Etiikka on edelleen keskeistä terveydenhuollossa

Olen pohtinut rahan ja etiikan suhdetta terveydenhuollossa. Pidin tähän liittyvän esityksen Lääkäripäivillä, josta HS bongasi minut HSTV:n haastatteluun. Linkitän tuon esiintymisen ja siihen liittyvät lehtijutut tähän perään.

Perustuslaissa todetaan että sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat kaikille. Palveluita ei siis ole rajatta kansalaisille, kuntalaisille tai veronmaksajille. Suomessa onkin hyvin laajasti universaalit terveyspalvelut. Ne kuuluvat toisaalta kaikille, ja toisaalta sisältävät kaiken tarpeen mukaisen hoidon.

Aina välillä esitetään että niiden jotka ovat aiheuttaneet sairastumisensa, pitäisi maksaa oma hoitonsa. Lääkärinä pidän tätä epäeettisenä. Toisaalta, jos hoitaisimme vain ”viattomia” olisi hoidettavaa aika vähän. Hyvin moni sairaus on sellainen johon voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Kyse ei siis ole pelkästään tupakoitsijoista, vaan vaikkapa urheiluvammoissa pitäisi miettiä ihmisen omaa osuutta hoidon tarpeeseen.

En pidä todennäköisenä että suomalaiset olisivat valmiita jättämään tupakivaa keuhkosyöpäpotilasta hoidotta rahan puutteen vuoksi. Hyvä niin.

Tästäkin puhuimme HSTV:n haastattelussa. Pätkä löytyy täältä:
http://www.hs.fi/hstv/uutiset/art-2000002947179.html

HSTV:n haastattelun taustalla oli ajatus hoidon hinnan kertomisesta potilaille. Pidän tätä ongelmallisena, koska emmehän kerro muidenkaan julkisten palveluiden hintoja eriteltynä palvelujen käyttäjille. Olisi toki toivottavaa että ihmisillä olisi jonkinlainen yleinen käsitys siitä, mitä verovaroin kustannetut palvelut maksavat.

HS:n juttu aiheesta täällä: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002887745.html

Nyt HS on halunnut pohtia hoidon kustannusten esittämistä palvelujen käyttäjille.

Koko pitkä keskustelumme löytyy täältä: http://www.hs.fi/hstv/keskustelut/art-2000002947186.html