Samaan aikaan kun maan hallitus suunnittelee veronkevennyksiä, ainakin kahdeksankymmentä kuntaa suunnittelee veroprosenttinsa nostamista ensi vuodeksi. Kiinteistöveroa nostaa 150 kuntaa, ja suurin osa kunnista korottaa erilaisia palvelumaksuja. Tiettävästi yksikään kunta ei aio laskea veroprosenttiaan. On vaikea välttää vaikutelmaa, että hallitus on vähin erin siirtämässä vastuuta hyvinvointivaltion veropohjasta kunnille.
Akuutti esimerkki löytyy pääkaupunkiseudulta, jossa liki 200 000 asukkaan Vantaa maksaa kuntien välistä verotulontasausta 56 miljoonaa euroa ja aikoo nostaa veroprosenttiaan kokonaisella prosentilla. Kaiken kukkuraksi hallitus päätti osoittaa Vantaalle 4 miljoonaa euroa harkinnanvaraista valtionosuutta. Tällaisten ihmeellisyyksien selittäminen tavalliselle veronmaksajalle on vaikeaa, ellei ylivoimaista.
Valtiovallan on helppo ajaa veronkevennyspolitiikkaa, kun peruspalveluiden järjestämisestä vastaavat kunnat joutuvat kevennysten maksajiksi. On hämmästyttävää, ettei tämä asetelma ole noussut yleiseen keskusteluun kunnallisvaalien alla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tiedote. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tiedote. Näytä kaikki tekstit
maanantai 18. lokakuuta 2004
maanantai 27. syyskuuta 2004
Valtion turvattava kuntien rahat peruspalveluiden järjestämiseksi
Helsingin valtuuston pj Minerva Krohn vastaa ministeri Kalliomäelle 27.9.2004
Valtiovarainministeri Kalliomäki kehotti viikonvaihteessa kuntia laatimaan peruspalvelubudjetteja palveluiden turvaamiseksi. Huoli peruspalveluiden järjestämisestä on yhteistä varmasti kaikissa kunnissa. Ongelmana palveluiden suhteen ei ole haluttomuus laadukkaiden palveluiden järjestämiseen, tai kyvyttömyys niiden suunnitteluun. Laadukkaiden palveluiden turvaaminen vaatii riittävän rahoituksen.
Äänessä on Nurmijärvellä ilmeisesti ollut nimenomaan kunnallisvaaliehdokas Kalliomäki. Valtiovarainministerin tehtävässään Kalliomäen tulisi kantaa huolta kuntien taloudesta aivan toisella tavalla. Kuntien talous on riippuvainen verotuloista. Monissa kunnissa on jouduttu korottamaan kunnallisveroa jotta palvelut saadaan järjestettyä. Kunnallisvero on vähennysten kautta vain hieman progressiivinen ja osuu siksi varsin rankasti pienituloisiin.
Kuntien talouden kannalta on aivan ratkaisevaa, että valtio ryhtyy vihdoin toimiin työttömyyden hoitamiseksi. Työllisyyden paraneminen tuo kuntiin verotuloja, joilla peruspalvelut saadaan turvattua laadukkaina ja riittävinä myös vanhenevalle väestölle. Valtion tulee myös luopua ylimääräisen tasausmaksun perimisestä kunnilta. Valtio perii kunnallisveron tasausta tänä vuonna 101 miljoonaa euroa enemmän kuin se palauttaa kunnille. Ensi vuonna tämän valtion välistä vetämän summan arvellaan nousevan 140 miljoonaan euroon. Kalliomäen tulisikin ministerinä ryhtyä pikaisiin toimiin kuntien talouden parantamiseksi.
Valtiovarainministeri Kalliomäki kehotti viikonvaihteessa kuntia laatimaan peruspalvelubudjetteja palveluiden turvaamiseksi. Huoli peruspalveluiden järjestämisestä on yhteistä varmasti kaikissa kunnissa. Ongelmana palveluiden suhteen ei ole haluttomuus laadukkaiden palveluiden järjestämiseen, tai kyvyttömyys niiden suunnitteluun. Laadukkaiden palveluiden turvaaminen vaatii riittävän rahoituksen.
Äänessä on Nurmijärvellä ilmeisesti ollut nimenomaan kunnallisvaaliehdokas Kalliomäki. Valtiovarainministerin tehtävässään Kalliomäen tulisi kantaa huolta kuntien taloudesta aivan toisella tavalla. Kuntien talous on riippuvainen verotuloista. Monissa kunnissa on jouduttu korottamaan kunnallisveroa jotta palvelut saadaan järjestettyä. Kunnallisvero on vähennysten kautta vain hieman progressiivinen ja osuu siksi varsin rankasti pienituloisiin.
Kuntien talouden kannalta on aivan ratkaisevaa, että valtio ryhtyy vihdoin toimiin työttömyyden hoitamiseksi. Työllisyyden paraneminen tuo kuntiin verotuloja, joilla peruspalvelut saadaan turvattua laadukkaina ja riittävinä myös vanhenevalle väestölle. Valtion tulee myös luopua ylimääräisen tasausmaksun perimisestä kunnilta. Valtio perii kunnallisveron tasausta tänä vuonna 101 miljoonaa euroa enemmän kuin se palauttaa kunnille. Ensi vuonna tämän valtion välistä vetämän summan arvellaan nousevan 140 miljoonaan euroon. Kalliomäen tulisikin ministerinä ryhtyä pikaisiin toimiin kuntien talouden parantamiseksi.
lauantai 7. helmikuuta 2004
Joukkoliikenne käännettävä nousuun
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne käännettävä uuteen nousuun
Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat olleet kansainvälisestikin tunnettuja hyvin järjestetystä joukkoliikenteestään. Viime aikoina joukkoliikenteestä on kuitenkin kuultu lähinnä huolestuttavia uutisia - viimeksi eilen YTV ilmoitti, että seutuliikenteen lipputulot jäivät viime vuonna huomattavasti alle talousarvion. Vajeen korjaamiseksi esitettiin taas kerran palvelujen karsimista ja lippujen hinnankorotuksia. Nämä toimet todennäköisesti johtavat matkustajamäärien alenemiseen ja uusiin leikkauksiin ja hinnankorotuksiin, eli käynnissä olevan kierteen pahenemiseen.
Samaan aikaan on uutisoitu ruuhkien lisääntyneen Helsingissä ja koko seudulla. Helsingin pelastuslaitoksen valmiusaika on esimerkiksi venynyt yli tavoitteena pidetyn kuuden minuutin. Tähän on keskeisenä syynä kaupungin liikennemäärien kasvu suomeksi sanottuna ruuhkautuminen, joka hidastaa hälytysajoneuvojen matkaa ja avun saapumista. Tämä trendi on nyt katkaistava. Joukkoliikenne on käännettävä uuteen nousuun.
Kaupunginvaltuuston hyväksymässä talousarviossa edellytetään joukkoliikenteen osuuden kasvattamista kokonaisliikenteestä myös tänä vuonna, kuten on edellytetty jo monena vuonna. Tavoitteen saavuttaminen vaatii joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksien määrätietoista parantamista. Lipunhintojen korotuksiin ei enää ensi vuonna ole varaa. On myös harkittava uusia keinoja joukkoliikenteen osuuden nostamiseen ja liikennemäärien rajoittamiseen. Bussikaistojen määrää tulisi lisätä samoin kuin joukkoliikenteen etuisuuksia esim. liikennevaloissa.
Tämä mahdollistaa saman palvelutason ylläpitämisen pienemmillä kalusto- ja henkilöstökustannuksilla. Lontoossa hyvällä menestyksellä käyttöön otetut ja Tukholmassa ensi vuonna käyttöön tulevat ruuhkamaksut ovat varteenotettava vaihtoehto myös Helsingissä.
Minerva Krohn
Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat olleet kansainvälisestikin tunnettuja hyvin järjestetystä joukkoliikenteestään. Viime aikoina joukkoliikenteestä on kuitenkin kuultu lähinnä huolestuttavia uutisia - viimeksi eilen YTV ilmoitti, että seutuliikenteen lipputulot jäivät viime vuonna huomattavasti alle talousarvion. Vajeen korjaamiseksi esitettiin taas kerran palvelujen karsimista ja lippujen hinnankorotuksia. Nämä toimet todennäköisesti johtavat matkustajamäärien alenemiseen ja uusiin leikkauksiin ja hinnankorotuksiin, eli käynnissä olevan kierteen pahenemiseen.
Samaan aikaan on uutisoitu ruuhkien lisääntyneen Helsingissä ja koko seudulla. Helsingin pelastuslaitoksen valmiusaika on esimerkiksi venynyt yli tavoitteena pidetyn kuuden minuutin. Tähän on keskeisenä syynä kaupungin liikennemäärien kasvu suomeksi sanottuna ruuhkautuminen, joka hidastaa hälytysajoneuvojen matkaa ja avun saapumista. Tämä trendi on nyt katkaistava. Joukkoliikenne on käännettävä uuteen nousuun.
Kaupunginvaltuuston hyväksymässä talousarviossa edellytetään joukkoliikenteen osuuden kasvattamista kokonaisliikenteestä myös tänä vuonna, kuten on edellytetty jo monena vuonna. Tavoitteen saavuttaminen vaatii joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksien määrätietoista parantamista. Lipunhintojen korotuksiin ei enää ensi vuonna ole varaa. On myös harkittava uusia keinoja joukkoliikenteen osuuden nostamiseen ja liikennemäärien rajoittamiseen. Bussikaistojen määrää tulisi lisätä samoin kuin joukkoliikenteen etuisuuksia esim. liikennevaloissa.
Tämä mahdollistaa saman palvelutason ylläpitämisen pienemmillä kalusto- ja henkilöstökustannuksilla. Lontoossa hyvällä menestyksellä käyttöön otetut ja Tukholmassa ensi vuonna käyttöön tulevat ruuhkamaksut ovat varteenotettava vaihtoehto myös Helsingissä.
Minerva Krohn
tiistai 13. tammikuuta 2004
Kuntien ja Valtion suhde on käymässä kestämättömäksi
Edustavatko sisäministeriön ylijohtajan näkemykset hallituksen linjaa?
Sisäministeriön kuntaosaston ylijohtajan Cay Sevónin haastattelu maanantain Helsingin Sanomissa oli ällistyttävää luettavaa. Jos ylijohtajan näkemykset edustavat Vanhasen hallituksen valitsemaa linjaa, suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ei ole kohta jäljellä kuin rippeet. Vastaavaa suomalaisen hyvinvointivaltion purkamisjulistusta ei ole näin korkealta tasolta aiemmin kuultu. Kiinnostavaa olisikin kuulla kuntaministeri Hannes Mannisen ja myös pääministeri Vanhasen kommentit ylijohtajan esittämiin linjauksiin.
Hyvinvointipalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Sevónin mallissa väestön ikääntyessä taattaisiin vain vanhuspalveluiden järjestäminen tehokkaasti ja lakiin perustuen, mutta työikäiset nuoret ja koululaiset hoidettaisiin ”vapaammin järjestelyin”. Väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle luo tietysti paineita vanhuspalveluihin, mutta Sevónin tavoin ei ole syytä asettaa ikäluokkia vastakkain, vaan peruspalvelut pitää jatkossa pystyä järjestämään myös nuoremmille ikäluokille.
Ylijohtaja pitää myös selvänä, että kuntatalouden alijäämäisyys jatkuu satojen miljoonien eurojen vuositasolla koko nykyisen hallituskauden Nykyinen palveluiden rahoitusjärjestelmä on ajautumassa umpikujaan. Valtiovallan pitäessä tietoisesti kuntatalouden alijäämäisenä yksikään kunta ei tarjoa asukkailleen minimitasoa parempia palveluja. Nykyinen järjestelmä johtaa viime kädessä siihen, että hallinto-oikeudet määrittelevät palvelujen tason valituksia ratkoessaan.
Sevón esittää kunnallisveroprosentin nostamista ratkaisuna rahoitusvaikeuksiin.
Ehdotus on erikoinen, kun valtiovalta on pyrkinyt jo vuosikaudet keventämään tuloverotusta. Vaikka kunnallisverotus onkin viime vuodet muuttunut progressiivisempaan suuntaan ansiotulovähennysten korottamisen takia, sen kiristäminen merkitsisi edelleen pieni- ja keskituloisten verorasituksen koventamista. Helsingin kaupungin talous joutui kriisiin valtion leikattua rajusti sen osuutta yhteisöverojen tuotosta.
Jotta kunnat voivat myös tulevaisuudessa vastata kaiken ikäisten kuntalaisten hyvinvointipalveluista, niille on annettava tehtävään myös taloudelliset mahdollisuudet. Tästä ei hallituksen toiminnassa ole näkynyt minkäänlaisia merkkejä.
Minerva Krohn
Sisäministeriön kuntaosaston ylijohtajan Cay Sevónin haastattelu maanantain Helsingin Sanomissa oli ällistyttävää luettavaa. Jos ylijohtajan näkemykset edustavat Vanhasen hallituksen valitsemaa linjaa, suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ei ole kohta jäljellä kuin rippeet. Vastaavaa suomalaisen hyvinvointivaltion purkamisjulistusta ei ole näin korkealta tasolta aiemmin kuultu. Kiinnostavaa olisikin kuulla kuntaministeri Hannes Mannisen ja myös pääministeri Vanhasen kommentit ylijohtajan esittämiin linjauksiin.
Hyvinvointipalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Sevónin mallissa väestön ikääntyessä taattaisiin vain vanhuspalveluiden järjestäminen tehokkaasti ja lakiin perustuen, mutta työikäiset nuoret ja koululaiset hoidettaisiin ”vapaammin järjestelyin”. Väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle luo tietysti paineita vanhuspalveluihin, mutta Sevónin tavoin ei ole syytä asettaa ikäluokkia vastakkain, vaan peruspalvelut pitää jatkossa pystyä järjestämään myös nuoremmille ikäluokille.
Ylijohtaja pitää myös selvänä, että kuntatalouden alijäämäisyys jatkuu satojen miljoonien eurojen vuositasolla koko nykyisen hallituskauden Nykyinen palveluiden rahoitusjärjestelmä on ajautumassa umpikujaan. Valtiovallan pitäessä tietoisesti kuntatalouden alijäämäisenä yksikään kunta ei tarjoa asukkailleen minimitasoa parempia palveluja. Nykyinen järjestelmä johtaa viime kädessä siihen, että hallinto-oikeudet määrittelevät palvelujen tason valituksia ratkoessaan.
Sevón esittää kunnallisveroprosentin nostamista ratkaisuna rahoitusvaikeuksiin.
Ehdotus on erikoinen, kun valtiovalta on pyrkinyt jo vuosikaudet keventämään tuloverotusta. Vaikka kunnallisverotus onkin viime vuodet muuttunut progressiivisempaan suuntaan ansiotulovähennysten korottamisen takia, sen kiristäminen merkitsisi edelleen pieni- ja keskituloisten verorasituksen koventamista. Helsingin kaupungin talous joutui kriisiin valtion leikattua rajusti sen osuutta yhteisöverojen tuotosta.
Jotta kunnat voivat myös tulevaisuudessa vastata kaiken ikäisten kuntalaisten hyvinvointipalveluista, niille on annettava tehtävään myös taloudelliset mahdollisuudet. Tästä ei hallituksen toiminnassa ole näkynyt minkäänlaisia merkkejä.
Minerva Krohn
keskiviikko 26. marraskuuta 2003
Yhteisövero kannustaa kuntia parempaan elinkeinopolitiikkaan
Yhteisöveron kuntaosuutta ei saa siirtää kokonaan valtiolle. Sisäasiainministeriön valmistelema malli jossa kuntien menetyksiä kompensoitaisiin ei ota huomioon yhteisöveron positiivista vaikutusta kuntien elinkeinopolitiikkaan. Nykyinen järjestelmä jossa osa yrityksen maksamasta yhteisöverosta ohjautuu kunnalla kannustaa kuntia parempaan elinkeinopolitiikkaan, koska se samalla parantaa kunnan taloutta.
Pääkaupunkiseudulla sekä muilla yhtenäisillä työssäkäyntialueilla on mahdollista että yrityksen luomiin työpaikkoihin tullaan naapurikunnista, jolloin työntekijän tulovero ohjautuu myös sinne. Jos yrityksen sijaintikunnalle ei tule myöskään yhteisöveroa katoaa taloudellinen kannustin yritysten toimintaedellytysten kehittämiseen.
Peruspalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Valtion ei tule huonontaa kuntien edellytyksiä peruspalveluiden järjestämiseen. Jo nyt on useissa kunnissa jouduttu nostamaan kunnallisveroa, valtion toimien, mm. veronkevennysten huononnettua kuntien taloustilannetta. Yhteisöveron siirtäminen valtiolle huonontaisi kuntien tilannetta nykyisestä, eikä se sen vuoksi ole hyväksyttävissä.
Pääkaupunkiseudulla sekä muilla yhtenäisillä työssäkäyntialueilla on mahdollista että yrityksen luomiin työpaikkoihin tullaan naapurikunnista, jolloin työntekijän tulovero ohjautuu myös sinne. Jos yrityksen sijaintikunnalle ei tule myöskään yhteisöveroa katoaa taloudellinen kannustin yritysten toimintaedellytysten kehittämiseen.
Peruspalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Valtion ei tule huonontaa kuntien edellytyksiä peruspalveluiden järjestämiseen. Jo nyt on useissa kunnissa jouduttu nostamaan kunnallisveroa, valtion toimien, mm. veronkevennysten huononnettua kuntien taloustilannetta. Yhteisöveron siirtäminen valtiolle huonontaisi kuntien tilannetta nykyisestä, eikä se sen vuoksi ole hyväksyttävissä.
keskiviikko 19. marraskuuta 2003
Vanhemmuuden kustannukset jaettava
Naisten asemaa työmarkkinoilla parannettava jakamalla vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken
Hallituksen tulee kiirehtiä lainsäädäntöä jolla vanhemmuuden kustannukset jaetaan kaikkien työnantajien kesken, Minerva Krohn vaati tänään puhuessaan Helsingin Vihreiden yleiskokoukselle. Nykytilanne jossa kustannukset kohdistuvat käytännössä yksinomaan vauvan äidin työnantajalle johtaa naisten sortamiseen työmarkkinoilla. Nuoret naiset tekevät aiempaa enemmän pätkätöitä. Lisäksi naisten ja miesten palkkaero on pysynyt ennallaan, päinvastaisesta pyrkimyksestä huolimatta. Synnytyksistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat etenkin palvelusektorille sekä kuntapuolelle, joissa naisten osuus työvoimasta on suurempi kuin teollisuudessa. On ilmeistä että nämä kustannukset ovat yhtenä esteenä tasa-arvoiselle palkkaukselle, Krohn totesi. Lapsen sairastuessa jää hoitajaksi kotiin yleensä äiti, joka lisää kustannuksia jotka naisten työnantajille koituvat vanhemmuudesta.
Julkinen sektori ja palveluelinkeinot joutuvat tukemaan teollisuuden kilpailukykyä kohtuuttomasti. Viimekädessä haitta kohdistuu nuoriin naisiin, joiden on vaikeampi saada pysyvää työsuhdetta ja oikeudenmukaista palkkaa työstään. Pääministeri Vanhanen on ilmaissut huolensa syntyvyyden alhaisuudesta Suomessa. Hallituksen on osoitettava kantavansa todellista huolta nuorten naisten tilanteesta parantamalla heidän asemaansa työmarkkinoilla Krohn lisäsi.
Minerva Krohn
Hallituksen tulee kiirehtiä lainsäädäntöä jolla vanhemmuuden kustannukset jaetaan kaikkien työnantajien kesken, Minerva Krohn vaati tänään puhuessaan Helsingin Vihreiden yleiskokoukselle. Nykytilanne jossa kustannukset kohdistuvat käytännössä yksinomaan vauvan äidin työnantajalle johtaa naisten sortamiseen työmarkkinoilla. Nuoret naiset tekevät aiempaa enemmän pätkätöitä. Lisäksi naisten ja miesten palkkaero on pysynyt ennallaan, päinvastaisesta pyrkimyksestä huolimatta. Synnytyksistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat etenkin palvelusektorille sekä kuntapuolelle, joissa naisten osuus työvoimasta on suurempi kuin teollisuudessa. On ilmeistä että nämä kustannukset ovat yhtenä esteenä tasa-arvoiselle palkkaukselle, Krohn totesi. Lapsen sairastuessa jää hoitajaksi kotiin yleensä äiti, joka lisää kustannuksia jotka naisten työnantajille koituvat vanhemmuudesta.
Julkinen sektori ja palveluelinkeinot joutuvat tukemaan teollisuuden kilpailukykyä kohtuuttomasti. Viimekädessä haitta kohdistuu nuoriin naisiin, joiden on vaikeampi saada pysyvää työsuhdetta ja oikeudenmukaista palkkaa työstään. Pääministeri Vanhanen on ilmaissut huolensa syntyvyyden alhaisuudesta Suomessa. Hallituksen on osoitettava kantavansa todellista huolta nuorten naisten tilanteesta parantamalla heidän asemaansa työmarkkinoilla Krohn lisäsi.
Minerva Krohn
perjantai 28. helmikuuta 2003
Yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia
terveyspalvelujen turvaaminen vaatii lisärahoitusta.
Kansallisen terveyshankkeen toteuttaminen jää seuraavalle eduskunnalla. Erityisesti tärkeää on saada hoitotakuu käyttöön ja leikkausjonot purettua. Puolueet ovat vaaliohjelmissaan merkinneet ohjelmissaan eri suuruisia hintalappuja, vain Vihreän liiton ohjelmassa vaadittu 700 miljoonan euron rahoitus on riittävä ohjelman toteuttamiseksi.
Ministeri Sasi on lähtenyt kampanjoimaan terveydenhuollon yksityistämisen puolesta. Myös Lääkäriliiton kannanotot on tulkittava yksityissektoria suosiviksi. Kuitenkaan terveyspalvelujen yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Hoitojonojen purkamisessa voidaan toki hyödyntää myös yksityispuolen kapasiteettia.
Terveyspalveluja pitää jatkossakin tarjota kansalaisille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Julkisen sektorin toimivuus vaatii työvoimapulan torjumista. Tämä vaatii panostamista työolosuhteisiin. Väestön ikääntyminen ja lääketieteen kehittyminen tuovat kustannuspaineita terveydenhuoltoon. Lisärahoituksen lisäksi terveydenhuollossa tarvitaan paremmin toimiva hoidon porrastus perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Erikoissairaanhoidon konsultoiminen diagnoosivaiheessa pitäisi olla mahdollista kevyemmällä rakenteella. Hoitoon on varaa jos diagnoosivaiheessa ei tuhlata resursseja. Työjakoa lääkäreiden ja hoitajien välillä perusterveydenhuollossa on myös mietittävä uudelleen.
Minerva Krohn Helsingissä 28.02.03 Lääkäriliiton paneelissa
Kansallisen terveyshankkeen toteuttaminen jää seuraavalle eduskunnalla. Erityisesti tärkeää on saada hoitotakuu käyttöön ja leikkausjonot purettua. Puolueet ovat vaaliohjelmissaan merkinneet ohjelmissaan eri suuruisia hintalappuja, vain Vihreän liiton ohjelmassa vaadittu 700 miljoonan euron rahoitus on riittävä ohjelman toteuttamiseksi.
Ministeri Sasi on lähtenyt kampanjoimaan terveydenhuollon yksityistämisen puolesta. Myös Lääkäriliiton kannanotot on tulkittava yksityissektoria suosiviksi. Kuitenkaan terveyspalvelujen yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Hoitojonojen purkamisessa voidaan toki hyödyntää myös yksityispuolen kapasiteettia.
Terveyspalveluja pitää jatkossakin tarjota kansalaisille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Julkisen sektorin toimivuus vaatii työvoimapulan torjumista. Tämä vaatii panostamista työolosuhteisiin. Väestön ikääntyminen ja lääketieteen kehittyminen tuovat kustannuspaineita terveydenhuoltoon. Lisärahoituksen lisäksi terveydenhuollossa tarvitaan paremmin toimiva hoidon porrastus perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Erikoissairaanhoidon konsultoiminen diagnoosivaiheessa pitäisi olla mahdollista kevyemmällä rakenteella. Hoitoon on varaa jos diagnoosivaiheessa ei tuhlata resursseja. Työjakoa lääkäreiden ja hoitajien välillä perusterveydenhuollossa on myös mietittävä uudelleen.
Minerva Krohn Helsingissä 28.02.03 Lääkäriliiton paneelissa
keskiviikko 10. lokakuuta 2001
kaatopaikkaongelman ratkaisu on jätteiden määrän vähentäminen
Viime viikkoina on julkisuudessa ja julkisuudelta piilossakin käyty keskustelua pääkaupunkiseudun kaatopaikkatilanteesta. Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka J. Kari esitti syyskuussa uutta kaatopaikkaa Helsingin itäpuolelle Ämmässuon kapasiteetin loppuessa. Keskustelun juuttuminen väittelyksi uuden kaatopaikan sijoittamisesta olisi onnetonta itse asian kannalta. Perusongelma on jätteiden määrän lisääntyminen täysin asetettujen jätteen vähentämistavoitteiden vastaisesti.
1990-luvun alkuvuosien laman jälkeen on jätteen määrä sekä kokonaisuutena, että asukasta kohti laskettuna jälleen kasvanut niin, että se on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan aikaisemmin.
Ennen kuin uusia kaatopaikkoja ryhdytään suunnittelemaan, on käytävä käsiksi ongelman ytimeen ja vähennettävä syntyvän jätteen määrää sekä tehostettava jätteen lajittelua ja hyötykäyttöä. Hyötykäyttöä on vaikeuttanut erityisesti kuluttajapakkausten materiaalien sekalaisuus. Tähän voivat pääkaupunkiseudun kunnat suurina tavaranhankkijoina osaltaan vaikuttaa kiinnittämällä huomiota pakkausmateriaaleihin hankintoja tehdessään.
1990-luvun alkuvuosien laman jälkeen on jätteen määrä sekä kokonaisuutena, että asukasta kohti laskettuna jälleen kasvanut niin, että se on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan aikaisemmin.
Ennen kuin uusia kaatopaikkoja ryhdytään suunnittelemaan, on käytävä käsiksi ongelman ytimeen ja vähennettävä syntyvän jätteen määrää sekä tehostettava jätteen lajittelua ja hyötykäyttöä. Hyötykäyttöä on vaikeuttanut erityisesti kuluttajapakkausten materiaalien sekalaisuus. Tähän voivat pääkaupunkiseudun kunnat suurina tavaranhankkijoina osaltaan vaikuttaa kiinnittämällä huomiota pakkausmateriaaleihin hankintoja tehdessään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)