Uskonnolliset juhlat kouluissa

Ylen Slaget efter tolv-ohjelmassa keskusteltiin koulujen uskonnollisista juhlista.

Puolustin kaikkien lasten oikeutta osallistua koulun juhliin. Yhteisön juhlat pitäisi mielestäni järjestää koko yhteisölle. Tämä koskee etenkin kouluja.

Keskustelun taustalla on apulaisoikeuskanslerin lausunto että koulujen pitää huolehtia lasten uskonnonvapaudesta eli oikeudesta olla osallisumatta uskonnollisiin juhliin.

Linkin takaa löytyy nettilähetys ohjelmasta

http://areena.yle.fi/1-2225346

Demokratia ja kuntauudistus

Suomessa on kunnilla vahva itsehallinto. Tämä on tullut korostetusti esille kuntauudistuksessa jasote-rakennemuutoksessa. Keskeinen osa tätä itsehallintoa on demokraattinen päätöksenteko. Suhtautuminen siihen tuntuu vaihtelevan kovasti sen mukaan mihin tavoitteisiin pyritään.

​Ajattelen, että kunnallisessa päätöksenteossa on kaksi keskeistä aluetta. Ensimmäinen liittyy maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen, joilla on keskeinen vaikutus verotulojen kertymiseen kunnassa. Toki ne vaikuttavat myös siihen, miltä kunta näyttää ja onko kunnasta helppo tulla ja mennä.

Toinen kokonaisuus on palvelujen järjestäminen, joissa suomalaisten kuntien vastuut ovat aivan omaa luokkansa. Tämä selittyy osittain sillä, että Suomessa hyvinvointiyhteiskunnalla on erittäin laajat peruspalvelut asukkaille, ja osittain sillä, että näiden palveluiden järjestämisvastuu on säädetty kunnille. Palveluihin käytetään kuntalaisilta kerätyt rahat, joten ei ole täysin merkityksetöntä, mitä näihin palveluihin sisällytetään.

Maailma on muuttunut niin, että nykyinen kuntakoko ei ole paras mahdollinen kummankaan keskeisen osa-alueen päätöksentekoon. Maankäytön kysymykset koskevat nykyisiä kuntia laajempia alueita ja palvelupuolen vastuut ovat niin suuria, että etenkin väestön vanhentuessa pienten kuntien on vaikea suoriutua eduskunnan säätämistä velvoitteista. Luulisi siis, että olisi luontevaa muodostaa suurempia kuntia, joissa vaaleilla valitut valtuustot päättäisivät näin keskeisistä asioista.

Kunnissa on kuitenkin käynnissä itsenäisyystaistelu, jossa demokratiasta ollaan valmiita tinkimään ja itsenäisyyden mittariksi riittää oma kunnanvaakuna. Päätöksentekoa ollaan siis valmiita luovuttamaan ns. ylätasolle (tosin hieman määrittelemättömästi) kunhan kuntaliitoksilta vältytään.

Ongelmana päätöksenteon siirtämisessä pois kunnista on demokratian huono toteutuminen, jos keskeisistä asioista päätetään kaukana demokraattisesti valitusta valtuustosta. Toisaalta nyt suunniteltu malli vaikeuttaa myös lähidemokratian toteutumista, vaikka juuri lähidemokratiaa käytetään nykymallin säilyttämisen perusteluna.

On varsin epätodennäköistä, että ns. ylätason lisäksi tulisi ns. alataso. Kuitenkin monista lähiarkeen vaikuttavista asioista voitaisiin päättää nykyistä kuntarakennetta pienemmissä yksiköissä sekä valtuustoa vähemmän jäykällä päätöksentekomallilla.

Kovin montaa tasoa ei päätöksentekoon kuitenkaan ole syytä luoda. Demokratiaa vahvistaisivat riittävän isot kunnat, jotka vastaisivat keskeisistä maankäytön kysymyksistä sekä järjestäisivät sosiaali- ja terveyspalvelut ja ainakin toisen asteen koulutuksen. Lähidemokratian tueksi pitäisi muodostaa päätöksentekojärjestelmä, joka osallistaisi asukkaita oman alueensa asioista päättämiseen sekä hoitamiseen.

Minerva Krohn, Kuntaliiton hallituksen jäsen

http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutiskirjeet/kolumnit/2013/Sivut/Demokratia-ja-kuntauudistus.aspx

Kuntarakenteesta Kuntapäivillä

Vaalien jälkeen elämäni on ollut poikkeuksellisen rauhallista. Viimeiset 15v olen tehnyt kunnallispolitiikkaa lähes täyspäiväisesti (täyspäiväisen työni rinnalla) Vuoden vaihteessa lopetin urakkani valtuuston puheenjohtajana ja sitä kautta kaupunginhallituksessa. Koko alkuvoden vastuullani on ollut "vain" kaupunginvaltuusto.
Nyt tämä lyhyt "sapattivapaa" on loppumassa; Minut on valittu Helsingin Juhlaviikkojen hallintoon, joka aloitti jo työnsä. Lisäksi minut valitaan Uudenmaanliiton maakuntahallitukseen. Näiden lisäksi tulee vielä Vihreiden ainoa paikka Kuntaliiton hallituksessa.

Kuntaliitto järjestää 4v välein Kuntapäivät, joka on aivan megatapahtuma. Tällä kertaa olemme Oulussa, ja paikalla on 1300 kuntapäättäjää. Aika paljon kepulaisia, koska edustettuna ovat lähes kaikki Suomen kunnat. Pidin tänään Vireiden ryhmäpuheenvuoron Kuntapäivillä, ja postaan sen tämän alle.



Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuntapäättäjät

Kunnat ovat vastuussa suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Pääosa ns.
peruspalveluiksi mielletyistä palveluista, jotka ylläpitävät
tasa-arvoa ja hyvinvointia, on kuntien järjestämisvastuulla. Kuntien
vastuulla on myös viimesijainen taloudellinen turva, eli toimeentulotuki.
Ei siis ole merkityksetöntä, miten kunnat suoriutuvat näistä
velvoitteistaan nyt ja tulevaisuudessa.


Kommunerna står ofrånkomligen inför stora förändringar. Den nuvarande kommunstrukturen är från en tid då världen var mycket annorlunda; kommunerna hade mindre ansvar, försörnjingskvoten var bättre, människorna förflyttade sig mindre och information rörde sig långsammare. Därtill var befolkningen tidigare mera jämnt fördelad inom landet.


”Kaikki haluavat kehitystä, kukaan ei halua muutosta”- tämä on tullut
mieleen kuntarakenneuudistuksen vaiheita seuratessa. Sote-rakennemuutoksen
samanaikaisuus ei toki tee asiasta lainkaan helpompaa.

Vihreät iloitsevat siitä että suomalaiset arvostavat kotikuntiaan ja niiden
järjestämiä palveluja. Omasta asuinympäristöstä halutaan pitää huolta.
Kunnilla onkin merkittävä rooli viihtyisän, turvallisen ja ekologisesti
kestävän ympäristön turvaamisessa. Kunnat ovat kaavoitusvaltansa vuoksi
vastuussa maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. Useimmilla alueilla -
käytännössä koko Suomessa - nämä asiat koskevat useampaa kuin yhtä kuntaa.
Kuntien välinen kilpailu asukkaista ei turvaa parasta
mahdollista kaavoitusta ja maankäyttöä. Lisäksi yhdyskuntarakenteen
hajautuminen tekee esim. joukkoliikenteen järjestämisestä vaikeaa. Hyvä
joukkoliikennekään ei yksin riitä. Maailmalla on jo nähtävissä trendi,
jossa ihmisiä kannustetaan yhä enemmän kävelijöiksi ja pyöräilijöiksi.
Tämä on tiiviiden kaupunkiemme seuraava haaste ja tässä voimme ottaa
mallia Oulusta.

Hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluista varmasti merkittävimpiä ovat
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Ei siis ole ihme, että ns.
sote-uudistus on osoittautunut vaikeaksi ja suuria intohimoja
herättäväksi.

Perusterveydenhuollon ongelmat eivät johdu tulossa olevasta uudistuksesta
tai sen lykkääntymisestä. Niiden syy on nykyisessä kuntarakenteessa ja
päätöksentekojärjestelmässä. Kunnat vastaavat nykyisinkin sekä
erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon järjestämisestä, joten
rahat sinänsä tulevat samasta kassasta. Kuitenkin yleensä omassa organisaatiossa
olevan perusterveydenhuollon rahanmenoa on vahdittu paljon
tarkemmin kuin sairaanhoitopiirien hoitamaa
erikoissairaanhoitoa. Tämän päätöksenteon rakenteen seurauksena
erikoissairaanhoidon lääkärimäärä on kasvanut 30% viimeisen 20v aikana,
samalla perusterveydenhuollon lääkärimäärä on pysynyt kutakuinkin samana.
On vaikea uskoa, että rahanjako olisi vääristynyt näin paljon, jos
päätöksenteko ja johtaminen olisivat saman organisaation vastuulla.

Sote-uudistuksessa pitää turvata, että perusterveydenhuollosta ja
erikoissairaanhoidosta päätetään yhdessä. Siten voidaan myös perustason
palvelut turvata jatkossa.

Kuntien kannalta sosiaali- ja terveystoimi ovat todella merkittävässä
roolissa. Näihin kuluu reilu puolet kuntien rahoista. Sen vuoksi on
tärkeää, että rahanjaosta päätetään mahdollisimman demokraattisella
mallilla. Monissa kunnissa tämän turvaisivat parhaiten kuntaliitokset.
Sote-uudistuksessa huoli koskee erityisesti lähipalveluja. Nykyinen
päätöksenteon malli ohjaa jatkossakin yhä suuremman osan rahoista
erikoissairaanhoitoon. Se on uhka lähipalveluille. On ilmeistä, että Eu:n
potilasdirektiivi ja sen sallima vapaavalintaisuus tulee myös
vaikuttamaan tuotantorakenteeseen.

Sote-ryhmän linjaukset lisäävät keskuskaupunkien vastuuta sote-palveluiden
järjestämisessä. Eduskunnan tulee pian päättää, miten valtionosuudet
seuraavat tätä tehtävien kasvua. Nykyinen tilanne jossa kuntien tehtävät
lisääntyvät, mutta niiden taloudelliset edellytykset niistä selviytymiseen
heikkenevät, ei voi enää jatkua.

Kuntauudistukseen liittyy huoli lähidemokratian tilasta. On tärkeää, että
jatkossakin asukkaat voivat demokraattisen päätöksenteon ja osallistumisen
avulla vaikuttaa siihen miten heidän asuinympäristönsä muokkautuu ja
millaisia palveluita verorahoilla järjestetään. Nykyinen kuntarakenne ei
kuitenkaan ole lähidemokratian paras turva. Monissa kunnissa tarvitaan niitä täälläkin useassa puheessa kaivattuja
leveämpiä hartioita kunnille määrätyistä velvoitteista suoriutumiseen ja
toisilla alueilla osasta
asioista voitaisiin päättää nykyistä kevyemmällä rakenteella.

Kuntamyllerryksen perimmäinen tavoite on kuntalaisten tasa-arvon ja
tasavertaisuuden turvaaminen. Yhtälailla tulevaisuutta turvaa kuntien
tavoitteellinen ympäristöpolitiikka. Ilmastonmuutos muuttaa maailmaa
epävarmemmaksi myös täällä Oulussa. Luonnonvaroja on hyödynnettävä
kestävästi. Talvivaaran kaltaisiin ympäristökatastrofeihin meillä ei ole
varaa.

Kuntien tulevaisuus on meidän vastuullamme. Toivottavasti meillä on
rohkeutta tehdä päätöksiä tulevaisuuteen katsoen, ei menneisyyteen
takertuen.

Vihreä ryhmä kiittää Kuntaliitossa toimineita luottamishenkilöitä ja työntekijöitä sekä toivottaa menestystä tulevaisuuteen.

Kiitos

Kiitos kaikille minua ja muita Vihreitä äänestäneille.

Jatkan valtuustossa viidettä kautta ja se tuntuu todella kivalta. Säilytimme toiseksi suurimman ryhmän paikan sekä Helsingissä että Espoossa, joka on hyvä juttu. Samoin ryhmäämme nousi nyt liuta nuoria (ja vähän vanhempia) miehiä. Hyvä, että miesten lasikatto rikkoutui.

Yritän jatkossa löytää aikaa myös blogin pitämiseen. Toivotaan, että sitä löytyy vaikka vapaa-aikaa ei oikein nytkään ole, ja pyörittelen kaikenlaisia blogitekstejä itaisin päässäni, sen sijaan että ne ilmestyisivät tänne.

Vaalilehti ja vaalimökki

Helsingin Vihreiden vaalilehti ilmestyi tänään Hesarin välissä. Haserittomiin koteihin se jaetaan myös. Jos ovessa on "ei mainoksia"-kyltti saa lehden Vaalimökiltä Kolmen sepän patsaan luota. Vaalimökki aukeaa tänään kolmelta. Lehden jakelua myös vaaliteltoilla pitkin kaupunkia sekä metroasemilla ja muilla vilkasliikenteisillä paikoilla aamuisin.

Tilaa uusille asukkaille

Osmo Soininvaara, Otso Kivekäs, Mari Holopainen ja Mikko Särelä ovat kirjoittaneet pamfletin "Seuraavat 400 000 helsinkiläistä" Kysymys on todella tärkeästä politiikan osasta, kaupunkisuunnittelusta ja asuntopolitiikasta. Kannattaa tutustua.

Oden Blogista ohjeet pamfletin hankkimiseen.

Miten kunnallispolitiikka toimii?

Olen jo muutamana vuonna käynyt pitämässä valmistuville lääkäreille luennon siitä miten päätökset kunnassa tehdään. Tiukan asiallisen sijaan, luentoni on ollut täynnä käytännön esimerkkejä. Aiemmin kurssi on järjestetty vain osalle lääkäreitä Helsingissä, mutta tänä vuonna pääsen vaalien jälkeisenä päivänä puhumaan koko kurssille.

Työssäni kirjoitin aiheesta THL:n julkaisemaan kirjaan, yhdessä kokoomuslaisen järvenpääläispoliitikon Kaarina Wilskmannin kanssa.

Viime päivien Hesaria lukiessa olen epäillyt että, lehden toimittajat seuraavat ihan eri kuntapolitiikkaa kuin minä. Toki he ovat lähinnä valtuustokokousten varassa, ja niissä käyty keskustelu on välillä todella absurdia. Keskustelua voi kuka tahansa seurata joko suoraan tai jälkikäteen Helsinkikanavalta. Etenkin 26.9 pidetyn kokouksen aloite kaupallisten ulkomainosten kieltämisestä ja 12.9 kokouksen globaalin vastuun strategia tarjoavat ajoittain absurdiakin viihdettä.

Helsingissä kuulemma Kokoomus ja Vihreät ovat kovasti sopineet asioista keskenään. Kyllä, joissain päätöksissä enemmistö on syntynyt Kokoomuksen, Vihreiden ja pienempien puolueiden voimin, demareiden jättäytyessä ulkopuolelle. Useimmiten sopua on kuitenkin etsitty kaikkien kolmen suuren puolueen voimin, ja ikävän usein Kokoomus ja demarit ovat löytäneet toisensa, ja päättäneet asioista kaksin (tai pienten ryhmien tuella.) Apulaiskaupunginjohtajavalinnat, joista kirjoitin aiemmin, ovat tästä vain yksi esimerkki.

Merkittävin demarien irtiotto tällä kaudella tapahtui pari vuotta sitten, kun puolue jäi laajan budjettisovun ulkopuolelle. Jopa vasemmistoliitto oli tuolloin sovussa mukana. Demarit ovat usein olleet valmiita nostamaan kaupungin menoja, ilman ideoita lisätuloista. Kaupunki on kuitenkin velkaantunut hurjaa vauhtia, eikä tämä tulevien polvine kustannuksella eläminen ole kestävää taloudenpitoa. Demareilla on tapana esittää budjettiin paljon lisämenoja, mutta usein aika kevyin perustein, joten ehkä se on osa jokavuotista budjettineuvottelunäytelmää.

Kokoomus ja demarit veivät yhdessä eteenpäin Kokoomuksen esittämää palvelualoitetta. Tämän idea on se että, mikä tahansa kaupungin ulkopuolinen toimija voi tehdä oman tarjouksensa jostain kaupungin toiminnasta, ja tällä tavalla ”haastaa” kaupungin. Kokoomus haluaa että, näihin haasteisiin vastattaisiin. Palvelualoite ei kuitenkaan edellytä että, kaupunki ryhtyisi haasteen tehneen toimijan kanssa yhteistyöhön, ja jos jokin toiminta päätettäisiin ulkoistaa, pitäisi se tässäkin tapauksessa kilpailuttaa. Täytyy myöntää etten lainkaan ymmärrä mitä ideaa tässä on. Jos kaupunki haluaa ostaa jotain palveluita, sen voi tehdä ilman palvelualoitetta, ja jos ei halua, on turha käyttää kenenkään energiaa tällaiseen käsittelyyn. Jos halutaan että yrittäjät ehdottavat uusia innovaatioita palvelujen suhteen, voidaan siihen päästä neuvottelumenettelyllä yms. Demarit ovat kovasti pitäneet esillä että vastustavat ulkoistuksia yms. Palvelualoitetta he kuitenkin halusivat yhdessä kokoomuksen kanssa selvittää. Elina Moisio bloggaa tästä hyvin.


Jostain syystä toimittajien on myös ollut vaikeaa ymmärtää valtuuston kesäkuista päätöstä Vallilanlaakson joukkoliikennekadusta. Kaava kaatui valtuustossa minun pj-äänelläni, joka on ensimmäinen kerta 16v valtuustouran aikana kun muistan puheenjohtajan äänen ratkaisseen jonkin asian. Asia oli valtuuston käsittelyssä uudestaan, koska ELY-keskus (joka on valvontaviranomainen) huomautti kaupungille kaavan olevan yleiskaavan vastainen. Mikäli valtuusto olisi vielä kesäkuussakin vienyt kaavaa eteenpäin, olisi asiaa käsitelty hallinto-oikeudessa, jossa se todennäköisesti olisi kaatunut. Soininvaara on perustellut asiaa blogissaan hyvin.

Miten terveydenhuolto saadaan kuntoon?

Kunnallispolitiikan keskeisiä kysymyksiä on, miten terveys- ja sosiaalipalvelut saadaan toimimaan. Molemmat tarjoavat ihmisten kannalta erityisen tärkeitä palveluita ja rahaa näihin kuluu noin puolet kunnan budjetista. Viime vuosina on havahduttu siihen, ettei perusterveydenhuolto toimikaan kuten pitäisi.

Työskentelen perusterveydenhuollon kehittämisen kanssa joten tiedän, että toimintakäytäntöjä muuttamalla voidaan saada paljon hyvää aikaan. Kehittämishankkeena on menossa esim. Potku-hanke, jossa otetaan käyttöön ns. terveyshyötymallia. Siinä koko terveysaseman toiminta mietitään uudestaan siten, että monisairaat potilaat saavat paremmin tukea omahoitoonsa ja mm. järjestöt otetaan mukaan potilaille tarjottavaan tukeen. Terveyshyötymalli pitää ottaa käyttöön myös Helsingissä.

Perusterveydenhuollon ongelmat eivät kuitenkaan ole vain toimintatapojen ongelmia. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet paljon terveyskeskusten menoja nopeammin. Tähän on osittain syynä päätöksenteon rakenne; erikoissairaanhoito hoidetaan kuntayhtymissä, joiden on helpompi ylittää budjettinsa kuin kaupungin omana toimintana pyöritettävän perusterveydenhuollon. Terveydenhuollossa voidaan uusille kustannuksille kyllä löytää hyvät perustelut, mutta nyt ei ole mietitty kustannusjakoa avohoidon ja sairaalahoidon välillä.

Perusterveydenhuollon resurssit ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet selvästi hitaammin kuin erikoissairaanhoidon resurssit. Terveydenhuollon menojen reaalinen kokonaiskasvu aikavälillä 1995-2000 oli 2,6 % /vuosi. Reaalinen kasvu erikoissairaanhoidossa oli tuolloin 2,5 % /vuosi ja perusterveydenhuollossa 1,6 % /vuosi. Aikavälillä 2005-2010 terveydenhuollon menojen kokonaiskasvu oli 1,5 %/vuosi ja kasvu erikoissairaanhoidossa 1,5 %/vuosi, mutta perusterveydenhuollossa vain 0,2 %/vuosi.

Ministeri Risikko (kok) totesi reilu viikko sitten uutisissa, että kun rahanjako on nyt suunnilleen 2-1 erikoissairaanhoidon hyväksi, niin se pitäisi kääntää toisin päin. Voisi toki jäädä odottamaan miten ministeri tämän vastuulleen kuuluvan asian hoitaa, mutta ehkä hän vain taivasteli asiaa ryhtymättä toimiin.
Helsingin pitää olla valmis satsaamaan perusterveydenhuoltoon, jotta kaikki raha ei valu erikoissairaanhoitoon. Tätä on yritetty mutta täälläkin tuo HUS:in päätöksenteon karkaaminen näkyy.

Terveyskeskusmaksusta pitää luopua. Olen aiemmin kannattanut maksua, joka ei useimmille meistä ole kohtuuton. On kuitenkin järjetöntä, että noin kolmasosa maksusta menee sen rahastamiseen. Tämä byrokratia kannattaa karsia pois. Lisäksi, terveysasemalla ei nykyisin ole ongelmana ns. turhat käynnit, koska palvelun saatavuus on niin heikkoa. Eli vastaanotolle on vaikea päästä. Työssäkäyvät, jotka oletettavasti ovat esim. työkyvyttömiä terveempiä, pääsevät lisäksi työterveyshuoltoon maksutta. Terveyserot ovat kasvaneet. On siksi kohtuutonta periä maksua niiltä, jotka ovat eniten hoidon tarpeessa ja jättää perimättä, niiltä joiden terveydentila on parempi.

Terveyskeskusten toimintaa pitää kehittää niin, että kaikkien asioiden ratkaisemiseksi ei tarvita lääkärinvastaanottoa. Ihmisten kannalta on kuitenkin tärkeintä että saavat asiansa hoidettua sujuvasti.

Helsingin vihreiden terveysteesit löytyvät täältä.

Opiskelijat haluavat toimivan kaupungin

Tapasin eilen ihan mahtavia HYY:n tyyppejä, koska olen HYY:n edustajana HOAS:issa. Keskustelimme opiskelija-asumisen lisäksi opiskelijoiden muistakin toiveista kaupungin suuntaan. HYY:llä on kolme kuntavaaliteemaa, jotka kaikki voin hyvillä mielin allekirjoittaa.

Opiskelijat toivovat lisää tontteja opiskelija-asunnoille. Olin aikoinaan neuvottelemassa asunto-ohjelmaan ensimmäistä kirjausta opiskelija-asunnoista. Kirjasimme että tavoitteena on tontti 100.lle opiskelija-asunnolle vuosittain. Uudessa ohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi 300 opiskelija- ja nuorisoasuntoa vuosittain. HOAS:in hallituksessa on keskusteltu rakentamisen tahdista myös. Olen todennut että nyt kun uusien alueiden, siis Jätkäsaaren ja Kalasataman, tontit ovat jaossa, pitää HOAS:in olla aktiivinen. Kun nämä alueet on rakennettu, ei yhtä hyviä uusia alueita ole tarjolla. Samalla täytyy tietysti pitää huolta säätiön taloudesta jotta vuokrat voidaan pitää kohtuullisina.

Toisena tavoitteena opiskelijoilla on keskustakampuksen muuttaminen kävelyalueeksi. Tämä pitäisikin toteuttaa mahdollisimman pian. Yliopistokatu esim. oli remontissa kuukausia, eikä keskustan liikenne siitä kärsinyt. Nyt katua lipuu harvoja autoja, mutta niitä varten on varattu paljon tilaa. Toivottavasti kävelykatuja saadaan keskustaan muuallekin.

Opiskelijat toivovat myös parempaa poikittaisliikennettä, jotta siirtyminen kampusalueiden välillä on jouhevaa. Poikittaisliikenteen yhteyksiä onkin parannettava koko seudulla, jotta joukkoliikenne on todellinen vaihtoehto kaupunkilaisille. Jokeria ollaan laittamassa raiteille, joka nopeuttaa matkantekoa. Joukkoliikenteen hinnoitteluun suunniteltu uusi vyöhykemalli olisi myös parannus, kun kaupungin rajan yli kulkemisen hinta halpenisi. Toki samalla on huolehdittava Helsingin sisäisen liikenteen edullisuudesta. Valitettavasti Espoo ja Vantaa eivät ole olleet halukkaita satsaamaan yhtä paljon joukkoliikenteeseen.

Helsinki tarvitsee opiskelijoita, joten heidän toiveitaan kannattaa kohtuudella myös kuunnella.

Aikaansaannoksia

Olen ollut valtuustossa jo neljä kautta ja koko ajan varsin vaativissa tehtävissä. Politiikassa asiat tapahtuvat yleensä hitaasti. Lisäksi kaikkeen päätöksentekoon tarvitaan enemmistö, joten yksittäisenä ”tähtenä” ei pääse loistamaan.
Sisaren tytär pyysi yhteiskuntaopin tehtäväänsä listaamaan aikaansaannoksiani, ja joitakin sellaisiakin asioita tuli mieleen joissa oma roolini on ollut todella keskeinen. Toki 16 vuodessa ehtii vaikuttamaan moneen päätökseen, mutta tässä nyt mieleen tullut lista.

Koulujen positiivisen diskriminaation raha.
Tällä tarkoitetaan lisärahoitusta perusopetukseen kouluille jossa on haasteellisempi oppilasaines. Siis esim. paljon muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia, paljon työttömyyttä koulun alueella, vanhempien huono sosioekonominen asema. Lisärahalla yritetään turvata oppimisen edellytykset. Keksin tämän positiivisen diskriminaation rahan joskus vuosia sitten, kun mietimme kaupungin budjettia. Tuntui typerältä ohjata lisärahaa erilaisten projektien kautta, kun ongelma oli joka päivästä. Siispä osa kouluista saa ihan tavalliseen opetukseen enemmän rahaa. Tällä kaudella näitä rahoja on nostettu.

Autopaikan hinnan erottaminen asunnon hinnasta.
Tämän on hieman vaikeampi asia. Helsingissä uusilla alueilla on yleensä alueellinen pysäköintiyhtiö, johon taloyhtiöt liittyvät osakkaiksi. Samalla he hankkivat kaavan velvoittaman määrän autopaikkoja. Autopaikkoja on suunnilleen yksi/kaksi asuntoa. Autopaikkojen rakentaminen on nykyisin kallista, koska ne rakennetaan maan alle. Toisaalta, jos rakennettaisiin maan päälle, kuluisi tonttimaata tähän. Autopaikka maksaa Jätkäsaaressa 55 000e/paikka. Käytännössä autoton maksaa puolet naapurinsa autopaikasta. Yli 10 vuotta sitten keksin että autopaikat pitäisi hinnoitella erikseen, ja laittaa autoilijat maksamaan autopaikkansa kulut. Jos henkilö luopuu autosta, hän voisi myydä tai vuokrata paikan eteenpäin. Asiaa koskeva selvitys saatiin kirjattua asunto-ohjelmaan, mutta virkamiehet tyrmäsivät asian. Sinnikkyys on osittain palkittu. Helsinkiin valmistui tänä vuonna ensimmäinen täysin autopaikaton kaupungin vuokratalo.
Asiasta käytiin lehdistössä keskustelua vuosi sitten. Kokoomuslainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava paljasti ajattelumallinsa epäloogisuuden todetessaan suunnilleen näin ”eihän opettaja-poliisi-pariskunnalla voi olla varaa noin kalliiseen autopaikkaan” ilmeisesti ajatus jatkuu seuraavasti ” siksi Liisa-lähihoitaja ja Raimo-ratikkakuski voivat maksaa niistä osan”. Kun puhutaan kohtuuhintaisesta asumisesta, kannattaa muistaa autopaikkojen kustannukset. Helsingissä yli puolet talouksista on autottomia. Joukkoliikennettä kehittämällä yhä useampi pärjäsi ilman autoa tai kimppa-auton varassa.


Ryhmärakennuttaminen.
Olen luomassa täysin uudenlaista omistusasumisen kulttuuria Helsinkiin ja Suomeen. Vuosia sitten ideoimme sisarusteni kanssa, että asukkaiden pitäisi päästä paremmin vaikuttamaan kerrostalojen suunnittelemiseen, jotta asunnoista tulisi oikeita koteja. Puhuin tästä ideasta kaupungin virkamiehille, jotka innostuivat asiasta. Vielä 50-luvullahan useat kerrostalot olivat tulevien asukkaidensa ”gryndaamia” mutta sitten varsinaiset grynderit tulivat väliin, ja asukkaat etääntyivät tulevien kotiensa rakentamisesta. Ystäväni tarttui toimeen, ja viiden hengen porukalla perustimme Koti kaupungissa –yhdistyksen. Huhuilimme ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia jäseniksi. Kun jäseniä oli riittävästi, haimme kaupungilta hitas-vuokratonttia. Saimme tontin tulevan Jätkänsaaren alueelta. Talon peruskivi muurattiin tänään. Kyseessä on ollut todellinen pilottiprojekti, mutta talon pitäisi olla valmis ensi vuoden lopulla. Ryhmärakennuttamishankkeita tulee varmasti lisää. Ympäristöministeriössä ietitään vaatiiko tällainen lainsäädäntömuutokisa ja toisaalta miten tällaista voisi edistää. Talostamme tulee yhteisöllinen. Sinne tulee tavallista paremmat yhteistilat. Ehkä siksi vain yksi talous 61.stä haluasi asuntoonsa saunan, vaikka rakennuttajat väittävät ihmisten niitä haluavan.

Neulanvaihtopisteet.
Tämä ei ole minun ideani, mutta aika hartiavoimin sain tehdä töitä asian eteen. Joskus n 10v sitten suonensisäisiä huumeita käyttävien keskuudessa todettiin HIV-tartuntoja. Oli varsin selvä että narkomaanit käyttivät välillä yhteisiä neuloja, etenkin kun niitä oli vaikea ostaa esim. apteekista. Helsingissä aloitettiin toiminta jossa narkomaanit saivat vaihtaa käytetyt neulat uusiin. Tämä ei siis ollut kaupungin toimintaa. Kaupungissa moni vastusti neulojen vaihtoa koske heidän mielestään se kannusti huumeiden käyttöön. Jopa silloinen apulaiskaupunginjohtaja, joka oli vastuussa terveysasioista, oli sitä mieltä että neulojen vaihto oli väärin. Puolustin neulojen vaihtoa julkisuudessa ja sain paljon vihaisia kirjeitä asukkailta. Kuitenkin toiminta saatiin jatkumaan, ja vakiintumaan. Pari vuotta sitten luin lehdestä että Ruotsista tultiin Helsinkiin tutustumaan tähän toimintaan, koska se oli niin hyvin järjestettyä, ja esim. tuo HIV-virus ei tarttunut neulojen kautta uusiin narkomaaneihin. Olin todella iloinen että olin ollut puolustamassa neulojen vaihtoa.