Ihana aurinkoinen päivä Helsingissä tänään, vaikka tuuli yltyikin päivän mittaan myrskyksi. Olin muutaman tunnin Vihreiden teltalla Silakkamarkkinoilla. Aurinko lämmitti ja kuhina torilla oli mukavaa katsottavaa. Ihmiset tuntuivat myös heränneen siihen että viimeistään kolmen viikon kuluttua pitäisi osata valita oma ehdokas.
Ehdokkaistamme käytiin kysymässä vilkkaasti. Helsingin Vihreiden vaalilehti ilmestyy vasta viikon kuluttua. Vaalimökkimme, joka taitaa viime vaalien tapaan olla kasvihuone, ilmestyy Kolmen sepän aukiolle viikon päästä. Lehteä jossa teemamme ja ehdokkaat ovat esillä voi sitten hakea mökiltä. Lehti jaetaan myös kotiin ja tietysti metroasemilla ja toritapahtumissa yms. joihin ehdokkaat tukiryhmineen osallistuvat. Netistä ehdokkaat löytyvät jo nyt. Useimmilla ehdokkaillamme on kotisivut, ja nettiinhän tietoa ja ajatuksia mahtuu paljon enemmän kuin vaalilehden minitilaan, kun lehdessä esitellään kaikki 127 helsinkiläistä Vihreää ehdokasta.
Osallistuin myös Koti kaupungissa – Hem i stan yhdistyksen paneeliin. meitä oli kolme keskustelijaa, lisäkseni Risto Rautava kokoomuksesta sekä Karin Taipale demareista. Asumisen unelmista olimme monilta osin samaa mieltä, kaikki puolustivat kaupunkimaista tapaa asua. Itse politiikassa toimivana oli helpompi kuulla puheenvuoroista painotuseroja, mutta muiden kuulijoiden oli varmasti turhan vaikea löytää eroja tavoitteissamme, vaikka niitä on.
Yhtenä teeman oli tietysti kohtuuhintainen asuminen. Nostin esille Vihreiden tavoitteen autopaikkojen kustannusten siirtämisestä vain autoilijoiden maksettaviksi. Autopaikan hinta uusilla alueilla on n 30 000 euroa. Yleensä autopaikkoja (ja autoja) on yksi/kaksi asuntoa. Autoton maksaa siis puolet naapurinsa autopaikasta, eli 15 000 euroa. Tämä tekee asumiskuluissa n 100 euroa/kuukausi pääomakuluja, oli kyse omistusasunnosta tai vuokra-asunnosta. Reilumpaa olisi jos autopaikan kustannus kohdistuisi vain niiden käyttäjiin. Kaupungin virkamiehet vaan eivät mielestään löydä tämän ratkaisemiseen toimivaa mallia. Uskon että jos on tahtoa, on myös keino.
Joukkoliikenteen kehittäminen on myös asumisen kehittämistä. Kantakaupunkia voidaan laajentaa parantamalla joukkoliikenteen yhteyksiä. Etenkin nopeat raideyhteydet helpottavat liikkumista.
Puhuimme myös asuntojen energiatehokkuudesta, jota on pakko nostaa. rakentamisen laadusta, josta ei kannata tinkiä, jottei rahaa hassata jatkossa hirveisiin korjaus- ja ylläpitokuluihin, segregaation torjumisesta, joka tarkoittaa että ei pidä päästää mitään aluetta rappiolle. Puhuimme myös asunnottomuuden hoitamisesta. Nythän Töölöön suunniteltu tukiasuntotalo on herättänyt vastustusta. Hankkeella on kuitenkin vahva poliittinen tuki. Kaupungin on hoidettava myös kaikkein heikoimmilla olevat asukkaansa. Asunnottomien pelätään aiheuttavan harmia. Tukiasunnon saanut asunnoton, ei enää ole asunnoton, ja voi tuen avulla päästä taas elämästä kiinni.
Reilun tunnin keskustelussa ehdimme käsitellä asuntopolitiikkaa laajasti. Uskon että se oli kuulijoidenkin mielestä mielenkiinotista.
Minun asumisen unelmani on koti jonne pääsee ratikalla ja hissillä, josta on helppo kävellä ja pyöräillä palvelujen pariin. Koti joka on esteetön, jotta kaikki ystäväni voivat siinä vierailla. Koti, jossa oma sauna ei vie tilaa, vaan sitä on isolle ruokapöydälle, jonka ympärille voin kutsua perheen, ystävät ja naapurit. Hesari esitteli tänään Tamperelaista asumisyhteisöä, pientä kylää keskellä kaupunkia. Itse rakennetussa yhteisössä on yhteisön ilot, ilman sen ahdistavaa kontrollia.
Vihreiden keino vaalirahoituksen hankkimiseen liippaa myös asumista. Myynnissä on asuntoarpoja, joiden hinta on 30 euroa/arpa. Myynnissä on yhteensä 10 000 arpaa. Pääpalkintona on 100 000 euron lahjakortti asunnon ostamista varten. Minullakin on arpoja myynnissä, joten jos kiinnostaa voi näitä tiedustella mailitse. Arpojen tuotto käytetään Vihreiden vaalikampanjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti