Etiikka on edelleen keskeistä terveydenhuollossa

Olen pohtinut rahan ja etiikan suhdetta terveydenhuollossa. Pidin tähän liittyvän esityksen Lääkäripäivillä, josta HS bongasi minut HSTV:n haastatteluun. Linkitän tuon esiintymisen ja siihen liittyvät lehtijutut tähän perään.

Perustuslaissa todetaan että sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat kaikille. Palveluita ei siis ole rajatta kansalaisille, kuntalaisille tai veronmaksajille. Suomessa onkin hyvin laajasti universaalit terveyspalvelut. Ne kuuluvat toisaalta kaikille, ja toisaalta sisältävät kaiken tarpeen mukaisen hoidon.

Aina välillä esitetään että niiden jotka ovat aiheuttaneet sairastumisensa, pitäisi maksaa oma hoitonsa. Lääkärinä pidän tätä epäeettisenä. Toisaalta, jos hoitaisimme vain ”viattomia” olisi hoidettavaa aika vähän. Hyvin moni sairaus on sellainen johon voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Kyse ei siis ole pelkästään tupakoitsijoista, vaan vaikkapa urheiluvammoissa pitäisi miettiä ihmisen omaa osuutta hoidon tarpeeseen.

En pidä todennäköisenä että suomalaiset olisivat valmiita jättämään tupakivaa keuhkosyöpäpotilasta hoidotta rahan puutteen vuoksi. Hyvä niin.

Tästäkin puhuimme HSTV:n haastattelussa. Pätkä löytyy täältä:
http://www.hs.fi/hstv/uutiset/art-2000002947179.html

HSTV:n haastattelun taustalla oli ajatus hoidon hinnan kertomisesta potilaille. Pidän tätä ongelmallisena, koska emmehän kerro muidenkaan julkisten palveluiden hintoja eriteltynä palvelujen käyttäjille. Olisi toki toivottavaa että ihmisillä olisi jonkinlainen yleinen käsitys siitä, mitä verovaroin kustannetut palvelut maksavat.

HS:n juttu aiheesta täällä: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002887745.html

Nyt HS on halunnut pohtia hoidon kustannusten esittämistä palvelujen käyttäjille.

Koko pitkä keskustelumme löytyy täältä: http://www.hs.fi/hstv/keskustelut/art-2000002947186.html

Päättäjillä on oltava rohkeutta kokeilla kaksikielistä koulua

Pääkaupunkiseudulla yhä useampi lapsi kasvaa täysin kaksikielisessä (suomi, ruotsi) kieliympäristössä. Heidän äidinkielensä ja isän­kielensä ovat tasavahvoja, ja ­olisi älytöntä kutsua toista ­ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi (peruskoulutermein A1-kieli). Nämä lapset tuntevat sekä suomensuomalaisen että suomenruotsalaisen kulttuurin omakseen. Nykyinen peruskoulun tarjonta ei vasta­a tämän kohderyhmän tarpeisiin.

Ruotsin kielikylpyluokat suomenkielisessä perusopetuksessa ovat hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat op­pia uuden kielen.

Ruotsinkielisessä perusopetuksessa on jo pitkään tarjottu MoFi-opetusta (modersmålsfinska) oppilaille, jotka turhautuisivat täysin suomen alkeisopetuksessa. Tuntimäärä on kuitenkin vain A1:n mukainen, eikä se vastaa varsinaista äidinkielen opetusta. Suomenkielisissä kouluissa voitaisiin tarjota myös äidinkieliruotsia, mutta kysyntä lienee varsin vähäistä.

Helsingissä on hyviä kokemuksia siitä, että ruotsinkielinen koulu ja suomenkielinen koulu voivat toimia samassa kiinteistössä tai ainakin saman koulupihan ympärillä. Näin on esimerkiksi Lauttasaaressa, Maunulassa ja Östersundomissa. Tämä on hyvä ratkaisu silloin, kun yksiköt ovat suurin piirtein samankokoisia ja kumpikin osapuoli on sitoutunut vahvasti kummankin kielen tukemiseen.

Ilman määrätietoista kieli­strategiaa pihan ja työyhteisön arkikieleksi valikoituu väistämättä enemmistökieli. Sen seurauksena suomenkieliset eivät pääse käyttämään ruotsia, mikä oleellisesti heikentää kielen ­oppimista.

Suomessa ei ole ainuttakaan aitoa kaksikielistä koulua, jossa opetusta tarjotaan kummallakin kielellä ja jonka opetussuunnitelma perustuu kummankin kieliryhmän kulttuuriin. Täysin kaksikieliset perheet joutuvat nyt valitsemaan joko suomenkielisen tai ruotsinkielisen perusopetuslinjan.

Aika on kypsä kaksikielisen koulumallin kehittämiseen. Jätkäsaareen rakennettava uusi koulurakennus ­soveltuisi tähän mainiosti. Helsingin yliopiston kielididaktiikan tutkijoilla on ­aivan varmasti kiinnostusta osallistua kaksikielisen opetuksen kehittämisen.

Poliittisilla päättäjillä pitäisi olla nyt rohkeutta käynnistää ­kokeiluhanke, joka olisi vähintään kymmenen vuoden mittainen. Aikaisintaan vuosikymmenen päästä tuloksia voidaan ­arvioida ja hyödyntää koko ­suomalaisen koulujärjestelmän kehittämisessä.

Kaksikielisyys lisääntyy tulevaisuudessa varmasti.

Bernt Nordman
opetuslautakunnan jäsen (vihr)

Minerva Krohn
opetuslautakunnan puheenjohtaja (vihr), Helsinki

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002863786.html

Hallituksen kaupunkipolitiikka huolestuttaa

Kuntalehti ja Kunta-tv haastattelivat hallitusohjelmaan liittyen. Kepu ei koskaan ole kaupunkien kannalta hyvä pääministeripuolue.

"Kuntaliiton työvaliokunnassa vihreitä edustava helsinkiläinen Minerva Krohn epäilee uuden hallituksen kaupunkipolitiikkaa.

– Periaatteessa keskustan ja perussuomalaisten maankäyttö- ja asuntopoliittiset linjaukset eivät ole kaupunkien kannalta myönteisiä, hän arvioi.

Säästötavoitteista tulee hänen mielestään kunnille hankala paikka, koska käytännön päätökset siitä, mitä karsitaan, joudutaan tekemään kunnissa."

http://www.kunta.tv/aiheet/kuntalehti/krohn-hallituksen-kaupunkipolitiikka-huolestuttaa/

Kouluverkkoa pitää kehittää tasapuolisesti

Helsingin Sanomat julkaisi pari artikkelia Helsingin kouluverkkokiistoihin liittyen. Linkit löytyvät blogin lopusta. Näissä on aika hyvin avattu koulukiistojen taustoja.

Kaupunginhallitus on hyväksynyt Helsingin kouluverkkostrategian. Helsingissä pyritään suomenkielisissä kouluissa vähintään kaksisarjaisiin yhtenäisiin peruskouluihin. Yhdellä koululla voi olla monta toimipistettä. Koulujen hallinnollinen yhdistäminen ei siis tarkoita, että koulu lakkautetaan.

http://www.hs.fi/ilta/art-2000002825792.html

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002825954.html

Kouluverkkolinjaukset turvaavat hyvän opetuksen

HS julkaisi mielipidepalstalla kirjoitukseni liittyen kouluverkkolinjauksiin. Niiden tavoitteet liittyvät pedagogiikkaan ja koulujen johtamiseen.

Kaupunkisivuilla kirjoitettiin Helsingin kouluverkkolinjauksista (HS 4. 2.) . Opetuslautakunta palautti nämä linjaukset uudelleen valmisteluun, jotta linjausten pedagogiset, johtamiseen liittyvät ja taloudelliset linjaukset kirjoitetaan auki. Perustelut toivottavasti vähentävät vanhempien huolta asiasta.

Kaupunkisivuilla kirjoitettiin Helsingin kouluverkkolinjauksista (HS 4. 2.) . Opetuslautakunta palautti nämä linjaukset uudelleen valmisteluun, jotta linjausten pedagogiset, johtamiseen liittyvät ja taloudelliset linjaukset kirjoitetaan auki. Perustelut toivottavasti vähentävät vanhempien huolta asiasta.

Kyseiset linjaukset perustuvat jo aiemmin kouluverkkopäätöksissä käytettyihin perusteluihin, jotka kuitenkin löytyivät vain yksittäisten päätösten ohesta. Pyysin linjausten muotoilemista, jotta uudistusten hahmottaminen on helpompaa.

Pyrimme yhtenäiseen peruskouluun, jossa on kaksi rinnakkaisluokkaa. Kyse ei siis ole suurkoulusta. Tämä hallinnollisesti yhtenäinen koulu voi sijaita yhdessä tai useammassa rakennuksessa.

Yhtenäinen peruskoulu mahdollistaa lasten koulupolun jatkumisen ja madaltaa niveltä siirtyä yläkouluun. Kaksisarjaisessa koulussa opetus joustaa oppilaiden tarpeen mukaan paremmin ja opettajat saavat tukea työlleen. Oppilaiden tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon ja luokkakoot pysyvät kohtuullisina.

Opetuksen resurssit pystytään tämän kokoisessa koulussa turvaamaan paremmin. Rehtorien mahdollisuus johtaa kouluaan pedagogisesti ja hallinnollisesti paranee. Voimme toivottavasti madaltaa päätöksentekoa opetuksessa ja antaa rehtoreille enemmän valtaa koulunsa asioihin. Pystymme myös tukemaan rehtoreita johtamisessa paremmin.

Opetuslautakunnan puheenjohtajana haluan varmistaa, että helsinkiläistä koulua pystytään kehittämään yhä paremmin lapsia, nuoria ja heidän perheitään tukevaksi. Tämä vaatii muutosta sekä pedagogiikassa että johtamisessa, etenkin kun valtuusto on asettanut tuottavuustavoitteen, jota opetustoimen on noudatettava.

Minerva Krohn
opetuslautakunnan puheenjohtaja (vihr), Helsinki

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002799237.html

Uskonnolliset juhlat kouluissa

Ylen Slaget efter tolv-ohjelmassa keskusteltiin koulujen uskonnollisista juhlista.

Puolustin kaikkien lasten oikeutta osallistua koulun juhliin. Yhteisön juhlat pitäisi mielestäni järjestää koko yhteisölle. Tämä koskee etenkin kouluja.

Keskustelun taustalla on apulaisoikeuskanslerin lausunto että koulujen pitää huolehtia lasten uskonnonvapaudesta eli oikeudesta olla osallisumatta uskonnollisiin juhliin.

Linkin takaa löytyy nettilähetys ohjelmasta

http://areena.yle.fi/1-2225346

Demokratia ja kuntauudistus

Suomessa on kunnilla vahva itsehallinto. Tämä on tullut korostetusti esille kuntauudistuksessa jasote-rakennemuutoksessa. Keskeinen osa tätä itsehallintoa on demokraattinen päätöksenteko. Suhtautuminen siihen tuntuu vaihtelevan kovasti sen mukaan mihin tavoitteisiin pyritään.

​Ajattelen, että kunnallisessa päätöksenteossa on kaksi keskeistä aluetta. Ensimmäinen liittyy maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen, joilla on keskeinen vaikutus verotulojen kertymiseen kunnassa. Toki ne vaikuttavat myös siihen, miltä kunta näyttää ja onko kunnasta helppo tulla ja mennä.

Toinen kokonaisuus on palvelujen järjestäminen, joissa suomalaisten kuntien vastuut ovat aivan omaa luokkansa. Tämä selittyy osittain sillä, että Suomessa hyvinvointiyhteiskunnalla on erittäin laajat peruspalvelut asukkaille, ja osittain sillä, että näiden palveluiden järjestämisvastuu on säädetty kunnille. Palveluihin käytetään kuntalaisilta kerätyt rahat, joten ei ole täysin merkityksetöntä, mitä näihin palveluihin sisällytetään.

Maailma on muuttunut niin, että nykyinen kuntakoko ei ole paras mahdollinen kummankaan keskeisen osa-alueen päätöksentekoon. Maankäytön kysymykset koskevat nykyisiä kuntia laajempia alueita ja palvelupuolen vastuut ovat niin suuria, että etenkin väestön vanhentuessa pienten kuntien on vaikea suoriutua eduskunnan säätämistä velvoitteista. Luulisi siis, että olisi luontevaa muodostaa suurempia kuntia, joissa vaaleilla valitut valtuustot päättäisivät näin keskeisistä asioista.

Kunnissa on kuitenkin käynnissä itsenäisyystaistelu, jossa demokratiasta ollaan valmiita tinkimään ja itsenäisyyden mittariksi riittää oma kunnanvaakuna. Päätöksentekoa ollaan siis valmiita luovuttamaan ns. ylätasolle (tosin hieman määrittelemättömästi) kunhan kuntaliitoksilta vältytään.

Ongelmana päätöksenteon siirtämisessä pois kunnista on demokratian huono toteutuminen, jos keskeisistä asioista päätetään kaukana demokraattisesti valitusta valtuustosta. Toisaalta nyt suunniteltu malli vaikeuttaa myös lähidemokratian toteutumista, vaikka juuri lähidemokratiaa käytetään nykymallin säilyttämisen perusteluna.

On varsin epätodennäköistä, että ns. ylätason lisäksi tulisi ns. alataso. Kuitenkin monista lähiarkeen vaikuttavista asioista voitaisiin päättää nykyistä kuntarakennetta pienemmissä yksiköissä sekä valtuustoa vähemmän jäykällä päätöksentekomallilla.

Kovin montaa tasoa ei päätöksentekoon kuitenkaan ole syytä luoda. Demokratiaa vahvistaisivat riittävän isot kunnat, jotka vastaisivat keskeisistä maankäytön kysymyksistä sekä järjestäisivät sosiaali- ja terveyspalvelut ja ainakin toisen asteen koulutuksen. Lähidemokratian tueksi pitäisi muodostaa päätöksentekojärjestelmä, joka osallistaisi asukkaita oman alueensa asioista päättämiseen sekä hoitamiseen.

Minerva Krohn, Kuntaliiton hallituksen jäsen

http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutiskirjeet/kolumnit/2013/Sivut/Demokratia-ja-kuntauudistus.aspx

Kuntarakenteesta Kuntapäivillä

Vaalien jälkeen elämäni on ollut poikkeuksellisen rauhallista. Viimeiset 15v olen tehnyt kunnallispolitiikkaa lähes täyspäiväisesti (täyspäiväisen työni rinnalla) Vuoden vaihteessa lopetin urakkani valtuuston puheenjohtajana ja sitä kautta kaupunginhallituksessa. Koko alkuvoden vastuullani on ollut "vain" kaupunginvaltuusto.
Nyt tämä lyhyt "sapattivapaa" on loppumassa; Minut on valittu Helsingin Juhlaviikkojen hallintoon, joka aloitti jo työnsä. Lisäksi minut valitaan Uudenmaanliiton maakuntahallitukseen. Näiden lisäksi tulee vielä Vihreiden ainoa paikka Kuntaliiton hallituksessa.

Kuntaliitto järjestää 4v välein Kuntapäivät, joka on aivan megatapahtuma. Tällä kertaa olemme Oulussa, ja paikalla on 1300 kuntapäättäjää. Aika paljon kepulaisia, koska edustettuna ovat lähes kaikki Suomen kunnat. Pidin tänään Vireiden ryhmäpuheenvuoron Kuntapäivillä, ja postaan sen tämän alle.



Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuntapäättäjät

Kunnat ovat vastuussa suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Pääosa ns.
peruspalveluiksi mielletyistä palveluista, jotka ylläpitävät
tasa-arvoa ja hyvinvointia, on kuntien järjestämisvastuulla. Kuntien
vastuulla on myös viimesijainen taloudellinen turva, eli toimeentulotuki.
Ei siis ole merkityksetöntä, miten kunnat suoriutuvat näistä
velvoitteistaan nyt ja tulevaisuudessa.


Kommunerna står ofrånkomligen inför stora förändringar. Den nuvarande kommunstrukturen är från en tid då världen var mycket annorlunda; kommunerna hade mindre ansvar, försörnjingskvoten var bättre, människorna förflyttade sig mindre och information rörde sig långsammare. Därtill var befolkningen tidigare mera jämnt fördelad inom landet.


”Kaikki haluavat kehitystä, kukaan ei halua muutosta”- tämä on tullut
mieleen kuntarakenneuudistuksen vaiheita seuratessa. Sote-rakennemuutoksen
samanaikaisuus ei toki tee asiasta lainkaan helpompaa.

Vihreät iloitsevat siitä että suomalaiset arvostavat kotikuntiaan ja niiden
järjestämiä palveluja. Omasta asuinympäristöstä halutaan pitää huolta.
Kunnilla onkin merkittävä rooli viihtyisän, turvallisen ja ekologisesti
kestävän ympäristön turvaamisessa. Kunnat ovat kaavoitusvaltansa vuoksi
vastuussa maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. Useimmilla alueilla -
käytännössä koko Suomessa - nämä asiat koskevat useampaa kuin yhtä kuntaa.
Kuntien välinen kilpailu asukkaista ei turvaa parasta
mahdollista kaavoitusta ja maankäyttöä. Lisäksi yhdyskuntarakenteen
hajautuminen tekee esim. joukkoliikenteen järjestämisestä vaikeaa. Hyvä
joukkoliikennekään ei yksin riitä. Maailmalla on jo nähtävissä trendi,
jossa ihmisiä kannustetaan yhä enemmän kävelijöiksi ja pyöräilijöiksi.
Tämä on tiiviiden kaupunkiemme seuraava haaste ja tässä voimme ottaa
mallia Oulusta.

Hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluista varmasti merkittävimpiä ovat
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Ei siis ole ihme, että ns.
sote-uudistus on osoittautunut vaikeaksi ja suuria intohimoja
herättäväksi.

Perusterveydenhuollon ongelmat eivät johdu tulossa olevasta uudistuksesta
tai sen lykkääntymisestä. Niiden syy on nykyisessä kuntarakenteessa ja
päätöksentekojärjestelmässä. Kunnat vastaavat nykyisinkin sekä
erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon järjestämisestä, joten
rahat sinänsä tulevat samasta kassasta. Kuitenkin yleensä omassa organisaatiossa
olevan perusterveydenhuollon rahanmenoa on vahdittu paljon
tarkemmin kuin sairaanhoitopiirien hoitamaa
erikoissairaanhoitoa. Tämän päätöksenteon rakenteen seurauksena
erikoissairaanhoidon lääkärimäärä on kasvanut 30% viimeisen 20v aikana,
samalla perusterveydenhuollon lääkärimäärä on pysynyt kutakuinkin samana.
On vaikea uskoa, että rahanjako olisi vääristynyt näin paljon, jos
päätöksenteko ja johtaminen olisivat saman organisaation vastuulla.

Sote-uudistuksessa pitää turvata, että perusterveydenhuollosta ja
erikoissairaanhoidosta päätetään yhdessä. Siten voidaan myös perustason
palvelut turvata jatkossa.

Kuntien kannalta sosiaali- ja terveystoimi ovat todella merkittävässä
roolissa. Näihin kuluu reilu puolet kuntien rahoista. Sen vuoksi on
tärkeää, että rahanjaosta päätetään mahdollisimman demokraattisella
mallilla. Monissa kunnissa tämän turvaisivat parhaiten kuntaliitokset.
Sote-uudistuksessa huoli koskee erityisesti lähipalveluja. Nykyinen
päätöksenteon malli ohjaa jatkossakin yhä suuremman osan rahoista
erikoissairaanhoitoon. Se on uhka lähipalveluille. On ilmeistä, että Eu:n
potilasdirektiivi ja sen sallima vapaavalintaisuus tulee myös
vaikuttamaan tuotantorakenteeseen.

Sote-ryhmän linjaukset lisäävät keskuskaupunkien vastuuta sote-palveluiden
järjestämisessä. Eduskunnan tulee pian päättää, miten valtionosuudet
seuraavat tätä tehtävien kasvua. Nykyinen tilanne jossa kuntien tehtävät
lisääntyvät, mutta niiden taloudelliset edellytykset niistä selviytymiseen
heikkenevät, ei voi enää jatkua.

Kuntauudistukseen liittyy huoli lähidemokratian tilasta. On tärkeää, että
jatkossakin asukkaat voivat demokraattisen päätöksenteon ja osallistumisen
avulla vaikuttaa siihen miten heidän asuinympäristönsä muokkautuu ja
millaisia palveluita verorahoilla järjestetään. Nykyinen kuntarakenne ei
kuitenkaan ole lähidemokratian paras turva. Monissa kunnissa tarvitaan niitä täälläkin useassa puheessa kaivattuja
leveämpiä hartioita kunnille määrätyistä velvoitteista suoriutumiseen ja
toisilla alueilla osasta
asioista voitaisiin päättää nykyistä kevyemmällä rakenteella.

Kuntamyllerryksen perimmäinen tavoite on kuntalaisten tasa-arvon ja
tasavertaisuuden turvaaminen. Yhtälailla tulevaisuutta turvaa kuntien
tavoitteellinen ympäristöpolitiikka. Ilmastonmuutos muuttaa maailmaa
epävarmemmaksi myös täällä Oulussa. Luonnonvaroja on hyödynnettävä
kestävästi. Talvivaaran kaltaisiin ympäristökatastrofeihin meillä ei ole
varaa.

Kuntien tulevaisuus on meidän vastuullamme. Toivottavasti meillä on
rohkeutta tehdä päätöksiä tulevaisuuteen katsoen, ei menneisyyteen
takertuen.

Vihreä ryhmä kiittää Kuntaliitossa toimineita luottamishenkilöitä ja työntekijöitä sekä toivottaa menestystä tulevaisuuteen.

Kiitos

Kiitos kaikille minua ja muita Vihreitä äänestäneille.

Jatkan valtuustossa viidettä kautta ja se tuntuu todella kivalta. Säilytimme toiseksi suurimman ryhmän paikan sekä Helsingissä että Espoossa, joka on hyvä juttu. Samoin ryhmäämme nousi nyt liuta nuoria (ja vähän vanhempia) miehiä. Hyvä, että miesten lasikatto rikkoutui.

Yritän jatkossa löytää aikaa myös blogin pitämiseen. Toivotaan, että sitä löytyy vaikka vapaa-aikaa ei oikein nytkään ole, ja pyörittelen kaikenlaisia blogitekstejä itaisin päässäni, sen sijaan että ne ilmestyisivät tänne.

Vaalilehti ja vaalimökki

Helsingin Vihreiden vaalilehti ilmestyi tänään Hesarin välissä. Haserittomiin koteihin se jaetaan myös. Jos ovessa on "ei mainoksia"-kyltti saa lehden Vaalimökiltä Kolmen sepän patsaan luota. Vaalimökki aukeaa tänään kolmelta. Lehden jakelua myös vaaliteltoilla pitkin kaupunkia sekä metroasemilla ja muilla vilkasliikenteisillä paikoilla aamuisin.