tiistai 26. syyskuuta 2006

Tasavertaisia arvoltaan ja oikeuksiltaan

Päädyin opiskelemaan lääketiedettä kiinnostuksesta luonnontieteisiin. En lainkaan ajatellut päätyväni pitämään vastaanottoa terveyskeskukseen, suunnitelmissa oli ennemminkin ura laboratoriossa perustutkimuksen parissa. Minua kiinnostivat solut ja niiden toiminta.

Opinnot keskittyivätkin olennaiseen; biokemiaa, anatomiaa, neurologiaa, kirurgiaa. Ihminen sisältä ja ulkoa, rakenne ja toiminta, vaivat ja viat. Suuntautuminen perustutkimukseen olisi ollut helppoa. Onneksi huomasin itse viihtyväni paremmin ihmisten kuin soluviljelmien parissa. Nyt viisitoista vuotta töitä tehtyäni olen edelleen tyytyväinen valintaani.

Työssä avaan aamulla tietokoneen, ja näytölle ilmestyy loputtoman tuntuinen lista lääkärin apua ja neuvoja tarvitsevia ihmisiä. Pilkon päiväni vartin tai 20 minuutin pätkissä tarvitseville. Tutkin kylkikivut, määrään verenpainelääkkeet, ohjaan spirometriaan tai kuuntelen huolet jotka vievät voimat. Opinnot valmistivat minua selvittämään potilaiden lääketieteelliset vaivat. Osaan määrätä oikeat laboratoriokokeet, tutkia vammautuneen nilkan ja kirjoittaa lääkkeitä.

Ehkä opinnot pitäisi kuitenkin aloittaa YK.n ihmisoikeuksien julistuksen lukemisella.

1. artikla. Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.

Tätä ajatusta olen tarvinnut paljon useammin kuin tietoa siitä miltä Wilmsin tuumorin näyttää mikroskoopissa. Hyvä luonnontieteellinen osaaminen ja sairauksien tunteminen on työn kannalta välttämätöntä, mutta työhön liittyy myös se miten kohtaan potilaan. Usein mietin potilaan elämänvalintoja, enkä ymmärrä miksi hän on päätynyt elämään elämäänsä kuten elää. Joidenkin potilaiden kanssa täytyy pinnistellä toimeen tullakseen, niin kaukana arvomaailmamme ovat toisistaan. Kuitenkin, näidenkin potilaiden kohdalla, joiden arvomaailma ja valinnat elämässä ovat valovuosien päässä omistani, en koskaan kyseenalaista heidän arvoaan ihmisinä.
Ihmisten tasavertaisen arvon ja oikeuksien ajattelen usein olevan kaikkien lääkärien työn lähtökohta. Ihmistä ja ihmisyyttä kunnioittava humanismi on välttämätöntä jotta potilaita voi kohdella tasavertaisina. Tämä on itsestäänselvyys, jonka kirjoittaminen tuntuu lähes kliseiseltä. Humanismille jää kuitenkin luonnontieteiden puristuksessa hyvin vähän tilaa lääketieteessä.

Mikä sitten laittoi minut epäilemään ihmisoikeuksia ja humanismia lääkäreiden työtä ohjaavina arvoina? Kesällä istuin kollegojen kanssa koulutuksen jälkeen oluella. Keskustelu kääntyi Suomessa asuviin ulkomaalaisiin ja Suomen pyrkimykseen houkutella maahan lisää ihmisiä töihin. Sain päälleni kollegan rasistisen purkauksen. Hän kertoi yksiselitteisesti, etteivät ulkomaalaiset halua tehdä töitä, eikä heitä voisi kovin moneen työhön päästääkään koskei heihin voi luottaa. Maailma ja Suomi muuttuvat niin nopeasti ettei kaikessa muutoksessa ole helppo pysyä mukana. En tiedä miten sopeutumista helpottaa kaiken vieraan leimaaminen huonoksi ja vääräksi.

Mietin miten voi tehdä työtään lääkärinä, jos uskoo muualta tulleiden olevan ihmisinä huonompia kuin suomalaiset; jos todella näkee ihmisten olevan pohjimmiltaan erilaisia, eriarvoisia rodun, kulttuuritaustan, uskonnon, kielen tai ulkonäön perusteella.En myöskään ymmärrä ihmisten luokittelua heidän koulutuksensa tai työpanoksensa perusteella. Edes kohtuuttoman huonot elintavat, viinan juonti tai huumeiden käyttö eivät silmissäni vie ihmiseltä hänen ainutkertaista ihmisarvoaan ja jakamattomia ihmisoikeuksiaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus omiin valintoihinsa, myös huonoihin. Lääkärin tehtävä on neuvoa terveistä elintavoista, tutkia ja hoitaa sairauksia ja lievittää kärsimystä. Se miten potilas näitä neuvoja toteuttaa on hänen oma valintansa.

Tasavertaisia arvoltaan ja oikeuksiltaan, siinä on kieltämättä haastetta vastaanottotyössä, mutta se antaa myös selkeän ohjeen siitä, että kaikkia potilaita on kohdeltava yhtä arvokkaina.

Minerva Krohn

PS. Kesällä kolumnin kirjoitettuani ajelin veneellä yksin saareen. Istuin terassille lukemaan kirjaa. Näin ilveksen uivan saareen ja nousevan rantaan aivan lähelläni. Sellaisella lomamuistolla pärjää monta kiireistä työpäivää.