Sote-uudistus on sekä palvelunkäyttäjien että asiantuntijoiden silmissä muuttunut jo niin monimutkaiseksi, että keskustelusta unohtuu mitä uudistuksella tavoitellaan. Hallitus on kirjannut tavoitteet näin: Tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia.
Nämä ovat ihan hyviä tavoitteita, vaikka ”säästäminen” (kustannusten hillintä) ei olekaan mikään sote-palvelun tavoite.
Hyvinvointi- ja terveyserot, yhdenvertaisuuden puute sekä saatavuusongelmat ovat osittain seurausta hajanaisesta järjestelmästämme. Suomessa palveluista vastaavat kunnat, joita on yli 300. Mediaanikoko kunnille on vain 6000 asukasta. Näin pienet kunnat eivät voi vastata sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Uudistus on siis tarpeen. Näin hajanainen rakenne myös lisää helposti kustannuksia.
Tällä hetkellä kunnissa pohditaan valinnanvapauslainsäädäntöä. Sitä on tyrmätty monessa keskustelussa, mutta usein mielestäni väärin perustein.
Valinnanvapautta pitää arvioida suhteessa tavoitteisiin. Edistääkö valinnanvapaus asetettujen tavoitteiden saavuttamista?
Saatavuus paranee varmasti ja se parantaa yhdenvertaisuutta, koska nyt hoitoon jonottavat terveyskeskusten potilaat, eivät työterveyshuollon käyttäjät.
Kustannusten hillinnän osalta on ilmeistä, että esitetty valinnanvapausmalli ei edistä tämän tavoitteen saavuttamista. Toisaalta, kuten totesin, säästäminen ei ole terveys- ja sosiaalihuollon perustehtävä. Olisi siis helppo ajatella, että ei haittaa kunhan muut tavoitteet saavutetaan.
Tärkein tavoite on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja. Tämä on valinnanvapauden heikko kohta. Samalla se on palvelun järjestämisessä oleellista. Eli kun tavoitteena on kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja, pitää palvelun tuottaa terveys- ja hyvinvointihyötyä. Ja tätä pitää tuottaa etenkin sairaammille ja heikommin pärjääville. Jotta tämä toteutuu pitää tietää mikä näitä eroja kaventaa ja tehdä sitä. Saatavuuden parantaminen auttaa osittain, mutta ei korjaa ongelmaa. Tälle laadulle ei ole määritelty mittareita, joten niitä ei tietenkään ole käytössäkään.
Tässä on koko homman ydin. Verorahoja kannattaa käyttää vain vaikuttavaan toimintaan joka kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja. Tämä koskee myös nykyistä toimintaa, eikä siis ole seurausta sote-muutoksesta tai valinnanvapaudesta. Mutta valinnanvapauden avaaminen uhkaa nostaa kustannuksia hurjasti, jos tätä ei määritellä ja laiteta tarjottavan palvelun edellytykseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti