Näin keväällä elämä tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia. Tunne on lähes yhtä vapaa kuin nuorena lukiolaisena, kun koko elämän suunta oli valitsematta, ja tuntui että voisi valita mitä vain.
Nykyisin päiväni täyttyvät potilaista terveyskeskuksen vastaanotolla, ja illat kokouksilla. Vain viikonloppuisin jää aikaa ystäville, elokuville ja muille harrastuksille. Keväällä kuitenkin voi suunnitella mitä kaikkea kivaa kesäaikana saa tehtyä. Onhan luvassa loputtomasti lämpimiä kesäpäiviä ja -iltoja. Helsinki tarjoaa myös lukemattomia tapoja viettää niitä.
Keväällä otan esiin kylmälaukun ja piknik-astiat, ja suunnittelen retkiä Suomenlinnaan. Odotan uimavesien lämpenemistä ja iloitsen että lautta Pihlajasaareen lähtee lähes kotioveltani Ruoholahdesta, myös Uunisaari uusittuine saunoineen houkuttelee. Kaivopuistossa järjestetään puistojumppaa ja suunnittelen osallistuvani siihen säännöllisesti. Kauppatorilta lähtee laivoja joilta voi katsella Helsingin maisemia. Suunnittelen soluttautuvani turistien joukkoon katsomaan minkälaisen kuvan he saavat kotikaupungistani.
Keväällä on muutenkin hauska tarkkailla ihmisiä. Tuomiokirkon portailla tai Espan puiston penkeillä istuessa näkee miten iloiset ihmiset tapaavat läheisensä, ja suuntaavat eteenpäin. Muutkin tuntuvat löytävän Helsingin uudelleen.
Viikonloppuisin pitää suunnata Hietsun kirppikselle, jonne pitäisi itsekin mennä myymään eikä vaan kartuttaa kokoelmiaan. Iltakirppis unohtuu usein, mutta pienellä harjoittelulla saan kotimatkani kulkemaan sen kautta. Kirpputorilla mietin usein myynnissä olevien tavaroiden tarinaa; mistä ne ovat omistajalleen päätyneet, ja miksi nyt todettu tarpeettomiksi.
Polkupyörä pitää myös kaivaa esiin ja käydä testaamassa Helsingin uusia pyöräteitä. Valtuustokokouksissa käsitellään usein kaavamuutoksia, joiden kuvauksista ajattelen että tuo olisi hyvä kohde retkellä, kun vain on aikaa. Nyt pitäisi kaivaa esiin kunnon kartta, ja päättää minne kaikkialle menen.
Siirtolapuutarhapalsta kaipaa rapsuttelua ja kukkaistutuksia. Uudet tapetitkin pitää saada seinään. Äitini onneksi huolehtii kukkien hyvinvoinnista hankkimalla multaa ja lantaa. Itseäni kiinnostaa enemmän puutarhakalusteiden öljyäminen, ja uuden pöytäliinan silittäminen. Ystävät odottavat kutsua puutarhajuhliin, ja itse odotan aikaa jolloin voin kutsua heidät
Linnanmäki on poistanut tänä vuonna pääsymaksun. Hullaannuin tästä vapun jälkeen niin, että päädyinkin kausikortin omistajaksi. Sisarenpoika toivoo, että lähdemme yhdessä Lintsille viikoittain. Vuoristoradalla huristelu kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Autottomana nautin myös autoradalla törmäilystä. Helsinki-pyörästä katsottuna kaupunki näyttää pienoisrautatien kulisseilta. Ja yläilmoista tiiraillessa näkyy taas lukemattomia paikkoja joihin suunnata retkelle.
Tänä vuonna olen taas päättänyt ehtiä nauttimaan Helsingin ihanasta kesästä enemmän.
Minerva Krohn
torstai 15. toukokuuta 2003
perjantai 28. helmikuuta 2003
Yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia
terveyspalvelujen turvaaminen vaatii lisärahoitusta.
Kansallisen terveyshankkeen toteuttaminen jää seuraavalle eduskunnalla. Erityisesti tärkeää on saada hoitotakuu käyttöön ja leikkausjonot purettua. Puolueet ovat vaaliohjelmissaan merkinneet ohjelmissaan eri suuruisia hintalappuja, vain Vihreän liiton ohjelmassa vaadittu 700 miljoonan euron rahoitus on riittävä ohjelman toteuttamiseksi.
Ministeri Sasi on lähtenyt kampanjoimaan terveydenhuollon yksityistämisen puolesta. Myös Lääkäriliiton kannanotot on tulkittava yksityissektoria suosiviksi. Kuitenkaan terveyspalvelujen yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Hoitojonojen purkamisessa voidaan toki hyödyntää myös yksityispuolen kapasiteettia.
Terveyspalveluja pitää jatkossakin tarjota kansalaisille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Julkisen sektorin toimivuus vaatii työvoimapulan torjumista. Tämä vaatii panostamista työolosuhteisiin. Väestön ikääntyminen ja lääketieteen kehittyminen tuovat kustannuspaineita terveydenhuoltoon. Lisärahoituksen lisäksi terveydenhuollossa tarvitaan paremmin toimiva hoidon porrastus perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Erikoissairaanhoidon konsultoiminen diagnoosivaiheessa pitäisi olla mahdollista kevyemmällä rakenteella. Hoitoon on varaa jos diagnoosivaiheessa ei tuhlata resursseja. Työjakoa lääkäreiden ja hoitajien välillä perusterveydenhuollossa on myös mietittävä uudelleen.
Minerva Krohn Helsingissä 28.02.03 Lääkäriliiton paneelissa
Kansallisen terveyshankkeen toteuttaminen jää seuraavalle eduskunnalla. Erityisesti tärkeää on saada hoitotakuu käyttöön ja leikkausjonot purettua. Puolueet ovat vaaliohjelmissaan merkinneet ohjelmissaan eri suuruisia hintalappuja, vain Vihreän liiton ohjelmassa vaadittu 700 miljoonan euron rahoitus on riittävä ohjelman toteuttamiseksi.
Ministeri Sasi on lähtenyt kampanjoimaan terveydenhuollon yksityistämisen puolesta. Myös Lääkäriliiton kannanotot on tulkittava yksityissektoria suosiviksi. Kuitenkaan terveyspalvelujen yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Hoitojonojen purkamisessa voidaan toki hyödyntää myös yksityispuolen kapasiteettia.
Terveyspalveluja pitää jatkossakin tarjota kansalaisille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Julkisen sektorin toimivuus vaatii työvoimapulan torjumista. Tämä vaatii panostamista työolosuhteisiin. Väestön ikääntyminen ja lääketieteen kehittyminen tuovat kustannuspaineita terveydenhuoltoon. Lisärahoituksen lisäksi terveydenhuollossa tarvitaan paremmin toimiva hoidon porrastus perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Erikoissairaanhoidon konsultoiminen diagnoosivaiheessa pitäisi olla mahdollista kevyemmällä rakenteella. Hoitoon on varaa jos diagnoosivaiheessa ei tuhlata resursseja. Työjakoa lääkäreiden ja hoitajien välillä perusterveydenhuollossa on myös mietittävä uudelleen.
Minerva Krohn Helsingissä 28.02.03 Lääkäriliiton paneelissa
lauantai 8. helmikuuta 2003
Rakennusliike voi myös suojella vanhaa.
Helsingin Sanomissa on herättänyt aiheellista hämmästystä kaupunginhallituksen enemmistön päätös olla asettamatta Katajanokan Merikadettikoulua rakennuskieltoon suojelukaavan laatimiseksi. Kaupunginmuseo on pitänyt rakennusta arvokkaana ja kaupunginsuunnitteluvirasto rakennuksen säilyttämistä toivottavana. Tontilla on voimassa 25 vuotta vanha kaava, joka sallii talon purkamisen. Nykyisen rakennuslain mukaan kaavat vanhenevat 13 vuodessa. Valitettavasti tämä vanheneminen ei koske ennen lakimuutosta laadittuja kaavoja.
Kiistanalainen noin satavuotias hyväkuntoinen rakennus on kuitenkin mahdollista vielä säästää. Tontin ja siinä olevan rakennuksen omistaa rakennusliike Alfred A. Palmberg, jolla on mahdollisuus pyytää uuden, rakennuksen säästävän kaavan laatimista. Kaupunginsuunnitteluviraston selvitysten mukaan uusi asuinrakennus on mahdollista sijoittaa tontille myös niin että nykyinen rakennus säästyy, ja rakennusoikeus pienenee vain hieman.
Rakennusliikkeen ei siis tarvitse aina olla barbaarinen ja vanhasta rakennuskannasta piittaamaton. Helsingin Sanomien palkitulla ”kadonneet talot” – sarjalla on jo riittävästi materiaalia. Toivottavasti rakennusliike A. A. Palmberg ei halua päätyä tähän sarjaan Helsingin vanhan rakennuskannan tuhoajana.
Minerva Krohn
HS yleisönosasto 2003
Kiistanalainen noin satavuotias hyväkuntoinen rakennus on kuitenkin mahdollista vielä säästää. Tontin ja siinä olevan rakennuksen omistaa rakennusliike Alfred A. Palmberg, jolla on mahdollisuus pyytää uuden, rakennuksen säästävän kaavan laatimista. Kaupunginsuunnitteluviraston selvitysten mukaan uusi asuinrakennus on mahdollista sijoittaa tontille myös niin että nykyinen rakennus säästyy, ja rakennusoikeus pienenee vain hieman.
Rakennusliikkeen ei siis tarvitse aina olla barbaarinen ja vanhasta rakennuskannasta piittaamaton. Helsingin Sanomien palkitulla ”kadonneet talot” – sarjalla on jo riittävästi materiaalia. Toivottavasti rakennusliike A. A. Palmberg ei halua päätyä tähän sarjaan Helsingin vanhan rakennuskannan tuhoajana.
Minerva Krohn
HS yleisönosasto 2003
keskiviikko 20. marraskuuta 2002
Kaupungin taloustilanne ja peruspalvelut
Kaupunginvaltuusto hyväksyi kokouksessaan 13.11.02 kaupungin ensi vuoden budjetin. Laajimmin kaupunkilaisia koskee päätös kunnallisveron nostamisesta, ensi vuonna helsinkiläiset maksavat kunnallisveroa 17.5%, eli prosenttiyksikön enemmän kuin tänä vuonna. Helsingin lisäksi kunnallisveroa on nostettu 92.ssa kunnassa, ja laskettu vain kahdessa. Kaiken kaikkiaan noin 1,5 miljoonan suomalaisen verotus kiristyy ensi vuonna, luvatun kevenemisen sijaan. Kunnallisverossa ei ole progressiota. Tasaverona se puree siis pieni- ja keskituloisiinkin kovemmin kuin paremmin ansaitseviin. Helsingin muuta maata oleellisesti korkeammat asumiskustannukset tekevät tilanteen erityisen hankalaksi. Helsinki on monelle liian kallis kaupunki asua, kun palkasta ei verojen ja asumiskulujen jälkeen jää paljoa käteen.
Helsingin talouden ongelmat johtuvat yhteisöveron kunnille tulevan osuuden pienenemisestä. Valtio kerää yritysten voitostaan maksamasta verosta yhä suuremman osan valtion kassaan, ja kunnille jää vähemmän jaettavaa. Tässä jaossa Helsinki, ja sen asukkaat ovat olleet menettäjinä. Valtio taas tarvitsee yhteisöverotuottoja menojensa kattamiseen, koska valtionverotusta on päätetty keventää.
Tutkimusten mukaan me suomalaiset arvostamme peruspalveluita, kuten terveydenhuoltoa, päiväkotia, vanhuspalveluita ja koulutusta, joita tuotetaan kuntien toimesta, yhteisillä verorahoilla. Veronkevenemisen sijaan moni valitsee mieluummin laadukkaan palvelun. Helsingissä ollaan ensi vuonna kuitenkin hankalassa tilanteessa; palveluja joudutaan karsimaan vaikka verot nousevat. Lainaa joudutaan tänä - ja ensi vuonna ottamaan yhteensä 750 M €. Tämän vajeen paikkaamiseksi olisi veroja pitänyt nostaa vielä 4% lisää!
Jotta Helsinki kykenisi tulevaisuudessakin turvaamaan kaupunkilaisille tärkeät peruspalvelut, täytyy sopeutusta tehdessä päättää minkälaiseen palvelurakenteeseen pyritään, ja tämän jälkeen pitää päätöksillä edistää tätä rakennemuutosta. Muuten säästöjä tehdään lyhytnäköisesti paniikkijarrutuksella, ja lopulta ollaan sekä menojen että palveluiden kannalta huonossa tilanteessa. Kokemus osoittaa, että taloudellisesti hyvinä aikoina rakenteita ei saada uudistetuksi, kun siihen ei ole välitöntä tarvetta. Huonompina aikoina tuijotetaan helposti pelkkiin menosäästöihin, ja tulevaisuus katoaa näkyvistä.
Peruspalveluiden turvaamiseksi Helsingissä on kuitenkin keskeistä miten valtion ja kuntien rahoitussuhde järjestetään jatkossa. Valtionvarainministeriössä on kaavailtu koko yhteisöveron tuoton siirtämistä valtiolle. Tämä ehdotus sisältyy myös pari viikkoa sitten julkistettuun Arvelan verotyöryhmän ehdotuksiin. Yhteisöveron siirtäminen kokonaan valtion pussiin olisi todella kestämätöntä elinkeinopolitiikkaa. Yhteisöveron tuotto kannustaa kuntia satsaamaan yritysten hyvään menestymiseen alueellaan, ja tämä koituu koko kansantalouden hyväksi. Kysymys yhteisöveron tuotosta onkin Helsingin kannalta keskeinen seuraavissa hallitusneuvotteluissa ja maaliskuussa valittavan eduskunnan päätöksissä.
Minerva Krohn
Helsingin talouden ongelmat johtuvat yhteisöveron kunnille tulevan osuuden pienenemisestä. Valtio kerää yritysten voitostaan maksamasta verosta yhä suuremman osan valtion kassaan, ja kunnille jää vähemmän jaettavaa. Tässä jaossa Helsinki, ja sen asukkaat ovat olleet menettäjinä. Valtio taas tarvitsee yhteisöverotuottoja menojensa kattamiseen, koska valtionverotusta on päätetty keventää.
Tutkimusten mukaan me suomalaiset arvostamme peruspalveluita, kuten terveydenhuoltoa, päiväkotia, vanhuspalveluita ja koulutusta, joita tuotetaan kuntien toimesta, yhteisillä verorahoilla. Veronkevenemisen sijaan moni valitsee mieluummin laadukkaan palvelun. Helsingissä ollaan ensi vuonna kuitenkin hankalassa tilanteessa; palveluja joudutaan karsimaan vaikka verot nousevat. Lainaa joudutaan tänä - ja ensi vuonna ottamaan yhteensä 750 M €. Tämän vajeen paikkaamiseksi olisi veroja pitänyt nostaa vielä 4% lisää!
Jotta Helsinki kykenisi tulevaisuudessakin turvaamaan kaupunkilaisille tärkeät peruspalvelut, täytyy sopeutusta tehdessä päättää minkälaiseen palvelurakenteeseen pyritään, ja tämän jälkeen pitää päätöksillä edistää tätä rakennemuutosta. Muuten säästöjä tehdään lyhytnäköisesti paniikkijarrutuksella, ja lopulta ollaan sekä menojen että palveluiden kannalta huonossa tilanteessa. Kokemus osoittaa, että taloudellisesti hyvinä aikoina rakenteita ei saada uudistetuksi, kun siihen ei ole välitöntä tarvetta. Huonompina aikoina tuijotetaan helposti pelkkiin menosäästöihin, ja tulevaisuus katoaa näkyvistä.
Peruspalveluiden turvaamiseksi Helsingissä on kuitenkin keskeistä miten valtion ja kuntien rahoitussuhde järjestetään jatkossa. Valtionvarainministeriössä on kaavailtu koko yhteisöveron tuoton siirtämistä valtiolle. Tämä ehdotus sisältyy myös pari viikkoa sitten julkistettuun Arvelan verotyöryhmän ehdotuksiin. Yhteisöveron siirtäminen kokonaan valtion pussiin olisi todella kestämätöntä elinkeinopolitiikkaa. Yhteisöveron tuotto kannustaa kuntia satsaamaan yritysten hyvään menestymiseen alueellaan, ja tämä koituu koko kansantalouden hyväksi. Kysymys yhteisöveron tuotosta onkin Helsingin kannalta keskeinen seuraavissa hallitusneuvotteluissa ja maaliskuussa valittavan eduskunnan päätöksissä.
Minerva Krohn
keskiviikko 30. tammikuuta 2002
Koululaisten iltapäivätoiminnan järjestäminen
talousarvioaloite 30.1.02
Kaupunginhallitus on v. 1999 ottanut tavoitteekseen, etta vuoteen 2004 mennessa koululaisten iltapaivatoiminta Helsingissa on kunnossa. Tarvetta iltapaivahoitoon on 1.-2. luokkalaisten vanhemmille tehdyn kyselyn perusteella 93%:lla lapsista. Lasten huonovointisuuden yhtena syyna on jatkuvasti yksin tai vain vertaisryhmassa vietetty aika iltapaivisin ja iltaisin.
mukaan alle 14-vuotiaalle 10 tunnin yksinolo viikossa on vahingollista. Ainakin Koillis- ja Ita-Helsingissa iltapaivahoitoa ja toimintaa on tarjolla liian vahan.
Tyon ja perheen yhteensovittaminen on myos lainsaadannollinen haaste, mutta Helsingin kaupungin tasolla koululaisten iltapaivatoiminta voidaan laittaa kuntoon viimeistaan vuonna 2004 vähällä rahalla verrattuna yksinäisten iltapaivien mukanaan tuomien ongelmien korjaamisen hintaan.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitamme, etta 1.-2. luokkalaisille jarjestetaan vanhempien tyo/opiskeluaikojen mukaisesti tarpeenmukaista toimintaa (myos vuorotyo ja aamutoiminta huomioidaan). Toiminnan ja hoidon tarve selvitetaan viikonpaivakohtaisesti kyselyn avulla myos koulujen loma-aikojen osalta. Jarjestamisvastuu maaritellaan kaupungin tasolla ja ko. hallintokunnille varataan riittavat resurssit iltapaivatoimintaan. Toimintaa jarjestetaan tasapuolisesti eri puolille kaupunkia.
Kaupunginhallitus on v. 1999 ottanut tavoitteekseen, etta vuoteen 2004 mennessa koululaisten iltapaivatoiminta Helsingissa on kunnossa. Tarvetta iltapaivahoitoon on 1.-2. luokkalaisten vanhemmille tehdyn kyselyn perusteella 93%:lla lapsista. Lasten huonovointisuuden yhtena syyna on jatkuvasti yksin tai vain vertaisryhmassa vietetty aika iltapaivisin ja iltaisin.
mukaan alle 14-vuotiaalle 10 tunnin yksinolo viikossa on vahingollista. Ainakin Koillis- ja Ita-Helsingissa iltapaivahoitoa ja toimintaa on tarjolla liian vahan.
Tyon ja perheen yhteensovittaminen on myos lainsaadannollinen haaste, mutta Helsingin kaupungin tasolla koululaisten iltapaivatoiminta voidaan laittaa kuntoon viimeistaan vuonna 2004 vähällä rahalla verrattuna yksinäisten iltapaivien mukanaan tuomien ongelmien korjaamisen hintaan.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitamme, etta 1.-2. luokkalaisille jarjestetaan vanhempien tyo/opiskeluaikojen mukaisesti tarpeenmukaista toimintaa (myos vuorotyo ja aamutoiminta huomioidaan). Toiminnan ja hoidon tarve selvitetaan viikonpaivakohtaisesti kyselyn avulla myos koulujen loma-aikojen osalta. Jarjestamisvastuu maaritellaan kaupungin tasolla ja ko. hallintokunnille varataan riittavat resurssit iltapaivatoimintaan. Toimintaa jarjestetaan tasapuolisesti eri puolille kaupunkia.
keskiviikko 10. lokakuuta 2001
kaatopaikkaongelman ratkaisu on jätteiden määrän vähentäminen
Viime viikkoina on julkisuudessa ja julkisuudelta piilossakin käyty keskustelua pääkaupunkiseudun kaatopaikkatilanteesta. Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka J. Kari esitti syyskuussa uutta kaatopaikkaa Helsingin itäpuolelle Ämmässuon kapasiteetin loppuessa. Keskustelun juuttuminen väittelyksi uuden kaatopaikan sijoittamisesta olisi onnetonta itse asian kannalta. Perusongelma on jätteiden määrän lisääntyminen täysin asetettujen jätteen vähentämistavoitteiden vastaisesti.
1990-luvun alkuvuosien laman jälkeen on jätteen määrä sekä kokonaisuutena, että asukasta kohti laskettuna jälleen kasvanut niin, että se on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan aikaisemmin.
Ennen kuin uusia kaatopaikkoja ryhdytään suunnittelemaan, on käytävä käsiksi ongelman ytimeen ja vähennettävä syntyvän jätteen määrää sekä tehostettava jätteen lajittelua ja hyötykäyttöä. Hyötykäyttöä on vaikeuttanut erityisesti kuluttajapakkausten materiaalien sekalaisuus. Tähän voivat pääkaupunkiseudun kunnat suurina tavaranhankkijoina osaltaan vaikuttaa kiinnittämällä huomiota pakkausmateriaaleihin hankintoja tehdessään.
1990-luvun alkuvuosien laman jälkeen on jätteen määrä sekä kokonaisuutena, että asukasta kohti laskettuna jälleen kasvanut niin, että se on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan aikaisemmin.
Ennen kuin uusia kaatopaikkoja ryhdytään suunnittelemaan, on käytävä käsiksi ongelman ytimeen ja vähennettävä syntyvän jätteen määrää sekä tehostettava jätteen lajittelua ja hyötykäyttöä. Hyötykäyttöä on vaikeuttanut erityisesti kuluttajapakkausten materiaalien sekalaisuus. Tähän voivat pääkaupunkiseudun kunnat suurina tavaranhankkijoina osaltaan vaikuttaa kiinnittämällä huomiota pakkausmateriaaleihin hankintoja tehdessään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)