Olen ollut valtuustossa jo neljä kautta ja koko ajan varsin vaativissa tehtävissä. Politiikassa asiat tapahtuvat yleensä hitaasti. Lisäksi kaikkeen päätöksentekoon tarvitaan enemmistö, joten yksittäisenä ”tähtenä” ei pääse loistamaan.
Sisaren tytär pyysi yhteiskuntaopin tehtäväänsä listaamaan aikaansaannoksiani, ja joitakin sellaisiakin asioita tuli mieleen joissa oma roolini on ollut todella keskeinen. Toki 16 vuodessa ehtii vaikuttamaan moneen päätökseen, mutta tässä nyt mieleen tullut lista.
Koulujen positiivisen diskriminaation raha.
Tällä tarkoitetaan lisärahoitusta perusopetukseen kouluille jossa on haasteellisempi oppilasaines. Siis esim. paljon muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia, paljon työttömyyttä koulun alueella, vanhempien huono sosioekonominen asema. Lisärahalla yritetään turvata oppimisen edellytykset. Keksin tämän positiivisen diskriminaation rahan joskus vuosia sitten, kun mietimme kaupungin budjettia. Tuntui typerältä ohjata lisärahaa erilaisten projektien kautta, kun ongelma oli joka päivästä. Siispä osa kouluista saa ihan tavalliseen opetukseen enemmän rahaa. Tällä kaudella näitä rahoja on nostettu.
Autopaikan hinnan erottaminen asunnon hinnasta.
Tämän on hieman vaikeampi asia. Helsingissä uusilla alueilla on yleensä alueellinen pysäköintiyhtiö, johon taloyhtiöt liittyvät osakkaiksi. Samalla he hankkivat kaavan velvoittaman määrän autopaikkoja. Autopaikkoja on suunnilleen yksi/kaksi asuntoa. Autopaikkojen rakentaminen on nykyisin kallista, koska ne rakennetaan maan alle. Toisaalta, jos rakennettaisiin maan päälle, kuluisi tonttimaata tähän. Autopaikka maksaa Jätkäsaaressa 55 000e/paikka. Käytännössä autoton maksaa puolet naapurinsa autopaikasta. Yli 10 vuotta sitten keksin että autopaikat pitäisi hinnoitella erikseen, ja laittaa autoilijat maksamaan autopaikkansa kulut. Jos henkilö luopuu autosta, hän voisi myydä tai vuokrata paikan eteenpäin. Asiaa koskeva selvitys saatiin kirjattua asunto-ohjelmaan, mutta virkamiehet tyrmäsivät asian. Sinnikkyys on osittain palkittu. Helsinkiin valmistui tänä vuonna ensimmäinen täysin autopaikaton kaupungin vuokratalo.
Asiasta käytiin lehdistössä keskustelua vuosi sitten. Kokoomuslainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava paljasti ajattelumallinsa epäloogisuuden todetessaan suunnilleen näin ”eihän opettaja-poliisi-pariskunnalla voi olla varaa noin kalliiseen autopaikkaan” ilmeisesti ajatus jatkuu seuraavasti ” siksi Liisa-lähihoitaja ja Raimo-ratikkakuski voivat maksaa niistä osan”. Kun puhutaan kohtuuhintaisesta asumisesta, kannattaa muistaa autopaikkojen kustannukset. Helsingissä yli puolet talouksista on autottomia. Joukkoliikennettä kehittämällä yhä useampi pärjäsi ilman autoa tai kimppa-auton varassa.
Ryhmärakennuttaminen.
Olen luomassa täysin uudenlaista omistusasumisen kulttuuria Helsinkiin ja Suomeen. Vuosia sitten ideoimme sisarusteni kanssa, että asukkaiden pitäisi päästä paremmin vaikuttamaan kerrostalojen suunnittelemiseen, jotta asunnoista tulisi oikeita koteja. Puhuin tästä ideasta kaupungin virkamiehille, jotka innostuivat asiasta. Vielä 50-luvullahan useat kerrostalot olivat tulevien asukkaidensa ”gryndaamia” mutta sitten varsinaiset grynderit tulivat väliin, ja asukkaat etääntyivät tulevien kotiensa rakentamisesta. Ystäväni tarttui toimeen, ja viiden hengen porukalla perustimme Koti kaupungissa –yhdistyksen. Huhuilimme ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia jäseniksi. Kun jäseniä oli riittävästi, haimme kaupungilta hitas-vuokratonttia. Saimme tontin tulevan Jätkänsaaren alueelta. Talon peruskivi muurattiin tänään. Kyseessä on ollut todellinen pilottiprojekti, mutta talon pitäisi olla valmis ensi vuoden lopulla. Ryhmärakennuttamishankkeita tulee varmasti lisää. Ympäristöministeriössä ietitään vaatiiko tällainen lainsäädäntömuutokisa ja toisaalta miten tällaista voisi edistää. Talostamme tulee yhteisöllinen. Sinne tulee tavallista paremmat yhteistilat. Ehkä siksi vain yksi talous 61.stä haluasi asuntoonsa saunan, vaikka rakennuttajat väittävät ihmisten niitä haluavan.
Neulanvaihtopisteet.
Tämä ei ole minun ideani, mutta aika hartiavoimin sain tehdä töitä asian eteen. Joskus n 10v sitten suonensisäisiä huumeita käyttävien keskuudessa todettiin HIV-tartuntoja. Oli varsin selvä että narkomaanit käyttivät välillä yhteisiä neuloja, etenkin kun niitä oli vaikea ostaa esim. apteekista. Helsingissä aloitettiin toiminta jossa narkomaanit saivat vaihtaa käytetyt neulat uusiin. Tämä ei siis ollut kaupungin toimintaa. Kaupungissa moni vastusti neulojen vaihtoa koske heidän mielestään se kannusti huumeiden käyttöön. Jopa silloinen apulaiskaupunginjohtaja, joka oli vastuussa terveysasioista, oli sitä mieltä että neulojen vaihto oli väärin. Puolustin neulojen vaihtoa julkisuudessa ja sain paljon vihaisia kirjeitä asukkailta. Kuitenkin toiminta saatiin jatkumaan, ja vakiintumaan. Pari vuotta sitten luin lehdestä että Ruotsista tultiin Helsinkiin tutustumaan tähän toimintaan, koska se oli niin hyvin järjestettyä, ja esim. tuo HIV-virus ei tarttunut neulojen kautta uusiin narkomaaneihin. Olin todella iloinen että olin ollut puolustamassa neulojen vaihtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti