lauantai 11. maaliskuuta 2017

Jokainen tarvitsee unelmiensa kodin - katon pään päälle ja rakastavia ihmisiä ympärille




Asun unelmieni talossa itseni näköisessä kodissa. tämän unelman eteen olen tehnyt paljon töitä. Muutin lähes 25 vuotta sitten Ruoholahteen uuteen asuntoon. Sisarukseni ja äitini muuttivat lähelle. Sisarusteni kanssa kuitenkin haaveilimme siitä, että talojen hienot kerhotilat olisivat viihtyisämpiä ja siten aktiivisemmassa käytössä ja että naapurit muodostaisivat toimivan yhteisön. Haaveilimme myös siitä, että kerrostalossakin pääsisi suunnittelemaan omaa kotiaan samalla tavalla kuin omakotitaloissa on tapana.


Haaveilimme siitä, että voisimme asua lähellä toisiamme, jokainen perhe omassa asunnossaan. Perheeni on asunut Helsingin keskustan lisäksi mm. New Yorkissa, joten me emme unelmoinet maaseudun rauhasta, vaan kerrostalosta keskellä kaupunkia.


Nyt haave on toteutunut: Asumme ryhmärakennetussa yhteisöllisessä kerrostalossa Maltassa Helsingin Jätkäsaaressa. Yhteisöllisesti rakennetussa kerrostalossa jokainen asukas on saanut osallistua oman asuntonsa suunnitteluun, jonka hinta on silti edullinen. Ylimmässä kerroksessa on kolme talosaunaa, terassi ja tilaa järjestää juhlia.

Tässä talossa vanhukset saavat turvaa lähellä asuvista lapsistaan ja lapsiperheet tukea toisistaan ja vanhemmistaan. Monen sukupolven perheiden lisäksi taloon muutti myös ystävyksiä ja asukkaat ovat saaneet toisistaan uusia ystäviä.

Yhteisöllisyyttä voi toki olla muuallakin. Sukupolvet voivat asua lähellä toisiaan ja auttaa toisiaan, vaikka he eivät asuisikaan samassa kerrostalossa. Siksi asuntoja pitää voida muunnella elämäntilanteen mukaan. Ja esteettömyyteen kannattaa panostaa ihan kaikissa asunnoissa, se ei maksa paljoa.


Ryhmärakennuttaminen on vuosikymmeniksi unohtunut malli kerrostalon rakennuttamisessa. Sisarusteni kanssa keksimme, että se sopii meidän unelmiemme toteuttamiseen. Samalla se edistää monia Helsingin asunto-ohjelman tavoitteita. Onneksi saimme Helsingissä päättäjät ja kaupungin johdon innostumaan ryhmärakennuttamisesta ja kaupunki ryhtyi vuokraamaan tontteja asukkaiden omille hankkeille. Perustamamme yhdistys on saanut uusia tontteja vuokralle kaupungilta ja tulevat asukkaat suunnittelevat omia unelmien koteja.


Kun maailma ja Suomi kaupungistuu, kannattaa huolehtia siitä, että kerrostalokodit ovat unelmien koteja. Koska asunnossa on kyse kodista eikä sijoituksesta, kodin pitää olla itsen näköinen ja joustaa eri elämäntilanteissa. Yleensähän ihmiset kokevat, että pientaloissa heillä on mahdollisuus vaikuttaa kotiinsa, mutta kerrostalossa ei. Että kerrostalo on ikään kuin bulkkia. Malta-talo osoittaa, että näin ei tarvitse olla.

Oma kokemukseni on vahvistanut uskoani siihen, että Helsingissä on mahdollista toteuttaa asumiseen liittyviä unelmia, vaikka niitä pidettäisiin kuinka hulluina. Yes we can!


Mutta miten?

Helsingin suurin ongelma on asuntojen järjetön hinta. Kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa. Pelkkä tontti maksaa Helsingissä jo enemmän kuin asunnot muualla Suomessa.

Pari viikkoa sitten asumisen kalleudesta keskusteltiin myös Helsingin kaupunginvaltuustossa. Ratkaisuksi ehdotettiin jälleen tuettujen vuokra-asuntojen lisäämistä muun asuntotuotannon kustannuksella. Minusta hintasäätely ei ratkaisisi ongelmaa. Etenkin kun näihin asuntoihin on palautettu tulorajat. Kuilu vuokrasäädeltyjen ja kovan rahan asuntojen välillä uhkaa kasvaa. Tämä vaikeuttaa etenkin vain vähän yli tulorajan ansaitsevien mahdollisuutta löytää itselleen koti Helsingistä.


Ehdotan itse kolmea keinoa asuntojen hintojen hillitsemiseksi.

 Kaavoituksella

Asuntoja tarvitaan lisää. Kaikenlaisia asuntoja – kerrostaloja, pientaloja, rivitaloja hyvien yhteyksien ja julkisen liikenteen reittien varsilla. Asuntoja, joista pääsee liikkumaan helposti ja nopeasti kouluun, työpaikalle ja harrastuksiin omistipa sitten autoa tai ei. Tähän tähtää Helsingin uusi yleiskaava, josta on jo päätetty. Minusta kaava on hyvä, koska sen pohjalta voidaan rakentaa koteja suurelle määrälle nykyisiä ja tulevia helsinkiläisiä

Purkamalla normeja

Helsingin pitäisi miettiä mielestäni tarkemmin kaavaratkaisujen vaikutusta asuntojen hintaan. Kaavojen ei pitäisi johtaa järjettömiin ratkaisuihin. Autopaikkanormia pitää väljentää. Autopaikkojen kustannukset olisi myös hyvä siirtää käyttäjien maksettaviksi. Tällöin autottomat asuisivat halvemmalla.

Monipuolisella asuntotuotannolla

Helsingissä asuntotuotannosta päätetään maankäytön. asumisen ja liikenteen ohjelmassa. Valtion kanssa on sovittu koko seudun asuntotavoitteesta. Lisäksi Helsingissä on päätetty, että asuntojakauma pyritään pitämään tasaisena. Varataan tontteja siis sekä säädeltyyn että vapaarahoitteiseen vuokra-asuntotuotantoon sekä omistusasunnoille. Opiskelija-asunnoille on oma kiintiö, samoin nuorisoasunnoille.

Asuntotuotannon monipuolisuus varmistaa, että eri elämäntilanteisiin on tarjolla sopiva koti.

Asunnon lisäksi ihmisen pitäisi voida vaikuttaa myös asuinympäristöönsä, kokea se omakseen. Minusta ei ole vaarallista, vaikka alueet eriytyisivät omaleimaisiksi, sillä ihmisten toiveet vaihtelevat. Jotkut haluavat urbaania ympäristöä, toiset viihtyvät puutarhamaisessa esikaupungissa. Mitään aluetta ei saa kuitenkaan päästää rappeutumaan. Siksi on hyvä sekoittaa omistus- ja vuokra-asumista kaikilla alueilla.


Katselen, miten valot syttyvät Jätkäsaaren talojen ikkunoihin ja Clarion-hotelliin.

Joka puolelle nousee uusia taloja. Uusia koteja nykyisille ja tuleville helsinkiläisille. itseasiassa joka kymmenes uusi kerrostalokoti Suomessa valmistui viime vuonna Jätkäsaareen. Upea juttu!











Ei kommentteja: