lauantai 31. joulukuuta 2005

Tärkeää

Uusi kalenteri on ihanan tyhjä, loputtomasti päiviä käytettäväksi. Ajastahan ei voi olla pula, sitä tulee koko ajan lisää. Todellisuudessa aika loppuu aina kesken. Kiireen vuoksi jätän hoitamatta monta sellaista asiaa, jotka haluaisin tehdä. Entä jos priorisoisin asiat paremmin? Ehkä onnistuisin täyttämään kalenterini sellaisella, joka myös loppuvuodesta näyttää mielekkäältä. Päätän aloittaa listaamalla tärkeitä ja turhia asioita. Yritän karsia turhat, jolloin aikaa jää tärkeille. Vaikuttaa yksinkertaiselta. Olen tyytyväinen suunnitelmaani.

Töiden osalta tärkeän ja turhan listaaminen vaikuttaa ensin helpolta. Toisaalta myös turhat asiat on yleensä pakko tehdä. Joudun ensi vuonnakin laatimaan c-lausuntoja toimintakyvystä, jota en itse ole ollut havainnoimassa. Ajankäytöllisesti turhaa, mutta hoitotukea saavan vanhuksen kannalta tärkeää. Päätän kuitenkin täyttää työpäiväni vain tärkeällä, ja jättää turhat asiat hoitamatta. Kokonaisuudessaan töissä käynti on sitä paitsi ajankäytöllisesti plussan puolella.

Entä muut turhat asiat. En kai voi listata turhiksi kokouksia, joissa kuitenkin päätetään tärkeistäkin asioista. Demokratia toimii tekemällä päätöksiä kokouksissa. Etukäteen ei voi tietää mikä kokous on tärkeä, ja mikä täysin turha. Joudun siis jättämään kokoukset pois turhien asioiden listalta, vaikka osa kuuluisi sinne aivan varmasti. Viikko sitten esimerkiksi kuuntelin yksityiskohtaista selostusta moottoriurheilun ratatarpeista Uudenmaan alueella. Samalla tarkkuudella käsiteltiin myös eri ammuntalajeja. Oma ajatukseni harhaili. Ralliautoilu ja ampuminen eivät pääse ajankäytön priorisoinnissani korkealle. Vaikka molemmilla kuulemma harrastajamäärä kasvaa, ja ratoja tarvittaisiin runsaasti lisää.

Lopulta listaan vain tärkeät asiat, ja päätän keskittyä ensi vuonna niihin. Turhat asiat varmaan katoavat itsestään kun ei niille enää jää aikaa.

Perhe
Sinkkuna minut usein lasketaan perheettömäksi. Perhettä on kuitenkin ympärillä kadehdittavasti. Ruokapöydän jatkopalat eivät ole riittää, kun jouluaterialle kertyy 12 henkeä. Perheelle pitää varata enemmän aikaa. Kesällä suunnittelin tekeväni joskus koulun jälkeen ruokaa sisarten lapsille. Yhtenä perjantaina onnistuin lämmittämään hernekeittoa. Söimme sitä iloisina pöytäni ääressä ja muistelimme kesäistä retkeä, jolloin hernekeittokippoon satava vesi sekä jäähdytti keiton että lisäsi sen määrää. Muisto matonpesukalliolle tehdystä nuotiosta lämmittää keskellä talvea.

Ystävät
Ystäville päätän varata enemmän aikaa. Kun illat ja voimat kuluvat kokouksissa täytyy ystävien tapaamiset joskus sopia kuukautta aiemmin. Minulla on onneksi edelleen ystäviä jotka sietävät seuraani, silloinkin kun minulla on voimia vain heidän sohvallaan makaamiseen. Useammin voisin kuitenkin ehtiä kahvilaan juttelemaan tai kutsua jonkun iltateelle.

Teatteri
Hyvä teatteriesitys herättää kaikki aistit. Esitys on ainutkertainen, vaikka sama näytelmä olisi ohjelmistossa pitkään. Tuntuu hurjalta, että näyttelijä eläytyy rooliinsa siinä edessäni. Asiat tapahtuvat muutaman metrin päästä minusta, oikeasti.
Syksyllä luukusta tuli teattereiden syysohjelman esitteitä. Laitosteatterit eivät innosta, mutta ymmärsin, että myös pienempien teattereiden liput tulivat silloin myyntiin. En osannut suunnitella milloin teatterille olisi aikaa. Näytökset myytiin loppuun, ja moni hyvä esitys jäi näkemättä.

Elokuvat.
Elokuvista puuttuu teatterin ainutkertaisuus, mutta hyvä tarina vie mukanaan. Eteeni loihditaan kokonaan toinen maailma, johon minä saan siirtyä. TV latistaa hyvänkin filmin, joten elokuviin pitää todella lähteä, eikä odottaa DVD-kopiota.

Hyvä ruoka
Pahaa ruokaa ei kannata syödä, jollei ole pakko. Yleensä ei ole. Täytyy huolehtia, että tarjolla aina on sellaista jonka syömisestä nauttii. Vielä parempi jos seuraksi saa perhettä tai ystäviä, koska yksin syötynä kaikki menettää osan herkullisuudestaan.

Kävely
Erityisesti pidän sauvakävelystä, mutta otsikossa se näyttäisi liian keski-ikäiseltä. Kotini vierestä lähtee reitti meren rannalla hautausmaan vieressä. Pala luontoa keskellä Helsinkiä. Vuodenaikojen vaihtelun näkee reitin varrella hyvin. Seuraksi voi myös pyytää ystävän tai sisaren, jolloin tulee monta tärkeää asiaa hoidettua kerralla.

Yrjönkadun uimahalli
Suomen vanhin uimahalli, jossa on hieno roomalaisen kylpylän tunnelma. Puulämmitteinen sauna ja naku-uinti. Kahden tunnin matka toiseen maailmaan.


Minerva Krohn

sunnuntai 13. marraskuuta 2005

Näkymättömät

Lehdessä kerrotaan tomaatin viljelystä Espanjassa. Uudenmaan kokoinen alue on lähes kokonaan muovin peittämää jättimäistä kasvihuonetta. Pelkkä lämpö ja valo eivät riitä kasvattamaan vihanneksia, joten lannoitteita käytetään runsaasti. Lehden kuvassa näkyy likaista hiekkaa. Taimia pitää hoitaa, ja tomaatit pakata laatikoihin, jotta ne voidaan kuljettaa lähikauppaamme. Tämän työn tekevät laittomasti maahan tulleet afrikkalais-siirtolaiset. Perhe ja suku Afrikassa on kerännyt rahaa lähettääkseen heidät paremman toimeentulon ja suurempien mahdollisuuksien Eurooppaan. Eurooppa ei kuitenkaan toivota näitä maahanmuuttajia tervetulleiksi. Laittomasti maahan tulleina he pysyvät laittomina siirtolaisina. Heillä ei ole mahdollisuutta valittaa huonosta kohtelusta, vaarallisista työolosuhteista, asumiseen kelpaamattomista olosuhteista. Tuhannet nuoret miehet ovat loukossa jättiläiskasvihuoneessa pakkaamassa punaisia herkkuja laatikoihin. Heidän äänensä ei kuulu EU:n päätöksenteossa.

Pariisin lähiöissä maahanmuuttajat, lailliset ja laittomat, ovat jo pari viikkoa mellakoineet polttamalla autoja öisin. Seine-joen romanttisista rannoista ja mahtavista taidekokoelmista tunnettu kaupunki on näyttänyt uutiskuvissa täysin vieraalta. Eiffel-tornin sijaan kuvissa näkyy rappeutuvia elementtitaloja ja hoitamatonta joutomaata. Miljoonakaupungin takapiha ja siellä asuvat toivonsa menettäneet nuoret eivät yleensä pääse aamiaispöytäämme ja olohuoneeseemme, koska niillä ei ole uutisarvoa. Vasta polttopullot ovat tehneet nämä siirtolaiset näkyviksi.

Suomessa maahanmuuttajia on hyvin vähän, ja laittomasti maahan tulleita tuskin lainkaan. Meillä ei myöskään ole rappeutuneita kerrostaloalueita, joihin kielitaidottomat ja kulttuuriamme tuntemattomat tulijat olisi jätetty oman onnensa nojaan. Helsingissä vuokra-talot ovat laadukkaita, ja niitä peruskorjataan asumisen tason takaamiseksi. Koulut ja puistot pidetään kunnossa, terveyskeskukset ovat kaikkien käytettävissä, päivähoitoa tarjotaan kaikille lapsille. Kaupunginosia ei päästetä eriytymään niin että, jossain asuisivat vain ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Hyvässä kaupungissa ei ole lähiöitä, joissa ei pimeällä uskalla liikkua.

Kaikessa emme kuitenkaan ole onnistuneet Pariisia paremmin. Myös meillä maahanmuuttajien työttömyys on yleisempää kuin syntyperäisen väestön. Myös meillä maahanmuuttajat saavat töistä lähinnä niitä jotka suomalaiset kokevat likaisiksi, ikäviksi tai vaarallisiksi. Edes kouluttautuminen ei välttämättä auta maahanmuuttajanuorta työelämään, kun työhaastatteluun ei huolita ulkomaalaistaustaisia. Kyse on silkasta rasismista, jolla estetään muualta tulleita pääsemästä sisään suomalaiseen yhteiskuntaan. Moni onkin jo muuttanut pois Suomesta voidakseen aloittaa elämänsä muualla, vähemmän rasistisessa ympäristössä.

Helsingissä on huolehdittava siitä että, kaikki kaupunginosat pysyvät viihtyisinä ja turvallisina asua. Koulutusta pitää olla tarjolla kaikille lapsille ja nuorille, jotta he voivat hankkia ammatin ja toimeentulon aikuistuttuaan. Työelämän pitää olla avoin myös muille kuin länsimaalaisille. Työturvallisuuden pitää olla laadukasta myös raskaammissa epäsuositummissa töissä. Maahanmuuttajien pitää myös voida tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntyyliin. Tämä onnistuu vain luomalla suhteita syntyperäisten ja muualta tulleiden asukkaiden välillä. Kaupunki voi järjestää mahdollisuuksia kohtaamiseen puistoruokailun lomassa tai asukastalossa, mutta meidän kaupunkilaisten pitää rohkeammin tutustua toisiimme. Monikulttuurisuus edellyttää aitoja kontakteja. Kielitaitokin karttuu paremmin, jos kielelle on joskus käyttöä.

Suomen pitää vaatia EU:ta hoitamaan myös laittomien siirtolaisten asiat kuntoon. Emme voi rakentaa suomalaista tai eurooppalaista hyvinvointia polkemalla muiden oikeuksia. Euroopan näkymätön työvoima pitää tehdä näkyväksi.

Minerva Krohn

keskiviikko 2. marraskuuta 2005

Budjetista valtuustossa 2005

Suositellut aikarajan puitteissa muutamia kommentteja budjetista.

Kaupungin talous on edellisen valtuustokauden sopeuttamisohjelman jälkeen seurauksena nyt parempi kuin parina aiempana vuonna. Taloudellinen tilanne on siis kohtuullinen, muttei kuitenkaan hyvä.
Budjettia kasvattaessa pitää olla malttia, koska kasvaneet menot pitää myös tulevina vuosina pystyä maksamaan. Myös poistojen jälkeen tulisi pyrkiä positiiviseen vuosikatteeseen, joka siis ei vielä onnistu. Mikäli käytämme palveluihin ja investointeihin enemmän rahaa kuin mitä veroilla keräämme, käytämme myös tulevien veronmaksaja- ja päättäjäpolvien rahat.

Palvelutarpeita, ja etenkin –toiveita olisi toki varmasti budjetissa nyt olevaa enemmän. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei kaupunginhallituksella, kaupunginjohtajalla eikä edes rahoitusjohtajalla ole salaista erillistä rahakasaa josta rahaa voisi budjettilisäyksiin ottaa. Joudumme siis jatkossakin järjestämään kaupungin palvelut niillä tuloilla joita meillä on käytössä. Tuloihin sisältyvät verotulojen lisäksi asiakasmaksut sekä mielestäni kohtuullisessa määrin myös liikelaitosten, kuten Helsingin energian tuotto.
Kuntapäättäjänä pidän veroista, koska arvostan palveluita joita niillä järjestetään. Toki myös näitä palveluita tuottavana julkisen sektorin työntekijänä minulla on myös henkilökohtaiset syyt arvostaa verorahoja.

Helsingin taloutta uhkaa jatkossa verotulojen hidas kasvu. Väestön vanhetessa palveluiden tarve kasvaa. Etenkin yli 85-vuotiaat tarvitsevat terveys- ja sosiaalisektorin palveluita paljon. Toisaalta eläkkeellä olevien määrän kasvu vaikuttaa verokertymään, koska eläketulot tuppaavat olemaan palkkatuloja pienempiä.
Verotulojen kasvattamiseksi jatkossa tulee työllisten määrä saada nousuun. Tärkeää on siis estää nuoria putoamasta työelämän ulkopuolelle. Tämä asettaa paineita koulupuolelle, ja esim. pajakouluihin. Nuorten syrjäytymistä ja päihdeongelmia pitää myös pystyä ennaltaehkäisemään. Kodin ja koulun lisäksi tähän tarvitaan toimivaa nuorisotoimea tukemaan nuorten kasvua, ja esim. kulttuuritoimea tarjoamaan elämyksiä, jotka syntyvät selvin päin.
Tulemme myös tarvitsemaan työperäistä maahanmuuttoa, jotta yrityksille riittää työvoimaa. Jotta tässä onnistuisimme, tulee meidän hyödyntää kaupungissamme jo olevien ulkomaalaistaustaisten asukkaiden osaaminen. Kaupungin on myös panostettava rasismin torjumiseen, jotta myös ulkomaalaistaustaiset kokevat Helsingin mukavaksi ja houkuttelevaksi kaupungiksi. Toistaiseksi emme ole tässä onnistuneet. Maahanmuuttajillamme on vaikeuksia päästä sisään työmarkkinoille, vaikka koulutustakin olisi. Koulutetuista maahanmuuttajista huolestuttavan moni on äänestänyt jaloillaan ja muuttanut maamme rajojen ulkopuolelle. Maahanmuuttajien kotouttamisessa ei riitä pelkästään kulttuurikeskus Caisan resurssit, tarvitaan myös muiden hallintokuntien toimia. Ja etenkin asennemuutosta, myös täällä valtuustossa, jossa moni vielä näkee maahanmuuttajan ongelmana, vitsaillen kotouttamisen sijaan kotiuttamisesta.

Viime kauden suuria päätöksiä olivat mm. sosiaali- ja terveystoimen organisaatioiden muuttaminen ns. linjaorganisaatioiksi aiemman aluemallin sijaan. Uudistuksen tarkoituksena on varmistaa palveluiden tasa-arvoisuus eri alueiden asukkaille. Palvelut tuleekin järjestää niin, että alueelliset erot palveluiden tarpeessa otetaan huomioon. Terveyspuolella organisaatiouudistus on ilmeisesti sujunut kivuttomammin kuin sosiaalipuolella, mutta alueellisia eroja palvelutasossa on valitettavasti sielläkin. Joudumme edelleen miettimään myös rakenteellisia uudistuksia., koska muuten käy niin että talouden tiukentuessa palveluista karsitaan kaikki ei-lakisääteinen. Tästä kuvaavaa oli valtuuston käymä keskustelu adoptiopalveluun liittyen. Lautakunnan pj totesi että sosiaalipalveluissa on tiukkaa, ja siksi 1.8 henkilötyövuotta vaativa adoptiopalvelu oli uhattuna.
Emme kai todella halua karsia kaikkea ei-lakisääteistä esim. adoptiopalvelua, puistoruokailua, asukastoimintaa, terveydenhuollon ennaltaehkäisevää työtä.
Helsingin peruspalvelut ovat edelleen kalliimpia kuin muissa suurissa kaupungeissa. Emme siis ole turvassa ns. verkkotarkastelulta jatkossakaan. Rahat kannattaa käyttää asukkaiden palveluihin hallinnon ja tilakulujen sijaan.

Valtuuston tulisi jatkossa ottaa talouden ja palveluiden suunnitteluun strategisempi ote. Kaupunginjohtaja Pajunen on luvannut että seuraava valtuusto tekee valtuustokauden mittaisen strategian joka on kytketty talouteen. Tällaiseen strategiseen suunnitteluun tulee pyrkiä jo tällä kaudella. Nyt usein käy niin, että myönnämme virastolla tietyn määrärahan, ja sitten puheilla ja irrallisilla päätöksiä kasaamme suuren määrän toiveita palveluille. Valtuuston pitäisi pystyä määrittelemään tarkemmin tarjottavien palveluiden taso ja laatu. Muuten lupaamme kaupunkilaisille sellaista johon heidän maksamillaan veroilla ei ole varaa, ja seurauksena on päätöksenteon ja kaupunkilaisten todellisuuden eriytyminen.

sunnuntai 9. lokakuuta 2005

Lässähdys

Lehdessä kerrottiin, että meitä eurooppalaisia uhkaa lässähdys. Olemme elämäämme liian tyytyväisiä emmekä ponnistele tarpeeksi. Siksi kaikki lässähtää ja sitten emme enää ole tyytyväisiä. Niinistö varoitteli peräti luxemburgilaistumisesta, jossa keskiluokka odottelee vaan suu auki kermaleivoksia ja punaviiniä. En ole käynyt Luxemburgissa, mutta se on kuulemma todella tylsä paikka. En halua Eurooppaan lisää tylsyyttä, vaikka punaviiniä olisi tarjolla kuinka. Sitä ei kuitenkaan voi mielin määrin juoda. Jos juo, lässähtää varmasti.

Lässähtäminen kiinnosti minua heti. Olen huolestunut suomalaisten vanhenemiseen liittyvästä huoltosuhteen heikkenemisestä. Verotuloja kertyy vähemmän ja hyvinvointipalvelut ovat uhattuna. Jos meitä uhkaa eläkkeelle siirtyvien lisäksi lässähtäjien jengi, on syytä huolestua. Me joiden eläkkeeseen on vielä 30 vuotta, joudumme muuten huoltamaan myös lässähtäjät. Mutta ilmeisesti lässähtäjinä on juuri keski-ikäinen keskiluokka, eli minä ja ystäväni. En jaksanut lukea juttua loppuun. Tosi lässähtänyttä.

Päätin miettiä omaa elämääni lässähtämisen näkökulmasta. Alle 40-vuotiaana akateemisesti koulutettuna (lapsettomana) työssäkäyvänä helsinkiläisenä olen Suomen talouden tärkeimpiä tukipilareita. Jos lässähdän, käy huonosti. Muistan lukeneeni muutama vuosi sitten teatteriohjaaja Lea Klemolan haastattelusta hyvän selityksen siihen miksi suomalaiset kuitenkin aina ponnistelevat; paratiisisaarilla voi odottaa banaanin putoamista suuhun, mutta jos Suomessa yhtään jää makaamaan ja odottamaan parempia aikoja, jäätyy hankeen.

Kesällä olin todella pahasti lässähtänyt. Lähes neljä viikkoa harrastin vesijuoksua Saimaassa. Vietin myös viikon Ranskassa juomassa punaviiniä. Kermaleivosten sijaan söin jäätelöä. Samaan aikaan amerikkalaiset lomailivat vain 3 viikkoa, ja japanilaiset korkeintaan kaksi. Kesää ei ehkä tarvitse kuitenkaan laskea. Ei kai Suomen tai Euroopan kilpailukyky romahda jos täällä vähän nautitaan valoisista öistä.

Päätin tarkastella lässähtämistäni lokakuussa. Alkuviikosta istuin töiden jälkeen kokouksissa, miettimässä Helsingin budjettia. Verotuloja kertyy huonosti. On syytä huolestua jos ihmiset eivät tee riittävästi töitä, saa palkkaa, ja maksa veroja. Kotiin tultua oli pimeä, joten ilta kului sisaren sohvalla. Olin lässähtänyt, mutten erityisen tyytyväinen. Keskiviikkona menin töiden jälkeen shoppailuiltamiin. Join kaksi lasia punaviiniä, enkä ostanut mitään.

Torstaina ja perjantaina istuin Turussa pohtimassa kuuden suurimman kaupungin ongelmia, palveluiden järjestämistä ja kilpailukykyä. Kunnallispoliitikot arvostavat verorahoja, koska niillä järjestetään palvelut, joista on mukavampi päättää kuin palveluiden karsimisesta. Mietin miten houkutella ihmisiä muuttamaan Suomeen töihin. Kylmyys ja rasistinen ilmapiiri eivät helpota tänne tulemista. Taisin oikeasti haaveilla, että tulijat tekisivät työt ja itse voisin lässähtää.

Viikonloppuna en ollut yhtään tuottava; kaupungilla kävelyä, elokuvia, ruokaa, ja taas punaviiniä. Illalla, liian tyytyväisten ystävien kanssa, mietimme mikä olisi paras paikka viettää sapattivapaata. Laskimme miten pärjäisimme jos laittaisimme asuntomme vuokralle ja eläisimme niukasti. Yritimme perustella lähtöä sillä, että sitten jaksaisimme taas puurtaa kohti eläkeikää. Oikeasti salaa suunnittelimme laiskottelua. Sunnuntaina etsimme asuntosivuilta kalliin asunnon, jota lähdimme katsomaan. Se ei ollut ollenkaan riittävän houkutteleva, jotta käyttäisin kaikki tuloni siihen, siis 2700 €/kk 30vuotta.

Tuntemani ihmiset tekevät kaikki liikaa töitä. Näin ei saisi sanoa, koska suuri joukko suomalaisia on ilman töitä. Ilmeisesti pitäisi ponnistella lisää, jotta kansantalous pyörisi ja hyvinvointia riittäisi jaettavaksi. Kuitenkin on vaikea uskoa hyvinvoinnin lisääntyvän siitä, että rahaa on uusiin vempaimiin, muttei yhtään aikaa niiden käyttämiseen.

Kaivoin askelmittarini esille. Viikossa kävelin yhteensä 55 377 askelta (liian vähän), ja niistä vain 11 303 oli aerobisia (aivan liian vähän.) Esko Aho varmaan velottaisi minulta ylimääräistä jos tarvitsisin terveyspalveluja. Olen selvästi lässähtänyt. En ole ollut tuottava ja innovatiivinen. En myöskään ole huolehtinut terveydestäni, vaan kävellyt liian vähän ja juonut punaviiniä liikaa.

Minerva Krohn
Kolumni Lääkärilehteen

sunnuntai 11. syyskuuta 2005

Keppiä ja porkkanaa

Poliitikkoja pidetään usein tyhminä ja elämästä vieraantuneina. Näitä väitteitä kuullessani yritän yleensä puolustella meitä politiikassa toimivia. Olen kertonut, että päätöksillä on usein taustoja jotka eivät julkisuudessa tule esille, ja että joistain asioista voi erilaisen poliittisen arvomaailman perusteella vallita erilainen näkemys. Joskus olen lohduttanut, että yleensä politiikassa toimiminen myös opettaa mukana oleville uutta, ja jos ei opi mitään harvoin myöskään etenee politiikan huipulle.

Viime viikolla luin miten Esko Ahon haluaisi hinnoitella terveyspalvelut, enkä enää ole varma lisääkö politiikassa toimiminen ymmärrystä yhteiskunnallisiin asioihin. Aho (Sitran pomo, ex-pääministeri, melkein presidentti) ehdotti perinteistä keppi ja porkkana-mallia. Terveesti elävät saisivat terveyspalvelut halvalla, huonoa elämää viettävät maksaisivat vastaavasti enemmän. Tämä houkutteleva idea ns. itseaiheutettujen sairauksien kustannusten sälyttämisestä aiheuttajien itsensä huoleksi ei ole mitenkään uusi, mutten ole kuullut politiikassa Ahon lailla pitkään toimineen ja pitkälle edenneen ehdottavan sitä vakavasti otettavaksi.
Suomessa on pidetty hyvänä, että terveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla tasa-arvoisesti. Tämä on paitsi puolueiden lähtökohtana, myös useimpien kansalaisten hyväksymä ajatus.
Ahon mielestä tasa-arvo on ilmeisesti ihan turhaa hölynpölyä. Hoitoa pitää antaa halvemmalla niille jotka pitävät kunnostaan huolta. Vastaavasti tupakoivat, alkoholia juovat ja rasvaa syövät voisivat maksaa enemmän. Tutkimusten mukaan huono-osaisuus tuppaa tasa-arvopyrkimyksistämme huolimatta kasaantumaan. Köyhät sairastavat varakkaampia enemmän, ja kuolevatkin keskimäärin nuorempina. Huono-osaisuus ja köyhyys johtavat usein myös huonompiin elintapoihin. Jos elämänhallinta on hukassa, hukkuu usein myös kyky huolehtia terveydestään. Lääkärinä mietin mitä pitäisi Ahon mielestä tehdä niille köyhille joiden sairaus johtuu elintavoista, mutta joilla ei ole varaa maksaa korkeampia kustannuksia hoidostaan. Ilmeisesti heidät pitäisi jättää hoidotta. Se ei kuulosta kovin tasa-arvoiselta.

Elintapasairaudet ovat nykyisin terveydenhuollon arkipäivää. Lääkäreitä huolestuttaa aikuistyypin diabeteksen nopea lisääntyminen lähivuosina, jos suuntaa ei saada käännettyä. Ruuan kaloreita pitää saada karsittua, ja liikunnan määrää lisättyä. Myös alkoholin käyttö ja tupakointi ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Politiikassa ja terveydenhuollossa tällaisia ongelmia ratkaistaan yleensä kuitenkin toisin kuin rankaisemalla niitä joilla jo menee huonosti.
Ahon puoluetoverin Vanhasen mielestä omakotitalossa asuu onnellinen perhe. Valitettavan usein tuo perhe huristaa paikasta toiseen autolla. Käveltyjen askelten määrä jää vähäiseksi. Julkiseen liikenteeseen tukeutuvassa kaupungissa tulee liikuttua hieman enemmän. Arkiliikuntaa tulee pysäkille ja kauppaan kävellessä paljon enemmän kuin autolla ajellessa. Voivuori syötettiin meille nyt keski-ikäisille jo 70-luvulla piilorasvana. Nykyistä chipsien ja muun rasvaisen ruuan kulutusta voisi ehkä vähentää roskaruoka-verolla. Vastaavasti vihannesten ja hedelmien verotusta voisi laskea, jos siis oikeasti haluttaisiin edistää terveitä ruokatottumuksia.

Terveyttä voi edistää yhteiskunnan toimin. Arkiliikunnan mahdollistava kaavoitus, turvalliset puistot ja lenkkipolut ja kävelyetäisyydellä olevat palvelut vähentävät sairauksia. Terveellinen kouluruoka, edulliset kasvikset ja haittaverotetut rasvapommit helpottavat terveellisiä ruokavalintoja. Porkkanaa on muussakin kuin Ahon ehdottamissa bonuksissa.

Aho on tainnut politiikassa toimiessaan jättää terveydenhuollon ym. pehmojutut naisten huoleksi. Hyvä niin, koska hän ei näytä ymmärtävän niistä mitään. Seuraavan kerran kun lenkin jälkeen hien lisäksi euforia pukkaa pintaan, Ahon kannattaa kävellä suihkuun eikä haastatteluun.


Minerva Krohn
Kolumni Kaupunkisanomiin 11.9.05

sunnuntai 12. kesäkuuta 2005

Lomaa koulusta

Koulujen lukuvuosi päättyi jo viikko sitten, ja koululaiset pääsivät odottamalleen kesälomalle. Koulusta riittää kuitenkin puhumista myös loman aikana. Eduskunta käsitteli juuri opposition välikysymystä kouluopetuksen laadusta ja rahoituksesta. Oppositiopuolueiden mielestä hallitus ei ole huolehtinut perusopetuksen rahoituksesta riittävästi, ja tämän vuoksi kunnat ovat joutuneet säästämään opetuksesta liiaksi. Kuntapäättäjän näkökulmasta sama rahoitusongelma koskee kaikkia kunnan toimintoja. Hallitus on keventänyt verotusta, jolloin kuntien tulot ovat vähentyneet. Samalla on usein lisätty lakisääteisten velvoitteiden määrää. Useat kunnat ovatkin ajautuneet taloudellisesti hankalaan tilanteeseen, vaikka veroprosenttia on monessa kunnassa nostettu.

Lasten määrän vähentyessä on koko Suomessa vähennetty luokkien ja koulujen määrää. Kouluverkkoon liittyviä päätöksiä tehdään myös Helsingin kaupungin valtuustossa vielä ennen juhannusta. Koululaisten määrä Helsingissä on vähenemässä yli 5000 lapsella seuraavan 5 vuoden aikana. Opettamiseen ei siis tarvita yhtä paljon tilaa ja luokkia kuin aiemmin. Kevään aikana puolueet kävivät yhdessä läpi virkamiesten valmistelemaa esitystä kouluverkon karsimisesta. Neuvottelujen pohjalta päästiin kompromissiin siitä miten koulutiloja lähivuosina käytetään. Muutama koulu ollaan lakkauttamassa kokonaan, muutama yhdistetään hallinnollisesti toiseen lähellä sijaitsevaan kouluun. Lisäksi jätetään rakentamatta joitakin tiloja joiden rakentamista on aiemmin suunniteltu. Oman koulun lakkauttaminen on lapsille yleensä ikävää. Koulumatka muuttuu, osa päiväkodista tutuista lapsista meneekin ehkä eri kouluun. Toisaalta uudessa koulussa on ehkä paremmat jumppatilat, juhlasali, erityisvälineitä opetukseen tms, jotka tekevät koulun käymisestä ja oppimisesta mukavampaa.

Viime vuonna budjettikäsittelyn yhteydessä sovittiin poliittisten ryhmien kesken, että kouluverkon tarkistamisen myötä kiinteistöpuolelta säästyneitä rahoja käytetään viime vuosien huonon taloustilanteen vuoksi tehtyjen tuntikehyssäästöjen purkamiseen. Opetuslautakunta käsitteli äskettäin budjettiehdotustaan ensi vuodelle. Kokoomus vastusti lautakunnassa tuntikehyssäästöjen purkamista. Varsinainen budjetti käsitellään valtuustossa vasta ensi syksynä, joten tuntikehyksiin ehditään vielä puuttua.
Lasten kasvamisen ja menestymisen kannalta on tärkeä että tarjottava opetus on laadukasta, opettajat ammattitaitoisia ja innostuneita työstään. Helsingin kannattaa huolehtia opettajistaan. Ammattitaitoisille opettajille pitää tarjota pysyvä työsuhde, jatkokoulutusta, ja laadukkaat työvälineet. Kun opettaja viihtyy koulussa, viihtyvät koululaisetkin siellä paremmin.

Hyvää kesälomaa kaikille koululaisille sekä muille lomailijoille.

Minerva Krohn

tiistai 10. toukokuuta 2005

Hyvää tuuria ja suojelusenkeli

Aprillipäivän lööpit kertoivat, että vastavalittuHelsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen oli nuoruudessaan saanut kahdet sakot lähes 10 gramman hasisannoksen hallussapidosta.

Kyseessä ei ollut kovan luokan aprillipila, vaan kokoomuslainen kunnallispoliitikko on todellakin yli 30 vuotta sitten ostanut useiden kerta-annoksien verran kannabista. Vaikka poliisi pidätti hänet kaksi kertaa kovin pian ostotapahtuman jälkeen, on Pajunen myöntänyt myös polttaneensa kyseistä laitonta huumetta. Hän oli kuulemma "syrjäytymisuhan alainen", ehkä peräti hunningolla.
Nuori Pajunen päätti kuitenkin ryhdistäytyä. Hän jätti huumeet ja suoritti koulunsa kohtuudella loppuun. Myöhemmin hän meni töihin perheensä omistamaan yritykseen. Hän itse kertoo, että pelastui "hyvän tuurin ja suojelusenkelin" avulla. Pajunen kertoo myös, ettei hän nykyisin hyväksymitään huumeita. Hän onkin kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajana ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana toiminut ns. nollatoleranssin puolesta.

Tämän periaatteenmukaisesti huumeita ei tule suvaita lainkaan. Keinona käytön kitkemiseksi voidaan käyttää esimerkiksi huumetestausta ja testissä käyttäjiksi todettujen rankaisemista. Rankaisu tapahtuu vaikkapa sulkemalla käyttäjäksi todettu opiskelu-tai työpaikan ulkopuolelle. On ymmärrettävää, ettei päihdeongelmaista haluta työyhteisöön, mutta kannabista kokeilleiden poissulkemista ei perustellakaan pelkästään tällä. Ideana on myös, että käyttäjien rankaiseminen toimii pelotteena muille nuorille. Kokeilijoista tehdään varoittavia esimerkkejä. Heidän mahdollisuutensa sijoittua yhteiskuntaan estetään, jotta muut ymmärtävät olla sortumatta laittomuuksiin. Positiivisen huumetestin tuomasta leimasta ei myöskään varsinaisesti voi vapautua. Kerran positiiviseksi testattu on aina epäilyttävä henkilö.

Pajusen huumetaustan paljastuttua lehdet kysyivät valtuustoryhmien johtajilta, olisiko tieto vaikuttanut hänen valintaansa, jos se olisi tullut ilmi kaksi päivää aiemmin eli ennen kuin valtuusto päätti kaupunginjohtajan valinnasta. Ei olisi vaikuttanut. Menneet ovat menneitä, ja hyvä niin. Kiinnostavampaa on, olisiko Helsingillä kesäkuun alussa eri henkilö kaupunginjohtajana, jos nollatoleranssia olisi aikoinaan sovellettu Pajuseen. Entä jos Jussista olisi tehty varoittavaesimerkki muille erottamalla hänet koulusta? Tai jos Jussi olisi joutunut hakemaan töitä muualta kuin perheyrityksestä, ja huumeiden käytön ilmitulo olisi jättänyt hänet ilman työpaikkaa? Olisiko hyvä tuuri ollut vähäisempää ja suojelusenkeli jonkun muun turvana?

Pajunen kertoi ottaneensa opiksi. Hänen oppinsa on se, ettei huumeiden käyttöä pidä suvaita. Poliitikkona Pajunen on ollut vaatimassa ja soveltamassa päihdepolitiikkaa, joka syrjäyttää ihmisiä varoittavaksi esimerkiksi muille. Hän on osoittanut huonoa johtajuutta, ehkä peräti pelkuruutta, kun hän on sallinut puolueensa, kokoomuksen hidastaa huumeiden käyttäjien hoitopaikkojen lisäämistä Helsingissä. Hän ei ole rohjennut kertoa omaa selviytymistarinaansa kuin vaimolleen, koska huumeita kokeilleiden leimaaminen loppuelämäksi on ollut niin suosittua politiikkaa, jossa on ollut helppo olla mukana.

Minua kiinnostaa myös, ottiko Pajunen opiksi sitä,että huumeiden käyttäjiä pitää auttaa. Palkkasiko hän perheyritykseensä samanlaisen taustan omaavia nuoria, antaen heille mahdollisuuden pärjätä? Kaikilla ei ole yhtä hyvää tuuria tai suojelusenkeliä - he tarvitsevat enemmän apua yhteiskunnalta. Huomasiko Jussi, että hunningolla olevia nuoria pitää leimaamisen sijaan tukea ja että lapsiin ja nuoriin kannattaa satsata jo ennen kuin he ovat syrjäytymisuhan alaisia? Tällä säästytään monelta onnettomalta kohtalolta.
Toivottavasti Jussi Pajunen on nyt kolmekymmentävuotta myöhemmin ottanut opikseen. Silloin hänestävoi tulla Helsingin kaupungille hyvä johtaja.

Minerva Krohn
Kolumni Kaupunkisanomiin toukokuu 2005

keskiviikko 2. maaliskuuta 2005

Tietokoneita kaupunkilaisten käyttöön

Talousarvioaloite 2.3.2005

Helsingissä pyritään lisäämään kaupungin palveluja ja tiedotusta Internetissä. Tähän suuntaan kehitetään myös muita palveluja. Helsingissä on kaupunkilaisille tarjottu mahdollisuus päästä nettiin kirjastoissa käytössä olevien tietokoneiden kautta. Julkisessa käytössä olevat tietokoneet lisäävät tietoyhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Tietokoneiden vähäinen määrä kuitenkin rajoittaa niiden hyödyntämistä kaupunkilaisten palveluissa.
Tavoitteena tulee olla kirjastossa käytössä olevien tietokoneiden määrän kaksinkertaistaminen neljän vuoden aikana.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupungin talousarvioon v 2006 varataan kirjastotoimelle riittävä rahoitus kaupunkilaisten käytössä olevien tietokoneiden määrän lisäämiseksi 25%.
Vt. Minerva Krohn

Huumehoitojen lisääminen

Talousarvioaloite 2.3.2005

Helsingissä on toteutettu opiaattiriippuvaisten henkilöiden korvaus- ja ylläpitohoitoa, josta on hyvät kokemukset. Asiantuntijoiden arvion mukaan Helsingissä on n. 2000-3000 henkiöä, jotka tarvitsisivat tällaista hoitoa. Hoidon piirissä on kuitenkin alle 300 helsinkiläistä.
Hoidon pullonkaulaksi on muodostunut se, että ylläpitohoidossa olevia potilaita ei ole saatu siirrettyä kevyemmän hoito-organisaation seurantaan. Potilaille jotka tarvitsevat vain ylläpitohoidossa käytettävän lääkkeen jakelua, tarjotaan myös henkilöstöresursseja vaativaa supportiivistä hoitoa. Tämä tekee hoidosta kallista, ja toisaalta estää uusien potilaiden pääsyn hoidon piiriin. Hoitopaikkoja tulisi lisätä kehittämällä ylläpitohoidossa oleville potilaille kevyemmän organisaation hoitopaikkoja esim. A-klinikoiden yhteyteen. Samalla tulisi hoidon piirissä olevien henkilöiden määrää lisätä.
Tavoitteena tulee olla, että neljän vuoden ajanjaksolla voidaan hoitopaikkoja lisätä tarvetta vastaavaksi.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että talousarvioon varataan tarvittava rahoitus huumeongelmaisten korvaushoidon laajentamiseen, niin että hoidon piirissä olevien henkilöiden määrä voidaan kaksinkertaistaa vuonna 2006.
Vt. Minerva Krohn

maanantai 7. helmikuuta 2005

Terveyttä kaikille

Hoitotakuu tulee voimaan vajaan kuukauden kuluttua. Lakiin on määritelty ne aikarajat joiden puitteissa terveydenhuoltoon hakeutuvan tulee päästä tutkimuksiin sekä tarpeelliseksi katsottuun hoitoon. Tarkoitus on edelleen säilyttää hoitovastuu terveyskeskuksissa ja samalla taata että erikoissairaanhoidon konsultaatio on tarvittaessa nopeasti saatavilla. Aikarajat on määritelty myös toimenpiteiden jonottamiselle. Tämä onkin järkevää. Jonottaminen ei tee hoidosta helpompaa tai edullisempaa. Päinvastoin; jonottaminen tarpeelliseen leikkaukseen pitkittää vaivoja ja sairaslomaa. Tämä aiheuttaa kustannuksia sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Jos jotain onpäätetty leikata, on se toki järkevää tehdä nopeasti eikä pitkän jonottamisen jälkeen.
Hoitotakuun yhteydessä on myös pyritty määrittämään yhtenäiset perusteet hoitoon pääsylle. Nykyisin on maan eri osissa kovin erilaiset perusteet joillekin toimenpiteille. Myös jonojen pituus hoitoihin vaihtelee hurjasti. On siis hyvä että hoidon kriteerit on pyritty yhtenäisesti määrittelemään. Tämän pitäisi lisätä tasa-arvoa terveydenhuollossa.

Terveydenhuollon kustannukset nousevat nopeammin kuin kansantalous kehittyy. Tähän on syynä paitsi väestön vanheneminen myös lääketieteen kehittyminen. Uusia aiempaa kalliimpia lääkkeitä kehitetään. Hoitoja kehitetään sellaisiin sairauksiin joita aiemmin ei voitu hoitaa. Ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin ennen. Kehitys ei kuitenkaan kulje vain eteenpäin. Elintapamme altistaa sairauksille joiden torjuminen olisi paitsi järkevää myös edullista. Aikuisiän diabeteksen pelätään lisääntyvän räjähdysmäisesti. Syynä pidetään ylipainon lisääntymistä ja liikunnan vähentymistä. Omakotitaloasumista voisi pitää jopa terveydelle vaarallisena, koska se altistaa autosta riippuvalle elämäntavalle. Jos kaikki matkat kuljetaan autolla jää päivittäisten askelten määrä kovin vähäiseksi. Kuitenkin askelia tulisi ottaa n 10 000 joka päivä, jotta elimistö voisi hyvin. Oikoreitin sijaan pitäisi valita kiertotie, autonsijaan pyörä tai jalat.

Liikkumisen lisäämiseen tarvitaan muuta kuin tukea urheilulle. Sohvalla muiden suorituksia ihaileva ei saa elimistön tarvitsemaa liikuntaa. Urheilurahat pitää suunnata liikunnan lisäämiseen. Hyvät liikuntamahdollisuudet houkuttelevat liikkumaan, niitäkin joiden mielestä urheilu on tylsää. Kaupungit pitää suunnitella niin että ne houkuttelevat kävelemään. Jalankulun pitää olla turvallista myös lapsille. Etenkin koulumatkat pitää tehdä turvallisiksi.Vain torjumalla elintasosairauksien lisääntymisen voimme taata terveydenhuollon rahojen riittävyyden myös silloin kun iäkkäitä ihmisiä on nykyistä paljonenemmän.

Ennaltaehkäisy myös tuottaa enemmän terveyttä kuin hoitotakuu.

Minerva Krohn

maanantai 10. tammikuuta 2005

Valoa kaupunkiin

Tervehdyssanat Doc-point esitteeseen 2005

Istun elokuvateatterissa ja odotan että, eteeni heijastetaan toinen maailma. Korviini kantautuu elokuvaprojektorin rapina, ja kohta kuva vie minut tuhansien kilometrien päähän Helsingistä. Pääsen tutustumaan ihmisiin, joita en ikinä pääse tapaamaan. Näen ilmiöitä, joiden olemassaolosta en ole tiennyt mitään.

Kaupunki ilman kulttuuria on tylsä. Insinöörien kaupunki voi olla toimiva, mutta luovuus ja hauskuus tekevät kaupungista viihtyisän paikan asua. Luovuuden syntyminen vaatii erilaisten ilmiöiden yhteen törmäämistä. Näistä törmäyksistävoi syntyä sellaista uutta, jota emme osaa edes kuvitella. Helsingin kannalta on tärkeää, että kaupungissa on kansainvälisiä kulttuuritapahtumia. Ne ovat paitsi mukavia, myös hyvinvointia lisääviä, tarjotessaan mahdollisuuden luovaan kohtaamiseen ja uuden luomiseen.

Elokuvan taiteellinen kehittyminen tapahtuu nykyisin usein dokumenttielokuvien parissa. Näitä eivät kahlitse amerikkalaisen viihteen säännöt. Dokumenttielokuvissa ohjaaja voi toteuttaa luovuuttaan, vaikka samalla pitäytyy aiheelleen uskollisena. Suomalaiset dokumenttielokuvat ovat keränneet kiitosta maailmalla. DocPoint-festivaali tarjoaa helsinkiläisille mahdollisuuden nähdä sekä suomalaisia että ulkomaalaisia huippuja.

Helsingin kaupungin puolesta toivotan kaikille ajatuksia herättäviä, uutta luovia, rentouttavia ja uusia maailmoja avaavia hetkiä dokumenttielokuvien parissa DocPoint festivaaleilla

Minerva Krohn