maanantai 29. lokakuuta 2012

Kiitos

Kiitos kaikille minua ja muita Vihreitä äänestäneille.

Jatkan valtuustossa viidettä kautta ja se tuntuu todella kivalta. Säilytimme toiseksi suurimman ryhmän paikan sekä Helsingissä että Espoossa, joka on hyvä juttu. Samoin ryhmäämme nousi nyt liuta nuoria (ja vähän vanhempia) miehiä. Hyvä, että miesten lasikatto rikkoutui.

Yritän jatkossa löytää aikaa myös blogin pitämiseen. Toivotaan, että sitä löytyy vaikka vapaa-aikaa ei oikein nytkään ole, ja pyörittelen kaikenlaisia blogitekstejä itaisin päässäni, sen sijaan että ne ilmestyisivät tänne.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Vaalilehti ja vaalimökki

Helsingin Vihreiden vaalilehti ilmestyi tänään Hesarin välissä. Haserittomiin koteihin se jaetaan myös. Jos ovessa on "ei mainoksia"-kyltti saa lehden Vaalimökiltä Kolmen sepän patsaan luota. Vaalimökki aukeaa tänään kolmelta. Lehden jakelua myös vaaliteltoilla pitkin kaupunkia sekä metroasemilla ja muilla vilkasliikenteisillä paikoilla aamuisin.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tilaa uusille asukkaille

Osmo Soininvaara, Otso Kivekäs, Mari Holopainen ja Mikko Särelä ovat kirjoittaneet pamfletin "Seuraavat 400 000 helsinkiläistä" Kysymys on todella tärkeästä politiikan osasta, kaupunkisuunnittelusta ja asuntopolitiikasta. Kannattaa tutustua.

Oden Blogista ohjeet pamfletin hankkimiseen.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Miten kunnallispolitiikka toimii?



Olen jo muutamana vuonna käynyt pitämässä valmistuville lääkäreille luennon siitä miten päätökset kunnassa tehdään. Tiukan asiallisen sijaan, luentoni on ollut täynnä käytännön esimerkkejä. Aiemmin kurssi on järjestetty vain osalle lääkäreitä Helsingissä, mutta tänä vuonna pääsen vaalien jälkeisenä päivänä puhumaan koko kurssille.

Työssäni kirjoitin aiheesta THL:n julkaisemaan kirjaan, yhdessä kokoomuslaisen järvenpääläispoliitikon Kaarina Wilskmannin kanssa.

Viime päivien Hesaria lukiessa olen epäillyt että, lehden toimittajat seuraavat ihan eri kuntapolitiikkaa kuin minä. Toki he ovat lähinnä valtuustokokousten varassa, ja niissä käyty keskustelu on välillä todella absurdia. Keskustelua voi kuka tahansa seurata joko suoraan tai jälkikäteen Helsinkikanavalta. Etenkin 26.9 pidetyn kokouksen aloite kaupallisten ulkomainosten kieltämisestä ja 12.9 kokouksen globaalin vastuun strategia tarjoavat ajoittain absurdiakin viihdettä.

Helsingissä kuulemma Kokoomus ja Vihreät ovat kovasti sopineet asioista keskenään. Kyllä, joissain päätöksissä enemmistö on syntynyt Kokoomuksen, Vihreiden ja pienempien puolueiden voimin, demareiden jättäytyessä ulkopuolelle. Useimmiten sopua on kuitenkin etsitty kaikkien kolmen suuren puolueen voimin, ja ikävän usein Kokoomus ja demarit ovat löytäneet toisensa, ja päättäneet asioista kaksin (tai pienten ryhmien tuella.) Apulaiskaupunginjohtajavalinnat, joista kirjoitin aiemmin, ovat tästä vain yksi esimerkki.

Merkittävin demarien irtiotto tällä kaudella tapahtui pari vuotta sitten, kun puolue jäi laajan budjettisovun ulkopuolelle. Jopa vasemmistoliitto oli tuolloin sovussa mukana. Demarit ovat usein olleet valmiita nostamaan kaupungin menoja, ilman ideoita lisätuloista. Kaupunki on kuitenkin velkaantunut hurjaa vauhtia, eikä tämä tulevien polvine kustannuksella eläminen ole kestävää taloudenpitoa. Demareilla on tapana esittää budjettiin paljon lisämenoja, mutta usein aika kevyin perustein, joten ehkä se on osa jokavuotista budjettineuvottelunäytelmää.

Kokoomus ja demarit veivät yhdessä eteenpäin Kokoomuksen esittämää palvelualoitetta. Tämän idea on se että, mikä tahansa kaupungin ulkopuolinen toimija voi tehdä oman tarjouksensa jostain kaupungin toiminnasta, ja tällä tavalla ”haastaa” kaupungin. Kokoomus haluaa että, näihin haasteisiin vastattaisiin. Palvelualoite ei kuitenkaan edellytä että, kaupunki ryhtyisi haasteen tehneen toimijan kanssa yhteistyöhön, ja jos jokin toiminta päätettäisiin ulkoistaa, pitäisi se tässäkin tapauksessa kilpailuttaa. Täytyy myöntää etten lainkaan ymmärrä mitä ideaa tässä on. Jos kaupunki haluaa ostaa jotain palveluita, sen voi tehdä ilman palvelualoitetta, ja jos ei halua, on turha käyttää kenenkään energiaa tällaiseen käsittelyyn. Jos halutaan että yrittäjät ehdottavat uusia innovaatioita palvelujen suhteen, voidaan siihen päästä neuvottelumenettelyllä yms. Demarit ovat kovasti pitäneet esillä että vastustavat ulkoistuksia yms. Palvelualoitetta he kuitenkin halusivat yhdessä kokoomuksen kanssa selvittää. Elina Moisio bloggaa tästä hyvin.


Jostain syystä toimittajien on myös ollut vaikeaa ymmärtää valtuuston kesäkuista päätöstä Vallilanlaakson joukkoliikennekadusta. Kaava kaatui valtuustossa minun pj-äänelläni, joka on ensimmäinen kerta 16v valtuustouran aikana kun muistan puheenjohtajan äänen ratkaisseen jonkin asian. Asia oli valtuuston käsittelyssä uudestaan, koska ELY-keskus (joka on valvontaviranomainen) huomautti kaupungille kaavan olevan yleiskaavan vastainen. Mikäli valtuusto olisi vielä kesäkuussakin vienyt kaavaa eteenpäin, olisi asiaa käsitelty hallinto-oikeudessa, jossa se todennäköisesti olisi kaatunut. Soininvaara on perustellut asiaa blogissaan hyvin.


Miten terveydenhuolto saadaan kuntoon?

Kunnallispolitiikan keskeisiä kysymyksiä on, miten terveys- ja sosiaalipalvelut saadaan toimimaan. Molemmat tarjoavat ihmisten kannalta erityisen tärkeitä palveluita ja rahaa näihin kuluu noin puolet kunnan budjetista. Viime vuosina on havahduttu siihen, ettei perusterveydenhuolto toimikaan kuten pitäisi.

Työskentelen perusterveydenhuollon kehittämisen kanssa joten tiedän, että toimintakäytäntöjä muuttamalla voidaan saada paljon hyvää aikaan. Kehittämishankkeena on menossa esim. Potku-hanke, jossa otetaan käyttöön ns. terveyshyötymallia. Siinä koko terveysaseman toiminta mietitään uudestaan siten, että monisairaat potilaat saavat paremmin tukea omahoitoonsa ja mm. järjestöt otetaan mukaan potilaille tarjottavaan tukeen. Terveyshyötymalli pitää ottaa käyttöön myös Helsingissä.

Perusterveydenhuollon ongelmat eivät kuitenkaan ole vain toimintatapojen ongelmia. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet paljon terveyskeskusten menoja nopeammin. Tähän on osittain syynä päätöksenteon rakenne; erikoissairaanhoito hoidetaan kuntayhtymissä, joiden on helpompi ylittää budjettinsa kuin kaupungin omana toimintana pyöritettävän perusterveydenhuollon. Terveydenhuollossa voidaan uusille kustannuksille kyllä löytää hyvät perustelut, mutta nyt ei ole mietitty kustannusjakoa avohoidon ja sairaalahoidon välillä.

Perusterveydenhuollon resurssit ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet selvästi hitaammin kuin erikoissairaanhoidon resurssit. Terveydenhuollon menojen reaalinen kokonaiskasvu aikavälillä 1995-2000 oli 2,6 % /vuosi. Reaalinen kasvu erikoissairaanhoidossa oli tuolloin 2,5 % /vuosi ja perusterveydenhuollossa 1,6 % /vuosi. Aikavälillä 2005-2010 terveydenhuollon menojen kokonaiskasvu oli 1,5 %/vuosi ja kasvu erikoissairaanhoidossa 1,5 %/vuosi, mutta perusterveydenhuollossa vain 0,2 %/vuosi.

Ministeri Risikko (kok) totesi reilu viikko sitten uutisissa, että kun rahanjako on nyt suunnilleen 2-1 erikoissairaanhoidon hyväksi, niin se pitäisi kääntää toisin päin. Voisi toki jäädä odottamaan miten ministeri tämän vastuulleen kuuluvan asian hoitaa, mutta ehkä hän vain taivasteli asiaa ryhtymättä toimiin.
Helsingin pitää olla valmis satsaamaan perusterveydenhuoltoon, jotta kaikki raha ei valu erikoissairaanhoitoon. Tätä on yritetty mutta täälläkin tuo HUS:in päätöksenteon karkaaminen näkyy.

Terveyskeskusmaksusta pitää luopua. Olen aiemmin kannattanut maksua, joka ei useimmille meistä ole kohtuuton. On kuitenkin järjetöntä, että noin kolmasosa maksusta menee sen rahastamiseen. Tämä byrokratia kannattaa karsia pois. Lisäksi, terveysasemalla ei nykyisin ole ongelmana ns. turhat käynnit, koska palvelun saatavuus on niin heikkoa. Eli vastaanotolle on vaikea päästä. Työssäkäyvät, jotka oletettavasti ovat esim. työkyvyttömiä terveempiä, pääsevät lisäksi työterveyshuoltoon maksutta. Terveyserot ovat kasvaneet. On siksi kohtuutonta periä maksua niiltä, jotka ovat eniten hoidon tarpeessa ja jättää perimättä, niiltä joiden terveydentila on parempi.

Terveyskeskusten toimintaa pitää kehittää niin, että kaikkien asioiden ratkaisemiseksi ei tarvita lääkärinvastaanottoa. Ihmisten kannalta on kuitenkin tärkeintä että saavat asiansa hoidettua sujuvasti.

Helsingin vihreiden terveysteesit löytyvät täältä.



Opiskelijat haluavat toimivan kaupungin


Tapasin eilen ihan mahtavia HYY:n tyyppejä, koska olen HYY:n edustajana HOAS:issa. Keskustelimme opiskelija-asumisen lisäksi opiskelijoiden muistakin toiveista kaupungin suuntaan. HYY:llä on kolme kuntavaaliteemaa, jotka kaikki voin hyvillä mielin allekirjoittaa.

Opiskelijat toivovat lisää tontteja opiskelija-asunnoille. Olin aikoinaan neuvottelemassa asunto-ohjelmaan ensimmäistä kirjausta opiskelija-asunnoista. Kirjasimme että tavoitteena on tontti 100.lle opiskelija-asunnolle vuosittain. Uudessa ohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi 300 opiskelija- ja nuorisoasuntoa vuosittain. HOAS:in hallituksessa on keskusteltu rakentamisen tahdista myös. Olen todennut että nyt kun uusien alueiden, siis Jätkäsaaren ja Kalasataman, tontit ovat jaossa, pitää HOAS:in olla aktiivinen. Kun nämä alueet on rakennettu, ei yhtä hyviä uusia alueita ole tarjolla. Samalla täytyy tietysti pitää huolta säätiön taloudesta jotta vuokrat voidaan pitää kohtuullisina.

Toisena tavoitteena opiskelijoilla on keskustakampuksen muuttaminen kävelyalueeksi. Tämä pitäisikin toteuttaa mahdollisimman pian. Yliopistokatu esim. oli remontissa kuukausia, eikä keskustan liikenne siitä kärsinyt. Nyt katua lipuu harvoja autoja, mutta niitä varten on varattu paljon tilaa. Toivottavasti kävelykatuja saadaan keskustaan muuallekin.

Opiskelijat toivovat myös parempaa poikittaisliikennettä, jotta siirtyminen kampusalueiden välillä on jouhevaa. Poikittaisliikenteen yhteyksiä onkin parannettava koko seudulla, jotta joukkoliikenne on todellinen vaihtoehto kaupunkilaisille. Jokeria ollaan laittamassa raiteille, joka nopeuttaa matkantekoa. Joukkoliikenteen hinnoitteluun suunniteltu uusi vyöhykemalli olisi myös parannus, kun kaupungin rajan yli kulkemisen hinta halpenisi. Toki samalla on huolehdittava Helsingin sisäisen liikenteen edullisuudesta. Valitettavasti Espoo ja Vantaa eivät ole olleet halukkaita satsaamaan yhtä paljon joukkoliikenteeseen.

Helsinki tarvitsee opiskelijoita, joten heidän toiveitaan kannattaa kohtuudella myös kuunnella.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Aikaansaannoksia




Olen ollut valtuustossa jo neljä kautta ja koko ajan varsin vaativissa tehtävissä. Politiikassa asiat tapahtuvat yleensä hitaasti. Lisäksi kaikkeen päätöksentekoon tarvitaan enemmistö, joten yksittäisenä ”tähtenä” ei pääse loistamaan.
Sisaren tytär pyysi yhteiskuntaopin tehtäväänsä listaamaan aikaansaannoksiani, ja joitakin sellaisiakin asioita tuli mieleen joissa oma roolini on ollut todella keskeinen. Toki 16 vuodessa ehtii vaikuttamaan moneen päätökseen, mutta tässä nyt mieleen tullut lista.

Koulujen positiivisen diskriminaation raha.
Tällä tarkoitetaan lisärahoitusta perusopetukseen kouluille jossa on haasteellisempi oppilasaines. Siis esim. paljon muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia, paljon työttömyyttä koulun alueella, vanhempien huono sosioekonominen asema. Lisärahalla yritetään turvata oppimisen edellytykset. Keksin tämän positiivisen diskriminaation rahan joskus vuosia sitten, kun mietimme kaupungin budjettia. Tuntui typerältä ohjata lisärahaa erilaisten projektien kautta, kun ongelma oli joka päivästä. Siispä osa kouluista saa ihan tavalliseen opetukseen enemmän rahaa. Tällä kaudella näitä rahoja on nostettu.

Autopaikan hinnan erottaminen asunnon hinnasta.
Tämän on hieman vaikeampi asia. Helsingissä uusilla alueilla on yleensä alueellinen pysäköintiyhtiö, johon taloyhtiöt liittyvät osakkaiksi. Samalla he hankkivat kaavan velvoittaman määrän autopaikkoja. Autopaikkoja on suunnilleen yksi/kaksi asuntoa. Autopaikkojen rakentaminen on nykyisin kallista, koska ne rakennetaan maan alle. Toisaalta, jos rakennettaisiin maan päälle, kuluisi tonttimaata tähän. Autopaikka maksaa Jätkäsaaressa 55 000e/paikka. Käytännössä autoton maksaa puolet naapurinsa autopaikasta. Yli 10 vuotta sitten keksin että autopaikat pitäisi hinnoitella erikseen, ja laittaa autoilijat maksamaan autopaikkansa kulut. Jos henkilö luopuu autosta, hän voisi myydä tai vuokrata paikan eteenpäin. Asiaa koskeva selvitys saatiin kirjattua asunto-ohjelmaan, mutta virkamiehet tyrmäsivät asian. Sinnikkyys on osittain palkittu. Helsinkiin valmistui tänä vuonna ensimmäinen täysin autopaikaton kaupungin vuokratalo.
Asiasta käytiin lehdistössä keskustelua vuosi sitten. Kokoomuslainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava paljasti ajattelumallinsa epäloogisuuden todetessaan suunnilleen näin ”eihän opettaja-poliisi-pariskunnalla voi olla varaa noin kalliiseen autopaikkaan” ilmeisesti ajatus jatkuu seuraavasti ” siksi Liisa-lähihoitaja ja Raimo-ratikkakuski voivat maksaa niistä osan”. Kun puhutaan kohtuuhintaisesta asumisesta, kannattaa muistaa autopaikkojen kustannukset. Helsingissä yli puolet talouksista on autottomia. Joukkoliikennettä kehittämällä yhä useampi pärjäsi ilman autoa tai kimppa-auton varassa.


Ryhmärakennuttaminen.

Olen luomassa täysin uudenlaista omistusasumisen kulttuuria Helsinkiin ja Suomeen. Vuosia sitten ideoimme sisarusteni kanssa, että asukkaiden pitäisi päästä paremmin vaikuttamaan kerrostalojen suunnittelemiseen, jotta asunnoista tulisi oikeita koteja. Puhuin tästä ideasta kaupungin virkamiehille, jotka innostuivat asiasta. Vielä 50-luvullahan useat kerrostalot olivat tulevien asukkaidensa ”gryndaamia” mutta sitten varsinaiset grynderit tulivat väliin, ja asukkaat etääntyivät tulevien kotiensa rakentamisesta. Ystäväni tarttui toimeen, ja viiden hengen porukalla perustimme Koti kaupungissa –yhdistyksen. Huhuilimme ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia jäseniksi. Kun jäseniä oli riittävästi, haimme kaupungilta hitas-vuokratonttia. Saimme tontin tulevan Jätkänsaaren alueelta. Talon peruskivi muurattiin tänään. Kyseessä on ollut todellinen pilottiprojekti, mutta talon pitäisi olla valmis ensi vuoden lopulla. Ryhmärakennuttamishankkeita tulee varmasti lisää. Ympäristöministeriössä ietitään vaatiiko tällainen lainsäädäntömuutokisa ja toisaalta miten tällaista voisi edistää. Talostamme tulee yhteisöllinen. Sinne tulee tavallista paremmat yhteistilat. Ehkä siksi vain yksi talous 61.stä haluasi asuntoonsa saunan, vaikka rakennuttajat väittävät ihmisten niitä haluavan.

Neulanvaihtopisteet.
Tämä ei ole minun ideani, mutta aika hartiavoimin sain tehdä töitä asian eteen. Joskus n 10v sitten suonensisäisiä huumeita käyttävien keskuudessa todettiin HIV-tartuntoja. Oli varsin selvä että narkomaanit käyttivät välillä yhteisiä neuloja, etenkin kun niitä oli vaikea ostaa esim. apteekista. Helsingissä aloitettiin toiminta jossa narkomaanit saivat vaihtaa käytetyt neulat uusiin. Tämä ei siis ollut kaupungin toimintaa. Kaupungissa moni vastusti neulojen vaihtoa koske heidän mielestään se kannusti huumeiden käyttöön. Jopa silloinen apulaiskaupunginjohtaja, joka oli vastuussa terveysasioista, oli sitä mieltä että neulojen vaihto oli väärin. Puolustin neulojen vaihtoa julkisuudessa ja sain paljon vihaisia kirjeitä asukkailta. Kuitenkin toiminta saatiin jatkumaan, ja vakiintumaan. Pari vuotta sitten luin lehdestä että Ruotsista tultiin Helsinkiin tutustumaan tähän toimintaan, koska se oli niin hyvin järjestettyä, ja esim. tuo HIV-virus ei tarttunut neulojen kautta uusiin narkomaaneihin. Olin todella iloinen että olin ollut puolustamassa neulojen vaihtoa.


lauantai 6. lokakuuta 2012

strategiaa ja arviointia


Valtuusto pitää perinteisen loppuseminaarinsa marraskuussa. Tarkoitus on arvioida erityisesti strategian toteutumista. Helsinki teki tälle kaudelle ensimmäisen varsinaisen valtuustostrategian. Se on varsin hyvä kuvaus siihen mihin kaupunki toiminnoissaan pyrkii. Ongelma on toisaalta strategian laajuus ja toisaalta valtuutettujen huono sitoutuminen siihen.

Mietimme eilen kaupunginjohtajan ja kaupungin strategiajohtajan kanssa tulevaa seminaaria. Minun toiveestani mukaan tulee myös enemmän valtuutettujen itsearviointia. Helposti me valtuutetut olemme sitä mieltä että asiat eivät edisty, koska virkamiehet eivät vie asioita eteenpäin. Mielestäni on nähtävissä myös se etteivät asiat etene, koska valtuutetut itse eivät vie niitä eteenpäin. On paljon helpompi kiinnittää huomionsa vain yksityiskohtiin ja unohtaa isot linjat. Molempia tarvitaan, mutta pelkillä yksityiskohdilla ei pärjää.

Työssäni THL.ssä kirjoitimme toisen poliitikkokollegan (Kaarina Wilkman kok/Järvenpää) kuntapolitiikkaan vaikuttamisesta. Siinä korostimme strategiaan vaikuttamista, mutta se ei auta jos valtuutetut eivät sitoudu itse päättämäänsä.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Mitä Urpilaisen pitäisi tehdä veroparatiisien suhteen?

Demarit ovat ottaneet ns. veroparatiisiyhtiöt kuntavaaliteemakseen. Hyvinvointipalveluiden järjestämiseen tarvitaan verotuloja, siksi on tärkeää että verovelvolliset myös maksavat veroja. Jos eivät maksa, on kyse veronkierrosta.
Veroparatiisiyrityksistä puhutaan silloin, kun yritys kierrättää tulonsa esim sellaisessa eu-maassa jonka verotus on kovin kevyttä. Tämä on laillista, mutta ei tietenkään toivottavaa. Tämän kitkemiseksi, pitäisi kaikkien eu-maiden sopia jokseenkin yhtenäisestä linjasta yritysverotuksssa. Tässä asiassa Urpilainen voisi olla aktiivinen.
Sen sijaan Urpilainen kehottaa kuntia lainvastaiseen toimintaan. Kunnat eivät voi kilpailutuksissa sulkea ns veroparatiisiyhtiöitä kilpailun ulkopuolelle, jos ja kun ne toimivan lain mukaan.

Tässä linkki ministeri Ihalaisen (sdp) vastaukseen Tuija Braxin kysymykseen eduskunnassa. Sitaatti "Tilanteessa, jossa toimittajan Suomeen maksamien verojen arvo on vähäinen mutta jossa toimittaja on täyttänyt Suomen verolainsäädännössä asetetut velvoitteet, ei hankintayksiköllä ole hankintalainsäädännön mukaan mahdollisuutta sulkea toimittajaa tarjouskilpailun ulkopuolelle."