Valtuuston syksy on lähtenyt taas käyntiin kesätauon jälkeen. Itselläni valtuustotyö jatkuu uudesta näkökulmasta valtuuston valittua minut viime kokouksessaan puheenjohtajaksi. Aikaa uusi tehtävä vienee saman verran kuin aikaisempi kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuus ja ryhmäpuheenjohtajuus. Näkökulma tietysti on hieman toinen. Lähtökohtana kuitenkin nyt kuten aiemmin on demokraattisen järjestelmän kautta tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä. Hyvään päättämiseen tarvitaan mielestäni ainakin riittävästi tietoa, ja lisäksi usein sopivasti arvoja ja tunnetta. Tietojen hankkiminen vie yleensä paljon aikaa, arvot ja tunne löytyvät nopeammin.
Kesällä olen nauttinut kiireettömyydestä ja suunnitelmattomuudesta, mutta etenkin perheen ja ystävien seurasta. Syksyllä kalenteri täyttyy kokouksista palavereista, neuvotteluista, tapaamisista, puhetilaisuuksista yms. Ystäviäkin varten pitää tehdä kalenterimerkintöjä jotta sosiaaliset suhteet eivät joudu täysin hunningolle. Minulla on onneksi perhettä ja ystäviä lähellä enkä joudu viettämään aikaani yksin jos en halua.
Helsingissä on paljon niitä joilta läheisten luoma verkosto puuttuu. Talouksista puolet on yhden hengen talouksia. Yksinäisyys tai sosiaalisten suhteiden puute ei välttämättä vaivaa vain yksinäisiä, myös perheet voivat olla vailla ystävää ja neuvojaa. Monella sukulaiset asuvat kaukana. Isossa kaupungissa on myös helppo kadota ihmisjoukkoon. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, ei läheisiä ihmisiä välttämättä löydy. Kerrostaloissa saatetaan kiinnittää huomiota niihin jotka aiheuttavat häiriötä, mutta ei useinkaan huomata niitä jotka tarvitsevat apua. Etenkin pienten lasten kanssa elämä on usein jopa ylitsekäymättömän raskasta. Jos ympäriltä puuttuvat ne jotka voisivat lastenhoidossa neuvoa tai auttaa, saattaa arki kaatua liian raskaana perheen päälle.
Kaupunki ei voi ryhtyä luomaan ihmisten välisiä suhteita, mutta hyvä kaupunki suunnitellaan niin että ihmiset helpommin kohtaavat toisensa. Asuinalueet pitää suunnitella niin että ihmiset voivat kiintyä omaan naapurustoonsa. Alueilla pitää myös olla luontevia paikkoja ihmisten kohtaamiseen. Helsingissä on uusille alueille rakennettu kerhotiloja ja asukastaloja, jotta tilat asukkaiden omaan toimintaan ovat olemassa. Asukastoiminnan pyörittäminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään talkoovoimalla, tarvitaan myös rahoitusta asukastyöntekijän palkkaamiseen. Kaupungin kannalta asukkaiden oma toiminta on yleensä erittäin hyödyllistä. Asukastilan soppapäivänä vaihdetaan ruokaohjeita ja lastenhoitovinkkejä. Alueella asuvat vanhukset voivat myös antaa hyviä neuvojaan. Kerhotilassa mahdolliset harrastukset vievät ajatukset pois työstä tai muista stressin aiheista, kirpputoripäivänä vanhat tavarat löytävät uuden käyttäjän.
Tutkimusten mukaan ne ihmiset joilla on hyvät sosiaaliset suhteet pysyvät terveempinä ja elävät pidempään, joten asukastoiminta voidaan nähdä myös ennaltaehkäisevänä terveydenhuoltona.
Minerva Krohn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti