Poliitikkoja pidetään usein tyhminä ja elämästä vieraantuneina. Näitä väitteitä kuullessani yritän yleensä puolustella meitä politiikassa toimivia. Olen kertonut, että päätöksillä on usein taustoja jotka eivät julkisuudessa tule esille, ja että joistain asioista voi erilaisen poliittisen arvomaailman perusteella vallita erilainen näkemys. Joskus olen lohduttanut, että yleensä politiikassa toimiminen myös opettaa mukana oleville uutta, ja jos ei opi mitään harvoin myöskään etenee politiikan huipulle.
Viime viikolla luin miten Esko Ahon haluaisi hinnoitella terveyspalvelut, enkä enää ole varma lisääkö politiikassa toimiminen ymmärrystä yhteiskunnallisiin asioihin. Aho (Sitran pomo, ex-pääministeri, melkein presidentti) ehdotti perinteistä keppi ja porkkana-mallia. Terveesti elävät saisivat terveyspalvelut halvalla, huonoa elämää viettävät maksaisivat vastaavasti enemmän. Tämä houkutteleva idea ns. itseaiheutettujen sairauksien kustannusten sälyttämisestä aiheuttajien itsensä huoleksi ei ole mitenkään uusi, mutten ole kuullut politiikassa Ahon lailla pitkään toimineen ja pitkälle edenneen ehdottavan sitä vakavasti otettavaksi.
Suomessa on pidetty hyvänä, että terveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla tasa-arvoisesti. Tämä on paitsi puolueiden lähtökohtana, myös useimpien kansalaisten hyväksymä ajatus.
Ahon mielestä tasa-arvo on ilmeisesti ihan turhaa hölynpölyä. Hoitoa pitää antaa halvemmalla niille jotka pitävät kunnostaan huolta. Vastaavasti tupakoivat, alkoholia juovat ja rasvaa syövät voisivat maksaa enemmän. Tutkimusten mukaan huono-osaisuus tuppaa tasa-arvopyrkimyksistämme huolimatta kasaantumaan. Köyhät sairastavat varakkaampia enemmän, ja kuolevatkin keskimäärin nuorempina. Huono-osaisuus ja köyhyys johtavat usein myös huonompiin elintapoihin. Jos elämänhallinta on hukassa, hukkuu usein myös kyky huolehtia terveydestään. Lääkärinä mietin mitä pitäisi Ahon mielestä tehdä niille köyhille joiden sairaus johtuu elintavoista, mutta joilla ei ole varaa maksaa korkeampia kustannuksia hoidostaan. Ilmeisesti heidät pitäisi jättää hoidotta. Se ei kuulosta kovin tasa-arvoiselta.
Elintapasairaudet ovat nykyisin terveydenhuollon arkipäivää. Lääkäreitä huolestuttaa aikuistyypin diabeteksen nopea lisääntyminen lähivuosina, jos suuntaa ei saada käännettyä. Ruuan kaloreita pitää saada karsittua, ja liikunnan määrää lisättyä. Myös alkoholin käyttö ja tupakointi ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Politiikassa ja terveydenhuollossa tällaisia ongelmia ratkaistaan yleensä kuitenkin toisin kuin rankaisemalla niitä joilla jo menee huonosti.
Ahon puoluetoverin Vanhasen mielestä omakotitalossa asuu onnellinen perhe. Valitettavan usein tuo perhe huristaa paikasta toiseen autolla. Käveltyjen askelten määrä jää vähäiseksi. Julkiseen liikenteeseen tukeutuvassa kaupungissa tulee liikuttua hieman enemmän. Arkiliikuntaa tulee pysäkille ja kauppaan kävellessä paljon enemmän kuin autolla ajellessa. Voivuori syötettiin meille nyt keski-ikäisille jo 70-luvulla piilorasvana. Nykyistä chipsien ja muun rasvaisen ruuan kulutusta voisi ehkä vähentää roskaruoka-verolla. Vastaavasti vihannesten ja hedelmien verotusta voisi laskea, jos siis oikeasti haluttaisiin edistää terveitä ruokatottumuksia.
Terveyttä voi edistää yhteiskunnan toimin. Arkiliikunnan mahdollistava kaavoitus, turvalliset puistot ja lenkkipolut ja kävelyetäisyydellä olevat palvelut vähentävät sairauksia. Terveellinen kouluruoka, edulliset kasvikset ja haittaverotetut rasvapommit helpottavat terveellisiä ruokavalintoja. Porkkanaa on muussakin kuin Ahon ehdottamissa bonuksissa.
Aho on tainnut politiikassa toimiessaan jättää terveydenhuollon ym. pehmojutut naisten huoleksi. Hyvä niin, koska hän ei näytä ymmärtävän niistä mitään. Seuraavan kerran kun lenkin jälkeen hien lisäksi euforia pukkaa pintaan, Ahon kannattaa kävellä suihkuun eikä haastatteluun.
Minerva Krohn
Kolumni Kaupunkisanomiin 11.9.05
sunnuntai 11. syyskuuta 2005
sunnuntai 12. kesäkuuta 2005
Lomaa koulusta
Koulujen lukuvuosi päättyi jo viikko sitten, ja koululaiset pääsivät odottamalleen kesälomalle. Koulusta riittää kuitenkin puhumista myös loman aikana. Eduskunta käsitteli juuri opposition välikysymystä kouluopetuksen laadusta ja rahoituksesta. Oppositiopuolueiden mielestä hallitus ei ole huolehtinut perusopetuksen rahoituksesta riittävästi, ja tämän vuoksi kunnat ovat joutuneet säästämään opetuksesta liiaksi. Kuntapäättäjän näkökulmasta sama rahoitusongelma koskee kaikkia kunnan toimintoja. Hallitus on keventänyt verotusta, jolloin kuntien tulot ovat vähentyneet. Samalla on usein lisätty lakisääteisten velvoitteiden määrää. Useat kunnat ovatkin ajautuneet taloudellisesti hankalaan tilanteeseen, vaikka veroprosenttia on monessa kunnassa nostettu.
Lasten määrän vähentyessä on koko Suomessa vähennetty luokkien ja koulujen määrää. Kouluverkkoon liittyviä päätöksiä tehdään myös Helsingin kaupungin valtuustossa vielä ennen juhannusta. Koululaisten määrä Helsingissä on vähenemässä yli 5000 lapsella seuraavan 5 vuoden aikana. Opettamiseen ei siis tarvita yhtä paljon tilaa ja luokkia kuin aiemmin. Kevään aikana puolueet kävivät yhdessä läpi virkamiesten valmistelemaa esitystä kouluverkon karsimisesta. Neuvottelujen pohjalta päästiin kompromissiin siitä miten koulutiloja lähivuosina käytetään. Muutama koulu ollaan lakkauttamassa kokonaan, muutama yhdistetään hallinnollisesti toiseen lähellä sijaitsevaan kouluun. Lisäksi jätetään rakentamatta joitakin tiloja joiden rakentamista on aiemmin suunniteltu. Oman koulun lakkauttaminen on lapsille yleensä ikävää. Koulumatka muuttuu, osa päiväkodista tutuista lapsista meneekin ehkä eri kouluun. Toisaalta uudessa koulussa on ehkä paremmat jumppatilat, juhlasali, erityisvälineitä opetukseen tms, jotka tekevät koulun käymisestä ja oppimisesta mukavampaa.
Viime vuonna budjettikäsittelyn yhteydessä sovittiin poliittisten ryhmien kesken, että kouluverkon tarkistamisen myötä kiinteistöpuolelta säästyneitä rahoja käytetään viime vuosien huonon taloustilanteen vuoksi tehtyjen tuntikehyssäästöjen purkamiseen. Opetuslautakunta käsitteli äskettäin budjettiehdotustaan ensi vuodelle. Kokoomus vastusti lautakunnassa tuntikehyssäästöjen purkamista. Varsinainen budjetti käsitellään valtuustossa vasta ensi syksynä, joten tuntikehyksiin ehditään vielä puuttua.
Lasten kasvamisen ja menestymisen kannalta on tärkeä että tarjottava opetus on laadukasta, opettajat ammattitaitoisia ja innostuneita työstään. Helsingin kannattaa huolehtia opettajistaan. Ammattitaitoisille opettajille pitää tarjota pysyvä työsuhde, jatkokoulutusta, ja laadukkaat työvälineet. Kun opettaja viihtyy koulussa, viihtyvät koululaisetkin siellä paremmin.
Hyvää kesälomaa kaikille koululaisille sekä muille lomailijoille.
Minerva Krohn
Lasten määrän vähentyessä on koko Suomessa vähennetty luokkien ja koulujen määrää. Kouluverkkoon liittyviä päätöksiä tehdään myös Helsingin kaupungin valtuustossa vielä ennen juhannusta. Koululaisten määrä Helsingissä on vähenemässä yli 5000 lapsella seuraavan 5 vuoden aikana. Opettamiseen ei siis tarvita yhtä paljon tilaa ja luokkia kuin aiemmin. Kevään aikana puolueet kävivät yhdessä läpi virkamiesten valmistelemaa esitystä kouluverkon karsimisesta. Neuvottelujen pohjalta päästiin kompromissiin siitä miten koulutiloja lähivuosina käytetään. Muutama koulu ollaan lakkauttamassa kokonaan, muutama yhdistetään hallinnollisesti toiseen lähellä sijaitsevaan kouluun. Lisäksi jätetään rakentamatta joitakin tiloja joiden rakentamista on aiemmin suunniteltu. Oman koulun lakkauttaminen on lapsille yleensä ikävää. Koulumatka muuttuu, osa päiväkodista tutuista lapsista meneekin ehkä eri kouluun. Toisaalta uudessa koulussa on ehkä paremmat jumppatilat, juhlasali, erityisvälineitä opetukseen tms, jotka tekevät koulun käymisestä ja oppimisesta mukavampaa.
Viime vuonna budjettikäsittelyn yhteydessä sovittiin poliittisten ryhmien kesken, että kouluverkon tarkistamisen myötä kiinteistöpuolelta säästyneitä rahoja käytetään viime vuosien huonon taloustilanteen vuoksi tehtyjen tuntikehyssäästöjen purkamiseen. Opetuslautakunta käsitteli äskettäin budjettiehdotustaan ensi vuodelle. Kokoomus vastusti lautakunnassa tuntikehyssäästöjen purkamista. Varsinainen budjetti käsitellään valtuustossa vasta ensi syksynä, joten tuntikehyksiin ehditään vielä puuttua.
Lasten kasvamisen ja menestymisen kannalta on tärkeä että tarjottava opetus on laadukasta, opettajat ammattitaitoisia ja innostuneita työstään. Helsingin kannattaa huolehtia opettajistaan. Ammattitaitoisille opettajille pitää tarjota pysyvä työsuhde, jatkokoulutusta, ja laadukkaat työvälineet. Kun opettaja viihtyy koulussa, viihtyvät koululaisetkin siellä paremmin.
Hyvää kesälomaa kaikille koululaisille sekä muille lomailijoille.
Minerva Krohn
tiistai 10. toukokuuta 2005
Hyvää tuuria ja suojelusenkeli
Aprillipäivän lööpit kertoivat, että vastavalittuHelsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen oli nuoruudessaan saanut kahdet sakot lähes 10 gramman hasisannoksen hallussapidosta.
Kyseessä ei ollut kovan luokan aprillipila, vaan kokoomuslainen kunnallispoliitikko on todellakin yli 30 vuotta sitten ostanut useiden kerta-annoksien verran kannabista. Vaikka poliisi pidätti hänet kaksi kertaa kovin pian ostotapahtuman jälkeen, on Pajunen myöntänyt myös polttaneensa kyseistä laitonta huumetta. Hän oli kuulemma "syrjäytymisuhan alainen", ehkä peräti hunningolla.
Nuori Pajunen päätti kuitenkin ryhdistäytyä. Hän jätti huumeet ja suoritti koulunsa kohtuudella loppuun. Myöhemmin hän meni töihin perheensä omistamaan yritykseen. Hän itse kertoo, että pelastui "hyvän tuurin ja suojelusenkelin" avulla. Pajunen kertoo myös, ettei hän nykyisin hyväksymitään huumeita. Hän onkin kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajana ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana toiminut ns. nollatoleranssin puolesta.
Tämän periaatteenmukaisesti huumeita ei tule suvaita lainkaan. Keinona käytön kitkemiseksi voidaan käyttää esimerkiksi huumetestausta ja testissä käyttäjiksi todettujen rankaisemista. Rankaisu tapahtuu vaikkapa sulkemalla käyttäjäksi todettu opiskelu-tai työpaikan ulkopuolelle. On ymmärrettävää, ettei päihdeongelmaista haluta työyhteisöön, mutta kannabista kokeilleiden poissulkemista ei perustellakaan pelkästään tällä. Ideana on myös, että käyttäjien rankaiseminen toimii pelotteena muille nuorille. Kokeilijoista tehdään varoittavia esimerkkejä. Heidän mahdollisuutensa sijoittua yhteiskuntaan estetään, jotta muut ymmärtävät olla sortumatta laittomuuksiin. Positiivisen huumetestin tuomasta leimasta ei myöskään varsinaisesti voi vapautua. Kerran positiiviseksi testattu on aina epäilyttävä henkilö.
Pajusen huumetaustan paljastuttua lehdet kysyivät valtuustoryhmien johtajilta, olisiko tieto vaikuttanut hänen valintaansa, jos se olisi tullut ilmi kaksi päivää aiemmin eli ennen kuin valtuusto päätti kaupunginjohtajan valinnasta. Ei olisi vaikuttanut. Menneet ovat menneitä, ja hyvä niin. Kiinnostavampaa on, olisiko Helsingillä kesäkuun alussa eri henkilö kaupunginjohtajana, jos nollatoleranssia olisi aikoinaan sovellettu Pajuseen. Entä jos Jussista olisi tehty varoittavaesimerkki muille erottamalla hänet koulusta? Tai jos Jussi olisi joutunut hakemaan töitä muualta kuin perheyrityksestä, ja huumeiden käytön ilmitulo olisi jättänyt hänet ilman työpaikkaa? Olisiko hyvä tuuri ollut vähäisempää ja suojelusenkeli jonkun muun turvana?
Pajunen kertoi ottaneensa opiksi. Hänen oppinsa on se, ettei huumeiden käyttöä pidä suvaita. Poliitikkona Pajunen on ollut vaatimassa ja soveltamassa päihdepolitiikkaa, joka syrjäyttää ihmisiä varoittavaksi esimerkiksi muille. Hän on osoittanut huonoa johtajuutta, ehkä peräti pelkuruutta, kun hän on sallinut puolueensa, kokoomuksen hidastaa huumeiden käyttäjien hoitopaikkojen lisäämistä Helsingissä. Hän ei ole rohjennut kertoa omaa selviytymistarinaansa kuin vaimolleen, koska huumeita kokeilleiden leimaaminen loppuelämäksi on ollut niin suosittua politiikkaa, jossa on ollut helppo olla mukana.
Minua kiinnostaa myös, ottiko Pajunen opiksi sitä,että huumeiden käyttäjiä pitää auttaa. Palkkasiko hän perheyritykseensä samanlaisen taustan omaavia nuoria, antaen heille mahdollisuuden pärjätä? Kaikilla ei ole yhtä hyvää tuuria tai suojelusenkeliä - he tarvitsevat enemmän apua yhteiskunnalta. Huomasiko Jussi, että hunningolla olevia nuoria pitää leimaamisen sijaan tukea ja että lapsiin ja nuoriin kannattaa satsata jo ennen kuin he ovat syrjäytymisuhan alaisia? Tällä säästytään monelta onnettomalta kohtalolta.
Toivottavasti Jussi Pajunen on nyt kolmekymmentävuotta myöhemmin ottanut opikseen. Silloin hänestävoi tulla Helsingin kaupungille hyvä johtaja.
Minerva Krohn
Kolumni Kaupunkisanomiin toukokuu 2005
Kyseessä ei ollut kovan luokan aprillipila, vaan kokoomuslainen kunnallispoliitikko on todellakin yli 30 vuotta sitten ostanut useiden kerta-annoksien verran kannabista. Vaikka poliisi pidätti hänet kaksi kertaa kovin pian ostotapahtuman jälkeen, on Pajunen myöntänyt myös polttaneensa kyseistä laitonta huumetta. Hän oli kuulemma "syrjäytymisuhan alainen", ehkä peräti hunningolla.
Nuori Pajunen päätti kuitenkin ryhdistäytyä. Hän jätti huumeet ja suoritti koulunsa kohtuudella loppuun. Myöhemmin hän meni töihin perheensä omistamaan yritykseen. Hän itse kertoo, että pelastui "hyvän tuurin ja suojelusenkelin" avulla. Pajunen kertoo myös, ettei hän nykyisin hyväksymitään huumeita. Hän onkin kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajana ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana toiminut ns. nollatoleranssin puolesta.
Tämän periaatteenmukaisesti huumeita ei tule suvaita lainkaan. Keinona käytön kitkemiseksi voidaan käyttää esimerkiksi huumetestausta ja testissä käyttäjiksi todettujen rankaisemista. Rankaisu tapahtuu vaikkapa sulkemalla käyttäjäksi todettu opiskelu-tai työpaikan ulkopuolelle. On ymmärrettävää, ettei päihdeongelmaista haluta työyhteisöön, mutta kannabista kokeilleiden poissulkemista ei perustellakaan pelkästään tällä. Ideana on myös, että käyttäjien rankaiseminen toimii pelotteena muille nuorille. Kokeilijoista tehdään varoittavia esimerkkejä. Heidän mahdollisuutensa sijoittua yhteiskuntaan estetään, jotta muut ymmärtävät olla sortumatta laittomuuksiin. Positiivisen huumetestin tuomasta leimasta ei myöskään varsinaisesti voi vapautua. Kerran positiiviseksi testattu on aina epäilyttävä henkilö.
Pajusen huumetaustan paljastuttua lehdet kysyivät valtuustoryhmien johtajilta, olisiko tieto vaikuttanut hänen valintaansa, jos se olisi tullut ilmi kaksi päivää aiemmin eli ennen kuin valtuusto päätti kaupunginjohtajan valinnasta. Ei olisi vaikuttanut. Menneet ovat menneitä, ja hyvä niin. Kiinnostavampaa on, olisiko Helsingillä kesäkuun alussa eri henkilö kaupunginjohtajana, jos nollatoleranssia olisi aikoinaan sovellettu Pajuseen. Entä jos Jussista olisi tehty varoittavaesimerkki muille erottamalla hänet koulusta? Tai jos Jussi olisi joutunut hakemaan töitä muualta kuin perheyrityksestä, ja huumeiden käytön ilmitulo olisi jättänyt hänet ilman työpaikkaa? Olisiko hyvä tuuri ollut vähäisempää ja suojelusenkeli jonkun muun turvana?
Pajunen kertoi ottaneensa opiksi. Hänen oppinsa on se, ettei huumeiden käyttöä pidä suvaita. Poliitikkona Pajunen on ollut vaatimassa ja soveltamassa päihdepolitiikkaa, joka syrjäyttää ihmisiä varoittavaksi esimerkiksi muille. Hän on osoittanut huonoa johtajuutta, ehkä peräti pelkuruutta, kun hän on sallinut puolueensa, kokoomuksen hidastaa huumeiden käyttäjien hoitopaikkojen lisäämistä Helsingissä. Hän ei ole rohjennut kertoa omaa selviytymistarinaansa kuin vaimolleen, koska huumeita kokeilleiden leimaaminen loppuelämäksi on ollut niin suosittua politiikkaa, jossa on ollut helppo olla mukana.
Minua kiinnostaa myös, ottiko Pajunen opiksi sitä,että huumeiden käyttäjiä pitää auttaa. Palkkasiko hän perheyritykseensä samanlaisen taustan omaavia nuoria, antaen heille mahdollisuuden pärjätä? Kaikilla ei ole yhtä hyvää tuuria tai suojelusenkeliä - he tarvitsevat enemmän apua yhteiskunnalta. Huomasiko Jussi, että hunningolla olevia nuoria pitää leimaamisen sijaan tukea ja että lapsiin ja nuoriin kannattaa satsata jo ennen kuin he ovat syrjäytymisuhan alaisia? Tällä säästytään monelta onnettomalta kohtalolta.
Toivottavasti Jussi Pajunen on nyt kolmekymmentävuotta myöhemmin ottanut opikseen. Silloin hänestävoi tulla Helsingin kaupungille hyvä johtaja.
Minerva Krohn
Kolumni Kaupunkisanomiin toukokuu 2005
keskiviikko 2. maaliskuuta 2005
Tietokoneita kaupunkilaisten käyttöön
Talousarvioaloite 2.3.2005
Helsingissä pyritään lisäämään kaupungin palveluja ja tiedotusta Internetissä. Tähän suuntaan kehitetään myös muita palveluja. Helsingissä on kaupunkilaisille tarjottu mahdollisuus päästä nettiin kirjastoissa käytössä olevien tietokoneiden kautta. Julkisessa käytössä olevat tietokoneet lisäävät tietoyhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Tietokoneiden vähäinen määrä kuitenkin rajoittaa niiden hyödyntämistä kaupunkilaisten palveluissa.
Tavoitteena tulee olla kirjastossa käytössä olevien tietokoneiden määrän kaksinkertaistaminen neljän vuoden aikana.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupungin talousarvioon v 2006 varataan kirjastotoimelle riittävä rahoitus kaupunkilaisten käytössä olevien tietokoneiden määrän lisäämiseksi 25%.
Vt. Minerva Krohn
Helsingissä pyritään lisäämään kaupungin palveluja ja tiedotusta Internetissä. Tähän suuntaan kehitetään myös muita palveluja. Helsingissä on kaupunkilaisille tarjottu mahdollisuus päästä nettiin kirjastoissa käytössä olevien tietokoneiden kautta. Julkisessa käytössä olevat tietokoneet lisäävät tietoyhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Tietokoneiden vähäinen määrä kuitenkin rajoittaa niiden hyödyntämistä kaupunkilaisten palveluissa.
Tavoitteena tulee olla kirjastossa käytössä olevien tietokoneiden määrän kaksinkertaistaminen neljän vuoden aikana.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupungin talousarvioon v 2006 varataan kirjastotoimelle riittävä rahoitus kaupunkilaisten käytössä olevien tietokoneiden määrän lisäämiseksi 25%.
Vt. Minerva Krohn
Huumehoitojen lisääminen
Talousarvioaloite 2.3.2005
Helsingissä on toteutettu opiaattiriippuvaisten henkilöiden korvaus- ja ylläpitohoitoa, josta on hyvät kokemukset. Asiantuntijoiden arvion mukaan Helsingissä on n. 2000-3000 henkiöä, jotka tarvitsisivat tällaista hoitoa. Hoidon piirissä on kuitenkin alle 300 helsinkiläistä.
Hoidon pullonkaulaksi on muodostunut se, että ylläpitohoidossa olevia potilaita ei ole saatu siirrettyä kevyemmän hoito-organisaation seurantaan. Potilaille jotka tarvitsevat vain ylläpitohoidossa käytettävän lääkkeen jakelua, tarjotaan myös henkilöstöresursseja vaativaa supportiivistä hoitoa. Tämä tekee hoidosta kallista, ja toisaalta estää uusien potilaiden pääsyn hoidon piiriin. Hoitopaikkoja tulisi lisätä kehittämällä ylläpitohoidossa oleville potilaille kevyemmän organisaation hoitopaikkoja esim. A-klinikoiden yhteyteen. Samalla tulisi hoidon piirissä olevien henkilöiden määrää lisätä.
Tavoitteena tulee olla, että neljän vuoden ajanjaksolla voidaan hoitopaikkoja lisätä tarvetta vastaavaksi.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että talousarvioon varataan tarvittava rahoitus huumeongelmaisten korvaushoidon laajentamiseen, niin että hoidon piirissä olevien henkilöiden määrä voidaan kaksinkertaistaa vuonna 2006.
Vt. Minerva Krohn
Helsingissä on toteutettu opiaattiriippuvaisten henkilöiden korvaus- ja ylläpitohoitoa, josta on hyvät kokemukset. Asiantuntijoiden arvion mukaan Helsingissä on n. 2000-3000 henkiöä, jotka tarvitsisivat tällaista hoitoa. Hoidon piirissä on kuitenkin alle 300 helsinkiläistä.
Hoidon pullonkaulaksi on muodostunut se, että ylläpitohoidossa olevia potilaita ei ole saatu siirrettyä kevyemmän hoito-organisaation seurantaan. Potilaille jotka tarvitsevat vain ylläpitohoidossa käytettävän lääkkeen jakelua, tarjotaan myös henkilöstöresursseja vaativaa supportiivistä hoitoa. Tämä tekee hoidosta kallista, ja toisaalta estää uusien potilaiden pääsyn hoidon piiriin. Hoitopaikkoja tulisi lisätä kehittämällä ylläpitohoidossa oleville potilaille kevyemmän organisaation hoitopaikkoja esim. A-klinikoiden yhteyteen. Samalla tulisi hoidon piirissä olevien henkilöiden määrää lisätä.
Tavoitteena tulee olla, että neljän vuoden ajanjaksolla voidaan hoitopaikkoja lisätä tarvetta vastaavaksi.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että talousarvioon varataan tarvittava rahoitus huumeongelmaisten korvaushoidon laajentamiseen, niin että hoidon piirissä olevien henkilöiden määrä voidaan kaksinkertaistaa vuonna 2006.
Vt. Minerva Krohn
maanantai 7. helmikuuta 2005
Terveyttä kaikille
Hoitotakuu tulee voimaan vajaan kuukauden kuluttua. Lakiin on määritelty ne aikarajat joiden puitteissa terveydenhuoltoon hakeutuvan tulee päästä tutkimuksiin sekä tarpeelliseksi katsottuun hoitoon. Tarkoitus on edelleen säilyttää hoitovastuu terveyskeskuksissa ja samalla taata että erikoissairaanhoidon konsultaatio on tarvittaessa nopeasti saatavilla. Aikarajat on määritelty myös toimenpiteiden jonottamiselle. Tämä onkin järkevää. Jonottaminen ei tee hoidosta helpompaa tai edullisempaa. Päinvastoin; jonottaminen tarpeelliseen leikkaukseen pitkittää vaivoja ja sairaslomaa. Tämä aiheuttaa kustannuksia sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Jos jotain onpäätetty leikata, on se toki järkevää tehdä nopeasti eikä pitkän jonottamisen jälkeen.
Hoitotakuun yhteydessä on myös pyritty määrittämään yhtenäiset perusteet hoitoon pääsylle. Nykyisin on maan eri osissa kovin erilaiset perusteet joillekin toimenpiteille. Myös jonojen pituus hoitoihin vaihtelee hurjasti. On siis hyvä että hoidon kriteerit on pyritty yhtenäisesti määrittelemään. Tämän pitäisi lisätä tasa-arvoa terveydenhuollossa.
Terveydenhuollon kustannukset nousevat nopeammin kuin kansantalous kehittyy. Tähän on syynä paitsi väestön vanheneminen myös lääketieteen kehittyminen. Uusia aiempaa kalliimpia lääkkeitä kehitetään. Hoitoja kehitetään sellaisiin sairauksiin joita aiemmin ei voitu hoitaa. Ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin ennen. Kehitys ei kuitenkaan kulje vain eteenpäin. Elintapamme altistaa sairauksille joiden torjuminen olisi paitsi järkevää myös edullista. Aikuisiän diabeteksen pelätään lisääntyvän räjähdysmäisesti. Syynä pidetään ylipainon lisääntymistä ja liikunnan vähentymistä. Omakotitaloasumista voisi pitää jopa terveydelle vaarallisena, koska se altistaa autosta riippuvalle elämäntavalle. Jos kaikki matkat kuljetaan autolla jää päivittäisten askelten määrä kovin vähäiseksi. Kuitenkin askelia tulisi ottaa n 10 000 joka päivä, jotta elimistö voisi hyvin. Oikoreitin sijaan pitäisi valita kiertotie, autonsijaan pyörä tai jalat.
Liikkumisen lisäämiseen tarvitaan muuta kuin tukea urheilulle. Sohvalla muiden suorituksia ihaileva ei saa elimistön tarvitsemaa liikuntaa. Urheilurahat pitää suunnata liikunnan lisäämiseen. Hyvät liikuntamahdollisuudet houkuttelevat liikkumaan, niitäkin joiden mielestä urheilu on tylsää. Kaupungit pitää suunnitella niin että ne houkuttelevat kävelemään. Jalankulun pitää olla turvallista myös lapsille. Etenkin koulumatkat pitää tehdä turvallisiksi.Vain torjumalla elintasosairauksien lisääntymisen voimme taata terveydenhuollon rahojen riittävyyden myös silloin kun iäkkäitä ihmisiä on nykyistä paljonenemmän.
Ennaltaehkäisy myös tuottaa enemmän terveyttä kuin hoitotakuu.
Minerva Krohn
Hoitotakuun yhteydessä on myös pyritty määrittämään yhtenäiset perusteet hoitoon pääsylle. Nykyisin on maan eri osissa kovin erilaiset perusteet joillekin toimenpiteille. Myös jonojen pituus hoitoihin vaihtelee hurjasti. On siis hyvä että hoidon kriteerit on pyritty yhtenäisesti määrittelemään. Tämän pitäisi lisätä tasa-arvoa terveydenhuollossa.
Terveydenhuollon kustannukset nousevat nopeammin kuin kansantalous kehittyy. Tähän on syynä paitsi väestön vanheneminen myös lääketieteen kehittyminen. Uusia aiempaa kalliimpia lääkkeitä kehitetään. Hoitoja kehitetään sellaisiin sairauksiin joita aiemmin ei voitu hoitaa. Ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin ennen. Kehitys ei kuitenkaan kulje vain eteenpäin. Elintapamme altistaa sairauksille joiden torjuminen olisi paitsi järkevää myös edullista. Aikuisiän diabeteksen pelätään lisääntyvän räjähdysmäisesti. Syynä pidetään ylipainon lisääntymistä ja liikunnan vähentymistä. Omakotitaloasumista voisi pitää jopa terveydelle vaarallisena, koska se altistaa autosta riippuvalle elämäntavalle. Jos kaikki matkat kuljetaan autolla jää päivittäisten askelten määrä kovin vähäiseksi. Kuitenkin askelia tulisi ottaa n 10 000 joka päivä, jotta elimistö voisi hyvin. Oikoreitin sijaan pitäisi valita kiertotie, autonsijaan pyörä tai jalat.
Liikkumisen lisäämiseen tarvitaan muuta kuin tukea urheilulle. Sohvalla muiden suorituksia ihaileva ei saa elimistön tarvitsemaa liikuntaa. Urheilurahat pitää suunnata liikunnan lisäämiseen. Hyvät liikuntamahdollisuudet houkuttelevat liikkumaan, niitäkin joiden mielestä urheilu on tylsää. Kaupungit pitää suunnitella niin että ne houkuttelevat kävelemään. Jalankulun pitää olla turvallista myös lapsille. Etenkin koulumatkat pitää tehdä turvallisiksi.Vain torjumalla elintasosairauksien lisääntymisen voimme taata terveydenhuollon rahojen riittävyyden myös silloin kun iäkkäitä ihmisiä on nykyistä paljonenemmän.
Ennaltaehkäisy myös tuottaa enemmän terveyttä kuin hoitotakuu.
Minerva Krohn
maanantai 10. tammikuuta 2005
Valoa kaupunkiin
Tervehdyssanat Doc-point esitteeseen 2005
Istun elokuvateatterissa ja odotan että, eteeni heijastetaan toinen maailma. Korviini kantautuu elokuvaprojektorin rapina, ja kohta kuva vie minut tuhansien kilometrien päähän Helsingistä. Pääsen tutustumaan ihmisiin, joita en ikinä pääse tapaamaan. Näen ilmiöitä, joiden olemassaolosta en ole tiennyt mitään.
Kaupunki ilman kulttuuria on tylsä. Insinöörien kaupunki voi olla toimiva, mutta luovuus ja hauskuus tekevät kaupungista viihtyisän paikan asua. Luovuuden syntyminen vaatii erilaisten ilmiöiden yhteen törmäämistä. Näistä törmäyksistävoi syntyä sellaista uutta, jota emme osaa edes kuvitella. Helsingin kannalta on tärkeää, että kaupungissa on kansainvälisiä kulttuuritapahtumia. Ne ovat paitsi mukavia, myös hyvinvointia lisääviä, tarjotessaan mahdollisuuden luovaan kohtaamiseen ja uuden luomiseen.
Elokuvan taiteellinen kehittyminen tapahtuu nykyisin usein dokumenttielokuvien parissa. Näitä eivät kahlitse amerikkalaisen viihteen säännöt. Dokumenttielokuvissa ohjaaja voi toteuttaa luovuuttaan, vaikka samalla pitäytyy aiheelleen uskollisena. Suomalaiset dokumenttielokuvat ovat keränneet kiitosta maailmalla. DocPoint-festivaali tarjoaa helsinkiläisille mahdollisuuden nähdä sekä suomalaisia että ulkomaalaisia huippuja.
Helsingin kaupungin puolesta toivotan kaikille ajatuksia herättäviä, uutta luovia, rentouttavia ja uusia maailmoja avaavia hetkiä dokumenttielokuvien parissa DocPoint festivaaleilla
Minerva Krohn
Istun elokuvateatterissa ja odotan että, eteeni heijastetaan toinen maailma. Korviini kantautuu elokuvaprojektorin rapina, ja kohta kuva vie minut tuhansien kilometrien päähän Helsingistä. Pääsen tutustumaan ihmisiin, joita en ikinä pääse tapaamaan. Näen ilmiöitä, joiden olemassaolosta en ole tiennyt mitään.
Kaupunki ilman kulttuuria on tylsä. Insinöörien kaupunki voi olla toimiva, mutta luovuus ja hauskuus tekevät kaupungista viihtyisän paikan asua. Luovuuden syntyminen vaatii erilaisten ilmiöiden yhteen törmäämistä. Näistä törmäyksistävoi syntyä sellaista uutta, jota emme osaa edes kuvitella. Helsingin kannalta on tärkeää, että kaupungissa on kansainvälisiä kulttuuritapahtumia. Ne ovat paitsi mukavia, myös hyvinvointia lisääviä, tarjotessaan mahdollisuuden luovaan kohtaamiseen ja uuden luomiseen.
Elokuvan taiteellinen kehittyminen tapahtuu nykyisin usein dokumenttielokuvien parissa. Näitä eivät kahlitse amerikkalaisen viihteen säännöt. Dokumenttielokuvissa ohjaaja voi toteuttaa luovuuttaan, vaikka samalla pitäytyy aiheelleen uskollisena. Suomalaiset dokumenttielokuvat ovat keränneet kiitosta maailmalla. DocPoint-festivaali tarjoaa helsinkiläisille mahdollisuuden nähdä sekä suomalaisia että ulkomaalaisia huippuja.
Helsingin kaupungin puolesta toivotan kaikille ajatuksia herättäviä, uutta luovia, rentouttavia ja uusia maailmoja avaavia hetkiä dokumenttielokuvien parissa DocPoint festivaaleilla
Minerva Krohn
maanantai 22. marraskuuta 2004
Suvaitsevainen Helsinki
Istuin äskettäin hienoilla illallisilla. Toisella puolellani istui kansainvälisesti menestyneen suomalaisen yrityksen johtoon kuuluva henkilö, toisella puolellani 15 v suomessa asunut maahanmuuttaja.
Kansainvälisessä yrityksessä työskentelee ihmisiä eri puolilta maailmaa. Sen kannalta on tärkeää että viisumi ja työlupa ulkomailta tulevalle työntekijälle järjestyvät joustavasti. Samoin yrityksen suomalaisten työntekijöiden pitää tarvittaessa voida lähteä ulkomaille vuodeksi - pariksi. Useimmat ulkomailta tulevat työntekijät viipyvät täällä vain pari vuotta, ennen paluutaan kotimaahansa tai lähtemistä työkomennukselle muualle maailmassa.
Yritys on kansainvälinen, työkielenä on usein englanti, ja ulkomailta tulleita kohdellaan työpaikalla kuten suomalaisiakin. Kaikkien oletetaan tekevän ahkerasti töitä, se on yrityksen menestymisen edellytys. Erityisen tärkeää on saada myös muualta tulleiden osaaminen käyttöön, yrityksen toimialan osaajia ei suomessa kouluteta riittävästi. Kansainvälisyys on siis alalla menestymisen edellytys.
Itä-Euroopasta Suomeen muuttanut pöytänaapurini kertoi hieman toisenlaisesta asenteesta ulkomaalaisiin. Viidentoista vuoden aikana hän on oppinut suomen erittäin hyvin, korkeakoulututkintojakin on kaksi. Työhakemuksia hän kertoi lähettäneensä useita tuhansia. Vakituista, tai edes säännöllistä työtä ei kuitenkaan ole löytynyt. Mies kertoo työllistäneensä itsensä kolmessa eri ammatissa freelancerinä. Tulot ovat epäsäännöllisiä, oma työpaikka täytyy aina luoda uudestaan.
Mutta Helsinkihän on kansainvälisestikin arvostettu hyvästä elämänlaadusta ja turvallisuudesta. Toki täällä viihtyy, vaikka työura olisikin kovin pätkittäistä. Turvallisuus ei kuitenkaan kaikin osin koske muualta tulleita. Vierustoverini kertoi joutuneensa kolme kertaa väkivallan uhriksi, koska hänen oli kuultu puhuvan kadulla venäjää.
Helsinki pyrkii menestymään kansainvälisenä mini-metropolina. Kansainvälisissä elämänlaatuvertailuissa olemme menestyneet hyvin. Helsinkiä on pidetty etenkin turvallisena. Menestyäksemme kansainvälisesti meidän pitää onnistua houkuttelemaan tänne osaajia kaikkialta maailmasta. Suomessa on panostettu koulutukseen. Luovuuskeskuksena voisimme tuottaa maailmalle osaamiseen ja oivallukseen perustuvia hyödykkeitä. Luonnonvarojen sijaan näiden tuottamiseen tarvitaan kekseliäisyyttä. Luovuus ja keksinnöt syntyvät tutkimusten mukaan parhaiten monipuolisessa ympäristössä, jossa ihmisten erilainen kokemustausta tuo uusia ärsykkeitä. Tarvitsemme siis kansainvälisiä osaajia ja kulttuurintekijöitä tänne lyömään viisaat päänsä yhteen.
Illallisseuranani ollut kansainvälisen yrityksen johtoon kuuluva mies uskoo varmasti että ulkomaalaiset osaajat parantavat sekä hänen edustamansa yrityksen että koko Suomen menestystä. Kerroin hänelle toisen vierustoverin kokemuksista ja totesin että, pyrkimys kansainvälistymiseen ei onnistu jos täällä jo olevilla ulkomaalaisilla ei ole mukavaa. Menestyvän suomalaismiehen mukaan ei pidä olla mukavaa, mutta siedettävää kai kuitenkin. Ilmeisesti mukava elämä ulkomaalaisille kuulosti hänen korvissaan sosiaalitukien väärinkäytöltä.
Minun kokemukseni on että, ihmiset pyrkivät mukavaan elämään. Jokainen luo oman mukavan elämän sisällön itse, mutta yleensä siihen sisältyy koti, ystäviä, mielekäs työ ja turvallisuus liikkua. Jos täällä asuvien ulkomaalaisten kokemus Suomesta sisältää jatkuvasti arkipäiväistä rasismia; vaikeus saada työtä, väkivallan uhka ulkona liikkuessa, mahdottomuus ystävystyä suomalaisten kanssa, on menestymisstrategiamme kansainvälisenä kaupunkina tuhoon tuomittu.
Minerva
Kansainvälisessä yrityksessä työskentelee ihmisiä eri puolilta maailmaa. Sen kannalta on tärkeää että viisumi ja työlupa ulkomailta tulevalle työntekijälle järjestyvät joustavasti. Samoin yrityksen suomalaisten työntekijöiden pitää tarvittaessa voida lähteä ulkomaille vuodeksi - pariksi. Useimmat ulkomailta tulevat työntekijät viipyvät täällä vain pari vuotta, ennen paluutaan kotimaahansa tai lähtemistä työkomennukselle muualle maailmassa.
Yritys on kansainvälinen, työkielenä on usein englanti, ja ulkomailta tulleita kohdellaan työpaikalla kuten suomalaisiakin. Kaikkien oletetaan tekevän ahkerasti töitä, se on yrityksen menestymisen edellytys. Erityisen tärkeää on saada myös muualta tulleiden osaaminen käyttöön, yrityksen toimialan osaajia ei suomessa kouluteta riittävästi. Kansainvälisyys on siis alalla menestymisen edellytys.
Itä-Euroopasta Suomeen muuttanut pöytänaapurini kertoi hieman toisenlaisesta asenteesta ulkomaalaisiin. Viidentoista vuoden aikana hän on oppinut suomen erittäin hyvin, korkeakoulututkintojakin on kaksi. Työhakemuksia hän kertoi lähettäneensä useita tuhansia. Vakituista, tai edes säännöllistä työtä ei kuitenkaan ole löytynyt. Mies kertoo työllistäneensä itsensä kolmessa eri ammatissa freelancerinä. Tulot ovat epäsäännöllisiä, oma työpaikka täytyy aina luoda uudestaan.
Mutta Helsinkihän on kansainvälisestikin arvostettu hyvästä elämänlaadusta ja turvallisuudesta. Toki täällä viihtyy, vaikka työura olisikin kovin pätkittäistä. Turvallisuus ei kuitenkaan kaikin osin koske muualta tulleita. Vierustoverini kertoi joutuneensa kolme kertaa väkivallan uhriksi, koska hänen oli kuultu puhuvan kadulla venäjää.
Helsinki pyrkii menestymään kansainvälisenä mini-metropolina. Kansainvälisissä elämänlaatuvertailuissa olemme menestyneet hyvin. Helsinkiä on pidetty etenkin turvallisena. Menestyäksemme kansainvälisesti meidän pitää onnistua houkuttelemaan tänne osaajia kaikkialta maailmasta. Suomessa on panostettu koulutukseen. Luovuuskeskuksena voisimme tuottaa maailmalle osaamiseen ja oivallukseen perustuvia hyödykkeitä. Luonnonvarojen sijaan näiden tuottamiseen tarvitaan kekseliäisyyttä. Luovuus ja keksinnöt syntyvät tutkimusten mukaan parhaiten monipuolisessa ympäristössä, jossa ihmisten erilainen kokemustausta tuo uusia ärsykkeitä. Tarvitsemme siis kansainvälisiä osaajia ja kulttuurintekijöitä tänne lyömään viisaat päänsä yhteen.
Illallisseuranani ollut kansainvälisen yrityksen johtoon kuuluva mies uskoo varmasti että ulkomaalaiset osaajat parantavat sekä hänen edustamansa yrityksen että koko Suomen menestystä. Kerroin hänelle toisen vierustoverin kokemuksista ja totesin että, pyrkimys kansainvälistymiseen ei onnistu jos täällä jo olevilla ulkomaalaisilla ei ole mukavaa. Menestyvän suomalaismiehen mukaan ei pidä olla mukavaa, mutta siedettävää kai kuitenkin. Ilmeisesti mukava elämä ulkomaalaisille kuulosti hänen korvissaan sosiaalitukien väärinkäytöltä.
Minun kokemukseni on että, ihmiset pyrkivät mukavaan elämään. Jokainen luo oman mukavan elämän sisällön itse, mutta yleensä siihen sisältyy koti, ystäviä, mielekäs työ ja turvallisuus liikkua. Jos täällä asuvien ulkomaalaisten kokemus Suomesta sisältää jatkuvasti arkipäiväistä rasismia; vaikeus saada työtä, väkivallan uhka ulkona liikkuessa, mahdottomuus ystävystyä suomalaisten kanssa, on menestymisstrategiamme kansainvälisenä kaupunkina tuhoon tuomittu.
Minerva
maanantai 18. lokakuuta 2004
Valtio alentaa verotusta, kunnat kiristävät - mitä järkeä?
Samaan aikaan kun maan hallitus suunnittelee veronkevennyksiä, ainakin kahdeksankymmentä kuntaa suunnittelee veroprosenttinsa nostamista ensi vuodeksi. Kiinteistöveroa nostaa 150 kuntaa, ja suurin osa kunnista korottaa erilaisia palvelumaksuja. Tiettävästi yksikään kunta ei aio laskea veroprosenttiaan. On vaikea välttää vaikutelmaa, että hallitus on vähin erin siirtämässä vastuuta hyvinvointivaltion veropohjasta kunnille.
Akuutti esimerkki löytyy pääkaupunkiseudulta, jossa liki 200 000 asukkaan Vantaa maksaa kuntien välistä verotulontasausta 56 miljoonaa euroa ja aikoo nostaa veroprosenttiaan kokonaisella prosentilla. Kaiken kukkuraksi hallitus päätti osoittaa Vantaalle 4 miljoonaa euroa harkinnanvaraista valtionosuutta. Tällaisten ihmeellisyyksien selittäminen tavalliselle veronmaksajalle on vaikeaa, ellei ylivoimaista.
Valtiovallan on helppo ajaa veronkevennyspolitiikkaa, kun peruspalveluiden järjestämisestä vastaavat kunnat joutuvat kevennysten maksajiksi. On hämmästyttävää, ettei tämä asetelma ole noussut yleiseen keskusteluun kunnallisvaalien alla.
Akuutti esimerkki löytyy pääkaupunkiseudulta, jossa liki 200 000 asukkaan Vantaa maksaa kuntien välistä verotulontasausta 56 miljoonaa euroa ja aikoo nostaa veroprosenttiaan kokonaisella prosentilla. Kaiken kukkuraksi hallitus päätti osoittaa Vantaalle 4 miljoonaa euroa harkinnanvaraista valtionosuutta. Tällaisten ihmeellisyyksien selittäminen tavalliselle veronmaksajalle on vaikeaa, ellei ylivoimaista.
Valtiovallan on helppo ajaa veronkevennyspolitiikkaa, kun peruspalveluiden järjestämisestä vastaavat kunnat joutuvat kevennysten maksajiksi. On hämmästyttävää, ettei tämä asetelma ole noussut yleiseen keskusteluun kunnallisvaalien alla.
maanantai 27. syyskuuta 2004
Valtion turvattava kuntien rahat peruspalveluiden järjestämiseksi
Helsingin valtuuston pj Minerva Krohn vastaa ministeri Kalliomäelle 27.9.2004
Valtiovarainministeri Kalliomäki kehotti viikonvaihteessa kuntia laatimaan peruspalvelubudjetteja palveluiden turvaamiseksi. Huoli peruspalveluiden järjestämisestä on yhteistä varmasti kaikissa kunnissa. Ongelmana palveluiden suhteen ei ole haluttomuus laadukkaiden palveluiden järjestämiseen, tai kyvyttömyys niiden suunnitteluun. Laadukkaiden palveluiden turvaaminen vaatii riittävän rahoituksen.
Äänessä on Nurmijärvellä ilmeisesti ollut nimenomaan kunnallisvaaliehdokas Kalliomäki. Valtiovarainministerin tehtävässään Kalliomäen tulisi kantaa huolta kuntien taloudesta aivan toisella tavalla. Kuntien talous on riippuvainen verotuloista. Monissa kunnissa on jouduttu korottamaan kunnallisveroa jotta palvelut saadaan järjestettyä. Kunnallisvero on vähennysten kautta vain hieman progressiivinen ja osuu siksi varsin rankasti pienituloisiin.
Kuntien talouden kannalta on aivan ratkaisevaa, että valtio ryhtyy vihdoin toimiin työttömyyden hoitamiseksi. Työllisyyden paraneminen tuo kuntiin verotuloja, joilla peruspalvelut saadaan turvattua laadukkaina ja riittävinä myös vanhenevalle väestölle. Valtion tulee myös luopua ylimääräisen tasausmaksun perimisestä kunnilta. Valtio perii kunnallisveron tasausta tänä vuonna 101 miljoonaa euroa enemmän kuin se palauttaa kunnille. Ensi vuonna tämän valtion välistä vetämän summan arvellaan nousevan 140 miljoonaan euroon. Kalliomäen tulisikin ministerinä ryhtyä pikaisiin toimiin kuntien talouden parantamiseksi.
Valtiovarainministeri Kalliomäki kehotti viikonvaihteessa kuntia laatimaan peruspalvelubudjetteja palveluiden turvaamiseksi. Huoli peruspalveluiden järjestämisestä on yhteistä varmasti kaikissa kunnissa. Ongelmana palveluiden suhteen ei ole haluttomuus laadukkaiden palveluiden järjestämiseen, tai kyvyttömyys niiden suunnitteluun. Laadukkaiden palveluiden turvaaminen vaatii riittävän rahoituksen.
Äänessä on Nurmijärvellä ilmeisesti ollut nimenomaan kunnallisvaaliehdokas Kalliomäki. Valtiovarainministerin tehtävässään Kalliomäen tulisi kantaa huolta kuntien taloudesta aivan toisella tavalla. Kuntien talous on riippuvainen verotuloista. Monissa kunnissa on jouduttu korottamaan kunnallisveroa jotta palvelut saadaan järjestettyä. Kunnallisvero on vähennysten kautta vain hieman progressiivinen ja osuu siksi varsin rankasti pienituloisiin.
Kuntien talouden kannalta on aivan ratkaisevaa, että valtio ryhtyy vihdoin toimiin työttömyyden hoitamiseksi. Työllisyyden paraneminen tuo kuntiin verotuloja, joilla peruspalvelut saadaan turvattua laadukkaina ja riittävinä myös vanhenevalle väestölle. Valtion tulee myös luopua ylimääräisen tasausmaksun perimisestä kunnilta. Valtio perii kunnallisveron tasausta tänä vuonna 101 miljoonaa euroa enemmän kuin se palauttaa kunnille. Ensi vuonna tämän valtion välistä vetämän summan arvellaan nousevan 140 miljoonaan euroon. Kalliomäen tulisikin ministerinä ryhtyä pikaisiin toimiin kuntien talouden parantamiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)