessa. Liikenteen päästöt lasketaan lisäksi Suomen päästökiintiöihin. Eli jos autoilu lisääntyy, täytyy teollisuuden leikata päästöjään vielä enemmän kuin muuten.

Työperäisen maahanmuuton helpottaminen on yksi keino taistelussa työvoimapulaa vastaan. Kunnan järjestämät palvelut eivät pyöri, eivätkä yritykset menesty, jos työvoimasta on pula. Suomessa on vielä nyt paljon työttömiä. Mutta, väestö Suomessa ikääntyy, ja monia aloja uhkaa siksi työvoimapula. Tulijoita täytyy siis vähän houkutella tänne. Tässä nykyhallitus on toiminut erityisen kehnosti. Uusien maiden liittyessä EU:iin, säädettiin näistä maista tuleville siirtymäaika, joka tosin myöhemmin havaittiin virheeksi. Suomi ei ole kovinkaan monen työn perässä muuttajan ykkösvalinta. Yliopisto-opiskelijoilla ei myöskään ole mahdollisuutta jäädä opintojen jälkeen Suomeen. Tähän epäkohtaan on luvattu muutosta, mutta ilmeisesti neljä vuotta on liian lyhyt aika kaikkein myöntämän epäkohdan korjaamiseen. Tänne jo asettuneet ja kotiutuneet korkeakoulututkinnon suorittaneet nuoret ajetaan Suomesta pois, ja samalla mietitään miten houkutella tänne koulutettua väkeä muualta. Varsinaista hölmöläisen peiton jatkamista. Tämän korjaamiseksi suunnitellaan yliopiston lukukausimaksuja, sen sijaan että korjattaisiin ongelma oleskelulupajärjestelmässä.

Koulutus, joukkoliikenne ja maahanmuutto sisältävät siis pääkaupunkiseudun hallitusohjelmatavoitteiden ytimen. Miten näissä onnistumme, ratkaisee esimerkiksi verotuksen tason. Koska jos saamme tänne paljon yrityksiä, joiden tuotteita ostetaan maailmalla, voi verotus olla lievempää. Jos taas työttömiä on paljon, on ns. huoltosuhde huonompi, ja verotus kiristyy. Palvelujen tasokin riippuu onnistumisestamme. Menestyvässä kaupungissa on tietysti varaa parempiin palveluihin, kuin jos jaamme niukkuutta kaikille tarvitseville. Täytyy siis toivoa, että vaalien jälkeen maalla on hallitus, joka ymmärtää kaupunkipolitiikkaa yleisesti ja metropolipolitiikkaa erityisesti.

Loppuviikosta VM.n Pekkarinen toppuutteli poliitikkojen vaalilupauksia kertomalla, ettei ns. jakovaraa oikein ole. Pääministeri Vanhanen päätti heti kertoa, että virkamiehet laskevat väärin. Demarit olivat itse myös laskeneet jakovaraa olevan, koska ovat jo kovasti luvanneet sitä jakaa. Ehdokkaana tulee ristiriitainen olo. En ole koskaan arvostanut sitä, että luvataan sellaista josta tiedetään ettei siihen ole varaa. Nyt valtiontalouden virkamiehet varoittelevat ettei varaa ole, mutta pääministeri ja valtionvarainministeri lupaavat, että rahaa piisaa. Itse toivon, että hyvällä politiikalla lisäämme Suomen menestystä, ja siten saamme rahaa tarpeellisten palveluiden hyvään hoitamiseen ja kehittämiseen.

Loppuviikosta tulivat vaalinumerot. Olen neiti 45. Sain perjantaina jo ekan satsin esitteitäkin. Kannatti valita helsinkiläinen paino, jonka loistava palvelu toi esitteet kotiovelle asti. Autottomana arvostan tällaista palvelua. Kaksi laatikollista esitteitä painaa rutkasti. Lauantaina olin jo kaupungilla jakamassa esitettä, ja keskustelemassa ihmisten kanssa. Mukava alku neljän viikon kampanjarutistukselle, joka nyt pääsi käyntiin. Sunnuntaina olimme Elinan ja Villen kanssa Sinebrykoffin puistossa tarjoamassa kuumaa mehua, pullaa ja vaalimateriaalia. Kaikki kävivät hyvin kaupaksi.

Minerva

maanantai 12. helmikuuta 2007

Eivätkö kaikki olekaan demareita?

Viikonloppuna Eero Heinäluoma avasi demarien perinteisen vaalikampanjan. Siis varsinaiset kampanja-avajaiset olivat aiemmin, mutta nyt tuli perinteinen osuus: ”Miksi kaikki puolueet eivät ajakaan demarien agendaa?”
Hän valitti Keskustan verolinjausten lähentyneen Kokoomuksen linjauksia. Eikö Heinäluoma ole aiemmin huomannut demarien istuvan samassa hallituksessa kahden porvaripuolueen kanssa? Luulen, että viestin ydin oli muistuttaa äänestäjille, että Keskusta on porvaripuolue. Sen ja Kokoomuksen verolinjausten lähentyminen piti ilmeisesti ottaa esille, jotta äänestäjät huomaisivat pelätä porvarihallitusta.

Viime eduskuntavaalien alla käytiin kovin vähän sisältökeskustelua. Kaikki keskustelutila käytettiin aivan naurettavan pääministerikampanjan käymiseen. Kolme kuukautta vaalien jälkeen kumpikaan pääministeriehdokkaista ei ollut pääministeri.
Mutta veroista keskusteltiin myös viime vaalien alla hieman. Vaalien alla kokoomus liputti veronalennuksia, Kepu taisi luvata niitä hieman, demarit eivät lainkaan. Kokoomus on sen jälkeen kehunut hallituksen toteuttaneen heidän verolinjaansa. Tosin edes Kokoomus ei tainnut luvata varallisuusveron poistamista.

Aika monien vaalien alla olen huomannut demarien närkästyvän kun muilla puolueilla onkin oma agenda. Eivätkö kaikki olekaan demareita? Miten Vihreät voivat esittää perustuloa, kun se kertakaikkisesti ei käy demareille. Sosiaaliturvajärjestelmä on ilmeisesti erityinen demarien tekijänoikeuden alainen luomus, koko sekavuudessaan. Vihreiden perustulomalli on tämän tekijänoikeuden loukkaamista.
Perustulon idea on selkiyttää ja yhteen sovittaa nykyistä tukijärjestelmää. Tätäkin tärkeämpää on, että perustulo kannustaa ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, kun saatu tulo ei vähentäisi tukia ja viivästyttäisi niiden saamista.

Toinen ilmiö on mustasukkaisuus peruspalveluista. Suomessa vallitsee puolueiden kesken varsin laaja yhteisymmärrys erilaisten yhteiskunnan tarjoamien palveluiden hyödyllisyydestä. Ristiriitaa on tavasta järjestää nämä palvelut, sekä palveluiden laajuudesta ja käyttäjiltä perityistä maksuista. Toki näissäkin ristiriidoissa on ihan riittävästi sovittamista, ja puolueiden välisiä eroja on löydettävissä. On kuitenkin mahdotonta käydä keskustelua, jos uusien ehdotusten tekeminen koetaan periaatteellisella tavalla vääräksi. Itse toivon, että politiikassa keskustelu ja erilaiset uudet ideat ovat sallittuja.

sunnuntai 11. helmikuuta 2007

Ei me kuitenkaan viitsitä

Ilmastonmuutos ei päästänyt otteesta tänäänkään. En tarkoita, että olisin odottanut sen jotenkin yhtäkkiä hellittävän, mutta olin oikeastaan ajatellut kirjoittaa tänään jostain muusta. Nyt vaalien allahan on puhetta ja kirjoittelua ilmastonmuutoksesta riittänyt, ja se on tietysti hyvä. Vihreät ovat puhuneet aiheesta vuosia, ja meitä on pidetty lähinnä höyrähtäneinä häiriköinä. Nyt kun Ollilakin on havahtunut, niin puolueet ovat kilvan rientäneet vakuuttamaan tekevänsä asian suhteen jotain. Ilmastonmuutoksesta on jopa saatu loistava perustelu ydinvoimalle. Paavo Lipponenkin voi hymyssä suin kierrellä Eurooppaa kertomassa, että dont worry, meillä on ratkaisu ilmasto-ongelmiin.

Pitäisi siis olla tyytyväinen, kun ilmastonmuutokseen suhtaudutaan vakavasti.
Mutta, lehdessä kerrottiin, että hallitus oli lykännyt ratkaisua päästövähennyksistä. EU on esittänyt että kaikki EU-maat sitoutuisivat 20 % yksipuolisiin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Ministeri Pekkarisen huolena on, että päästövähennykset huonontavat kilpailukykyä, ja siksi hänen mielestään asiaa pitää harkita.

Laskin, että EU:ssa asuu 7.5 % maailman ihmisistä. Kasvihuonekaasuista tuotamme n. 25 %. Eli meitä on noin joka 13 maailman ihmisistä, mutta neljäsosa päästöistä. Kehittyvien maiden päästöjen on arvioitu nousevan, kun elintaso niissä nousee. Kun tavoitteena on maailmanlaajuinen päästöjen vähentäminen, niin minun logiikallani meidän EU:ssa pitää tehdä vähän enemmän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kilpailukyvyn täytyy tietysti olla kauppa- ja teollisuusministerin huolenaiheena, mutta jos EU:ssa kaikki maat sitoutuvat samoihin tiukempiin tavoitteisiin, koskevat samat ehdot kuitenkin aika suurta joukkoa.

Minun on vaikea luottaa siihen, että ilmastonmuutoksen kanssa ollaan tosissaan, kun samalla ei olla valmiita tekemään asialle mitään. ” Ei me kuitenkaan viitsitä, kun ei noi toisetkaan ikinä koskaan mitään.”’

En onneksi viettänyt koko päivää hallituksen tehottomuutta miettien. Eilen illalla jo rentouduin Katjan ja Milkon kanssa, katsomalla heidän luonaan elokuvan ”Uskollinen puutarhuri.” Yleensä suosin elokuvateattereita, mutta flunssa vaivaa edelleen. Ja toisaalta tämä hyvä leffa oli jäänyt väliin kun se oli teatterilevityksessä.
Tänään olin juhlimassa serkuntytön Mirandan 7 v synttäreitä. Hänen mielestään paras vieras oli kuitenkin Katjan 4kk ikäinen Julius-vauva, mutta kyllä meidän muidenkin osallistumista taidettiin arvostaa, etenkin kun Julius ei vielä osaa laulaa. Illalla katsoimme vielä Katjan perheen kanssa yhden romanttisen komedian. Elokuva oli ok, mutta vielä mukavampaa oli lojua vierekkäin sohvalla. Onneksi asumme koko porukka niin lähekkäin, ettei minun tarvinnut viettää tylsää päivää toipilaana kotona, vaan pääsin vähän nauttimaan sosiaalisesta elämästä.


Minerva

perjantai 9. helmikuuta 2007

Kyllä maalla on mukavaa

Pääministeri Vanhanen moittii blogissaan Helsinkiä fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä. Tukholma tuottaa vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä asukasta kohti. Ilmastonmuutos onkin siis Helsingin vika.
Vanhasen logiikka ikävä kyllä mättää. Todennäköisesti tarkoituksella.
Vanhanen itse vastusti viidennen ydinvoimalan rakentamista, kun eduskunta päätti sen rakentamisesta, mutta on sen jälkeen kääntänyt kelkkansa. Ehkä se tapahtui samanlaisen loogisen väärinymmärryksen seurauksena kuin Helsingin moittiminen.

Energiakysymykset eivät ole helppoja, ilmastonmuutos kokonaisuudessaan vielä monimutkaisempi. Mutta yritän vähän selventää missä Vanhasen eksyi.
On totta, että Helsinki käyttää voimaloissaan kivihiiltä, joka on fossiilinen polttoaine. Vuosaaren voimalaitos toimii maakaasulla, joka on vähemmän haitallinen, mutta fossiilinen kuitenkin. Voimalaitokset tuottavat sähkön lisäksi kaukolämpöä (nykyisin myös kaukokylmää) ns. kaupanpäälle. Kaukolämpöä voidaan tuottaa vain siellä missä asuu ihmisiä, koska kuumaa vettä ei voi kuljettaa pitkiä matkoja, kuten sähköä. Vesivoimasta ei tule päästöjä, muttei myöskään kaukolämpöä kaupanpäällisenä.

Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto olisi toki mahdollista bioenergiaa, esim. pellettejä käyttämällä. Pellettejä ei Suomessa kuitenkaan tuoteta niin paljon, että niitä riittäisi kaikkiin lämpökattiloihin. Mikäli ydinvoimapäätöksen yhteydessä hyväksytty ”risupaketti” olisi toteutettu, olisi tilanne toinen. Nyt kuitenkin risua ja pellettejä on liian vähän. Helsinki voisi parantaa päästötasettaan tuomalla pellettejä Helsinkiin. Kivihiiltä poltettaisiin Suomessa kuitenkin yhtä paljon kuin nyt. Pelletit siis kuskattaisiin Keski-Suomesta Helsinkiin, ja hiili Helsingin satamasta Keski-Suomeen. Jos hiiltä poltetaan, kannattaa se tehdä sataman vieressä. Samalla pitää tietysti pyrkiä hiilen poltosta eroon.

Vanhanen on todennut, että lasten pitää kasvaa maalla. Maalla tarkoittaa tässä kaupunkien liepeillä olevaa haja-asutusaluetta, ei siis varsinaista maaseutua kuitenkaan. Politiikassa tätä kutsutaan yhdyskuntarakenteen hajoamiseksi. Tätä hajoamista Vanhanen on aatteensa mukaisesti pääministerinä edistänyt.
Kehyskuntiin sijoittuva asuminen johtaa autoliikenteen lisääntymiseen. Autoilun kasvihuonekaasupäästöt ovatkin Uudellamaalla nousseet hurjasti (15% vuosina 1990-2003.)

Omakotiasumisen ongelmiin liittyy myös sähkölämmitys. Suomessa lämpiää 700 000 omakotitaloa sähkölämmityksellä. Se on sähkön väärinkäyttöä, koska lämmittämiseen kelpaa ”vähemmän jalostunut” energia, enkä tarkoita öljykattiloiden paluuta. Maalämpöpumppuja on Suomessa vähän, Ruotsissa paljon, pelletit sopisivat omakotitalon lämmittämiseen erinomaisesti myös, ja kehyskunnissa kaukolämpöä voisi käyttää myös omakotitaloissa.

YTV:n ilmastostrategia
kertoo päästöjen muutoksista pääkaupunkiseudulla. Helsingissä asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vähenivät aikajaksolla 1990-2002, mutta Espoossa ja Vantaalla sähkölämmitetyt omakotitalot lisäsivät päästöjä.

Uusiutuvaan energiaan kannattaa ja pitää siirtyä. Siirtymävaiheessa kannattaa käyttää järkeä, eikä kuskata polttoainetta ristiin rastiin imagosyistä. Pääministeri voisi laadituttaa ohjelmaan Suomen irtautumisesta öljyriippuvuudesta sekä fossiilisista polttoaineista ylipäätään. Autoilutarpeen vähentäminen voisi olla toinen hyvä ohjelman aihe.

Täältä löytyy Vihreiden tänään julkistama Irti öljyriippuvuudesta-ohjelma.

Minerva


ps. Rikoin varmaan kaikkia pyhiä blogi-sääntöjä, ja lisäsin sivuille vanhat kolumnini sekä joitain puheita. Huomasin vain tämän blogi-muodon sopivan niiden esittämiseen ja arkistointiin hyvin. Varmaan joku näppärämpi tietokonetyyppi tekisi toisin, mutta mun näppäryys riittää tähän.

torstai 8. helmikuuta 2007

In the Quiet Morning

Kaksi päivää on kulunut äänettömänä. Flunssa vei äänen, ja lääkärinä tiedän, että siihen auttaa vain täydellinen puhekielto. Yleensä minusta ei ole tarjolla äänetöntä versiota, vaan jos näyn, myös kuulun, joskus jopa kuulun ennen näkymistä. Eräs tuttava juuri totesi minun kovaäänisenä olevan tietoturvariski.

Nyt on kuitenkin oikea vire blogin aloittamiseen, kun muu viestintä on tekstarien varassa.

Reilu kaksi vuotta sitten ryhdyimme Arno Kotron kanssa käymään keskustelua yhteiskunnasta sähköpostitse. Tekstit ilmestyivät lokakuussa 2005 Ajatuskustannuksen kustantamana, Suoraa ja koukkua-kirjana. Aloittaessa en tiennyt mitä teksteistä tulee, sama tunne nyt. Keskustelustamme olisi varmaan tullut parempi, jos olisimme käyneet sitä blogissa, ja saanet myös muiden kommentteja mukaan. Mutta keskusteluja on erilaisia.

Eduskunta päätti eilen torjua alkoholihaittoja varoitustarroilla alkoholipulloissa. Hallitus kai paikkailee viinaveroalen ryvettämää mainettaan päihdeongelmien torjumisessa. Veroalen myötä alkoholihaitat ovat moninkertaistuneet. Alkoholikuolemiakin oli viime vuonna ennätysmäärä. Varoitustarrojen lisääminen on aika hullua hommaa. Tupakan suhteen ne toimivat paremmin, koska tupakkaa ei voi kohtuukäyttää. Mutta, jotta alkoholivaroitustarra olisi muutakin kuin hurskastelua, pitäisi sen valistaa kohtuukäytöstä. Aika iso tarra. Jos terveysvalistus olisi näin helppoa, voisivat terveydenhoitajat ja lääkärit keskittyä johonkin muuhun. Mutta useimmissa elintapa-asioissa kyse on kohtuuden opettelemisesta. Valistaa voidaan siitä mikä on kohtuus, ja keinoista miten pysyä kohtuudessa. Mutta kohtuudessa pysymisen joutuu jokainen harjoittelemaan itse. Varoitustarra ei siinä auta.

Kohtuus on hieno määre muutenkin. Voisiko kulutuksen kohtuullistaminen auttaa ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä? Vai onko kaikki se mitä keksimme haluta aina kohtuullista?

Mimmo